« KAUNANKANTAJAT | Vasta julkaistut | PIENI ISOJEN JOUKOSSA »

helmikuu 24, 2004

RAHANKO VOIMALLA?

Eletään vuotta, jolloin tasavallassa käydään taas kerran kahdet vaalit. Kesällä eurovaalit ja syksyllä kunnallisvaalit. Eurovaaleihin etsitään ja asetetaan ehdokkaita jo kiihtyvällä vauhdilla ja näyttäisi siltä, että erilaisilla toimillaan julkisuutta itselleen hankkineet henkilöt olisivat jälleen puolueiden suosiossa. Se on jossain määrin jopa ymmärrettävää, koska vaalipiirinä on koko valtakunta, ei yhdelläkään kyläjulkkiksella ole keinoja hankkia sellaisia kannatuslukemia, jolla saattaisi olla läpimenomahdollisuuksia. Jonkinlaisena säännön vahvistamana poikkeuksena voitaneen kuitenkin pitää ensimmäisiä eurovaaleja 1996, jolloin EU:n parlamenttiin valittiin maakunnan miehenä ja sanomalehti Ilkan vahvasti tukemana Kyösti Virrankoski, jota muualla Suomessa tuskin tunnettiin.
Innokkaista ehdokkaista ei eurovaaleissa ole puutetta. On se sen verran hyväpalkkainen homma, eli lohta kannattaa pyytää vaikkei sitä saisikaan. Tarkoitus kuitenkin on selvä. Julkkisten on määrä kerätä puolueille ääniä ja valituiksi toivotaan tulevan se poliitikkojen porukka, joista halutaan Suomessa päästävän eroon tai joille toivotaan hyvin palkattua, jäähdyttelytointa ennen kunniallista eläkkeelle siirtymistä.
Suurimpana ongelmana eurovaaleissa on niiden luvattoman pieni kiinnostavuus. Kun ensimmäisissä eurovaaleissa, siis 1996, äänestysprosentti (uutuudenviehätystäkö ?) oli 60,3. Vuonna 1999 kiinnostuneiden määrä oli laskenut lähes puoleen eli äänioikeutetuista vain 31 prosenttia tunsi EU:a ja sen parlamenttia kohtaan niin paljon kiinnostusta, että vaivautui äänestämään.
Aivan toisenlaiset ongelmat vaivaavat kunnallisvaaleja. Vaikka niidenkään yhteydessä eivät korkeat äänestysprosentit päätä huimaa, suurin vaikeus kuitenkin lienee sellaisten ihmisten vähäinen määrä, joilta löytyisi mielenkiintoa lähteä hoitamaan yhteisiä asioita kuntatasolla. Toisaalta ne, jotka kunnallispoliitikon "ihanuutta" ovat päässeet kokeilemaan, ovat hyvin usein luopumassa siitä jopa yhden, mutta vähintään kahden vaalikauden jälkeen. Yhä pienempi on se joukko, joka velvollisuudentuntoisesti jaksaa paneutua ja perehtyä kotikuntansa yhteisten asioiden hoitoon.
On sanomattakin selvää, että kiinnostus eurovaalien ehdokkuuteen johtuu mahdollisuudesta päästä osalliseksi europarlamentaarikoille suoritettavista "varsin kohtuullisista" korvauksista, vaikka suomalaisten mep :ien palkat ovatkin "vain" Euroopan keskitasoa. Herää väistämättä kysymys: Alkaisiko kunnallispolitiikkaa kiinnostaa suomalaisia, jos siihen käytettävästä ajasta ja vaivasta saisi edes kohtuullista korvausta ? Pelkkä aate kun nykymaailmassa on auttamattomasti out.

Posted by Piruparka at 24.02.04 08:04

Comments

Post a comment