« elokuu 2003 | Vasta julkaistut | lokakuu 2003 »

syyskuu 28, 2003

VIISASTEN KERHOT

Todennäköisesti lähes jokaiselta paikkakunnalta löytyy "Viisasten kerhon" kokoontumispiste. Paikka sijaitsee, ainakin kesäiseen aikaan pääsääntöisesti ulkotiloissa ja yhteistä niille lienee myös se, että kokoontumispaikalta kävelymatkan päästä yleensä löytyy joko Alkon myymälä tai vähintäänkin keskioluen myyntipiste. Nimityksiä näille, "normaaliväestön" yleensä vieroksumille paikoille voi olla ja onkin lukemattomia, mutta yksi yhteinen piirre niissä kaikissa on, että siellä kokoontuu miehiä (nykyisin yhä useammin myös naisia), jotka alkoholipitoisten juomien nauttimisen lomassa keskittyvät keskustelemaan viisaita ja parantamaan maailmaa. Siihen heillä on mitä parhaimmat edellytykset, koska näissä paikoissa kokoontuvien ihmisten kokemuspiiristä yleensä löytyy inhimillisen elämän koko kirjo ja siihen liittyvä vankka kokemus.

Muitakin yhteisiä piirteitä on. Eräs kirjailija (en nyt muista nimeä) on kuvannut tällaisen viisastenkerholaisen prototyyppiä kutakuinkin seuraavasti: Etätyötön, sosiaaliturvan tukema, puoliurbaani osa-aikajuoppo joka on rahaton ja kouluja käymätön, työtön ja toimeton, perheetön, vailla ammattia eikä hänelle rehkiminen maistu, kalja kylläkin. Lisäksi häntä pidetään jotenkin vinksahtaneena ja luonnollisesti muita huonompana. Kaikki määritelmiä, jotka eivät juurikaan imartele, mutta kuvastavat hyvinkin tarkkaan normaaliväestön suhtautumista näihin paikallisiin itsekunnioituksen ja omanarvontunnon lähteisiin ja kohottajiin. Sillä ellei näitä paheksunnan ja jopa halveksunnan kohteita paikkakunnalta löytyisi ei tavallisen kansan olisi välttämättä lainkaan helppo etsiä vertailukohtaa joihin peilaamalla voisi tuntea paremmuuttaan tai jopa ylemmyyttään.

Nyt kun uusi järjestyslaki on kumoamassa kuntien ja kaupunkien järjestyssäännöt, on mielenkiintoista nähdä kuinka käy näille Viisasten kerhoille. Vai voidaanko ihmisten itsetunnon nimissä sallia, että nämä elämää nähneet viisaat, kokoontumispaikoillaan, maailmanparantamisen ohessa aina silloin tällöin kohottaisivat maljansa kanssaihmisten omanarvontunnon ylistämiseksi.

Posted by Piruparka at 07:45 PM | Comments (0)

syyskuu 23, 2003

VEROALE JA TYÖLLISYYS

Erityisesti taas viime aikoina on suureen ääneen markkinoitu ajatusta, että heti kun toteutetaan verojen alennus, se ilman muuta loisi lisää uusia työpaikkoja. Näin sivustaseuraajasta kuulostaa siltä, että nyt olisi keksitty (jälleen kerran) jokin varsinainen viisasten kivi, josta tulisi lääke valtakuntaa yli vuosikymmenen vaivanneeseen suurtyöttömyyteen.
Koska tietämykseni taloudessa vaikuttavista laeista on rajallinen, olen vaatimattomilla kyvyilläni pyrkinyt selvittämään itselleni, mikä on se juju, joka tekee veroalesta työllistämisautomaatin. Soittelin jopa parille kansanedustajallekin ja pyysin, että he selittäisivät, kuinka tämä yhtälö toimii. Ensimmäinen ei edes pyrkinyt kertomaan, mistä asia johtuu (ehkäpä hänkään ei tiennyt), vaan sanoi, että näin ovat asiantuntijat laskeneet ja siihen on uskottava. Toinen hieman edes yritti, puhui jotain pienemmistä työvoimakustannuksista henkeä kohti eli samalla hinnalla pystyttäisiin palkkaamaan useampi ihminen. Toisin sanoen vastauksia, jotka olisi voinut saada keneltä tahansa vastaan tulevalta kadunmieheltä. Eikä niiden arvoa nosta tippaakaan se, että ne lausuttiin ylipalkatun kansanedustajan syvällä rintaäänellä.
Miksi sitten Piruparka ei voi luottaa talouselämän lakeihin ja asiantuntijoiden laskelmiin, kun "viisaammatkin" niin tekevät? Syitä löytyisi pitkä lista, mutta mainitaan tässä nyt muutama.
En ole koskaan kuullutkaan yksityisellä sektorilla toimivasta yrityksestä (työnantajasta), jonka pääasiallinen tavoite ei olisi voiton maksimointi. Siksi on turha kuvitella, että veroalen mukanaan tuomat työvoimakustannusten säästöt käytettäisiin uuden työvoiman palkkaamiseen, ainakaan Suomessa. Siitä päästäänkin seuraavaan seikkaan. Juuri siitä syystä suomalaisen teollisuuden työpaikoista joka kolmas on ulkomailla. Sekä edelleen, suomalaisyritysten työntekijämäärä sellaisissa halvan työvoiman maissa kuten Kiinassa, Venäjällä ja Brasiliassa on viimeisen viiden vuoden aikana kolminkertaistunut. Ja jos halutaan lisää tilastotietoja, todettakoon, että teollisuuden työpaikoista Suomessa häviää tänäkin vuonna viisi prosenttia.
Mitkään pienet, useammankaan prosenttiyksikön veroalet eivät näitä totuuksia miksikään muuta. Jonkin aikaa ne saattavat pitää yrityksiä Suomessa, mutta koskaan niistä ei ole pidemmän päälle kilpailemaan halvan työvoiman maiden kanssa.

Posted by Piruparka at 07:42 PM | Comments (0)

syyskuu 19, 2003

KIELELLISTÄ

Näinä aikoina käydyissä keskusteluissa on aina silloin tällöin esitetty huoli siitä, että Suomeen muodostuisi kielellisesti kahden kerroksen väkeä. Toisin sanoen esiintyy pelkoa, että kaiken aikaa tapahtuisi kehitystä, jossa yritykset ja varsinkin niiden johtohenkilöt työssään ja tulevaisuudessa ehkä myös yksityiselämässään yhä enenevässä määrin tulisivat käyttämään englannin kieltä ja tavallisen kansan osaksi tulisi jäämään suomen kielen puhuminen ja kirjoittaminen. Eli jatkossa muodostuisi kielellinen eliitti, joka käyttäisi kommunikointiinsa englantia ja tavallinen kansa eli rahvas joka puhuisi suomea.
Näin rahvaan näkökulmasta katsottuna tuntuu huolestuminen vähintäänkin oudolta Suomessa, jossa vielä pari vuosikymmentä sitten yritysten pahimpana puutteena ja kansainvälistymisen suurimpana esteenä pidettiin juuri huonoa ja alkeellista kielitaitoa. Nyt kun yritysten sekä toiminta että niissä käytettävä kieli ovat mm. omistajien kansainvälistymisen myötä muuttuneet ja siis kansainvälistyneet, ei valitukselle pitäisi olla sijaa. Sen saa mitä tilaa.
Toisaalta, onhan Suomessa kautta aikojen ollut kielellisesi kahden kerroksen väkeä. Rahvas on aina puhunut suomea ja ns. "paremmat ihmiset" - jotka kaikki eivät vieläkään ole luopuneet elitistisistä elkeistään - puhuivat tietenkin ruotsia. Muistan joskus lukeneeni kuinka Anders Ramsay (joka ehdottomasti kuului ruotsinkieliseen eliittiin) muistelmissaan kertoi, kuinka kuuli ensi kerran puhuttavan suomea ollessaan noin kuusitoista vuotias, eli puhutaan ajasta 1800-luvun puolenvälin tienoilla.
Olen vakuuttunut, että tulevaisuudessa monipuolinen kielitaito yhä suuremmassa määrin tulee kuulumaan jokaisen suomalaisen yleissivistykseen eikä kielten osaamista voida enää pitää minään elitistisenä ominaisuutena, joka automaattisesti toisi mukanaan jotain erityistä arvostusta. Kun Piruparan sukupolvi - jonka vähäinen kielitaito on opittu englanninkielisistä televisioohjelmista - siirtyy autuaimpiin asiayhteyksiin, paranee suomalaisten keskimääräinen kielitaito huomattavasi eikä siinä mitään ongelmaa ole nähtävissä, päinvastoin.

Posted by Piruparka at 07:38 PM | Comments (0)

syyskuu 12, 2003

NAAPURIA "NEUVOMASSA"

Kovin usein ei vuosisatojen saatossa ole päässyt käymään, että suomalaisilla olisi ollut tilaisuutta tuntea paremmuuttaan läntistä naapurimaata eli entistä emämaataan ja rakasta "vihollista" Ruotsia kohtaan. Ainoat pätemisen mahdollisuudet ovat olleet aktiivinen osallistuminen toiseen maailmansotaan ja satunnaiset urheilusuoritukset, jotka ovat yltäneen naapurin saavutuksia paremmiksi. Yleensä tuon läntisen kuningaskunnan sekä kansalaiset, että valtiollinen johtoeliittikin on suhtautunut itäiseen naapuriinsa ja sen kansalaisiin suorastaa ylimielisesti tai parhaimmillaankin isovelimäisen ymmärtäväisesti, jonka asenteen naapuri on katsonut oikeuttavan "Koskenkorvaa kittaavien metsäläisten" ja jopa "mongolien jälkeläisten" opastamiseen ja neuvomiseen oikealle tielle. On selvää, että suhtautuminen juontaa juurensa aikaan, jolloin Suomi oli - ellei nyt aivan alusmaa - niin kuitenkin se osa Ruotsin valtakuntaa, jonka ainoa tehtävä oli luovuttaa sotaväkeä Ruotsin kruunun ja kuninkaan käyttöön ja rahoittaa valtavilla veroilla kuninkaallisia sota- ja valloitusretkiä.
Aika kuitenkin on muuttunut. Huolimatta siitä, että Ruotsi hieman pimennetyin lyhdyin ja naapuriltaan salaa pyrki livahtamaan EU:n jäseneksi, mutta Suomi ehti kuitenkin mukaan samaan junaan ja molemmat hyväksyttiin samanaikaisesti liitettäväksi yhteiseen eurooppalaiseen perheeseen.
Jostain syystä Ruotsin EU-jäsenyys, ainakin Piruparan havaintojen perusteella, on ollut jotenkin väritöntä ja laimeaa kun taas Suomi tuntuu olevan joka paikassa "suuna ja päänä" hääräämässä ja yleensä mallioppilaan ominaisuudessa pyrkimässä milloin mihinkin keskiöön ja ytimiin.
Ehkä suomalaisten tarve esiintyä EU:n mallioppilaana aiheutti sen, että liityimme ensimmäisten joukossa myös Euroopan rahaliiton jäseneksi ja siirryimme, päinvastoin kun Ruotsi, opettelemaan eurojen käyttöä. Ja tämä jos mikä antoi suomalaisille etulyöntiaseman naapuriin verrattuna. Ilmeisesti koskaan historian aikana ei ole sattunut niin "makeaa" tilannetta, että suomalaiset pääsisivät kertomaan ruotsalaisille, kuinka paljon fiksumpia rajan tällä puolella ollaan, kun olemme valinnet euron, Ruotsi kun typeryyttään ja jääräpäisyyttään on sitkeästi säilyttänyt muinaisen kruununsa. Näin herkullista mahdollisuutta itsensä ja suomalaisten kehumiseksi ja ei ole jättänyt käyttämättä yksikään kynnelle kykenevä poliitikko. Tätä euron ylistykseksi naamioitua naapurin mollaamista ovat käyneet harjoittamassa tasavallan presidentti, pääministeri, eduskunnan puhemies sekä ay- ja muut etujärjestöjohtajat, vain ihan muutamia mainitakseni.

Posted by Piruparka at 07:35 PM | Comments (0)

syyskuu 05, 2003

ERI AIKAAN HIEKKALAATIKOLLA

Suomalaiset ovat viime viikkoina jälleen kerran joutuneet seuraamaan ihmetellen poliittisen ns. vasemmistolaisen osan eriseuraisuutta. Kysymys on tietenkin Forssan puoluekokouksen 100-vuotisjuhlista, joita yhteiset juuret omaava, työväenliikkeeksikin aikoinaan kutsuttu kansanosa ei mahdu viettämään samalle hiekkalaatikolle.
Kun Suomen Työväenpuolue oli perustettu 1899 ja neljä vuotta myöhemmin Forssassa sen nimi muutettiin sosiaalidemokraattiseksi, ja vaikka erimielisyyksiä ja linjariitoja jo tuolloinkin ilmeni, se kuitenkin oli ainoa taho, joka noihin aikoihin ajoi vähäväkisen kansanosan asiaa.
Kun noina aikoina vielä yhdessä toiminut työväenliike laati Forssassa ensimmäisen periaateohjel-mansa, se sisälsi hyvinkin paljon lainauksia kansainväliseltä työväenliikkeeltä. Sen toteutumismahdollisuuksia voitiin kuitenkin pitää tuohon maailmanaikaan hyvinkin radikaalina, ellei suorastaan utopistisena tavoitteena. Nyt tiedetään, että tuon ohjelman sisältämät tavoitteet ovat suurelta osin toteutuneet ja ne muodostavat sen kivijalan, jolle suomalainen yhteiskunta on rakennettu eikä kenellekään tulisi tänä päivänä edes mieleen vastustaa yleistä äänioikeutta tai vaikkapa kaikille kuuluvaa oikeutta ilmaiseen koulutukseen, tässä vai pari seikkaa mainitakseni. Joidenkin asioiden voimaantulo kesti vuosikymmeniä, jotkut toteutuivat hyvinkin nopeasti, joistain vaatimuksista on luovuttu kokonaan (vaatimus tuotantovälineiden ottamisesta yhteiskunnan haltuun) ja jotkut vaatimukset huomattiin kokeilun jälkeen vähemmän toimiviksi (kieltolaki) ja niistä oli luovuttava. Periaateohjelma oli selkeä ja sen ymmärsi vähän huonommallakin lukutaidolla varustettu kansalainen. Nykyisin voimassaolevat puolueohjelmat ovat puhdasta poliittista liturgiaa ja vaativat professoritasoisia selittelijöitä, eivätkä ne normaaleille ihmisille selviä sittenkään.
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta lepää siis 100 vuoden takana Forssan puoluekokouksessa. Ehkä juuri siksi niin monet haluaisivat omia itselleen kunnian ja "Forssan perinnön" kaappaamalla siellä asetetut ja vuosien saatossa toteutuneet tavoitteet omaksi isänperinnökseen. Enää puuttuu, että vappumarssiperinteenkin omaksuneet Kokoomus ja Keskustakin alkavat vaatia Fors-san perintöä itselleen. Lapuanliikkeen ja IKL:n perinnössä kun ei ole juuri ylpeilemistä eikä lapsille kertomista.

Posted by Piruparka at 07:32 PM | Comments (0)