« syyskuu 2003 | Vasta julkaistut | marraskuu 2003 »

lokakuu 30, 2003

KILPAILEVAA LISÄTYÖTÄ

Monilla julkisen sektorin virkamiehillä on ollut joko ikiaikainen oikeus tehdä viranhoidon ulkopuolisia töitä tai ainakin anoa niin sanottua sivutoimilupaa, jolloin lisäansiomahdollisuus on tullut virallistetuksi. Yleisenä periaatteena näissä sivutoimissa on ollut, ettei niillä vahingoiteta työnantajan eli kunnan tai valtion etuja. Joissain tapauksissa ne ovat olleet jopa suotavia, koska niillä on saattanut olla mahdollisuus parantaa viranhaltijan viranhoitoa. Näin esimerkiksi poliisien tai palomiesten vapaapäivinään tekemät taksinajokeikat on katsottu ylläpitävän ja parantavan tekijöidensä paikallistuntemusta ja samalla edistävän kiireellisissä viranhoitotehtävissä kohteen tavoitettavuutta.
Yksi viranhaltijaryhmä, jolla on ollut edellä mainittu ikiaikainen oikeus sivutöihin on ollut lääkärit. Heillä on ollut vakinaisen julkisen virkansa ohella oikeus toimia ammatinharjoittajana eli har-joittaa lääkäripraktiikkaansa myös yksityisesti. Tätä on pidetty pääsääntöisesti hyväksyttävänä, koska tällaisella järjestelyllä on katsottu olevan julkista terveydenhuoltoa ja potilaan etua tukeva ja jopa edistävä vaikutus.
Nyt kuitenkin kuuluu kummia. Viimeaikaisten tietojen mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri hävisi hintakilpailutilanteessa suurimman osan yli tuhannesta leikkauksesta, joita se on kilpailuttanut yksityisten lääkäriasemien ja sairaaloiden kanssa, jossa samat, virassa olevat lääkärit kilpailuttavat omia leikkauspalveluitaan julkisen ja yksityisen toiminnan kesken. Toisin sanoen kaikkein äärimmäisessä tapauksessa sama lääkäri saattaisi toimia sekä leikkauspalvelun tilaajana ja maksajana että sen suorittajana ja laskuttajana. Julkisesti tilannetta on verrattu sellaiseen naurettavaan ja suorastaan mahdottomaan tilanteeseen, että tehtyään Nokialla normaalin päivätyönsä, insinööri lähtisi ilta- ja viikonloppukeikalle tekemään samoja hommia Ericssonille tai muulle kilpailevalle yritykselle.
Lääkärin ammattia on aina pidetty yhtenä arvostetuimmista kunnioitetuimmista ammateista. Siksi kai ikiaikaisiin yksityisen ammatin harjoittamisoikeuksiin ei aikaisemmin haluttu suuremmin puuttua. Jos ammatinharjoittaminen menee kuitenkin pelkäksi rahastamiseksi on syytä harkita myös lääkäreiden osalta erityisiä sivutoimilupia, joissa tarkkaan määritellään lääkäreille kuuluvat oikeu-det ja velvollisuudet.

Posted by Piruparka at 08:08 PM | Comments (0)

lokakuu 24, 2003

VALLATTOMUUTTA JA MUSTIA SUKKIA

Me vähintään keski-ikäiset ja asioita seuranneet vähän nuoremmatkin muistamme varsin hyvin mitä niin sanotut yleiset syyt (edut?) tarkoittivat Kekkosslovakian aikoina. Kerrottakoon nyt tässä nuoremmillekin ikäpolville, että yleisiä syitä käytettiin perusteluina sille, että Kokoomuspuolue pidettiin tasavallan hallituskuvioiden ulkopuolella. Tuo pitkäksi muodostunut vallattomuuden kausi päättyi kokoomuksen osalta vuonna 1987, kun kaappien kätköistä löytyi keskustan kannalta arveluttavaa aineistoa ja Holkerista tehtiin pääministeri. Samalla päättyi myös 16:ksi vuodeksi punamultayhteistyö, joka oli toiminut lähes koko Kekkosen valtakauden ajan ja viimeksi Sorsa / Virolainen -akselille kukaan tuskin tosissaan edes mietti vaihtoehtoja, oli vaalitulos sitten mikä hyvänsä. Jopa kokoomus itse oli niin tottunut ja sopeutunut hallituksen ulkopuolella olemiseen, että muistelen sieltä suunnalta kuulleeni vakuutteluja isänmaan kunniakkaasta palvelemisesta myös oppositiosta käsin.
Näitä menneisyyden haamuja vasten peilaten on hyvinkin ymmärrettävää puheenjohtaja Itälän pelko, etten sanoisi suoranainen kauhu vuosien jälkeen uudelleen lämmitettyä punaisen mullan koalitiota kohtaan. Kokoomuslaiset todennäköisesti potevat, jonkinlaista orpouden tunnetta, jouduttuaan syrjäytetyksi entisen hallituskumppanin lämpimästä kainalosta opposition kylmään ja kolkkoon maailmaan. Näin sivustaseuraaja olisi havaitsevinaan jopa jonkinlaista mustasukkaisuutta, jota kokoomuksessa koetaan, koska keskusta nyt vuorostaan istuu demareiden polvella ja näyttää viihtyvän siinä peräti hyvin. Muutenhan ei oikein ole selitettävissä se valtaisa kritiikki, jota kokoomuksen ja eritoten Itälän taholta heitellään suomalaista sopimusyhteiskuntaa ja sosiaalidemokraatteja kohtaan, semminkin kun demareiden lämmin syli olisi kokoomukselle kovastikin vielä kelvannut vaalien alla.
Piruparan tietämys mustasukkaisuuden ilmenemismuodoista on vähintäänkin rajallinen. Nyt esiintyvien oireiden perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että todettuaan kahdeksan vuotta kestäneen parisuhteen toisen osapuolen vehtaavan ihan mielikseen entisen kilpailijansa kanssa, kokoomus on valmis ampumaan puolisoa ja pyrkii suhteeseen kilpailijan eli keskustan kanssa.

Posted by Piruparka at 08:05 PM | Comments (0)

lokakuu 21, 2003

KENEN ETU?

Kesäkuusta lähtien oli oletus, että niin sanottu Irak-jupakka hiljenisi sen jälkeen, kun Keskusta oli saanut pääministeristä uuden puheenjohtajan ja taakaksi muodostunut Anneli Jäätteenmäki saatiin siirrettyä sivuraiteelle tavalliseksi "Takarivin Taaviksi" ja kansanedustajana esiintymään julkisesti vain helsinkiläisten äänestäjiensä antamilla valtuuksilla. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lähes päivittäin tiedotusvälineissä näyttäisi olevan esillä suomalaisten ikioma Irak-sotku. Ikioma siksi, ettei sekoitettaisi Irakin vastaisen koalition muita skandaaleja meidän omiin sekoiluihimme.
Kun vuotoepisodi alkoi selvitä, on sen jälkeen tutkittu ainoastaan sitä kuka vuoti ja kenelle ja kenen pyynnöstä tai toimeksiannosta. Varmaan perusteltuja tutkimuksia. Kovin hiljaa kuitenkin on oltu siitä, mitä silloisen Suomen pääministerin ja Yhdysvaltain presidentin välisissä keskusteluissa tuli sanottua?? Hyvä on. Keskustelut olivat, kuten tiedetään, salaisia. Ymmärrän senkin, että ei ole korrektia elämöidä kahdenvälisillä keskusteluilla kovin suureen ääneen, mutta kenen etu vaati, että keskustelumuistioiden päälle iskettiin "salainen" -leima. Tuskin salailussa kysymykseen tulee Yhdysvaltain etu, koska amerikkalaisethan suureen ääneen pyrkivät keräämään mahdollisimman laajaa Irakin vastaista rintamaa. Jäljelle jää enää kaksi mahdollista edunsaajaa. Joko valtio nimeltä Suomi tai henkilö nimeltään Lipponen!!!
Tällaisessa tilanteessa tulee väistämättä kiusaus soveltaa amerikkalaisten yleisesti hyväksymää logiikkaa eli kun Yhdysvallat hyökkää Irakiin se on hyväksi Amerikalle ja siten automaattisesti koko maailmalle. Joten saman ajatuksen mukaan se, mitä Lipponen puhui Bushille oli hyväksi Lipposelle ja samalla hyväksi koko Suomelle.
Sen enempää asiaa pohtimatta, ajatus kulkee kohti sanaa uussuomettuminen. Eli se mikä oli hyväksi Kekkosen presidenttikausille oli hyväksi koko Suomelle?? Ei Kekkosenkaan keskusteluista naapurin suurvaltajohtajien kanssa juuri huudeltu. Ja jos joku uskalsi julkisesti niistä perään kysellä, leimattiin oitis neuvostovastaiseksi, joka tarkoitti poliittista itsemurhaa. Nykyisin neuvostovastaisuuden tilalle on tullut ilmiö antiamerikkalaisuus, jonka merkitys suomalaisessa sanankäytössä lienee täsmälleen sama.

Posted by Piruparka at 08:02 PM | Comments (0)

lokakuu 17, 2003

KANSANÄÄNESTYS VAI EI?

Edustuksellinen demokratia tarkoittaa sitä, että demokraattisilla vaaleilla valitut henkilöt on valtuutettu edustamaan äänestäjiä parhaan kykynsä mukaan eli kansa on antanut äänestämällä edustajille avoimen valtakirjan toimia puolestaan. Suomalaisessa kansanedustusjärjestelmässä tuo valtakirja annetaan neljäksi vuodeksi kerrallaan ja on selvää, että niinkin pitkän ajan kestävä elämöinti toisten ihmisten äänillä edellyttää äänestäjiltä varsin vankkaa luottamusta edustajiinsa. Suomessa tuo luottamus on toiminut hyvin. Niin kuin tiedetään, yli 85 vuotta kestäneen itsenäisyytemme aikana ainoastaan kaksi kertaa on tarvinnut kansalta kysyä mielipidettä suoraan neuvoa antavalla kansanäänestyksellä.
Viime aikoina näkyneissä mielenilmauksissa, ainakin Piruparka on ollut havaitsevinaan, että sana kasanäänestys esiintyy tämän tästä ja sitä vaaditaan suoritettavaksi yhä useimmin ja mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Se tietenkin herättää kysymyksiä. Onko edustuksellinen demokratia kriisissä? Eikö kansa enää luota vaaleissa valittujen poliitikkojen kykyyn toimia edustajanaan? Vai onko asiat kääntyneet niin päin, että kansanedustajat ovat vieraantuneen kansasta jo niin paljon, että muun muassa kovien palkkojen myötä heistä on tullut niin itseriittoisia ja omanarvontuntoisia, että katsovat, etteivät kansaa enää tarvitse eikä se nauti heidän luottamustaan?
Nyt Euroopan Unionissa kuitenkin ollaan tilanteessa, että äskettäin käynnistyneessä HVK :ssa käsitellään ehkä tärkeintä kysymystä, mikä koskaan on EU:ssa tullut esille, nimittäin yhteistä perustuslakisopimusta. Se on, ainakin tällaisen keskivertosuomalaisen mielestä, asia joka on merkitykseltään vähintään yhtä tärkeä kuin Suomen liittyminen koko EU:iin. Kovinkaan moni kansaedustaja tuskin vaivautuu lukemaan kokonaan läpi nyt käsiteltävänä olevaa perustuslakiehdotusta saati, että siitä jotain ymmärtäisi (näin olen antanut itselleni kertoa). Tästä syystä mahdollisessa kansanäänestyksessäkään ei suomalaisilta voitaisi kysyä: "Hyväksyvätkö he perustuslakisopimuksen", vaan "Hyväksyvätkö he jäsenyyden sellaisessa EU:ssa, millaiseksi uusi perustuslaki sen muuttaa".
Joka tapauksessa kaikkien EU:n 25:n jäsenmaan on hyväksyttävä uusi perustuslakisopimus tavalla tai toisella ja tämän päivän tiedon mukaan ainakin kolmessa niistä järjestetään kansanäänestys. Miksi ei siis myös meillä? On siinä kysymys sen verran isoista asioista.

Posted by Piruparka at 07:58 PM | Comments (0)

lokakuu 07, 2003

ENNEN KOETTUA ELI MITÄ MINÄ SANOIN

Enää ei ole mikään uutinen, kun tiedotusvälineet toistavat Yhdysvaltain haluavan ehdottomasti pitää kiinni yksinoikeudestaan kaikkeen määräysvaltaan, mikä koskee Irakin jälleenrakennustoimintaa. Varsinainen uutinen ei ole sekään, että samainen Yhdysvallat esittää YK:ssa päätöslauselmaa, jonka mukaan muiden maiden olisi osallistuttava jällenrakennustyöstä aiheutuviin kustannuksiin. Itse asiassa tiedotusvälineiden välittämä tieto aiheutti tämän kirjoittajassa jonkinlaisen de'ja vu-ilmiön, jolla tarkoitetaan kokemusta, että tämä tilannehan on eletty joskus aikaisemminkin.
Koska uskomukset sielunvaelluksista ja aikaisemmin eletyistä elämistä eivät koskaan ole Piruparan mieltä vaivanneet, kyseinen, ennen koetun vaikutelma saattoi syntyä ehkä siitä, että Yhdysvaltain toimenpide oli niin odotettu ja ennalta arvattavissa, että siitä välittyi edellä mainittu, ehkä "sielunvaellukseenkin" viittaava kokemus.
Yleensä sanotaan, että ei ole oikein fiksua viisastella jälkikäteen sanomalla, että "mitä minä sanoin". Koska Piruparan fiksuus on kuitenkin vähintäänkin kyseenalaista, kerron, että 31.1.2003 julkaistussa pakinassani "Sotaa ja ruskeakielisyyttä" kerroin varsin tarkkaan, kuinka tulee käymään, kun sodan tuhojen aiheuttamille kustannuksille ja jälleenrakentamiselle aletaan etsimään maksajia. Siihenkään aikaan tuon tekstin kirjoittaminen ei edellyttänyt mitään ennustajaukon lahjoja, mistään aikaisemmin eletyistä elämistä saaduista kokemuksista nyt puhumattakaan. Tuolloin Yhdysvaltain hyökkäys Afganistaniin ja sen maksajat olivat vielä sen verran tuoreessa muistissa, ettei johtopäätösten tekeminen ollut edes vaikeaa.
Kun nyt ruvettiin muistelemaan, niin todettakoon vielä, että olen edelleen samaa mieltä kuin silloin, että hyökätessään Irakiin, Yhdysvallat itse asiassa laski muun maailman maksavan sodan tuhojen kustannukset, tulihan maailmalta rahaa ja muuta apua myös Afganistanin jälleenrakentamiseen varsin helposti. Ja vaatiessaan muuta maailmaa sodan maksumieheksi, eivät amerikkalaiset sen kummempia perusteluja katso tarvitsevansa kuin sen, että hoitivat Saddam Husseinin pois vallasta, elleivät ehkä ihan hengiltä saaneetkaan ? Toisaalta heidän suunnitelmansa ja tiedustelutietonsa näyttävät pettäneen siinäkin, että irakilaisilla olisi olut valtava halu saada Saddamin hirmuvallan tilalle amerikkalainen "vapaus".

Posted by Piruparka at 07:55 PM | Comments (0)

lokakuu 03, 2003

AIKAANSA SEURATEN

Joskus elettiin aikoja, kun koko suomalainen puolustuspolitiikka oli vuosikymmenten ajan kirjattuna lähes yksinomaan silloiseen YYA-sopimukseen. Tuolloin puolustusministereiden autonkuljettajilla taisi olla enemmän virkatehtäviä kuin kuljetettavilla esimiehillään. Noina aikoina koko puolustuspoliittista ja sotilaallista sanastoa ei juurikaan tarvinnut opetella, koska siihen riitti ainoastaan yksi sana, se oli puolueettomuus. Kun kielletyn kritiikin kohde eli Neuvostoliitto lakkasi olemasta, putosi pohja pois koko puolueettomuus-sanalta. Ainoastaan jotkut totaalisen puolueettomuuspoliittisen aivopesun läpikäyneet suomalaispoliitikot, kuten Paavo Väyrynen, enää jaksoivat jauhaa vanhaa liturgiaa.
Kun poliitikkojen palvonnan kohteeksi Neuvostoliiton sijaan tuli EU, piti puolueettomuuden sijaan keksiä uusi sana. Se oli tietenkin itsenäinen puolustus ja liittoutumattomuus. Tätä uutta sanontaa alettiin viljellä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Koska sana Nato on Suomen kasalle ollut lähes kirosana, oli kaikissa Natoon liittyvissä yhteyksissä muistettava mainita sanat itsenäinen puolustus ja liittoutumattomuus.
Koska Suomen liittyminen Natoon on ollut selviö jo pitkät ajat (mm. Suomen ensimmäinen Eurooppa-ministeri Ole Norrback kertoi asiasta tehdystä periaatepäätöksestä jo vuosia sitten), on luonnollista, että mitkään liturgiat liittoutumattomuudesta ei enää pitkän päälle onnistu. Aika ajoin tehdyissä mielipidetiedusteluissa on selvinnyt, että suomalaisten Nato-vastaisuus jatkuu edelleen. Sen sijaan huomattavasti enemmän on saanut kannatusta ajatus yhteisestä eurooppalaisesta puolustuksesta. Sehän ei tietenkään mitään muuta. Ilman Natoa ei mitään eurooppalaista puolustusta ole edes olemassa. Nato-allergia istuu suomalaisissa mielissä kuitenkin niin tiukassa, että poliitikot eivät tahdo uskaltaa tunnustaa sitoumuksiaan. Siksi on keksittävä aina uusia määritelmiä suomalaiselle puolustuspolitiikalle. Viimeisin on tietenkin tämä Kääriäisen lanseeraama "aikaansa seuraava liittoutumattomuus". Itsenäinen puolustus oli jo karsittu pois. Vielä ei uskallettu pudottaa liittoutumattomuus-sanaa, mutta uskokaa tai älkää, vielä sekin sieltä tippuu.

Posted by Piruparka at 07:52 PM | Comments (0)