« tammikuu 2003 | Vasta julkaistut | maaliskuu 2003 »

helmikuu 28, 2003

TODISTUKSEN JAKO

Kouluissa ja oppilaitoksissa kuuluu tapoihin jakaa todistuksia lukukauden päättyessä. Ennen tätä paperia kutsuttiin arvosteluksi, nykyisin kai mieluimmin käytetään sanaa arviointi. Jos pääoppositiopuolue Keskustalla oli tarkoitus arvioida Lipposen hallituksen toimintaa antaessaan tälle todistuksen hallituskauden päätteeksi, se onnistui tekemään ihan puhtaan arvostelun ja melko tyrmäävän sellaisen. Varsinaisten aineiden keskiarvo 5,3 antaa aika kehnot mahdollisuudet jatkaa seuraavalle luokalle (vaalikaudelle). Todistuksen numeroista löytyy kolme nelosta, yhteisvastuu, aluekehitys ja palveluiden järjestäminen. Koskaan en muista kuulleeni todistuksen saajasta, joka olisi selvinnyt kolmista ehdoista. Ei ainakaan siten, että ehtojen suorittaminen perustuu lupauksiin hoitaa asiat paremmin seuraavalla luku-(vaali-)kaudella. Muutenkaan todistukseen ei juuri sisältynyt hallituspolitiikkaa imartelevia arviointeja. Talouspolitiikasta ja turvallisuudesta annetut seiskat kun olivat todistuksen parasta antia.
Antaessaan noinkin kehnon todistuksen ja jättämällä Lipposen hallituksineen luokalleen, Keskusta luonnollisesti kuvittelee pääsevänsä itse seuraavalle luokalle näyttämään omaa osaamistaan ja esittelemään hyvin luettujen läksyjen taitamistaan. Ajatuksena Keskustan toiminta saattaa tuntua fiksulta, vaan kuka sitten lieneekään ollut ideaa suunnittelemassa, hän ei tullut ottaneeksi huomioon, että kun todistuksen saaja jää luokalleen, hänelle käy niin, että joutuu ns. tuplaamaan edellisen luokan, joten Lipponen hallituksineen istuu jatkossakin samalla luokalla kertaamassa vanhaa ja ehkäpä oppimassa jotain uuttakin.
Kun muistelen omia kouluaikojani, ei mieleen tule yhtään tapausta, jolloin oppilas olisi saanut ns. käytöksen alennuksen. Toki sellaisella opettaja uhkailivat (minuakin), mutta koskaan sitä ei toteutettu. Ja jos olisikin, siitä olisi auttamattomasti seurannut tarkkailuluokalle joutuminen (olikohan niitäkään silloin). Siksipä uskon Keskustankin ampuneen innostuksissaan melkoisesti yli, kun antoi hallitukselle käytöksestä vain seiskan. (Siitä voisi päätellä, että Mauri Pekkarinen on olut laatimassa numeroita). Aika näyttää, mutta Piruparka veikkaa, että tarkkailuluokalta (oppositiosta) asioita jatkossakin seuraa Keskusta.

Posted by Piruparka at 02:27 PM | Comments (0)

helmikuu 25, 2003

MISSIT

Enää vuosiin tai oikeammin vuosikymmeniin ei Piruparalta ole riittänyt mielenkiintoa missikisojen seuraamiseen edes niin paljon, että tietäisi tai muistaisi kuka kulloinkin kantaa voimassa olevia missititteleitä. Kuluvan vuoden missikisat käytiin ajankohtana, jolloin satuin olemaan seurassa, jossa tällaiselle kilvoittelulle tunnuttiin annettavan hyvinkin suuri merkitys ja jopa arvo. Demokraattisessa järjestelmässä enemmistöllä on päätösvalta ja kun minun ääneni olisi auttamattomasti jäänyt vähemmistöön ei asiasta kannattanut edes äänestää.
Ei siinä mitään, kyllä kauneutta aina mielellään katselee. Huolimatta siitä, että en mielelläni ota kantaa kenenkään ulkomuotoon, niin sanottakoon nyt, koska arvosteltavaksi nämä neitoset olivat kisaan lähteneet, että jotkut kandidaateista näyttivät jopa ihan naisilta, vaikka monien naisellisuus olikin yritetty hävittää ja peittää pitkäaikaisella syömättömyydellä, ehkä jopa nälkiintymisellä.
Lienee aika yleistä, että tällaisia kisoja seuratessa katsojille muodostuu mielipiteitä omista suosikeistaan ja niin minäkin lähes huomaamattani olin esittämässä suosikkini hyviä puolia. Itse asiassa olin löytänyt kaksi neitosta, jotka sopivat minun silmälleni ja kun molemmat pääsivät vielä loppukilpailuun, niin pääsin jo vähän kehaisemaan asiantuntemustani naiskauneuden suhteen.
En tiedä miksi näiltä missiehdokkaita pitää haastatella ja kysellä mielipiteitä mitä erilaisimmista asioista. Kysymyksessä kun ymmärtääkseni on puhtaasti ulkonäköön perustuva kauneuskilpailu. Kun näin kuitenkin on tapana tehdä, saattaa moni sievä ja missinmitat täysin täyttävä neitokainen joutua vähintäänkin outoon tilanteeseen. Näin kävi toiselle suosikeistani. Hänelle esitetty kysymys kuului jotenkin niin, että mikä olisi asia jota hän haluaisi parantaa maailmassa. En ollut uskoa korviani, kun vastaukseksi tämä muuten niin viehättävän oloinen neitonen ilmoitti suurimman huolen aiheensa olevan Tallinnan kodittomat kulkukoirat ja niiden oloja hän ensimmäisenä lähtisi parantamaan. Että silleen ! Sen jälkeen ei enää jäljelle jäänyt kuin yksi suosikki. Kaksoisleukaa tosin en hänellä tiennyt olevan, ennen kuin iltapäivälehtien lööpeistä sain tiedon asiasta. Tosin olen nähnyt moniakin leuan alle kertyneitä rasvapoimuja, joihin nimitys kaksoisleuka sopii, mutta sellaista tältä tuoreelta miss Suomelta ei löydy. Sanokoon lööpit mitä tahansa.

Posted by Piruparka at 02:24 PM | Comments (0)

helmikuu 18, 2003

SOTAA ODOTELLESSA

Kun tässä odotellaan Yhdysvaltain interventiota Irakiin, voi aikaansa kuluttaa vaikkapa selailemalla hieman historian aikakirjoja, jotka ihmisen muisti ja varsinkin lyhyeksi tiedetty poliittinen muisti on monen kohdalla päästänyt armeliaan unohduksen peittämään takavuosien tapahtumia.
Maailma luonnollisesti muistaa Yhdysvaltojen osallistumisen sekä Korean että Vietnamin sotiin, mutta monikaan ei varmaan muista tai edes tiedä, että toisen maailmansodan jälkeen USA:n interventioiksi laskettavia puuttumisia toisen valtion asioihin on ollut yli 30. Ja jos halutaan katsoa historiaa vielä takaisinpäin, niin vastaavia tapauksia ennen toista maailmansotaa löytyy saman verran eli 1900 –luvun aikana Yhdysvallat on sekaantunut toisen valtion asioihin yli 60 kertaa. Lähes aina taustalla on ollut jonkinlainen pelko. Usein kysymyksessä on ollut kommunismin uhka tai pelko taloudellisten etujen saatavuuden heikkenemisestä tai jopa niiden menettämisestä. USA:n kielenkäytössä puhutaan taloudellisesta protektoraatista, jolla tarkoitetaan kaiketi jonkinlaista Yhdysvaltain taloudellista suojelusta. Tosiasia kuitenkin lienee, että USA suojelee intervention kohteena olevilla alueilla ainoastaan omia taloudellisia etujaan ja painostaa usein ko. valtion joko taloudelliseen tai poliittiseen riippuvuussuhteeseen itsestään.
Ehkä suomalaisten Amerikan ihailu ja oma kommunismin pelko sodan jälkeisinä vuosina oli niin suurta, että täällä pidettiin luonnollisena USA:n interventioita eikä niihin juuri otettu kantaa, mutta muistin virkistämiseksi seuraavassa joitain kohteita, joissa Yhdysvallat on ollut puolustamassa ”vapaan maailman” etuja:
Korea 1951-53, Iran 1953, Guatemala 1954, Libanon 1958, Panama 1958, Vietnam 1960-75, Laos 1961, Kuuba 1961, Panama 1964, Indonesia 1965, Dominikaaninen tasavalta 1965-66, Guatemala 1966-67 Kambodsha 1969-75, Oman 1970, Laos 1971-73, Chile 1973, Kambodsha 1975, Iran 1980, Libya 1981, El Salvador 1981 -?, Nicaragua 1981-90, Honduras 1982 -?, Libanon 1982-84, Grenada 1983-84, Libya 1986, Bolivia 1987, Iran 1987-88, Libya 1989, Panama 1989-?, Liberia 1990-?, Saudi Arabia 1990-?, Irak 1990-?, Kuwait 1991-? Joten on Yhdysvalloilla kokemusta puut-tumisesta toisen valtion asioihin, eikä siinä aina ole tarvittu edes joukkotuhoaseiden uhkaa.

Posted by Piruparka at 02:21 PM | Comments (0)

helmikuu 14, 2003

SUHTEELLINEN VAALITAPA

Viime vuosina aina vaalien lähestyessä on pulpahtanut esiin Suomessa käytetyn suhteellisen vaalitavan oikeudenmukaisuus. Vaikka maailmalla on käytössä monimutkaisempiakin vaalitapoja, ei suhteellinen vaalitapa asiaan vihkiytymättömälle ole sekään ihan yksinkertaisempia ymmärrettäviä. Huolimatta siitä, että olen joskus aikoinani tuon suhteellisuuden vaalijärjestelmässä itselleni selvittänytkin, joudun taas sitä kertaamaan, kun asiasta päätin kerran kirjoittaa. Eli : Poliittinen suhteellisuus vaaleissa tarkoittaa sitä, että kukin poliittinen ryhmittymä saa vaaleissa niin monta paikkaa kuin sen saama äänimäärä suhteessa muihin ryhmittymiin edellyttää. Alueellinen suhteellisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että maan eri alueiden edustus turvataan. Ja kun Suomessa suhteellista vaalitapaa toteutetaan laskemalla tulos ns. d´Hodtin menetelmällä ja jakamalla maa vaalipiireihin, niin koko järjestelmä kaiketi tuli jokaiselle selväksi. Kun tähän lisätään vielä erilaisten vaaliliittojen mahdollisuus, niin onhan siinä äänestäjällä selvittämistä kuka hänen äänellään mahdollisesti Arkadianmäelle lähtee ja kuka hänen äänivaltaansa siellä käyttää.
Asiaa on pohdittu Oikeusministeriössä ja sitä miettimään on kaiketi pantu pystyyn ihan toimikuntakin, niin kuin maassa tärkeiden kysymysten kohdalla tavataan tehdä. Ongelmaksi ei ole nähty sitä, että äänestäjä ei tiedä kuka hänen äänellään eduskunnassa elämöi, vaan se että nykyinen vaalitapa kohtelee epäoikeudenmukaisesti eri vaalipiirien ehdokkaita. Asiaan vihkiytyneet viisaat kertovat munkkilatinaksi, että suhteellisuuden ihanteellista toteutumista haittaa ns. piilevän äänikynnyksen suuri vaihtelu. Suomennettuna se tarkoittaa, että piilevä äänikynnys on se prosenttiosuus vaalipiiris-sä annetuista äänistä, joka puolueen tulee vähintään saada, jotta se saisi vaalipiiristä valituksi ainakin yhden ehdokkaan. Tämä kai tuli nyt kaikille selväksi. Ellei, niin kerrottakoon, että kysymys on vaalipiirien kokoeroista eli eroista asukasluvuissa. Jolloin sitten päästäänkin siihen varsinaiseen ongelmaan, joka voidaan ilmaista lauseella, että viime eduskuntavaaleissa Pohjois-Karjalan vaalipiirissä kansanedustajan valinta edellytti lähes 12 prosentin osuutta annetusta äänimäärästä, kun Uudellamaalla siihen tarvittiin vain kolme prosenttia. Näin helppoa se on.
Olen ymmärtänyt, että em. Toimikunta on saanut aikaiseksi joitain ehdotuksia tilanteen parantamiseksi ja ennen kaikkea selventämiseksi. Ne eivät kuitenkaan ehdi selkeyttämään nyt käytäviä vaaleja, joten on odotettava ainakin vuoteen 2007. Ehkä silloin jo oikeudenmukaisuus toteutuu.

Posted by Piruparka at 02:18 PM | Comments (0)

helmikuu 11, 2003

ROKOTUKSEN VAIKUTUS

Olen aina kuvitellut, että kun ihminen rokotetaan jotain tautia vastaan, rokotuksen vaikutus kestää koko elämän. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole, tai ainakin rokotuksen vaikutus heikkenee vuosien myötä. Tällaisen havainnon tein, kun melko huolimattomasti seurasin Vasemmistoliiton vaalikampanjan avauksen uutisointia.

Sain nimittäin hyvin varhaisessa vaiheessa elämääni rokotuksen, jonka uskoin suojelevan minua niin kaikkien Vasemmistoliiton edeltäjien kuin itse Vasemmistoliitonkin tartuntaa vastaan. Rokotuksen ensimmäinen vaihe oli, kun syntymääni seuraavana päivänä äitini sai synnytyslaitokselle kukkia sekä kortin jossa toivoteltiin ”onnea uudelle Leninille”. Rokotuksen vaikutus vahvistui alle viisivuotiaana surressani itkien ”Isä Aurinkoisen” eli Stalinin kuolemaa. Tosin kyyneleet taisivat purkautua enemmän myötätunnosta äidin kyyneleitä kohtaan, kuin ihan oikeasta murheesta. Vasta vuosia myöhemmin selvisi, minkälaisen miehen takia olin kyyneleitäni vuodattanut, ja se jos mikä tehosti kummasti kommunismin vastaisen rokotuksen vaikutusta.

Rokotuksen vaikutus on kestänyt tehokkaana kohta 55 vuotta, eikä vasemmanpuoleinen äärilaita ole Piruparalta juuri sympatioita saaneet, joitain sen persoonallisia johtohahmoja lukuun ottamatta. Kun ns. suuret puolueet kilvan julistavat veronkevennyshalujaan ja kuvittelevat äänestäjien menevän siihen vanhaan populistiseen retkuun, jonka mukaan verokarhu on ihmisen suurin vihollinen, niin Vasemmistoliito ilmoittakin, että heidän mielestään muutaman euron veronalennukset eivät ilahduta ketään ja jos ilahduttavatkin, se tapahtuu varsin korkeissa tuloluokissa, joissa prosentuaali-nen vaikutus tietenkin on tehokkainta. Jos ymmärsin oikein, niin Vasemmistoliiton mielestä se ns. ”veronalennusvara”, joka jaettuna kakkien veronmaksajien kesken toisi muutaman euron lisän käteen jäävään summaan, pitäisi käyttää julkisten palvelujen, kuten terveydenhoidon parantamiseen.
Pienehkön puolueen vaalilupaukset kuulostavat lähes yhtä naurettavalta kuin yksittäisen kansanedustajaehdokkaan lupaukset, mutta jos Vasemmistoliitolla on edellä mainitunlaisia tavoitteita tai edes toiveita, alkaa tuntumaan, että rokotuksen vaikutus rupeaa heikkenemään.

Posted by Piruparka at 02:15 PM | Comments (0)

helmikuu 07, 2003

PAREMMAT PALVELUT

Sattui yllätys, vanha ystävä soitti. Oli onkinut puhelinnumeroni yhteisiltä tuttavilta. Emme ole olleet yhteydessä vuosikausiin ja sain tietää hänen asuneen Turussa jo yli kymmenen vuotta. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun jouduin selittämään kanssaihmisille asuinkuntani sijaintia. Paikkakuntana Ruotsinpyhtää on sijoitettu milloin mihinkin kohtaan tasavaltaa. Joskus sen on veikattu olevan jopa läntisen kuningaskunnan alueella. En muista, että sadan kilometrin säteen ulkopuolella kukaan, joka ei ole paikkakunnalla käynyt tai muuten ollut kiinnostunut suomalaisesta aluepolitiikasta tai edes historiasta, olisi varmuudella osannut sanoa, mihin kohtaan kartalle tämän historian pyörteissä nimensäkin saaneen kunnan sijoittaisi. Kuntaa matkailukohteena markkinoivien kannattaisi miettiä, voisiko asialle tehdä jotain.
Kun puhelimessa paikkakunnan sijainti oli kutakuinkin selvitetty Loviisan ja Kotkan välimaastoon, vuorossa oli muu asuinpaikkaani koskeva informaatio. Asukasluku, elinkeinorakenne, työttömyysaste jne. olivat asioita, jotka puhekumppaniani kiinnostivat. Kun puheeksi tulivat kunnassa saatavilla olevat palvelut, kuulin kertovani hänelle, että uskon olevani huomattavasti paremmassa asemassa ainakin joidenkin peruspalveluiden palveluiden suhteen, kuin hän konsanaan Turussa.
On selvää, että lounaisrannikolla alkoi vastaan väittäminen. Ei ole helppoa myöntää, että 3000 asukkaan kunnassa asiat olisivat paremmin kuin yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Yhtä selvää on, että tuollaisista väitteistä ei pääse luistamaan ihan helpolla, ja niin jouduin esittämään perustelut. Aloin kysellä vanhalta ystävältäni, että miten pitkä matka hänellä on kotoaan vaikkapa lääkäriin (terveyskeskukseen), pankkiin, postiin, kirjastoon, ravintolaan, elintarvikemyymälään, kaupungintalolle (kunnanvirastoon) jne. Vastauksia en kirjannut ylös eikä muutenkaan yksittäiset matkat jääneet mieleen, mutta sen verran muistelen, että etäisyydet taisivat vaihdella 300 metristä viiteen kilometriin. Silloin täytyi kertoa puhekumppanilleni ”raskas ja kirvelevä” totuus, että olin siis oikeassa. Minun asunnoltani Ruotsinpyhtäällä nämä kaikki edellä mainitut palvelut sijaitsevat n. 200 metrin säteellä. No, en ole metrimitalla mitannut, mutta silmämääräinen arvio ei kovin kauaksi heitä. Hetken hiljaisuuden jälkeen Turussa myönnettiin, että varmaan asia näin on.. Minun ei tietenkään tarvinnut kertoa, että siinä ne Ruotsinpyhtään palvelut suunnilleen sitten olivatkin. Eli vaikka palvelut ovat rajalliset, itse asiassa olemattomat, ovat ne kuitenkin lähellä. Pohtii positiivisesti

Posted by Piruparka at 02:13 PM | Comments (0)

helmikuu 04, 2003

NAURUNKO AIKA VAI ITKUN?

Muunlaisia ajatuksia ei tullut mieleen kun kuunteli ja katseli ennakkoonkin runsaasti mainosta saanutta suurimpien puolueiden puheenjohtajien vaalikeskustelun avausta. Riikka Uosukaisen ja Seppo Toivosen isännöimästä (puheenjohtamisesta ei voi puhua) tilaisuudesta syntyi kaipuu jonnekin menneisyyteen. Huolimatta siitä, että ajan sanotaan kultaavan muistot, uskallan kysyä: Mistä löytyisi sellaisia entisajan politiikantoimittajia kuten Pentti Lumme, Seppo Tikka, Leif Salmen ja Arto Tuominen? Jopa Antero Kekkosen ote toimittaja-aikoinaan oli joskus jopa räväkkää, vaikkei sitä nykyisin uskoisi.
Varsinainen syy pohtia itkun ja naurun aiheita ei kuitenkaan ollut toimittajat, vaan illan päävieraat Itälä, Jäätteenmäki ja Lipponen. Niin vaikea heidän oli löytää eroja mielipiteissään, jotka koskivat suomalaista yhteiskuntaa ja sitä vaivaavia ongelmia, että erimielisyyden aihetta piti etsiä Irakin sodan uhasta, joka sinänsä tietysti on vakava ja pohtimisen arvoinen kysymys, mutta jolla ei ole mitään tekemistä eduskuntavaalien kanssa ja vielä vähemmän se koskettaa niitä asioita ja jopa vaikeuksia, joiden kanssa suomalainen äänestäjä elää ja joita hän elämisessään kohtaa.
Työttömyys oli ainoa asia, johon jokainen keskusteluun osallistunut halusi puuttua. Lipponen taisi jopa sanoa, että se on asia, johon uuden hallituksen on heti alusta pitäen suhtauduttava vakavasti. Hitaita tuntuvat olevan herrojen kiireet, kun kahdeksan vuoden hallitusperiodin jälkeen tuollainenkin oivallus tuli keksittyä. Toisaalta Lipponen ei ollut ottanut huomioon, kuinka nopeasti lapualaisjuristi on urbanisoitunut. Uskon, että Paavo oli huolella valmistautunut vastaamaan Jäätteenmäen maatalous- ja varsinkin aluepolitiikkaa koskeviin ryöpytyksiin ja kun niitä ei kuulunut, hän itse joutui ottamaan ne esiin. Se ei kuitenkaan sytyttänyt äkkiä kaupunkilaistunutta keskustajohtajaa minkäänlaisiin kannanottoihin ja siksi koko aihe jäi yhteen Lipposen puheenvuoroon. Lipponen yritti saada keskustelua aikaan myös viime vuosien kestoaiheesta, eläkeläisistä. Myös se ohitettiin, ihme kyllä, vaikka eläkeläiset ja muu vanheneva väestö on ainoa kansanosa, jonka äänestämiseen poliiti-kot voivat edes hiukan luottaa. Ville Itälä piti keskustelussa niin matalaa profiilia, että en saanut kirjanpitooni juuri muuta mainintaa kuin vaatimuksen, että muidenkin puolueiden on pistettävä hin-talappu lupaustensa päälle ja ilmoituksen, että kokoomus ei lähde hallitukseen, joka korottaa isorikkaiden osinkotulojen verotusta. Muuten herrat ja rouva olivat suurimmasta osasta asioita niin liikut-tavan yksimielisiä, että voisivat lyödä hynttyynsä yhteen. Piruparka ehdottakin, että voitaisiin perustaa Sosiaali – Konservatiivinen – Agraaripuolue (SKA), niin kansa säästyisi surkuhupaisilta vaalikeskusteluilta.

Posted by Piruparka at 02:09 PM | Comments (0)