« PALVELUMAKSUT JA SOSIAALINEN VASTUU | Vasta julkaistut | ASIASTA JA SEN VIERESTÄ »

helmikuu 03, 2004

ONGELMAJOHTAJAONGELMIA?

Otsikonkaltainen sanahirviö muotoutui jossain aivolohkon onkalossa, kun pohdiskelin niitä tapahtumia, jotka viimeksi kuluneina viikkoina ja osittain jo aikaisemminkin ovat vieneet poliitikoilta kohtuuttomasti sitä aikaa, joka heidän tulisi käyttää yhteisten asioiden hoitamiseen.
Nyt käynnissä olevat episodit voidaan kai katsoa alkaneen jo kyllästymiseen asti jauhetusta niin sanotusta Irak-vuodosta. Silloin keskustaa pitkään vaivanneesta oppositio-ongelmasta lähti käyntiin puolueen johtajaongelma, joka teki Anneli Jäättenmäestä ongelmajohtajan, josta oli mitä pikimmiten päästävä eroon ja pitkän kypsyttelyn jälkeen suunta näyttäisi olevan EU:n parlamentti. Sinnehän puolueet ennenkin ovat ongelmiaan lähetelleet. Ongelmajätelaitokseen.
Kesä saatiin lomailla melko rauhallisissa merkeissä, mutta heti syksyn tullen jouduttiin jo taas arvailemaan mikä rooli Paavo Lipposella milloinkin oli meneillään. Esittikö hän kannanottojaan SDP:n puheenjohtajana, eduskunnan puhemiehenä vai "vaalitilaisuudessa" EU:n komission puheenjohtajaehdokkaana Toisinaan taas tuntui, että Lipposelle oli käynyt niin kuin joillekin näyttelijöille väitetään käyvän, että jokin rooli jää niin sanotusti "päälle" ja Paavon mielipiteet tulivatkin julki pääministerin syvällä ja vastaansanomattomalla rintaäänellä. Sama asia on havaittu myös Suomen rajojen ulkopuolelle ja uskoteltakoon demareiden piiristä ongelmajohtajan ongelman olemattomuutta kuinka pontevasti tahansa, niin ainakin ruotsalaiset ovat kovasti ihmeissään ihmemies Lipposen roolista. Olettaa sopii, että hämmennystä esiintyy myös muualla. Ihmetteleviä kannanottoja ovat esittänet myös suomalaiset, asiansa osaavat valtio-oppineet.
Eivät ongelmalliset johtajaongelmat vielä tähän päättyneet. Puoluekentän tämänhetkisillä äärilaidoilla tapahtuu myös. Ensin vasemmistoliiton ääntä kannattaneen Kansan Uutisten päätoimittaja koki puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen ongelmaksi ja sukset sotkeentuivat. Tässä taistossa kävi tosin niin, että ongelmia taisi tullakin aatteen perään haikailleelle päätoimittajalle. Hän kun joutui ilmoittautumaan työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Ja mikä ongelmallisinta, ilman pitkän irtisanomisajan palkkaa.
Aatteen paloa tunnutaan kaivattavan myös poliittisen kentän toisessa ääripäässä, kokoomuksessa. Ongelmana on väitetty olevan vanhojen kokoomusarvojen kodin, uskonnon ja isänmaan katoaminen puolueen aatemaailmasta. Kokoomuksen ongelmallinen johtajaongelma lienee kuitenkin, se että kypäräpäisiä pappeja kasvaa nyky-yhteiskunnassa ongelmallisen harvassa ja johtajakiistasta näyttääkin muodostuvan ongelma vain helsinkiläisille.

Posted by Piruparka at 03.02.04 07:48

Comments

Post a comment