« RAHANKO VOIMALLA? | Vasta julkaistut | LISTAVAALIT »

helmikuu 27, 2004

PIENI ISOJEN JOUKOSSA

Meitä suomalaisia on epäilty huonosta itsetunnosta. Olemme erittäin kiinnostuneita siitä, mitä muut ajattelevat meistä. Pääsääntöisesti olemme vaatimattomia ja tunnustamme pienuutemme, emmekä kansakuntana yleensä öykkäröi, EU:ssa uskomme olevamme mallioppilaan maineessa ja etsimme tukea muilta pieniltä mailta. Tässä vain joitain ominaisuuksiamme (omituisuuksiamme) mainitakseni.
On kuitenkin yksi asia, jossa me haluamme seistä yhteisessä rintamassa sellaisten maailman mahtimaiden kuten Yhdysvaltain, Kiinan ja Venäjän kanssa. Me emme näiden, "kaltaistemme", tavoin halua luopua jalkaväkimiinoista. Ei ainakaan ennen kuin miinat on korvattu jollain muulla, vastaavalla järjestelmällä, eikä ainakaan ennen vuotta 2006, joka on se aikataulu, jolloin Suomi, viimeisenä nykyisistä EU maista, on luvannut viimeistään liittyä niin sanottuun jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen.
Todennäköisesti jalkaväkimiinat korvaavia järjestelmiä on olemassa, koska niille on löytynyt hintakin, 800 miljoonaa euroa. Hinta on kova siitä, että sillä voitaisiin pelastaa Suomen maine reiluna ja lupauksensa pitävänä maana. Ehkä juuri korkeasta hinnasta johtuu, että hallituksen päätä pyritään käännyttämään miinankieltosopimuksen kannalle tekemällä uusia hienoja laskelmia ja viimeisten sellaisten mukaan miinojen korvaamisen kustannukset parhaimmillaan saattaisivatkin jäädä jopa alle 200 miljoonan euron (minnehän hukkui 600 milj.). Tänä vuonna tehtävässä ja eduskunnalle esiteltävässä turvallisuuspoliittisessa selonteossa hallituksen onkin otettava kantaa myös siihen, pitääkö jalkaväkimiinoista luopumisen aikataulu. Ellei, tarkoittaa se sitä, että Suomi säilyttää edelleen miinansa.
Vaikka Piruparalta riittää hyvinkin paljon ymmärrystä sille, että Ottawan sopimus on seurausta sille holtittomalle ja kontrolloimattomalle miinojen kylvämiselle, jota sotaakäyvissä, usein kehitysmaissa on harjoitettu, olen vahvasti sitä mieltä, että tarkasti vartioiduissa varastoissaan suomalaisista jalkaväkimiinoista ei ole kenellekään haittaa. Ne kuitenkin ovat yksi maanpuolustuksemme tärkeä ja pitkän itärajan takia jopa välttämätön puolustautumisjärjestelmä. On aivan eri asia pohdiskella ja miettiä, kuinka todellinen tai jopa mahdollinen rajojen takana oleva uhka on. Sen arviointia ei pitäisi aloittaa luopumalla jalkaväkimiinoista. Ei pelkästään hyvän maineen vuoksi..

Posted by Piruparka at 27.02.04 08:07

Comments

Post a comment