« kesäkuu 2003 | Vasta julkaistut | elokuu 2003 »

heinäkuu 25, 2003

PALKKANSAKO ANSAINNEET ?

Vanha sanonta kuuluu, että työmies on palkkansa ansainnut. Kysymys kuuluukin: Ovatko myös kansanedustajat tehneet samoin.
Jo koulussa oppimiemme yhteiskunnallisten perustietojen valossa tiedämme, että kansanedustajien pääasiallinen tehtävä on lainsäädäntötyö. On selvää, että tehtävä on sen luonteinen, että sen palkanmaksuperusteena ei voi olla aikapalkka (tuntikorvaus). Tulospalkkauskaan ei välttämättä ole oikea maksuperuste (vai miltä kuulostaisi maksu / säädetty laki). Seuraavaksi tulee mieleen, että ovatkohan kansanedustajat tiedoiltaan, taidoiltaan ja muulta osaamiseltaan niin korvaamattomia, että se voisi toimia palkanmaksuperusteena (vrt. urheilun huippuammattilaisia Häkkinen, Selänne ym.)? Tuskinpa vaan, sillä kyvykkäinä itseään pitäviä pyrkyreitä on tyrkyllä joka neljäs vuosi moninkertainen määrä valittuihin verrattuna. Koska mitään koulutus- tai tutkintovaatimuksiakaan ei ole, on kai vaan uskottava, että työ pelkästään on niin arvokasta ja ehkä jopa vaativaakin, jolloin siitä on saatava kunnollinen korvaus???
Valtaosa suomalaisia on selvillä siitä, että suuri määrä kansanedustajien toimenkuvasta eli lainsäädäntötyöstä on siirtynyt Brysseliin. Kuitenkin se, että tuo luku on 80 prosenttia, oli Piruparallekin yllätys. Kun asiaa hieman pohti enemmän ja antoi ajatuksen vapaasti kulkea, yllätyksen tilalle alkoi pikkuhiljaa hiipiä jopa järkytys. Mitä oikein on tapahtunut kansanedustajien työehdoissa EU :iin liittymisen jälkeen? Kansanedustajien työtehtävistä eli lainsäädäntötyöstä on poistunut Brysseliin 80 prosenttia. Jäljelle jääneen 20 prosentin tekemiseen kansanedustajat ovat saaneet henkilökohtaiset avustajat. Työtilojakin laajennetaan parhaillaan niin, että ahtaan paikan ongelmaakaan ei kohta enää ole. Muutama vuosi sitten tuli reilu palkankorotus ja kerrotaan, että kovasti olisi tarvetta laittaa Iloniemen työryhmää jälleen asialle. En tiedä kuinka monta poliittista virkanimitystä Iloniemellä itsellään on vielä käyttämättä, mutta sen tiedän, että korjauksia kansanedustajien palkkoihin syntyy, ja aivan taatusti ylöspäin.
Kansanedustajien Tupo -neuvottelut eroavat tavallisten ihmisten vastaavista siinä, että vastapuolena ei ole työnantajat, vaan tulosopimuksen loppusumman sanelee työryhmän röyhkeyden määrä eli se kuinka suurta palkankorotusta kansanedustajille kehtaa esittää, joka taas riippuu siitä, minkälaisia ja kuinka suuria henkilökohtaisia tavoitteita palkkatyöryhmän jäsenillä on.

Posted by Piruparka at 04:43 PM | Comments (0)

heinäkuu 22, 2003

SELITTELYN PAIKKA

Piruparka ei kuulu niihin ihmisiin, jolla sodankäynnin filosofia olisi mitenkään erityisesti hallinnassa. Sen verran asiaan olen kuitenkin, ihan vaan mielenkiinnon vuoksi perehtynyt tietääkseni, että lähes ainoa sodankäynnin perustelu on puolustautuminen. Toisen yleisesti hyväksytyn sotaan lähdön syyn muodostaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneen auttaminen. Kaikki muut, ideologiset, uskonnolliset, poliittiset tai muut vastaavat syyt ovat tuomittavia. Tässä yhteydessä on toki mainittava, että historiassa puolustautumista on käytetty "keppihevosena" sodan aloittamiselle ehkä useammin kuin varsinaista puolustautumis- tai auttamisperustetta, (suomalaiset tietenkin muistavat Neuvostoliiton "puolustautumisen" Mainilan laukauksia vastaan).
Kun "B- miehet", Bush ja Blair koalitioineen hyökkäsivät Irakiin, he nimenomaan perustelivat hyökkäystään puolustautumisella joukkotuhoaseita vastaan. Toki sivulauseissa tuli esiin, että Saddam on niin p-mainen mies, että ei olisi väliä vaikka hän ja hänen hallintona saataisiin tuhottua samassa rytäkässä.
Sitten kävi niin, kuten moni oli vahvasti epäillyt, että joukkotuhoaseita, joita vastaan oli määrä puolustautua, ei ole löytynytkään. Sen jälkeen piti alkaa selitellä. Herra Bush, jonka ÄO ei ennenkään ole ollut kovin korkeassa kurssissa, hakkaa edelleen päätään seinään ja väittää, että jossain on pommeja piilossa. Blair sen sijaan tuntuu antaneen jo hieman periksi ja yrittää etsiä hyökkäyksen syitä nimenomaan Saddamin huonosta hallinnosta, joka oli saatava kumottua, että tilalle voitaisiin muodostaa parempi ja oikeudenmukaisempi järjestelmä. Ei tosiaan uskoisi, että äänessä ovat maailman johtavat valtionpäämiehet.
Ihan vaan mielenkiinnon vuoksi kannattaisi pohtia, mitä maailmalla sanottaisiin, jos suomalaiset hyökkäisivät vaikkapa Viroon ja perustelisivat hyökkäystään sillä, että siellä on niin huono hallintojärjestelmä, että Suomi kokee sen uhkana omia etujaan ja hyvinvointiaan kohtaan, koska Viro houkuttelee Suomesta yrityksiä pienemmillä palkoilla ja edullisemmalla verotuksella. Vaihdossa sieltä kun on annettavana vain huoria ja varkaita.

Posted by Piruparka at 04:38 PM | Comments (0)

heinäkuu 18, 2003

YLLÄTTÄVÄÄ TIETOA

Kuten tiedotusvälineitä vähänkään seuraavat tietävät, maailman mahtivaltio Yhdysvaltain ulkopoliittiseen sanastoon alkoi syyskuun 11. päivän terrori-iskun jälkeen ilmestyä käsite "roistovaltiot". Sitä on käytetty sen jälkeen kuvaamaan monia eri valtioita ja kuten nimi kuvastaa, ei mitenkään positiivisessa sävyssä. Kun herra Bush jakoi maailman kahteen osaan määritelmällä, että toiset ovat Yhdysvaltain puolella ja toiset sitä vastaan, ajatus pääpiirteittäin kulki niin, että Yhdysvaltain vastustajien on katsottu kuuluvan ns. roistovaltioiden leiriin. Täytyy myöntää, että Piruparkakin pitkään uskoi, että käsite roistovaltiot oli vain herra Bushin lännen elokuvista tutuksi tullutta retoriikkaa ja siksi tieto siitä, että se on ihan virallisesti kirjattu Yhdysvaltain uuteen, vuonna 2002 hyväk-syttyyn turvallisuusstrategiaan, oli jopa jonkinlainen yllätys.
Millä tavalla Yhdysvallat sitten ihan virallisesti määrittelee nämä roistovaltiot? Turvallisuusstrategian sanoin nämä valtiot:
1. Kohtelevat kansalaisiaan brutaalisti ja haaskaavat luonnonvarojaan johtajien henkilökohtaisen edun vuoksi.
2. Eivät kunnioita kansainvälisiä lakeja, uhkaavat naapureitaan ja rikkovat törkeästi tekemiään kansainvälisiä sopimuksia.
3. Pyrkivät hankkimaan joukkotuhoaseita ja muuta kehittynyttä sotateknologiaa käyttääkseen sitä pelotteena tai hyökkäysvälineenä hallintonsa aggressiivisten tavoitteiden edistämiseksi.
4. Tukevat terrorismia ympäri maailmaa.
5. Hylkäävät inhimilliset perusarvot ja vihaavat Yhdysvaltoja ja kaikkea mitä se edustaa.

Viidennen kohdan loppuosaa lukuun ottamatta teksti tuntuu jotenkin tutulta. Miksiköhän? No, ainakin Piruparan näkökulmasta katsoen kaikki kohdat sopivat täsmälleen Yhdysvaltoja kuvaavaksi määritelmäksi, joten se niistä roistovaltioista.

Posted by Piruparka at 04:36 PM | Comments (0)

heinäkuu 15, 2003

VARTIAN KESÄJUTUT

Viime vuosina on lähes totuttu siihen, että kesän hiljaisina uutiskuukausina tiedotusvälineitä on herätellyt Kokoomuksen Ben Zyskowicz, kohdistamalla kiinnostuksensa "köyhän kansan" ylettömään hyvinvointiin mottonaan ajatus: köyhät kyykkyyn ja sosiaalipummit ja muut yhteiskunnan elätit tiukkaan ison veljen valvontaan.
En tiedä onko Pentti Vartiassa kysymys puoluetoverista, vaiko vain pelkästä samoin ajattelevasta aateveljestä. Sen verran taas kuitenkin piti hieraista silmiään kun luki tämän Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan ehdotusta progressiivisesta verotuksesta luopumisesta. Ellei aivan viime aikoina joku verotusta koskeva uudistus ole mennyt kokonaan ohi Piruparan havaintojen, niin ymmärtääkseni verotuksen progressio koskee vain ja ainoastaan valtion perimää ansiotuloverotusta. Kunnallisessa verotuksessa kunnat ovat päättäneet omat veroprosenttinsa, samoin pääomatuloista maksettava vero on kaikille sama eli 29 % (muistaakseni).
Luulisi, että kaikille on selvää, että yhteiskunta kerää veroja kansalaisiltaan niitä menoja varten, joita tämän meidän yhteisen yhteiskunnan (hyvinvointi - sellaisen) ylläpitäminen edellyttää. Se ke-rää veroja myös siksi, että siten se tavallaan jakaa kansalaisten tulot uudestaan, jolloin ne maksavat enemmän, jotka enemmän tienaavat ja pienempituloisille pyritään hieman hyvittämään erotusta ns. tulonsiirroilla. Tämä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yksi peruspilareista ei näytä selvinneen toimitusjohtaja Vartialle.
Jos Ben Zyskowicz takavuosina halusi pitää tiukkaa linjaa ja tarkkailla, että kaikki menee lain kirjaimen mukaan eikä kukaan pääse vetämään välistä, toimitusjohtaja Pentti Vartialla näyttäisi olevan huomattavasti tiukempi linja. Hän ei pelkästään halua pienentää omia verojaan vaan vaatii ne pienempituloisten maksettavaksi.
On tietysti selvää, että tällaisella ehdotuksella ei ole edes teoriassa poliittista mahdollisuutta toteutua. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä se, miltä suunnalta ja miltä tasolta tämänkaltaisia esityksiä tehdään. Ei taloudellisen maailmanjärjestyksen varjolla ja piikkiin ihan kaikkea voi tehdä.

Posted by Piruparka at 04:27 PM | Comments (0)

heinäkuu 11, 2003

MURTEELLA

Ajatus hieman pohdiskella suomalaisen ns. murrekulttuurin viimeaikaista noususuhdannetta, etten sanoisi suoranaista murrebuumia, sai alkunsa siitä, että törmäsin savolaisuustestiin, eli testiin joka mittasi osallistujansa "savolaisuusasteen". Testin läpikäyneellä oli mahdollisuus saada suorituksestaan diplomi, jossa todistetaan osanottajan savolaisuusaste. Omassa diplomissani lukee, että Piruparka on "jonniilaennen savolaenen eli tolokun immeinen", joka ilmeisesti on Seppo Kääriäisen neljäs serkku tai ainakin on kätellyt Spede Pasasta. Diplomi kehottaa suhtautumaan meikäläiseen ymmärtämyksellä, koska olen kuulemma osittain savolaista heimoa ja pohjimmiltani "vilihakka immeinen, vaekka vähän jurnikonsorttinen". Lisäksi vastakkaiselle sukupuolelle ilmoitetaan (varoitetaan !!!), että pariutuminen Piruparan kanssa tuottaa jälkeläisiä, joiden geeneissä on 12,5 % savolaisuutta.
Edellä kuvailtu testi osoittaa, että Piruparan lienee parasta tehdä laajennettua sukututkimusta, koska tähänastiset tutkimukset ovat yksiselitteisesti osoittaneet, että ainakin tuolta 1700-luvun alku-puolelta asti sukuni kaikki juuret sijoittuvat Pohjanmaalle.
Mistä sitten johtuu viime aikoina kovasti esiin noussut valtava kiinnostus omiin juuriin ja kotiseudun murteisiin, kun vielä muutamia vuosia sitten esitettiin pelkoja, että suomalaisten, eri alueiden murteet katoaisivat kokonaan, kun kaikki pyrkivät puhumaan ainoastaan ns. yleiskieltä. Eikä tarvitse mennä ajassa taaksepäin kuin edelliseen maaltamuuttosesonkiin eli 1960-70 -lukujen taitteeseen, kun Helsinkiin muuttaneet saivat kuulla olevansa maalaisia ja toisen luokan kansalaisia jos uskaltautuivat avaamaan suunsa kotimurretta käyttäen, ennen "stadin slangin oppimistaan".
En tiedä onko asiaa tutkittu sen syvällisemmin, mutta olen täysin vakuuttunut, että Suomen liittyminen EU :iin ja maailman ns. globaali-ilmiön vaikutuksesta ihmiset kokevat jonkinlaista irrallisuutta ja hakevat tuttuuden tunnetta vanhoista kotiseudun murteista. Hyvä näin.

Posted by Piruparka at 04:24 PM | Comments (0)

heinäkuu 08, 2003

PELKÄÄKKÖ NÄÄ

Pelkääkkö nää polliisia, oli sanontana tiettävästi jossain Oulun puolessa. Jotain alitajuista poliisipelkoa lienee ainakin jossain määrin jokaisessa suomalaisessa. Muuten kai ei olisi selitettävissä se, että pelkällä näkymisellään poliisin on havaittu keventävän mm. autoilijoiden kaasujalkaa ja rauhoittavan muutenkin niitä alueita ja paikkoja, jossa liikkuu.
Todennäköisesti poliisilla pelottelu ei toimi enää tämän päivän lapsiin. Omassa lapsuudessani se kuitenkin oli melko yleistä ja saattoi jossain määrin jopa tehotakin. Ehkä siitä johtuikin, että poliisin pojat (eivät tyttäret niinkään) joutuivat usein varsin konkreettisesti kokemaan isänsä ammatin.
Jos poliisin uhka ei pelota enää lapsia, niin vielä vähemmän se pelottaa rikoksentekijöitä. Sen verran pieni kiinnijäämisen riski on ainakin ns. "tavallisissa omaisuusrikoksissa" ja muissa pienemmis-sä rötöksissä. Ne kuitenkin ovat niitä rikoksia, joiden kohteeksi tavallisella kansalaisella on suurin uhka joutua. Auto viedään tai polkupyörä varastetaan, asunto tyhjennetään loman aikana tai lomaasunto työaikana. Vaikka vakavien rikosten selvitysprosentit Suomessa ovatkin kiitettävän korkeat,
harvoja ovat kuitenkin ne kansalaiset, jotka joutuvat tekemisiin murhien, tappojen tai edes huumeiden kanssa.
Jos esimerkiksi Helsingissä pimeistä varkauksista eli niistä, joissa tekijä ei heti ole tiedossa, selviää alle viisi prosenttia, voidaan sanoa, että suurempi todennäköisyys on menettää rahansa pörssissä kuin jäädä kiinni varkaudesta.
Jo vuosia on vaadittu poliisien lukumäärän lisäämistä. Sillä varmaankin olisi merkitystä. On kuitenkin muistettava, että määrän ohella kannattaisi panostaa myös laatuun. On kerrottu, että poliisitoimen sisällä järjestyspoliisin tehtävät kiinnostavat paremman palkkauksensa vuoksi henkilökuntaa huomattavasti enemmän kuin rikostutkijan työ. Tästä joku sarkasmiin taipuvainen Piruparka voisi tehdä päätelmän, että lukuisista vitseistä tutuksi tullut passipoliisin älykkyysosamäärä toimii myös järjestyspoliisin palkanmaksuperusteena.

Posted by Piruparka at 04:19 PM | Comments (0)

heinäkuu 04, 2003

KESÄ JA DEKKARIT

Jostain syystä, joka ei ainakaan Piruparalle ole koskaan täysin auennut, suomalaisten keskuudessa on kautta aikojen vaikuttanut sellainen merkillinen käsitys, että kesäaika olisi kirjallisuusharrastusten osalta jotenkin pyhitetty dekkareille. Minulle ei ole koskaan selvinnyt miksi dekkareita ei voisi lukea myös talvella eikä se, miksi kesällä ei voisi harrastaa muunlaistakin lukemista kuin kyseiset dekkarit.
Ajatus pakinan aiheesta syntyi kun eräs tuttava, joko trendikästä elämäntyyliään tietoisesti korostaakseen tai ihan vaan typeryyttään kertoi, kuinka hän kesäisin ei tule lukeneeksi muita kirjoja kuin dekkareita. Siihen oli lähes pakko esittää jatkokysymys, että mitä sitten talvella tulee lueskeltua. Ehkäpä kysymys yllätti tai vastausta ei oltu harjoiteltu, koska se kuului (ilmeisen rehellisesti), että ei juuri mitään.
Koska omalla yöpöydälläni vaihtuvat niin dekkarit kuin muukin kirjallisuus ympäri vuoden, en oikein jaksa ymmärtää, miksi kesäistä dekkariharrastusta pitää jotenkin erityisesti korostaa, ellei sitten kysymys ole halusta ja tarkoituksesta antaa itsestään jotenkin ylikorostuneen kultivoitunutta, mutta valheellista kuvaa omasta, muka hienostuneesta kulttuuriharrastuksestaan. On suorastaa surkuhupaisaa seurata jonkun (usein tietenkin jonkintasoisen julkkiksen), omahyväistä selostusta omasta kesäisestä dekkariharrastuksestaan, jolloin asiaa seuraavalle jää yleensä sellainen vääristynyt mielikuva, että muina aikoina vuodessa asianomaisen lukutottumukset keskittyisivät hyvinkin vaativiin kirjallisiin luomuksiin. Asiaan perusteellisesti valmentautuneet ovat tietenkin opetelleet ulkoa muutaman tunnetun, vaikkapa Nobel-palkitun, kirjailijan ja / tai heidän teoksensa nimen, jolla voi tarvittaessa "briljeerata", koska haastattelija harvoin (ei koskaan) alkaa syvällisemmin tentata kohdehenkilön todellista kirjallisuustietämystä. Positiivisesti ajatellen voisi tietenkin sanoa, että hyvä kun edes kesällä ja hyvä kun edes dekkareita ja jatkaa siihen, että miksi ei sitten talvella ja miksi ei silloin dekkareita.

Posted by Piruparka at 04:17 PM | Comments (0)

heinäkuu 01, 2003

KIINNOSTUSTA POLITIIKKAAN

Tasavaltaan saatiin sitten uusi hallitus, joka itse asiassa pärstäkertoimeltaan on melko lailla vanhan näköinen, katoavaa kansanperinnettä on havaittavissa ainoastaan Anneli Jäätteenmäen kasvonpiirteiden osalta ja terävöitymisestä pitää huolta Seppo Kääriäisen naamataulu. Mitään merkittäviä ohjelmallisiakaan muutoksia tämän uus´ vanhan hallituksen toimintasuunnitelmaan ei ole tiedossa, joten uusi yritys pääsi vauhtiin ilman suurempia teknisiä ongelmia ja joka ainakin asiantuntijoiden mielestä osoittaa uuden perustuslain toimivuuden myös yllättävissä ja poikkeuksellisissakin tilanteissa. Hyvä näin.
Suomessa ei hallituksia ole vaihdettu kesken vaalikauden sitten Kekkosen päivien. Ja ollaan Jäätteenmäen toilailuista muuten mitä mieltä tahansa, se ainakin voidaan todeta, että suomalaisessa, politiikanvastaisessa kansalaisilmapiirissä hetkellisesti virisi ennennäkemätön kiinnostus politiikkaa ja politiikan tekijöitä kohtaan. Missä tahansa kaksi suomalaista kohtasi, esille nousi tapaus Jäätteenmäki. Mitä me tästä sitten opimme ? Tietysti sen, että pitääkseen yllä kansalaisten kiinnostusta itseään ja tekemisiään kohtaan, poliitikkojen olisi aika ajoin järjestettävä kansalaisille myös sirkushuveja á la Jäätteenmäki. Ainahan suomalaisia ovat kaikki salaiset ja salailuun viittaavat juorut, kähminnät ja skandaalinkäryiset epäilyt kiinnostaneet. Tosin kovin pitkäaikaisesta kiinnostuksesta ei liene kysymys. Olen vakuuttunut, että uuden hallituksen televisioitu ohjelmakeskustelu eduskunnassa ei päässyt lähellekään niitä katsojamääriä, mitä sai Jäätteenmäen televisioidut kootut selitykset vajaata viikkoa aikaisemmin.
Kerrotaan, että myös yhä nuoremmat ikäluokat alkaisivat vähitellen kiinnostumaan politiikasta vai mitä olisi sanottava seuraavasta.
- Äiti me leikittiin politiikkaa. Mä sain olla Jäätteenmäki.
- Mikäs leikki se sellainen on.
- Se joka on Jäätteenmäki saa valehdella niin paljon kun haluaa.

Posted by Piruparka at 04:13 PM | Comments (0)