« joulukuu 2003 | Vasta julkaistut | helmikuu 2004 »

tammikuu 30, 2004

PALVELUMAKSUT JA SOSIAALINEN VASTUU

Viime aikoina tiedotusvälineissä ja muissakin yhteyksissä on tavan takaa tullut esiin peräänkuulutus sosiaalisesta vastuusta. Peräänkuulutuksen kohteena ovat tietenkin olleet jälleen kerran pankit, jotka ylikorkeilla palvelumaksuillaan jatkuvasti nöyryyttävät niitä asiakkaitaan, jotka jostain syystä ovat haluttomia tai ehkä kyvyttömiä omaksumaan kaikkea sitä nykytekniikkaa, jonka hallitsemista raha-asioiden hoito tänä päivänä edellyttää (=pankkien kanta) sekä niitä, jotka ihan vain vastineeksi varojensa antamisesta pankin käyttöön, haluavat edes henkilökohtaista palvelua. Taloudellista korvausta kun korkojen muodossa ei enää aikoihin ole ollut olemassa.
Kaikille on tullut selväksi, että omistajiensa voiton maksimointi on jokaisen yrityksen korkein tavoiteltu päämäärä, siitä on turha keskustella. Edes kilpailu ei ole se tekijä, joka rajoittaisi sitä äärimmäistä röyhkeyttä, jota pankit huimine palvelumaksuineen osoittavat. Useilla paikkakunnilla kun nykyisin on vain yhden pankkiryhmittymän yksi ainoa konttori. Joten se kilpailusta.
Jo vuosia kansalaiset ovat purnanneet pankkien jatkuvasti kohoavaa rahastusta vastaan, mutta nyt näyttäisi, että varsinkin eri eläkeläisjärjestöillä mitta täyttyisi lopullisesti. Eikä tarvitse olla edes eläkeläinen, kun ärsytyskynnys alkaa ylittymään. Sen verran ylimielisesti pankkien edustajat suhtautuvat palvelua toivoviin asiakkaisiinsa, semminkin kun muistelee takavuosien niin sanottua pankkikriisiä, jolloin rahalaitosten taholta suorastaan vaadittiin yhteiskuntaa kantamaan "sosiaalista" vastuuta pankkien itsensä tekemien virheiden korjaamiseksi ja osakkeenomistajien tulotason säilyttämiseksi.
On selvä, että kehitys kehittyy. Niin sanotut "vanhat hyvät ajat" tuskin koskaan palaavat. On väitetty, että joidenkin vuosien kuluttua raha, konkreettisena käsin kosketeltavana vaihdon välineenä katoaisi kokonaan. Kaikki siihen liittyvä hoituisi korteilla ja tietokoneita näpyttelemällä. Jostain mielen syövereistä tunkee väkisinkin esiin kuva pitkäpartaisesta miehestä, joka 1800- luvulla julisti ennustuksia rahan ja pääoman häviämistä maailmasta.
Vielä ei kuitenkaan olla niin pitkällä. Vaikka suuri osa suomalaisista hoiteleekin maksujaan ja muita raha-asioitaan kotipäätteeltään tai pankin koneilta niin jokainen päivä jokaisen pankin tiskillä seisoo suuri joukko ihmisiä, jotka vuosikymmeniä ovat säästöillään omalta osaltaan tukeneet suomalaista pankkitoimintaa ja jotka edelleen olisivat valmiit maksamaan kohtuullisia palvelumaksuja voidakseen itse hoitaa pankkiasiansa tavalla, johon ovat tottuneet.

Posted by Piruparka at 07:47 AM | Comments (0)

tammikuu 27, 2004

OJASTAKO ALLIKKOON?

Mielipiteenilmaisu sellaisista kysymyksistä joista ei mitään tajua, on syytä jättää niille, jotka asioita hallitsevat ja niistä jotain ymmärtävät ja tietävät. Siksi en puutukaan niihin tukiaispolitiikan yksityiskohtiin ja erimielisyyksiin jotka saattoivat agraaripuolueeksi mielletyn keskustan ja maataloustuottajajärjestö MTK:n napit vastakkain. Ihmettelenpä vain mistä suunnasta nyt tuulee, kun ainakin ulkopuolisesta näyttäisi, että omat koirat pureskelivat hallituksen keskustalaista maatalousministeriä mennen tullen.
Kun vuosikausia kestäneen oppositiokurimuksen jälkeen maaseudun viljelijät ja muu alan tuotantoväki saivat rekrytoitua tasavallan maatalousasioista vastaavaksi ministeriksi niin sanotusti oman miehen eli keskustalaisen Juha Korkeaojan, niin odotukset ja toiveet taisivat olla korkealla. Erinäisten vaiheiden jälkeen, joihin en lupaukseni mukaan sen enempää puutu, MTK hylkäsi valtion sille tekemän esityksen maataloudelle jaettavista tukiaisista, josta seurasi, että osa isännistä kokosi karvalakkilähetystön uhkailemaan keskustaa joukkopaolla puolueesta, elleivät saa tahtoaan ja vaatimuksiaan läpi. Oliko isäntien alkuperäisenä ajatuksena hoitaa koko oppositioajan lypsämättä jääneet iltalypsyt kerralla kotiin kun tuttu mies on junailemassa EU- ja muitakin tukia viljelijäväestölle ja kun ei onnistunut, paloivat hihat???
Ei Lipposen hallitusten puolueisiin sitoutumattoman maatalousministeri Kalevi Hemilän päätä aikoinaan silitelty, mutta ainakin sivullisesta näytti, että demarijohtoisen hallituksen maatalouspolitiikka hyväksyttiin tai sitä ainakin siedettiin. Siksi tuntuu vähintäänkin oudolta, että maatalouden asiantuntijoita vilisevän keskustan vetämä hallitus ei kykenekään hoitamaan oman väkensä asioita paremmin tai vähintäänkin yhtä hyvin kuin taannoiset sinipunahallitukset.
Huolimatta sitä, että julkisuuteen on kerrottu muodollisen sovun syntymisestä, näyttäisi siltä, että kysymys on ongelmien siirtämisestä ja niiden lakaisemisesta maton alle vuodeksi eteenpäin. Pettyneitä, tukiaisista elävän maatalousväestön keskuudesta kuitenkin löytyy niin etelästä kuin pohjoisestakin. Demareiden (ehkä myös muiden) ainaisessa pettämisessä keskusta on niittänyt mainetta ihan vitsiksi saakka, mutta omien kannattajajoukkojen naruttaminen on aivan eri asia. Siitä ei selviä kevyellä huulenheitolla. Siksi joutuukin kysymään, että joutuiko maatalousväestö Lipposen ojasta Vanhasen allikkoon?

Posted by Piruparka at 07:43 AM | Comments (0)

tammikuu 23, 2004

LIHAVUUDEN VASTAPAINOKSI

Näinä aikoina, allekirjoittanut, kaltaisineen lajitovereineen joutuu jatkuvasti kokemaan paheksuntaa ja jopa syyllisyyttä "muutamasta" liikakilosta. Lopetettuaan tupakoinnin vajaat pari vuotta sitten Piruparkakin naiivissa mielessään kuvitteli, että tupakoimattomana hänet tultaisiin oitis tasavertaisena hyväksymään tavallisena ihmisenä normaalien ihmisten joukkoon. Mutta vielä mitä ! Kun tämän luomakunnan kruunun paheiden kuitenkin tulee olla tasapainossa, savuttelun sijasta kuvaan ilmestyi valtaisa ruokahalu ja sen tyydyttäminen alkoi näkyä myös ulospäin. Enää ei moitittu tupakoinnista vaan ylipainosta.
Helpotusta kuitenkin löytyi. Kun väitetään, että vahingonilo on parasta iloa ja meni itsellä sitten kuinka lihavasti tai epäterveellisesti tahansa, on aina huojentavaa havaita, että jollain toisella menee vielä huonommin. Näin kävi minullekin ja ketkä olisivatkaan olleet elämääni helpottamassa elleivät nuo iki-ihanat englantilaiset. Joten jaan tässä helpotustani muillekin keskikehonrakentajille kertomalla joitain valittuja otteita brittien suhtautumisesta meihin suomalaisiin, maailman toiseksi ylipainoisimmaksi väitettyyn kansakuntaan.
Britit pitävät meitä suomalaisia terveellisenä ihmekansana, kun Britanniassa lihavuuden kerrotaan olevan todellinen ongelma. Taistelu ylipainoisuutta vastaan on kuitenkin aloitettu. Iskulauseena on: Ollaan kuin Suomi !
Britannian lehdissä on kerrottu ihannoiden suomalaisten terveellisistä elämäntavoista. Eräs juttu oli otsikoitu: "Miksi suomalaiset elävät Thinlandiassa ?" (Thin = ohut, laiha). Britannian kulttuuriministerin mukaan, lähdettäessä sotaan ylipainoisuutta vastaan, esimerkkinä on pidettävä Suomea.
Saarivaltakunnassa ihastellaan sitä, miten suomalaiset on saatu valistuksen avulla toimimaan halutulla tavalla ja liikkumaan niin paljon. Esimerkkinä on mainittu miljoona suomalaista sauvakävelijää, jotka viuhtovat pitkin lumisia teitä hyytävässä pakkasessa tuulipuvun hihat ja puntit lepattaen vain siksi, että heille on kerrottu sen olevan terveellistä.
Terveiden elämäntapojen opettelu ja omaksuminen on tietenkin aloitettava nuorena, siksi englantilaiset ihastelevatkin suomalaista kouluruokailua, joka sisältää peräti perunoita, kalaa, vihanneksia ja rasvatonta maitoa. Vastaavasti brittikouluissa kun syödään perunalastuja, suklaapatukoita ja limua. Että silleen !

Posted by Piruparka at 07:41 AM | Comments (0)

tammikuu 20, 2004

ISON VELJEN VALVONNASSA

Väite valvovasta isosta veljestä assosioituu, ainakin Piruparan mielessä vuosikymmenten taakse, aikaan jolloin suuri itäinen naapurimme käytti vielä nimeä Neuvostoliitto. Sanonta "Isoveli valvoo" on liitetty toimintaan, jolla totalitaarinen yhteiskunta tehokkaasti valvoi kansalaisiaan ja heidän tekemisiään erilaisten seurantajärjestelmien avulla.
Yhdysvalloissa, jota amerikkalaiset itse pitävät maailman vapaampana ja demokraattisimpana yhteiskuntana, on aina tarkkailtu ja valvottu ihmisiä. On tietenkin luonnollista, että jokainen valtio suojelee kansalaisiaan, mutta jotain outoa ja suorastaan sairaalloista on siinä valtaisassa vainoharhaisuudessa jota maailman ainoa supervalta nykyisin potee muiden maiden ja erityisesti kehitysmaiden kansalaisia kohtaan.
Myös Suomessa kansalaisten tekemisiä seurataan. Tuskin yhdelläkään suomalaisella on tietoa siitä, missä kaikissa rekistereissä ja kortistoissa tai yhteyksissä hänen nimensä, elämänkaarensa, luottotietonsa, lainrikkomuksensa, ostotottumuksensa jne. esiintyy eikä sitä mihin ja kenen tarkoituksiin noita tietoja käytetään. On selvää, että tietosuojavaltuutettu seuraa tilannetta, ainakin virallisten rekisterien osalta, mutta ainakaan allekirjoittanut ei ole läheskään vakuuttunut, etteikö hänen tietojaan olisi taltioituna täysin asiattomiinkin kortistoihin ja kansioihin. Olen ymmärtänyt, että jokaisella on oikeus tietää, mihin rekistereihin hänen tietonsa on kirjattu, ehkä jopa sen mitä siellä lukee. Ongelma on se, ettei oikein tiedä mistä niitä lähtisi kyselemään. Voinko esimerkiksi soittaa johonkin kauppaketjuun ja kysyä, mitä tietoja he ovat tallentaneet minusta ja minun ostotottumuksistani, kun käytän heidän etukorttejaan ja jos voin, saanko totuudenmukaisen vastauksen ?
Poliisille ollaan jälleen antamassa uusia, kansalaisten tarkemman ja tiukemman seurannan edellyttämiä valtuuksia. Muutama vuosi sitten käytiin tiukkasanainen keskustelu, kun poliisi halusi itselleen puheluiden kuunteluoikeutta ja teletietojen saamista törkeitten huumausainerikosten selvittämiseksi. Oikeus myönnettiin, mutta ehdoksi asetettiin aina tuomioistuimen tapauskohtainen lupa. Jostain syystä tuosta toiminnasta on jäänyt sellainen mielikuva, että ihan kaikissa tilanteissa ihan kaikkia ehtoja ei olisikaan noudatettu.
Nyt poliisille esitetään oikeutta telekuuntelun, televalvonnan ja teknisen tarkkailun laajentamista koskemaan myös terroritoiminnan ja terrorihyökkäyksen suunnittelua. Näyttäisi amerikkalaisten potema vainoharhaisuus sairautena olevan varsin tarttuvaa laatua, diagnosoi Piruparka.

Posted by Piruparka at 07:38 AM | Comments (0)

tammikuu 16, 2004

SOPIMUKSET JA OIKEUSTAJU

Jokainen peruskansalainen ajattelee ja olettaa, että oli sopimus ja sen sisältö mikä tahansa se sitoo ja velvoittaa kaikkia, niitä osapuolia jotka sopimuksen ovat tehneet ja sen piiriin kuuluvat, tasapuolisesti. Oletus on virheellinen. Valtiot tai ainakin isommat sellaiset, näyttävät voivan vapaasti valita, mitä sopimuksia noudattavat, sen mukaan mikä heille kulloinkin sattuu sopimaan ja pyyhkiä muilla tekemillään sopimuksilla, sanonko mitä. Eikä ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen kerta, kun keskivertokansalaisen oikeustaju on joutunut koetukselle. Kysymys on tietenkin EU:n vakaus- ja kasvusopimuksesta ja siinä sovitusta budjettikurista ja jäsenmaiden kolmen prosentin alijäämärajasta.
Olen ymmärtänyt, että Suomi EU:n mallioppilaana on pyrkinyt niin sanotusti viimeisen päälle noudattamaan tätä EU:n taloudellisen kehityksen yhdeksi tärkeimmäksi kivijalaksi sanottua sopimusta. Edellä mainittua alijäämärajaa kun on pidetty niin keskeisenä, yhteisesti sovittuna asiana, että sen rikkomisesta on säädetty sellaisen suuruusluokan sanktiot, että kovin suurta innokkuutta aisan yli potkimiseen ei liene kenelläkään ollut, paitsi jos sattuu kuulumaan sellaisiin niin sanottuihin EU:n suuriin jäsenmaihin kuten Ranska tai Saksa, jotka ainakin eurooppalaisissa puitteissa näyttäisivät voivan valita vapaasti itselleen sopivat sopimukset noudatettaviksi. Siltä se ainakin vielä viime marraskuussa näytti, kun EU:n valtiovarainministerit marssivat yhtä jalkaa komission yli ja katsoivat läpi sormien Ranskan ja Saksan välinpitämätöntä piittaamattomuutta yhdessä sovitusta vakaus- ja kasvusopimuksesta. Motiiveja voi vain arvailla. Oliko kysymys pelosta suuria ja vaikutusvaltaisia mahtimaita kohtaan vai halusiko jokainen jättää itselleen oikeutetun mahdollisuuden jonain päivänä tehdä myös reilusti alijäämäisiä budjetteja ?
Olivat syyt mitkä hyvänsä, nyt kuitenkin näyttää siltä, että komissio, ehkä suivaantuneena ylikävelystä, on viemässä oikeuteen valtiovarainministereiden marraskuista päätöstä. Hyvä näin, sillä ihmisten oikeustaju edellyttää ehdottomasti selvitystä siitä, miksi jotkut sopimukset koskevat vain osaa sen tehneistä osapuolista.

Posted by Piruparka at 07:36 AM | Comments (0)

tammikuu 13, 2004

VALLAN TURMELUS

Suomalaiset eivät sitten Ruotsin kuninkaan ja Venäjän tsaarin aikojen ole olleet alamaisuussuhteessa vallanpitäjiin. Siis virallisesti. Monet ovat luonnollisesti sitä mieltä, että melkoista hallitsijan valtaa, jopa yksinvaltaa ainakin Kekkonen presidenttikausinaan käytti. Ja piti myös huolen, että oli ainoa, joka yksin pysyi vallan keskipisteessä. Ehkä hän moninkertaisena pääministerinä tiesi, että valta tarttuu hyvin myös pääministerin housuihin ja huolehti siitä, ettei koko neljännesvuosisadan kestäneellä presidenttikaudellaan yhdenkään pääministerin housut asettuneet vallalle alttiiksi kokonaisen vaalikauden ajaksi. Näin hallitusta johtanut pääministeri ei siis koskaan päässyt sotkemaan Kekkosen kuvioita vallankäytön keskiössä ja muita varsinaisia uhkatekijöitä ei juuri ollutkaan.
Kekkosen jälkeen kaikki pääministerit ja hallitukset ovat saaneet työrauhan ja päässeet toimimaan koko vaalikauden. Ainoan särön tähän jatkumoon teki tietenkin Anneli Jäätteenmäki, mutta kaikesta hölmöläisten touhuihin viittavasta sekoilusta huolimatta, sitä on kai pidettävä säännön vahvistavana poikkeuksena.
Kaksi Koiviston ajan ensimmäistä pääministeriä - Sorsa ja Holkeri - olivat vielä niin Kekkosen valtapolitiikan aivopesemiä, etteivät heti tainneet huomata pääministerin rooliin yllättäen ilmestynyttä valtaa ja mahdollisesti sen takia selvisivätkin kohtuullisen vähäisin henkisin vaurioin tehtävistään. Sen sijaan Esko Aholla ja varsinkin Paavo Lipposella on ollut suoranaisia vaikeuksia sopeutua vallattomuuden aikaan pääministerikausiensa jälkeen. Tästä syystä kai Aholla oli suorastaan hekumallista intoa päästä kalifiksi kalifin paikalle eli tasavallan presidentiksi. Lipposen itsensä tyrkyttäminen Euroopan Unionin johtotehtäviin ja suoranainen nöyristely (suomalaisittain rähmällään olo) EU:n ja sen keskeisten valtioiden Ranskan, Saksan ja benelux- maiden suuntaan saa suomalaiset häpeämään entisen pääministerinsä puolesta.
Kaikkien suomalaisten, mutta erityisesti vallan huipulla olevien on syytä muistaa, että ihmiset Suomessa eivät ole alamaisia vaan kansalaisia. Ihmiset ovat syntyneet tasa-arvoisiksi, myös pääministerit. Valtio-oppineet korjatkoot, mutta itse olen ymmärtänyt, että kirjoitetun valtiosäännön tehtävä on nimenomaan rajoittaa hallituksen valtaa. On syytä myös tiedostaa, että valtaapitävillä ei ole mitään itsestään selviä omia oikeuksia, vaan kansalta satu väliaikainen valtakirja, joka määräajoin on uusittava ja jonka käyttöä kansa erityisellä mielenkiinnolla seuraa. Samoin tekee myös Piruparka.

Posted by Piruparka at 07:34 AM | Comments (0)

tammikuu 10, 2004

SELONTEKO

Puhutaan siis valtioneuvoston hyväksymästä ja tiistaina eduskunnan käsittelyyn tulleesta tasavallan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta 2004. Selonteko sanana tarkoittanee tekoa, jonka avulla pyritään selvittämään tai selventämään asioita, jotka jostain syystä ovat jääneet epäselväksi. Tässä tapauksessa siis turvallisuus- ja puolustuspolitiikan saralla. Eli hieman samaan tapaan kun aikoinaan katekismuksessa, jossa suomenkielellä kirjoitetun tekstin jälkeen tarvittiin selventävä osio (selonteko), jossa ymmärrettävästi kerrottiin: "Mitä se on".
Nyt esillä olevaan selontekoon on viitattu koko nykyisen ja jonkin verran jo edellisenkin hallituksen aikana aina jos esillä ovat olleet EU:n turvallisuusjärjestelyt, suhteet Yhdysvaltoihin tai suhtautuminen laajentuneeseen Natoon ja jopa sen jäsenyyteen. Olivat käsiteltävänä jalkaväkimiinat tai puolustusvoimien organisaatiomuutokset, uskottava puolustuskyky tai alueellinen koskemattomuus. Listaa voisi jatkaa miten pitkälle tahansa. Aina kuitenkin on viitattu siihen, että odottakaa nyt, kaikki selviää syksyllä 2004, kun hallitus antaa eduskunnalle turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon.
Piruparka on aistimet valppaina pyrkinyt seuraamaan tilannetta, pysyäkseen mukana ja saadakseen selville, "mitä se on", siis tämä suomalainen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, josta tehtyä selontekoa on odoteltu jo vuosikausia.
En osaa sanoa, mitä tarkkaan ottaen odotin tältä, suurella äänellä valmistellulta selonteolta. Jotain merkityksellistä ehkä kuitenkin, sen verran usein mainittuun paperiin on eri yhteyksissä viitattu. Lopputulos ei kuitenkaan yllättänyt. Tässä yhteydessä on tietenkin huomattava, että laadittu selonteko esiteltiinkin kansanedustajille. Ilman selontekoakin asiat pääsääntöisesti olivat kansalaisille täysin selvät eli Suomi on jatkossakin sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Nato-jäsenyys on nähty entisen vaihtoehdon sijasta mahdollisuutena. Nopean toiminnan joukoistakin puhutaan. Ei kuitenkaan siitä mihin ja missä niitä käytetään. Kansainvälisistä kriiseistä ja konflikteista sekä niiden aiheuttamasta terrorismin uhan vaikutuksesta Suomeen, ollaan huolissaan. Suomen lähialeilla ei ole odotettavissa vakautta vaarantavia ilmiöitä. Tuttua listaa voisi jatkaa kyllästymiseen asti.
Ainoa yksityiskohta mikä selonteossa pisti silmään oli, että Suomen on edelleen ylläpidettävä uskottavaa puolustuskykyä, koska Ruotsi supistaa omia asevoimiaan. Jonkunhan naapurimaankin turvallisuudesta on pidettävä huolta.

Posted by Piruparka at 04:11 PM | Comments (0)

tammikuu 09, 2004

VALIKOITU AISTI JA MUISTI

Keskusteltuani asiasta useammankin miespuolisen tuttavani kanssa, on tullut kiistattomasti selvitetyksi, että suunnilleen kaikki omaamme iän ja kokemuksen mukanaan tuomaa rauhallisuutta suhtautumisessa moniin, erilaisissa tilanteissa esille tuleviin asioihin. Lähes kaikki ovat saaneet oivaa koemusta ja koulutusta kotioloissa, jota sitten on ollut mahdollisuus soveltaa moniin tilanteisiin useilla eri elämän alueilla.
Kysymys on tietenkin yhdestä merkittävimmistä aisteistamme eli kuulosta ja sen myötä muistista. Tiedämme, että ääntä, puhetta ja muutakin meteliä maailmaan mahtuu, mutta kuten sanottu, kokemus on opettanut, että kaikkea mitä kuulee, ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista kuunnella. Monet vaimot ja tai muut vähemmän sitoutuneet elämänkumppanit ovat auttaneet ja mahdollistaneet miestensä harjaantumisen tässä vaativassa lajissa. Olen tavannut monia todellisia alan osaajia. Miehiä, jotka keskittyneenä ja erittäin kiinnostuneen näköisinä antavat vaikutelman, että koko olemuksellaan kuuntelevat vain ja ainoastaan sitä asiaa ja sanomaa, jonka kohteeksi ovat sattuneet joutumaan. He ovat tehneet olemattomasta kuuntelemisesta suoranaista taidetta, jopa heidän alitajuisesti antamat vastauksensa ja kommenttinsa esitettyihin kysymyksiin ja mielipiteisiin tulevat automaattisesti, ilman sen kummempaa miettimistä. Tästä kaikesta huolimatta, ehkä noin kymmenen minuutin kuluttua heidän muistikuvansa käydystä keskustelusta on hyvin hatara tai sitä ei ole lainkaan. Kuuntelemattoman kuulijan kaikki aistit ja ajatusmaailma ovat koko "keskustelun" ajan todennäköisesti olleet keskittyneenä tärkeimpiin ja tähdellisempiin asioihin, kuten illalla käytävään puulaakiotteluun kaukalopallossa, lounastapaamiseen naispuolisen työtoverin kanssa tai sitten vaan kosteaan ja kaljapitoiseen saunailtaan kavereiden kera.
Se miksi otin pakinani aiheeksi kuulemattoman kuuntelun ja valikoivan muistin on tarkoitus olla pienenä ja vaatimattomana vihjeenä nuoremmille ikäluokille ja jälkeeni tuleville sukupolville, että maailmassa vallitsevan tieto- ja informaatiotulvan suodattamisen harjoittelemisen voi aloitta jo kotioloissa, ensin äidin ja siskojen ja myöhemmin tyttöystävien ja elämänkumppaneiden kanssa. Asioiden omaksuminen ei välttämättä edellytä eläköitymistä tai edes keski-ikää.

Posted by Piruparka at 07:32 AM | Comments (0)

tammikuu 06, 2004

UNOHDETUT VAALIT?

Viime kevään eduskuntavaaleista, ainakin demareiden toimesta, pyrittiin tekemään pääministerivaali. Ajatus ei ainakaan täysipainoisesti lyönyt itseään läpi ja siksi toistaiseksi ainoa ihmisten keskuudessa puhtaasti henkilövaaliksi mielletty vaali onkin tasavallan presidentinvaali ja nimenomaan sen nykyisen vaalitavan vuoksi. Vaikka tasavallan presidentin sisäpoliittisia valtaoikeuksia onkin laajasti karsittu, suora kansanvaali antaa ihmisille aidon tunteen vaikuttaa äänestämällä tasavallan ja samalla siis itseään koskeviin asioihin. Tästä kai johtui, että kauhistuneena presidentti Tarja Halosen jatkuvasti kasvavaan kansansuosioon, aloitettiin - lähinnä kokoomuksen toimesta - kuluneena syksynä lanseerata porvariyhteistyötä, jonka tarkoituksena oli lähteä etsimään varteenotettavaa porvarillista vastaehdokasta nykyiselle presidentille.
Kokoomuksen toiminnassa ei sinänsä ollut mitään merkillistä. Antoihan se lisäksi oivan mahdollisuuden heitellä kapuloita keskustan ja demareiden hallitusyhteistyön rattaisiin. Mielenkiintoista asiassa on se, että keskustelu presidentinvaalien yhteistoiminta- ja ehdokaskysymyksistä aloitettiin yli kaksi vuotta ennen varsinaisia vaaleja ja sävyssä, josta saattaisi päätellä, että todelliselta merkitykseltään merkittävät vaalit ovatkin seuraavat, tasavallan presidentinvaalit.
Jostain syystä en pääse ajatuksesta, että lähtiessään innoissaan etsimään yhteistä porvarillista presidenttiehdokasta, kokoomukselta pääsi unohtumaan kahdet tänä vuonna pidettävät vaalit eli ensi kesän eurovaalit ja syksyn kunnallisvaalit. Vielä huolestuttavampi on ajatus, että kysymys ei olekaan unohduksesta vaan puhtaasti laskelmoidusta toiminnasta. Miksi panostaa vaaleihin, jotka eivät kiinnosta äänestäjiä ? Edellisissä eurovaaleissa 1999 suomalaisten äänestysprosentti oli jossain 31 prosentin paikkeilla ja kunnallisvaaleissa taisi olla kuntia, joissa 50 prosentin ylittämisessä oli suoranaisia vaikeuksia.
On surullista, että puolueista on tullut tuotteita, joita myydään ja markkinoidaan potentiaalisille äänestäjille, "helppoheikkimäisin" konstein presidentinvaaleja keppihevosena ja kylkiäisenä hyväksikäyttäen ja "unohdetaan ?", että demokratian toteutuminen edellyttää puolueiden olevan äänestäjiensä näköisiä eikä päinvastoin.

Posted by Piruparka at 07:31 AM | Comments (0)

tammikuu 03, 2004

PUHETTA KANSALLE

Yksi vuodesta toiseen toistuvista perinteistä (ainakin Piruparalle), on kuunnella tasavallan presidentin uudenvuoden puhetta. Osallistuin tähän traditioon jo niihin aikoihin, kun puhetta kuunneltiin vielä yksinomaan radion välityksellä ja puheen sanalla "kansalaiset" aloitti tasavallan seitsemäs presidentti J. K. Paasikivi. En väitä, että muistaisin tuon ajan puheista muuta kuin tuon legendaarisen kansalaiset-sanan, mutta uskon niiden olleen sisällöltään kuin toiselta planeetalta jos niitä vertaa nykyisinä aikoina pidettyihin uudenvuoden puheisiin.
Tasavallassa on paljon asioita, jotka vaativat puuttumista ja edellyttävät korjauksia. En tiedä onko asiaa koskaan tutkittu tarkemmin, mutta ainakin näin sivustaseuraajan näppituntumalla näyttäisi, että ne asiat joita tasavallan presidentti ottaa puheessaan esille, nousevat valtakunnan asialistalla, ainakin aluksi, tärkeysjärjestyksessä yleensä aivan kärkeen. Kovin suuria yllätyksiä ei yleensä tule, koska presidentti usein käsittelee kysymyksiä, jotka jo ennestään ovat olleet vähintäänkin kärjen tuntumassa, mielenkiinnolla kansa kuitenkin seuraa presidentin aivoituksia.
Nyt alkavana vuotena näyttäisi siis siltä, että suomalaisten kanalta yksi keskeisimpiä kysymyksiä tulee olemaan Suomen turvallisuuspolitiikka. Oli mielenkiintoista (jonkun mielestä jopa lohdullista) kuulla, että maamme ei pode sellaista turvallisuusvajetta eikä siihen kohdistu sellaisia turvallisuusuhkia, jotka edellyttäisivät Suomea muuttamaan turvallisuuspoliittista perusratkaisuaan.
Presidentti muistutti myös ihmisen panoksesta suomalaisten menestykseen globalisoituvassa maailmassa. Hän muistutti, että jatkossakin on pidettävä huolta koulutuksesta, osaamisesta, tutkimuksesta ja yrittäjyydestä. Hän kehotti hallitusta ja työmarkkinajärjestöjä luomaan Suomelle tulevaisuutta varten erityisen kansallinen globalisaatiostrategian, koska suomalaisten on itse pidettävä itse huolta itsestään.
Muita presidentin esille ottamia asioita olivat tietenkin vuosia jatkunut kestoaihe työttömyys, EU ja sen hallitusten välinen konferenssi, lasten hyvinvointi sekä kulttuuri ja sen kasvava taloudellinen merkitys. Kaikki tärkeitä asioita. Nyt mielenkiinto siirtyykin seuraamaan sitä, mitä jatkossa tapahtuu näiden asioiden tiimoilla. Seuraako presidentin uudenvuoden puhetta mitään todellista toimintaa vai jääkö se pelkän liturgian asteelle ? Sen ratkaisevat ne ihmiset, jota nykylain mukaan hoitelevat muun muassa presidentin sisäpoliittisia valtaoikeuksia.

Posted by Piruparka at 07:26 AM | Comments (0)