« AHNEUTTA VAI UUPUMUSTA? | Vasta julkaistut | SUOMI JA TERRORISMI »

helmikuu 13, 2004

HAJASIJOITUS - ALUEELLISTAMINEN - ULKOISTAMINEN

Eräs ruotsinkielinen tuttava kyseli tässä taannoin, että pitäisiköhän hänenkin hajasijoittaa, kun siitä televisiossa niin paljon puhutaan. En alkuun ymmärtänyt koko kysymystä ja yritin opettavaisesti selittää, että se on valtio kun hajasijoittaa laitoksiaan ja toimintojaan ja yksityiset ihmiset sijoitetaan niiden mukana, jos haluavat tulla hajasijoitetuksi. Huomasin, että vuorostaan tuttavani ei ymmärtänyt minun selitystäni. Ja kun sitten aikamme selittelimme ja yritimme ymmärtää selvisi, että puhuimme kahdesta eri asiasta. Tuttavani kysymys oli puhtaasti taloudellinen. Hän oli huolissaan muutaman sadan euron summasta, joka oli sijoitettuna yhden yhtiön osakkeisiin ja hänelle oli tullut mieleen hajasijoittaa eli hajauttaa sijoituksiaan. Puhutun ymmärtämisen kannalta on siis tärkeää, että kerrotaan mistä on kysymys.
Suomen kieli on rikas ja monivivahteinen kieli ja sillä voi toki ilmaista asioita useilla eri tavoilla. Moni suomalainen (ml. Piruparka) on usein ihmetellyt, miksi hyville ja toimiville sanoille on keksittävä uudenlaisia ilmaisumuotoja. En ala väittelemään, onko hajasijoittaminen hyvä tai vähemmän hyvä tapa kertoa siitä valtion virastojen ja laitosten alueellistamistoiminnasta, jota valtiosihteeri Risto Volasen on viime aikoina pähkäillyt. Aikoinaan vastaavanlaisia suunnitelmia kutsuttiin kehitysaluepolitiikaksi.
Olin vähällä jo esittää sananselittäjille kysymyksen, miksi tutusta ja toimintaa hyvin kuvaavasta kehitysaluepolitiikka -sanasta oli päästävä eroon, kunnes ahaa-elämyksenä oivalsin, että perusteena on luonnollisesti väärinkäsitysten välttäminen. Toisin sanoen, kun kehitysaluepolitiikka ja kehitysmaapolitiikka ovat niin samankaltaisia sanoja ja tarkoittavat kuitenkin kahta eri asiaa, oli sekaannusten välttämiseksi niistä luovuttava. Tässä historiallisessa tilanteessa se olikin helppoa, koska valtio on jättäytynyt lähes kokonaan kehitysmaapolitiikan ulkopuolelle ja antanut sen yksityisen sektorin hoidettavaksi. Ja kunniaksi suomalaisille yrityksille, suorastaan kiitettävästi ne ovat hommansa eli valtiolta saamaansa humanitaarisen työllistämistehtävän aloittaneet. Koskaan historian aikana suomalasiyritykset eivät ole niin ahkerasti kantaneet huolta entisten, niin sanottujen kehitysmaiden kansalaisten työllisyystilanteen parantamisesta, kuin mitä viime aikoina on tapahtunut. Tätä Kiina-ilmiöksikin mainittua kehitysmaapolitiikkaa kutsutaan nykykielellä fiksusti toimintojen ulkoistamiseksi. Eikä sitä saa sotkea alueellistamiseen, joka on siis kehitysaluepolitiikkaa eli kotimaista hajasijoitustoimintaa, joka ei, kuten kerrottu, ole sijoitusten hajauttamista.

Posted by Piruparka at 13.02.04 07:56

Comments

Post a comment