« KANSANÄÄNESTYS VAI EI? | Vasta julkaistut | VALLATTOMUUTTA JA MUSTIA SUKKIA »
lokakuu 21, 2003
KENEN ETU?
Kesäkuusta lähtien oli oletus, että niin sanottu Irak-jupakka hiljenisi sen jälkeen, kun Keskusta oli saanut pääministeristä uuden puheenjohtajan ja taakaksi muodostunut Anneli Jäätteenmäki saatiin siirrettyä sivuraiteelle tavalliseksi "Takarivin Taaviksi" ja kansanedustajana esiintymään julkisesti vain helsinkiläisten äänestäjiensä antamilla valtuuksilla. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lähes päivittäin tiedotusvälineissä näyttäisi olevan esillä suomalaisten ikioma Irak-sotku. Ikioma siksi, ettei sekoitettaisi Irakin vastaisen koalition muita skandaaleja meidän omiin sekoiluihimme.
Kun vuotoepisodi alkoi selvitä, on sen jälkeen tutkittu ainoastaan sitä kuka vuoti ja kenelle ja kenen pyynnöstä tai toimeksiannosta. Varmaan perusteltuja tutkimuksia. Kovin hiljaa kuitenkin on oltu siitä, mitä silloisen Suomen pääministerin ja Yhdysvaltain presidentin välisissä keskusteluissa tuli sanottua?? Hyvä on. Keskustelut olivat, kuten tiedetään, salaisia. Ymmärrän senkin, että ei ole korrektia elämöidä kahdenvälisillä keskusteluilla kovin suureen ääneen, mutta kenen etu vaati, että keskustelumuistioiden päälle iskettiin "salainen" -leima. Tuskin salailussa kysymykseen tulee Yhdysvaltain etu, koska amerikkalaisethan suureen ääneen pyrkivät keräämään mahdollisimman laajaa Irakin vastaista rintamaa. Jäljelle jää enää kaksi mahdollista edunsaajaa. Joko valtio nimeltä Suomi tai henkilö nimeltään Lipponen!!!
Tällaisessa tilanteessa tulee väistämättä kiusaus soveltaa amerikkalaisten yleisesti hyväksymää logiikkaa eli kun Yhdysvallat hyökkää Irakiin se on hyväksi Amerikalle ja siten automaattisesti koko maailmalle. Joten saman ajatuksen mukaan se, mitä Lipponen puhui Bushille oli hyväksi Lipposelle ja samalla hyväksi koko Suomelle.
Sen enempää asiaa pohtimatta, ajatus kulkee kohti sanaa uussuomettuminen. Eli se mikä oli hyväksi Kekkosen presidenttikausille oli hyväksi koko Suomelle?? Ei Kekkosenkaan keskusteluista naapurin suurvaltajohtajien kanssa juuri huudeltu. Ja jos joku uskalsi julkisesti niistä perään kysellä, leimattiin oitis neuvostovastaiseksi, joka tarkoitti poliittista itsemurhaa. Nykyisin neuvostovastaisuuden tilalle on tullut ilmiö antiamerikkalaisuus, jonka merkitys suomalaisessa sanankäytössä lienee täsmälleen sama.
Posted by Piruparka at 21.10.03 20:02
Comments
Post a comment
Thanks for signing in, . Now you can comment. (sign out)
(If you haven't left a comment here before, you may need to be approved by the site owner before your comment will appear. Until then, it won't appear on the entry. Thanks for waiting.)