marraskuu 21, 2008

”SAATTOHOIDOSTA”

Tässä on Piruparka palstanpitäjänä hieman huvittuneena seuraillut sitä tuohtumusta, jolla Loviisanseudun valtuustoihin valitut uudet valtuutetut näyttävät suhtautuvan tietoon, että heidän tehtävänsä on lähinnä vanhojen kuntien alasajo, jota sattuvasti on saattohoidoksikin kutsuttu.

Poikkeuksellisesti ainoastaan vuodeksi valitut valtuustot ovat vain omien kuntiensa valtuutettuja ja päättävät niiden asioista niissä puitteissa, jotka yhdistymissopimukseen on kirjattu. Käytännössä se tarkoittaa, että esimerkiksi mihinkään suuria investointeja edellyttäviin toimiin, eivät nämä uudet valtuustot voi ryhtyä. Jokaisen neljän kunnan valtuuston kun on noudatettava talouteen liittyvässä päätöksenteossaan niitä linjauksia, jotka on kirjattu kunkin kunnan taloussuunnitelmiin. Ja kun muukin taloudenpito on pysytettävä kutakuinkin niissä puitteissa, jotka vallitseva inflaatio ja sovitut palkkaratkaisut sanelevat, siinä toki uusi valtuutettu saattaa kokea turhautumista päätöksenteon rajallisuudesta.

Näyttäisi myös siltä, että joillain uusilla valtuutetuilla, sormet kovasti syyhyävät päästä järjestelemään myös niin sanotun ”uuden Loviisan” asioita. Vaikka muiden muassa edellä kerrotuista taloudellisista rajoitteista johtuen, ”uusi Loviisa” on läsnä ja näkyy jokaisen Loviisanseudun kunnan valtuustotyöskentelyssä, niin ainoa – toistaiseksi olemassa oleva – demokraattiset valintakriteerit täyttävä ”uuden Loviisan” toimielin on väliaikainen järjestelytoimikunta, jonka jäsenet on nimennyt jokaisen kuntafuusioon osallistuvan kunnan kunnanhallitus.

Kuten aiemmin tuli todettua, nyt valituilla valtuutetuilla on mandaatti toimia vain ja ainoastaan omissa kunnissaan ja tehdä päätöksiä sen asioissa. Sellaista kuntaa, jota tässä nimitän ”uudeksi Loviisaksi”, ei nyt valittujen valtuutettujen toimikaudella ole edes olemassa. Se syntyy vasta 1.1.2010, jolloin kaikki alueen kunnat, Liljendal, Loviisa, Pernaja ja Ruotsinpyhtää ovat ”saattohoidettu” historiallisen tiensä päähän.

Niiden, joilla vielä tässä vaiheessa on sellainen vääristynyt käsitys, että Loviisanseudun kunnat liittyisivät nykyiseen Loviisaan, on syytä muuttaa käsityksiään. ”Uusi Loviisan” on aidosti uusi kaupunki, jonka organisaation valmistelu tapahtuu käytännössä hyvin pitkälle virkamiesten toimesta ja jonka järjestelytoimikunta aikanaan tulee hyväksymään.

Näin ollen, todettakoon lopuksi, että saattohoito on arvokasta työtä, eikä sitä pidä ylenkatsoa. Ensi syksynä ovat uudet vaalit ja Piruparka on vakuuttunut, että silloin valituille ”uuden Loviisan” valtuutetuille riittää vielä ihan ”oikeatakin” valtuustotyötä ihan riittämiin.

Lähettänyt Piruparka klo 01:18 AM | Kommentit (0)

marraskuu 18, 2008

HÖLMÖLÄISTEN HOMMAA?

Viime aikoina valtakunnasta tuskin on löytynyt tiedotusvälinettä, missä ei tavalla tai toisella olisi uutisoitu hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaan liittyvästä aineistosta. Sen enempää aihetta opiskelematta tai siihen syvällisemmin syventymättä, keskivertokansalaisena itseään pitävälle Piruparallekin on selvinnyt, että ainakin ilmastomuutosta on tasavallassa tarkoitus lähteä torjumaan oikein tosissaan. Ja minkäs teet, kun on olemassa Kioton sopimusta, monenlaista EU:n päätöstä ja mahdollisesti vielä muitakin obligatorisia sitoumuksia, jotka velvoittavat Suomea toimimaan.

Ilmasto- ja energiastrategia sisältää monia fiksuja tavoitteita. On tietenkin kunkin henkilökohtaisista mieltymyksistä kiinni kuinka tavoitteita priorisoi ja minkälaiseen tärkeysjärjestykseen asioita asettelee. Onko hiilidioksidipäästöjen vähentäminen lakkauttamalla vanhoja hiilivoimaloita se ensisijainen tavoite ja miten siihen nivoutuu kaiken aikaa lisääntyvä energiatarpeen kasvu. Kaikkein vähäisimpänä ei voitane pitää sitäkään päämäärää, että Suomi olisi tulevaisuudessa energiatuotannossaan mahdollisimman omavarainen.

Tuulimyllyillä varmaan saadaan jotain aikaiseksi – ainakin karkotetaan asutus niiden toiminta-alueilta ja haitataan linnuston elämää – mutta mitään lopullista ratkaisua ne eivät tuo. Ei, vaikka strategiaan lisättäisiin puunpolttoa ja muuta bioenergian käyttöä ja kansalaisten säästövelvoitteitakin, mikäli tavoitteet pysyvät ennallaan.

Lähtemättä tässä yhteydessä lainkaan leikittelemään erilaisilla megawatti-lukemilla, totean vain, että kaikkien mainittujen tavoitteiden toteuttaminen lienee mahdotonta, ilman ydinvoiman lisärakentamista.

Nyt kun tultiin ydinvoimaan, päästään siihen, mitä ainakaan tämän kirjoittajan silmään ei ole sattunut ilmasto- ja energiastrategian uutisoinnissa eli se, millä tavalla tasavallan hallitus on ajatellut hyödyntää sitä hukkaan menevää lämpöenergiaa, joka nykyisin lämmittää vesialueita niin Olkiluodon kuin Loviisankin edustalla. En siis lähde spekuloimaan megawateilla, mutta kuten kaikki valveutuneet kansalaiset tietävät, ydinvoimalan hyötysuhteella ei kukaan voi elämöidä, koska ydinvoimalaitos tuottaa paitsi sähköä, myös mittavat määrät lämpöenergiaa, joka nykyjärjestelmissä siis lasketaan lämmittämään merivettä.

Kun tiedetään, että ehkä jo nykyiset, mutta ainakin Loviisanseudulle jatkossa mahdollisesti rakennettavien ydinvoimaloiden mereen laskettavalla ”hukkalämmöllä”, hoidettaisiin koko pääkaupunkiseudun lämmöntarve, vaikuttaa suorastaan hölmöläisten hommalta, ellei sitä huomioida valtakunnan energiastrategiassa.

Lähettänyt Piruparka klo 07:43 AM | Kommentit (0)

marraskuu 14, 2008

MUUTTUVA MAAILMA 2

Tarina muuttuvasta maailmasta jatkuu:
Tilanne: Pikku Ville ei pysy paikallaan luokassa, vaan häiritsee koko ajan.
1963: Ville lähetetään rehtorin kansliaan, missä rehtori soittaa vanhemmille. Isä hakee Villen kotiin ja antaa Villelle selkäsaunan. Seuraavasta päivästä lähtien Ville istuu kiltisti luokassa eikä häiritse muita. Villestä tulee isona menestyvä lääkäri.
2008: Oppilashuolto on huolissaan Villen käyttäytymisestä ja selvittää asiaa kolme vuotta. Villellä todetaan ADHD ja opettajat ihmettelevät miksei Villelle saatu koko peruskoulun aikana henkilökohtaista avustajaa. Onneksi Villelle muistettiin tehdä siirto erityisopetukseen, joten kunta sai Villestä enemmän rahaa valtiolta. Villestä tulee isona sosiaalitukien käytön ammattilainen.

Tilanne: 1. Luokkalainen Sohvi kaatuu koulun pihalla, naarmuttaa polvensa ja jää paikalleen itkemään. Välituntia valvova opettaja Antti huomaa asian menee lohduttamaan itkevää Sohvia puhaltamalla naarmuun ja kantamalla sohvin luokkaan.
1963: Minuutin kuluttua Sohvi on unohtanut kipeän polven ja pitää Antti-opettajaa maailman kilteimpänä ja mukavimpana opettajana. Isona Sohvista tulee ortopedian erikoissairaanhoitaja.
2008: Sohvin äiti näkee tapahtuman. Keskusteltuaan luokan muiden lasten vanhempien kanssa, päättää nostaa jutun opettajasta, joka käyttää hyväkseen oppilaitaan. Antin tuomitsemiseen ei riitä näyttöä ja Antti vapautetaan. TV:ssä esiintyy lasten seksuaalisesta ahdistelusta väitellyt psykologi, joka kertoo vain yhden prosentin todellisista tapauksista tulevan julki ja valittaa sitä, kuinka vaikeaa on selvissäkään tapauksissa saada tuomiota aikaan. Pikkujouluista palaava vanhempainyhdistyksen miesjoukko pahoinpitelee Antin. Antti ei saa mitään töitä mistään ja hänen vaimonsa ottaa hänestä eron. Antti päättää elämänsä istumalla junanraiteille. 18 vuotta myöhemmin 25-vuotias Sohvi käy vieläkin terapiassa ja hoitavan psykologin mukaan menee vielä vuosia, ennen kuin Sohvista tulee työkykyinen.

Tilanne: Petteri ostaa lentokoneen pienoismallin ja papattimattoja. Koottuaan koneen Petteri lataa sen papateilla ja heittää koneen räiskyvänä katolta.
1963: Kone särkyy ja kaverit hurraavat ja menevät tekemään samaa.
2008: Naapuri ilmoittaa asiasta sosiaalityöntekijälle, joka ilmoittaa asiasta myös SUPO:lle, joka puolestaan ilmoittaa asiasta Finnairille. Perheen lomamatka Kalifornian Disneylandiin peruuntuu, koska Petterin luokalla on myös Ahmed ja Mehmed nimiset pojat, joiden kanssa Petteri on lento-koneleikkejään leikkinyt. Perheelle, eikä heidän muillekaan sukulaisilleen enää myönnetä viisumia USA:han.

Lähettänyt Piruparka klo 01:00 AM | Kommentit (0)

marraskuu 11, 2008

MUUTTUVA MAAILMA 1

Kun elää muuttuvassa maailmassa mukana, päivittäistä muutosta ei välttämättä edes huomaa. Sain seuraavat ajatukset sähköpostina, joten en tiedä kuka alun perin on ollut oivallusten tekijä, joita lainaan. Huomasin kuitenkin saaneeni havainnollisia esimerkkejä lähinnä koulumaailman piiristä siitä, kuinka maailma ja suhtautuminen asioihin on vuosien saatossa muuttunut. Tässä ensimmäinen annos muistuttamaan eroista, joita löytyy entisen ja nykyajan välillä. Palaan jatkossa aiheeseen.

Tilanne: Juhani parkkeeraa autonsa koulun pihalle ja takapenkillä on kivääri kauniisti kotelossaan.
1963: Rehtori tulee paikalle, tutkiskelee Juhanin asetta ja näyttää sitten omansa. Juhanin ja rehtorin välille kehkeytyy vilkas keskustelu yhteisestä harrastuksesta.
2008: Koulussa tapahtuu yleishälytys. Oppilaat lukitaan luokkiinsa. Rehtori soittaa paikalle ATARI-ryhmän, joka vie Juhanin pois. Tunnin kuluttua paikalla ovat Punaisen Ristin, kirkon, lasten ja nuortenpsykiatrian kriisiryhmät antamassa kriisiapua oppilaille ja opettajille.

Tilanne: Valde saa ehdot englannista.
1963: Valde lähtee isänsä mukana Ruotsiin, jossa alkaa kasvattaa ravihevosia
2008: Eduskunnan vähemmistöasiamies syyttää koululaitosta vähemmistöjä syrjiväksi. Englanninopettaja joutuu burnout-lomalle, jolta ei enää palaa töihin. Sijainen antaa oppilashuoltotyöryhmän pyynnöstä Valdelle englannista 6, jotta Valde pääsisi haluamalleen linjalle amikseen. Kun ammattikoulua on käyty viikko, Valde lähtee isänsä kanssa Ruotsiin, jossa alkaa kasvattaa ravihevosia.

Tilanne: Maija kärsii päänsärystä ja ottaa kouluun mukaan omat aspiriininsa ja ottaa yhden välitunnilla helpottaakseen päänsärkyään.
1963: Maija pystyy olemaan koko koulupäivän koulussa ja oppii uusia asioita.
2008: Rehtori soittaa paikalle poliisin ja huumekoiran. Maijalle tehdään huumetesti, joka tuloksia ei kerrota kenellekään. Maija ja vanhemmat velvoitetaan käymään huostaanoton uhalla perheterapiassa. Maijan äidin määräaikainen työsuhde jätetään uusimatta, koska perheneuvolasta saa aikoja vain silloin, kun Maijan äidin pitäisi olla töissä.

Tilanne: Jorma ja Matti tappelevat koulun jälkeen.
1963: Porukka saapuu paikalle katsomaan. Matti voittaa ja Jorma myöntää asian. Pojat kättelevät ja ovat tästedes parhaita kavereita. Ketään ei syytetä, ei tuomita eikä eroteta koulusta.
2008: Soitetaan poliisille, joka saapuu paikalle koirien kanssa. Molemmat pidätetään ja erotetaan koulusta määräajaksi. Molemmat saavat syytteen, vaikka Jorma aloitti koko tappelun.

Lähettänyt Piruparka klo 01:42 AM | Kommentit (0)

marraskuu 07, 2008

”PARTA-KALLEN” PALUU

Tuuhean, harmaan parran omaava mies on palaamassa. Yhdysvalloista liikkeelle lähteneellä ja maailmalle vauhdilla leviämässä olevalle finanssikriisille etsitään ympäri Eurooppaa apua ”Parta-Kallen” eli Karl Marxin (1818 – 1883) opeista. Myös Yhdysvalloissa valtio on vahvasti sekaantumassa pankkien liiketoimiin, joka sekin saa aikaan mielleyhtymiä mainitun herran oppeihin, jotka kuitenkin USA:n ollessa kyseessä, tuntuvat suorastaan absurdeilta.

Kun luin Helsingin Sanomista artikkelin, missä kerrottiin kuinka ”Kommunistista manifestia” siteerataan arvovaltaisissa talouslehdissä ja kuinka edellä mainitun ”Parta-Kallen” kirjoittaman ”Pääoman” myynti on moninkertaistunut Saksassa, aiheesta syntyneitä mielialoja voi kutsua lähinnä hämmentyneiksi. Mitään uutta ei tietenkään ole siinä, että järjestelmä, jota markkinataloudeksi tai uusliberalismiksi kutsutaan, hoitaa voitot kotiin, kun niitä on tulossa ja tappiot järjestetään kansalaisten ja veronmaksajien huoleksi. Mutta ei tässä silti niin pitänyt käydä, että vanha herra Marx – haamuna menneisyydestä – nousee vielä kummittelemaan.

Marx on viime vuosina ja vuosikymmeninä maannut mielipiteineen hiljaa haudassa eikä nuoremmilla ikäluokilla taida olla kovin selvää käsitystä koko miehestä. Meiltä suurilta ikäluokilta sen sijaan löytyy aiheesta runsaasti muistikuvaa. Tai sitten ei. Kaikilla kun ei ole halua – eikä ehkä häpyäkään muistella.

Kun 1960-, mutta eritoten 1970- luvulla suomalainen opiskelijanuoriso villiintyi herra Marxin ja kumppaneidensa aatteista, siinä köyhä kansa ihmetteli huuli hämmästyksestä pyöreänä, että missä ollaan menossa, kun ”herrain kakarat” alkoivat julistaa työväen aatetta. Mieleen tuli ajatus, että ei Jyrki Katainen, nykyjoukkoineen, suinkaan ole ensimmäinen kokoomuslainen, joka innostuu työväenaatteesta. Itse asiassa alkaa näyttää jopa siltä, että ei kokoomuksen työväenpuolueen brändi työkalupakkeineen taida ollakaan pelkkä vitsi. Onhan kokoomus mukana hallituksessa rustaamassa pikavauhdilla lakiesitystä, joka mahdollistaisi pankkien ottamisen valtion haltuun, mikäli edellytykset ovat olemassa. ”Parta-Kallen” paluuta enteilevät kaiketi nämäkin puuhastelut.

Joskus aiemmin on tainnut tulla kerrottua, että yrittihän sitä Piruparkakin, omaa piruuttaan, kerran lukea Marxin Pääomaa. Tunnustaa täytyy, että ei onnistunut. Luetun ymmärtämisessä oli suuria vaikeuksia ja myönnän, että kesken jäi lukeminen. Aatteeseen on yli sadassa vuodessa kuitenkin hurahtanut sen verran moni, että jollekin kirjan sanoma lienee avautunut. ”Parta-Kallelle” paras paikka nykymaailmassa, on kuitenkin syvällä haudan uumenissa.

Lähettänyt Piruparka klo 01:31 AM | Kommentit (0)

marraskuu 04, 2008

TAKAISIN ARKEEN

”Olis aina pyhä ja sunnuntai eikä koskaan arki ja maanantai”. Tästä ikiaikaisesta suomalaisrukouksesta huolimatta, arki on aina juhlan jälkeen edessä – kenellä iloisemmissa, kenellä ankeammissa merkeissä.

Vaalihumu on ohi. Vaaleissa oli kahdenlaisia ehdokkaita. Osa uskoi mainoksen voimaan ja toiset tyytyivät vähempään. Pelkällä näppituntumalla, ilman sen tieteellisempää tutkimusta, ilmapiiri vaikuttaa sellaiselta, että ainakin jossain määrin, mainos myös puri. Sen verran kuitenkin on säröä tuntumassa, että moni runsaasti itseään mainostanut ehdokas olisi todennäköisesti äänestetty valtuustoihin hieman pienemmälläkin ilmoittelulla. Toisaalta taas, jotain toista tuskin olisi valittu, vaikka olisi käyttänyt omaan mainontaansa enemmänkin rahaa. Näin se vaan taitaa olla.

Joku teki vaalityötä ja rahaakin taisi joiltain siis palaa melko rutkasti. Jos kansa vielä palkitsi äänisaaliilla, jolla portit aukesivat ”vallan kammareihin”, paluu arkeen on ilmeisen helppoa, kunhan vaan ensin riemustaan rauhoittuu.

Sen sijaan niille, joiden äänimäärät eivät riittäneet urakalla tehdystä työstä ja mahdollisesti huomattavistakin rahasummista huolimatta, saattaa takki tuntua tyhjältä ja arki ankealta.

Uusia valtuutettuja hieman toppuutellakseni ja niille uusille yrittäjille – joiden äänimäärät eivät yltäneet valintaan asti – voin lohduttaakseni kertoa, että kovin vähäistä se on valtuutetun valta. Yksin tai kaksin tai vähän isommallakaan joukolla asiat eivät etene. Päätöksen aikaansaamiseen tarvitaan aina enemmistö. Eli kunnissa, missä yhdellä puolueella ei ole yksinkertaista enemmistöä valtuustossa, tarvitaan kannatusta aina myös muista ryhmistä. Valtuutettu saa omilla valtuustoaloitteilla tietenkin nimensä paikalliseen aviisiin, mutta niillä, samoin kuin kansalaisaloitteillakin tuppaa olemaan merkillinen taipumus hautautua kunnallisen byrokratian rattaisiin jo pienemmillä, saati sitten isommilla paikkakunnilla.

Samansuuntaisia tunnelmia – kuin yksittäisillä ehdokkailla – on havaittavissa myös valtakunnan tasolla. Voittajilla on tunnetusti hymy herkässä. Tappion kärsineillä riittää selittämistä. Olin jo hahmotellut mielessäni päivän pakinaa otsikolla ”Jutta ja jatkosota”, kun sattui silmään uutinen, että yön yli nukuttuaan demarit myönsivät reilusti tappionsa ja selittely torjuntavoitosta suuntautui ainoastaan kohti keskustaa.

Mitä yhtymäkohtaa tässä sitten on jatkosotaan? No se, että päinvastoin kun demarit, suomalaiset jatkosodan päätyttyä tyytyivät tappioonsa vuosikausiksi. Kunnes kenraali Ehrnroothia kertoi, että sotaa ei hävitty, vaan saavutettiin torjuntavoitto.

Lähettänyt Piruparka klo 01:12 AM | Kommentit (0)

lokakuu 30, 2008

POPULISMIN MONET KASVOT

Runsas kuusi vuotta siten, elokuussa 2002 pohdiskelin populismia tällä samalla palstalla otsikolla ”Tarvittaisiinko populismia” muiden muassa seuraavasti:

”Kun poliittinen vastustaja keksii jonkin hyvän ja nasevan keinon parantaa maailmaa ja yhteiskuntaa ja osaa vielä myydä ajatustaan, hänet leimataan oitis kyseenalaisesti populistiksi, ainoastaan siksi, ettei itse tullut oivaltaneeksi samaa asiaa”.

Toisin sanoen populismia pidetään, ellei nyt täysin ala-arvoisena, niin varsin kyseenalaisena suosion tavoitteluna ja erityisen arveluttavana keinona hankkia poliittista tukea omille ajatuksilleen. Eikä populismin tarvitse ilmetä ainoastaan vaalien aikana, vaikka sen teho juuri kunta- tai eduskuntavaalien yhteydessä näkyykin selvimmin.

Sivistyssanoja suomenkielelle selittävä sanakirja kertoo populismista, että se on kansansuosion tavoittelua yksinkertaistavilla poliittisilla iskulauseilla ja ohjelmanjulistuksilla, jonka ainakin Piruparka ymmärtää siten, että asioista puhutaan asioina ymmärrettävin sanakääntein ilman, että selvää asia monimutkaistetaan, poliitikkojen yleensä harrastamalla kapulakielellä ja monisanaisilla selittelyillä.

Timo Soini, perussuomalaisine aatteineen, on julistautunut itse – ilman häpeän häivääkään – populistiksi. Itse asiassa olen ollut ymmärtävinäni, että koko ”soinilaisuus” perustuu populismin ajatukseen ja sen hyödyntämiseen. Ja ihmekös tuo, onhan Timo Soini tiettävästi tehnyt yliopistollisen opinnäytteensäkin poliittisesta populismista ja siihen liittyvistä aivoituksista, joten hän hallitsee populismin kuviot monia muita paljon paremmin ja kykenee myös hyödyntämään niitä.

Miksi populismia, jonka tavoitteille yleensä on ominaista pyrkimys paljastaa vakiintuneen vallankäytön epäkohtia ja vedota ”tavalliseen kansaan”, pidetään kansakunnan kaapin päälle jumittuneiden ammattipoliitikkojen keskuudessa niin halveksittavana toimintana? Siihen ei tämän kirjoittajalla ole suoraa vastausta. Asioista puhuminen selväsanaisesti ja niin ymmärrettävästi, että ”rahvaskin” sen ymmärtää, ei aina ole asioiden yksinkertaistamista.

Soinilaisessa populismissa – niin tehokasta kun se onkin – on yksi epäkohta. Se on se, että ainoastaan Timo Soini, retorisella lahjakkuudellaan, kykenee salonkikelpoisesti käyttämään populismia valankäytön epäkohtia vastaan. Kun lauman jäsenet lähtevät apinoimaan paimentaan, seuraukset tulevat olemaan surkeat. Näin kävi populismin esitaistelijoille, ensin isä-, sitten poika-Vennamolle.
Valitettavasti. Ehkä soinilaista populismia opettamaan olisi perustettava opinahjo!?

Lähettänyt Piruparka klo 04:52 PM | Kommentit (0)

lokakuu 28, 2008

YÖ VAALIEN JÄLKEEN

Tätä kirjoitettaessa on kirjoittaja ollut muutaman tunnin vaakatasossa sen jälkeen, kun kuntavaalin tulos oli kutakuinkin selvillä. Ja todettava on, että eivät nämäkään vaalit vaille pientä yllätystä jääneet, vaikka gallupien perustella olisi voinut olettaa, että kaikki on etukäteen selvää.

Sellaista voittoa, minkä perussuomalaiset saavuttivat, suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä vain harvoin on mahdollista nähdä. Vaikka edellä mainitut gallupit osasivatkin ennustaa melkoista äänisaalista, vastaavanlaista ei ainakaan tämän kirjoittajan poliittisesta muistista löydy kuin 1960 – ja 1980-luvuilta. Noina vuosikymmeninä perussuomalaisten edeltäjä SMP kääri melkoisia vaalivoittoja ensin isä-Vennamon ja myöhemmin poika-Vennamon johdolla. Aikajanalla näyttäisikin siltä, että vennamolaisuus on ilmiö, joka puhkeaa kukkaan ja ryntää voimalla Suomen poliittiselle kartalle aina parinkymmenen vuoden välein.

Lähtemättä tässä vaiheessa vielä vetämään mitään sen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä, herää kuitenkin vaikutelma, että jotain yhteyttä saattaisi olla perussuomalaisten menestyksellä ja viimeaikaisiin vaaleihin verrattuna, mukavasti nousseella äänestysprosentilla. Kun äänestysprosentit edellisissä vaaleissa ovat olleet laskusuunnassa, ollen joissain vaaleissa ja jollain paikkakunnalla, jopa alle 50, alkavat demokratian teoreettisetkin perustukset näyttämään hatarilta. Käytännössähän demokratian toteutumisen edellytyksenä on pidetty, että 50 prosentin osallistuminen ylittyy. Joka kuitenkin sellaisenaan on demokratiasta pelkkä irvikuva. Hyvä kuitenkin, kun lukemat äänestysprosenttien osalla nousivat, vaikka parantamisen varaa vieläkin jäi rutkasti.

Toinen pieni yllätys sisältyy demareihin. Jos perussuomalaisten äänisaalis antoi ”soinilaisille” aidon ja perustellun syyn iloon, kovin usein ei vaalien yhteydessä ole sattunut, että 2,9 prosenttiyksikön tappio edellisiin kuntavaaleihin verrattuna, saa puoluejohtajan hymyilemään aurinkoisesti ja puhumaan torjuntavoitosta. Näin kuitenkin kävi demarijohtaja Jutta Urpilaisen kohdalla, kun hänelle alkoi selvitä, minkälaiseksi on muodostumassa vaalin lopputulos ensimmäisissä vaaleissa, joita hän on vetänyt puoluejohtajana. Tuollaisesta asenteesta voisi päätellä, että varautumista oli harjoiteltu suurempaankin häviöön, johon gallupit antoivat toki aihetta.

Ehkä onnettominta naamaa näytti kuitenkin Matti Vanhanen, hänen ulkopuolisen oloisena katsellessa kahden nuoren puoluejohtajan halailua, kun Jutta Urpilainen hopealle sijoittuneena onnitteli Jyrki Kataista voiton saavuttamisesta. Vanhaselle kun nämä taisivat olla jo kolmannet hävityt vaalit perätysten.

Lähettänyt Piruparka klo 04:43 AM | Kommentit (0)

lokakuu 24, 2008

SUURI ON SUHTEELLISTA

Aina kun puhutaan määritelmästä suuri, on yleensä oltava jokin vertailukohde. Toisin sanoen, ensin oltava pieni, johon verrattuna jokin vasta voi olla suuri.

Ajatellaan vaikkapa strutsin munaa, joka on suurin yksittäinen luonnossa tavattava solu. Silmää räpäyttämättä valtaosa ihmisistä lienee sitä mieltä, että kysymyksessä on valtavan kokoinen muna. Piruparkaa ei taidettaisi pitää kovin viisaana, jos naama vakavana inttäisin, että strutsin muna on itse asiassa maailman pienin muna. Näin kuitenkin voidaan väittää vastauksena esitettyyn kysymykseen: Mikä lintu munii kokoonsa nähden pienimmän munan? Vaikka Strutsin muna vastaa 24 kananmunaa ja sen keittäminen löysäksi kestää 45 minuuttia, sen paino kuitenkin on vähemmän kuin 1,5 prosenttia emonsa painosta.

Tulkoon vertailun vuoksi vielä kerrotuksi, että Suomen toiseksi pienimmän linnun, peukaloisen, munan paino on 13 prosenttia emonsa painosta eli suhteellisesti kymmenkertainen strutsin munaan verrattuna. Suuri on kaikesta huolimatta melko pientä.

Toki suuria muniakin on aikojen saatossa munittu. Kerrotaan, että kaikkien aikojen suurimman munan – hirmuliskot mukaan lukien – olisi muninut Madagaskarin norsulintu, jonka tiedetään kuolleen sukupuuttoon vasta niinkin myöhään, kuin 1700-luvulla. Munan koon suhdetta emoonsa ei ole ainakaan tämän kirjoittajan tiedossa, mutta munan kerrotaan vastanneen 180 kananmunaa, joka yksinkertaisen päässälaskun mukaan olisi ollut vielä 7,5 kertaa strutsin munaakin suurempi. On siinä munalla ollut mittaa.

Jos munien – sekä suhteelliset, että todelliset – kokoerot pysyvät hyvinkin ihmisen käsityskyvyn rajoissa, asioiden järjellinen hahmotuskyky loppuu, puheen siirtyessä vaikkapa tähtiin ja galakseihin. Kun niissä yhteyksissä puhutaan suuresta, silloin kysymys on todella suuresta.

Jos strutsin munia voi, ilman sen suurempia vaikeuksia, verrata kanan- tai peukaloisen muniin, mihin voi verrata galakseja, joista meidän linnunratamme on ainoastaan yksi. Kun maailmankaikkeudessa kerrotaan olevan yli 100 miljardia galaksia, joissa jokaisessa on 10 – 100 miljardia tähteä, ei kukaan kykene hahmottamaan, minkälaisista mittasuhteista on kysymys.

Jostain on pitkäaikaiseen muistiini luikerrellut tieto, että illalla, katsoessamme tähtitaivasta paljaalla silmällä, näemme ainoastaan kaksi, noista yli sadasta miljardista (100 000 000 000) galaksista, joista siis oma linnunratamme on se toinen. On siinä ymmärrys lujilla.

Lähettänyt Piruparka klo 01:29 AM | Kommentit (0)

lokakuu 21, 2008

TAUDIN KUVA

Aikaa on kulunut lähes kuusi ja puoli vuotta siitä, kun tällä samaisella palstalla toukokuussa 2002 julkisesti julistin lopettavani tupakanpolton. Kun kaivoin esiin tuon vanhan tarinan havaitsin, että parin viikon koettelemuksen jälkeen keskityin pakinassani kuvailemaan lähinnä tupakan vieroitusoireita, joita vertasin siinä vaiheessa kaksi viikkoa kestäneeseen krapulaan. Erona kuitenkin se, että yleensä kankkusen – ankarankin sellaisen – tietää joskus loppuvan. Tupakan vieroitusoireiden päättymisestä ei tuolloin ollut tietoakaan.

Yksi syy yli 40 vuotta jatkuneen tupakoinnin lopettamiseen oli todettu COPD eli tupakoitsijoiden ”ammattisairaus”, keuhkoahtaumatauti. Taudin astetta kuvaava diagnoosi määritteli sairauden keskivaikeaksi ja tutkimuksen tehnyt erikoislääkäri totesi, että tauti ei parane koskaan. Sen kehittymistä voi hidastaa ja omaa oloa helpottaa tupakoinnin lopettamisella.

Se, miksi palaan aiheeseen, johtuu parisen viikkoa sitten saamastani kutsusta osallistua tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli testata lääkitystä edellä mainittuun tautiin. Olin ilmoittautunut kyseiseen tutkimukseen, koska halusin tietää, mitä keuhkoissani on tapahtunut näinä kuluneina, runsaana kuutena vuotena. Kiinnostuksen kohteena siis oli, millä vauhdilla parantumattomaksi luokiteltu tauti oli vuosien varrella edennyt? Täytin – asuinpaikkakuntaa lukuun ottamatta – myös testin osallistumiseen asetetut ehdot.

Asianomaisessa keuhkosairauksien tutkimusyksikössä kuitenkin todettiin, että minua ei kelpuuteta mukaan tutkimukseen. Se ei sinällään yllättänyt. Koska osallistujien kelpoisuus testattiin etukäteen, niin sellainenkin mahdollisuus aina on olemassa.

Syy, joka esti osallistumiseni tuohon tutkimukseen, yllätti proosallisuudellaan. En ollut tarpeeksi sairas. Jostain syystä keskivaikean keuhkoahtaumataudin diagnoosi oli muuttunut kehitysasteeltaan juuri ja juuri lievän taudinkuvan oireet täyttäväksi.

Sanomattakin lienee selvää, että tuollainen tieto oli miellyttävää kuultavaa. Kun kysyin, voisiko diagnoosin paraneminen johtua siitä, että lopetin tupakoinnin pian sairauden toteamisen jälkeen, vastaus oli kieltävä. Omalla vajavaisella käsityskyvylläni olin ymmärtävinäni, että keuhkoahtaumatauti on edelleen parantumaton ja kehitys kulkee aina huonompaan suuntaan. Vauhdissa, millä tauti etenee, voi toki olla eroja.

Mieltä jäi vaivaamaan kaksi erilaista diagnoosia. Mihin siis uskoa? Herää kysymys, onko taudin kuvan määrittelyssä tapahtunut muutoksia, vai ovatko mittauslaitteet parantuneet, kun parantumattomaksi luokitellun taudin kuva on vuosien varrella muuttunut keskivaikeasta lieväksi?

Lähettänyt Piruparka klo 02:33 AM | Kommentit (0)