« toukokuu 2003 | Vasta julkaistut | heinäkuu 2003 »

kesäkuu 24, 2003

KUINKAS SIINÄ NYT NÄIN KÄVI ?

Vanha sanonta kuuluu jotenkin niin, että hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Kenellä oli kenellä ei. Siitä olen kuitenkin varsin vakuuttunut, että Anneli Jäätteenmäelle pari kuukautta kestänyt hallituskausi ei lyhyen kestonsa takia tai edes siitä huolimatta ollut mitenkään hauskaa aikaa. Tai mistä sen tietää. Voi kai sitä ihminen nauttia monenlaisista asioista. Mitään katumisen, merkkejä, tämän tasavallan toiseksi lyhytaikaisimman pääministerin kasvoilta ei ainakaan televisio välittänyt. Jäipähän siitä ajasta nyt ainakin muutamia lastenlapsille näytettäviä valokuvia yhteisesiintymisistä joidenkin samaan aikaan vallassa olleiden, todellisten mahtimiesten kanssa.
Näin onnettomasti ja lyhyeen päättyi siis akkaparin valta tasavallassa. Vaikka Piruparan on väitetty joskus olevan kallellaan jopa jonkinlaiseen sovinismiin ???, voin näin julkisesti ilmoittaa, että tulkoon vaan jatkossakin naaraspuolisia pääministereitä, mutta sen verran on varmistuttava, että todelliset, toimenkuvaan kuuluvat työtehtävät tulee hoidettua, eikä aika kulu selittelyihin ja selitysten selittelyihin. Jos henkilöllä on taipumusta riskinottoihin, jonkinlainen riskinarvioimiskyky ja - taito lienee silloin, ainakin pääministerin tasoisessa asemassa välttämätön. Vaikka himmeästi ym-märränkin Jäätteenmäen, kaiketi inhimilliseksi luokiteltavan houkutuksen käyttää vaalivalttinaan Lipposen salaisia Irak - keskusteluita, hänen riskinarviointikykynsä petti totaalisesti.
On myös sellainen vanha sanonta, että työmies on palkkansa ansainnut. En nyt tähän hätään muista mitkä ovat kansanedustaja-pääministerin kuukausiansiot (varsin mittavat joka tapauksessa). Siksi olisikin mielenkiintoista tietää, soimaako omatunto lainkaan tasavallan ensimmäistä, nyt siis jo entistä naispääministeriä, hänen kuitatessaan tähänastista palkkaansa, joka ainakin suuren yleisön mielestä on tienattu ainoastaan vuodetuilla tiedoilla ja niihin liittyvillä selityksillä. Myös poliisi saa palkkansa samojen vuotojen ja niiden selitysten tutkimisesta. Se tosin kuuluu heidän toimenkuvaansa, mutta kuten kaikki (poliitikotkin) hyvin tietävät, tasavallan poliisilla olisi varmasti tähdellisempääkin tekemistä. Joten edes poliisin työllistämistä ja heille työtilaisuuksien järjestämistä ei voi tässä tilanteessa pitää Jäätteenmäelle otollisena tekona.

Posted by Piruparka at 04:10 PM | Comments (0)

kesäkuu 19, 2003

HILPEÄN HIPRAKAN MAKSIMOINTI

Koska juhannus, kuten tiedetään, on yksi nestepitoisimmista suomalaisista kansanjuhlista nimenomaan sellaisen kansanosan keskuudessa, jonka tietämys näissä asioissa, vähäisestä harjoittelusta johtuen, on rajallinen ja koska Piruparan kokemusperäinen vankka asiantuntemus on kiistattomasti moneen kertaan todettu, lienee paikallaan näin juhlien alla kerrata muutama hyväksi havaittu ja lukuisin harjoituksin koeteltu perusasia, joilla voi edesauttaa humalatilan maksimointia.
Ihmiset jakautuvat yleensä kolmeen pääryhmään. Osa ryyppää iltaisin, osa aamuisin ja jotkut ovat sekä ilta- että aamujuoppoja. Olen vuosien varrella tavannut ihmisiä, jotka koko päivän läträttyään kaljan ja viinan kanssa lähtevät illan tullen muina miehinä vielä kapakkaan. Ehkä vähän harvinaisempi, muttei silti mikään luonnonoikku, on kaveri joka työpäivän ryypättyään, ostaa korin kaljaa ja pari pulloa kossua ja ne juotuaan, tulee vielä kinumaan sinulta lisää viinaa.
Jos olet sammua pätkähtänyt jo puolen yön aikaan, olet todennäköisesti parhaassa juomakunnossa seuraavana aamupäivänä siinä yhdentoista aikoihin. Vatsassa tapahtuvan kiertoliikkeen varalta on syytä siirtyä ulkotiloihin tai varata lähettyville tarkoitukseen sopiva astia. Vaihdettuasi muutaman yökötyksen säestämän sanan ystäväsi Yrjön kanssa tilanne yleensä sen verran rauhoittuu, että voit jatkaa juopottelua mieli seesteisenä ja sisäkalut puhtoisina.
Vaikka juhannus on yöttömän yön aikaa, (ei siis yököttömän yön), ihmisen biologisesta vuorokausirytmistä johtuen saattaa uni yllättää jopa rappioalkoholistin kokemuksella varustetun konkarin. Siksipä humalaiselle ominaisella henkevällä keskustelulla tai liikunnalla saatat saada torjuttua uhkaavan sammumisen tai ainakin siirrettyä sitä. En kuitenkaan suosittelisi niin rajuja liikunnallisia toimia kuten portsarin hakkaamista tai ravintolan ikkunoiden särkemistä.
Sellaisten asioiden hoito, jossa joutuu tekemisiin muiden ihmisten kanssa (kuten käyminen vaimoa ja lapsia moikkaamassa turvakodissa) kannattaa jättää iltapäiväksi. Siinä vaiheessa aamuryypyt ovat jo tehneet tehtävänsä ja elämä alkaa tuntua elämisen arvoiselta. Joten ei kun juo…tuota, juhlimaan.

Posted by Piruparka at 04:07 PM | Comments (0)

kesäkuu 17, 2003

YHTEISEN PUOLUSTUSTUKSEN PUOLESTA

Jo vuosien ajan on jatkunut tapa tai käytäntö, että joku tai jotkut tahot ovat tilanneet kerran tai pari vuodessa gallup- tutkimuksen, jossa suomalaisilta on tiedusteltu kantaa kansakunnan puolustusstrategiaan eli itsenäiseen puolustukseen ja liittoutumattomuuteen. Sitä on yleensä kannattanut suunnilleen sama määrä ihmisiä kuin on vastustanut Natoon liittymistä eli luku on ollut noin 80 % haastatelluista. Koska tuollainen tulos on täysin johdonmukainen, asiassa ei ole ollut mitään ihmettelemistä.
Se toki tiedetään, että gallup-tutkimusten yksi peruselementti on harkiten laaditut ja muotoillut kysymykset, joihin annetut vastaukset voidaan tulkita pääsääntöisesti vain yhdellä tavalla. Siksipä noiden aikaisempien tutkimusten valossa tuntuu ensi näkemältä vähintäänkin oudolta, että nyt aivan viime aikoina tehdyssä tutkimuksessa noin puolet suomalaisista kannattaa EU:n yhteistä puolustusta, joka tarkoittaisi ainakin ensi näkemältä sitä, että suomalaiset olisivat luopumassa itsenäisestä puolustuksesta tai ainakin liittoutumattomuudesta. Ehkä näin on? On kuitenkin olemassa sellainenkin mahdollisuus, että suomalaisten aikaisempi vahva taipumus liittoutumattomuuteen tarkoittikin nimenomaan vahvaa kielteisyyttä Nato-liittoutumista kohtaan. Piruparan tulkinta asiasta olisi se, että suomalaiset, EU:n jäseninä (etten sanoisi kansalaisina), katsovat velvollisuudekseen osallistua koko Euroopan alueen puolustamiseen, ja uskovat oikeuteensa myös saada apua muilta EU- mailta oman alueensa puolustukseen. Suomalaisilla ei kuitenkaan näyttäisi olevan halua lähteä sotimaan Yhdysvaltojen intressien puolesta ympäri maailmaa, koska Nato koetaan ensisijaisesti amerikkalaisten työkaluksi hoitaa maailmanpoliisin tehtäviä.
Edellä olevat tuumailut ovat vain yhden maakuntamietiskelijän aivoituksia. Asioista voi toki olla muutakin mieltä ja monet varmaan ovatkin. Aina on siis syytä pitää mielessä, että sekä nykyisistä, mutta myös tulevista EU-maista valtaosa joko kuuluu tai ainakin jatkossa tulee kulumaan myös Natoon eikä se ole ollenkaan mikään yhdentekevä asia silloin jos / kun Eurooppaan aletaan rakentamaan yhteistä puolustusta.

Posted by Piruparka at 04:04 PM | Comments (0)

kesäkuu 13, 2003

RUSIT, STASI JA SUPON SEKOILUT

Tässä alkaa kohta huulen pyöreys jäädä krooniseksi vaivaksi, niin paljon on joutunut viime aikoina ihmettelemään suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten monisäikeisiä ja kummastusta herättäviä seikkaluja (sekoiluja). Hallituksen salaisiksi unohtuneet lisäpöytäkirjat, ulkoministeriöstä karkailleet ja Jäättenmäen vuotamat tiedot salaisista Irak-asiakirjoista, Häkämiehen julkisiksi lipsahtaneet akanhakkaamiset ja nyt kaiken huippuna Supon farssiin päättyneet Rusi-tutkimukset.
Olihan se alun alkaenkin vähintäänkin outoa, että Suomen turvallisuuspoliisi eli Supo, joka yleensä pitää hyvinkin matalaa profiilia toiminnassaan, lähti vuotamaan julkisuuteen tietoja, jonka mu-kaan tasavallan presidentin entistä neuvonantajaa epäillään törkeästä vakoilusta. Vaikka esillä olleet tapaukset ajallisesti sijoittuvatkin varsin kauas menneisyyteen eli 26-33 vuoden taakse, niin pelkästään tieto siitä, että tasavallan ulkopolitiikkaa johtavan presidentin lähipiirissä olisi työskennellyt henkilö, jonka päälle laskeutuu vakoilijan varjo, oli tyrmistyttävä.
Vielä tyrmistyttävämpi oli keskiviikkona julkaistu tieto, jossa valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, pitämässään tiedotustilaisuudessa ilmoitti, että aprillia, mitään syytettävää ei ole ilmennyt. Kun Alpo ja Jukka Rusin vakoilu- ja maanpetosepäilyjä on tukittu ja epäiltyjä hutkittu julkisuudessa jo yli vuoden ajan, oli aikamoinen yllätys, etten sanoisi suorastaa järkytys, että mitään sellaista rikosta ei näytä edes tapahtuneen, joka olisi ylittänyt syytekynnyksen. Tässä herää tietenkin kysymys, löytykö mahdollisesti näyttöä esim. Alpo Rusin kohdalla ns. "tavallisesta vakoilusta", joka on vanhentunut ja josta ei enää voi syytettä nostaa ? Tällaiset sotkut ja sekoilut eivät oikein tahdo istua suomalaisessa yhteiskunnassa totuttuihin toimintatapoihin, eikä epäilys oikeusvaltion perimmäisestä olemuksesta ole kaukana.
On selvää, että Rusin veljekset eivät nyt tehdyllä syyttämättäjättämispäätöksellä saaneet synninpäästöä, vaan heidät vapautettiin ainoastaan tällä kertaa syytteestä törkeään vakoiluun. Koska kyseinen rikos ei vanhene koskaan, salaisten arkistojen avautuessa ja mahdollisten lisätietojen ilmaantuessa asia voidaan koska tahansa ottaa uudelleen esille.
On selvää, että nyt tehdyn ratkaisun myötä ilmaan jää vielä monia epäselväksi jääviä asioita. Ainakin Supon toiminta herättää ihmetystä. Mikä tai mitkä olivat ne motiivit, jonka perusteella Supo julkaisi tietoja keskeneräisistä tutkimuksistaan, jossa näytöt olivat niin hataralla pohjalla, että jutusta kehkeytyi ainoastaan myöhästynyt aprillipila? Mikä sai Olli Rehnin, paitsi puolustamaan vanhaa ystäväänsä, myös painostamaan eri viranomaisia ja Jukka Rusia ottamaan kaiken syyn niskoilleen? Ja vielä pelottavin kysymys, oltiinko tässä vähällä tallata niin isoja varpaita, että edes valtakunnan syyttäjälaitos ei katsonut aiheelliseksi sekaantua asiaan?

Posted by Piruparka at 03:58 PM | Comments (0)

kesäkuu 10, 2003

NIIN TOTTA KUIN OSAAN

Otsikko on tietenkin lainaus sammakosta, joka jälleen lipsahti, kenenkäs muun kuin pääministeri Anneli Jäätteenmäen huulien välistä. Jokainen on joskus lasketellut pienempiä- jopa vähän isompiakin tai valkoisia- ja ehkäpä ihan emävaleita, mutta en muista koskaan kenenkään maininneen, että totuuden puhuminen olisi osaamisesta kiinni, tai jos onkin, niin syntipukkia kaiketi pitäisi hakea jostain Lapuan suunnasta, koska totuuden puhumisen perusopit ymmärtääkseni annetaan jo hyvin varhain lapsuudessa. Valehteleminen sen sijaan on ominaisuus, joka on opittavissa ja jonka hallitsemisessa saattaa olla ja varmaan onkin kysymys todellisista taidoista. Hyvin harjoitellun valehtelijan sanomana saattaa vähän paksumpikin juttu mennä todesta kun sen sijaan heikohkoa potaskan puhujaa ei usko kukaan.
Olen aina silloin tällöin ollut huomaavinani, että ns. keskitason poliitikoilla puurot ja vellit sekaantuvat ja sekin tiedetään, että näillä äänityöläisillä puhe sen kun jatkuu, vaikka ajatus katkeaa. Näin ei kuitenkaan saisi käydä pääministeritasoiselle henkilölle. Jos ihmistä epäillään totuuden vierestä puhumisesta ja vastauksena epäilyihin hän antaa lausunnon, että "puhun niin totta kuin osaan", niin ainakaan Piruparka ei välty mielleyhtymältä, että ajatus olikin sanoa, että "valehtelen niin hyvin kuin osaan", mutta kun sellaisen sanominen lienee jopa järjen vastaista, niin ilmaisu sai suorastaan koomiset, etten sanoisi ihan vitsin mittasuhteet.
Aivan tavallisten ihmisten aivan tavallisissa terassikeskusteluissa alkaa vähitellen ilmetä sellaisia piirteitä ja sellaisia mielipiteitä, että olikohan sittenkään järkevää vaihtaa pääministeriä. Eivätpä ne Lipposenkaan puheet vaikkapa EU:n elintarvikevirastosta tainneet ihan paikkansa pitäviä olla, mutta eipä ole tullut myöskään selittelyjä. En haluaisi olla ensimmäisten joukossa vaatimassa uuden pääministerin eroa, mutta se uskottavuus, jota tuon tason poliitikolta edellytetään ei kestä kyllä yhtään mokaa enempää.

Posted by Piruparka at 03:55 PM | Comments (0)

kesäkuu 06, 2003

HEILATON HELLUNTAI

Kaikkiin kieliin kuuluu sanontoja, sananlaskuja, lentäviä lauseita ja jopa latteuksiksi asti hoettuja sananparsia, jotka kulkevat jonkinlaisen uskomuksen tai ainakin kansanperinteen kaavussa ja jota sitten hoetaan kuin mitäkin taikasanaa tai loitsua joko pelastamaan uhkaavasta vaarasta tai muistuttamaan ehkä synkästäkin tulevaisuudesta.
"Ei vara venettä kaada" tai "Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan" ovat sieltä tavallisimmasta päästä (pitkä liuta muitakin tietenkin on) ja näinä aikoina saa luonnollisesti kuulla ihan kyllästymiseen asti sanontaa "Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä". Kaikki sananlaskut ovat niin sisällöltään kuin sanamuodoltaankin vähintäänkin vanhahtavia. Tuskin kovinkaan moni tämän päivän eläjä edes tietää, minkälaisista matkoista on kysymys kun puhutaan vaaksasta, virstasta nyt puhumattakaan. Eikä tyttö-(poika) ystäviä tai seurustelukumppaneita edes Piruparan nuoruudessa enää kutsuttu heiloiksi. Tarvittaisiin varmaan vähintäänkin perinnetutkijaa tai historioitsijaa, joka voisi valaista, onko heilattomassa helluntaissa kysymys ainoastaan sanaleikistä, vai lieneekö sananlasku lähtenyt liikkeelle jonkun kokemukseen perustuvasta omakohtaisesta alkukesän ja kesäkauden tapahtumasta, joka on ollut niin yleinen, että se on voitu saattaa ihan ilmiön asteelle.
Kuten sanottu, lähes kaikki sananlaskut ovat iältään vanhoja. En tiedä onko tämän päivän ihmisillä niin huono mielikuvitus tai niin vähän aikaa, etteivät he kykene aikaansaamaan samanlaista, nykyiseen aikaan liittyvää ja sananlaskuiksi kirjattua kansanperinnettä kuin esi-isänsä vai onko kysymys siitä, että nykyisin ihmisillä ei ole niin paljon viitseliäisyyttä, että jaksaisivat seurata tilanteita ja tapahtumia samalla intensiteetillä kuin jotkut aikaisemmat sukupolvet.
Piruparka on kuitenkin toista maata. Ja vaikka uuden sananlaskun alkuosa onkin lainattu tuosta vanhasta helluntai-sanonnasta, enkä uskalla vaatia tekijänoikeuksia jälkiosastakaan, niin totean täs-sä seuraavasti: Jos ei heilaa helluntaina, niin ei AIDS :ia adventtina. Kannattaa painaa mieleen.

Posted by Piruparka at 03:52 PM | Comments (0)