« helmikuu 2004 | Vasta julkaistut | huhtikuu 2004 »

maaliskuu 30, 2004

VAPAAEHTOINEN PAKKO

Tiedotusvälineet kertoivat tässä taannoin, että hallituksen sivistyspoliittinen ministerityöryhmä oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan ylioppilastutkinnon rakennekokeilu vakinaistetaan vuosia kestäneen kokeilukauden jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että toisen kotimaisen kielen pakollisesta kirjoittamisesta ylioppilaskirjoituksissa tullaan luopumaan ja se tulee olemaan jatkossa vapaaehtoisena kirjoituskohteena mahdollisesti jo syksyn 2004 ylioppilaskirjoituksissa. Näin ainoaksi pakollisesti kirjoitettavaksi aineeksi jäisi kaikille ainoastaan äidinkielen koe. Oli se sitten kumpi vaan Suomen virallisista kielistä.
Edellä kerrotun uutisen julkaisemisesta ehti kulua tuskin viikkoakaan, kun eri yhteyksissä on ollut jo havaittavissa sekä rajattoman riemun raportointia, että melkoisen masennuksen ilmaisua. Iloaan ovat ilmaisseet luonnollisesti pakkoruotsiin kyllästyneet erityisesti ja perinteiset ruotsinkielen vastustajat yleensä. Surun suohon sen sijaan näyttävät olevan vaipumassa se, ymmärtääkseni varsin pieni osa ruotsia äidinkielenään puhuvista suomalaisista, joille ruotsinkielisyys on ollut ja on jonkinlaisen elitistisyyden ja paremmuuden vertauskuva.
Näyttää siltä, että kuullun ja luetun ymmärtämisessä suomalasilla on jatkuvasti vaikeuksia. Siksi onkin syytä huomauttaa, että niin ilo kuin murhekin ovat ehdottoman ennenaikaisia. Ei ruotsi kielenä kouluista katoa. Ihan yhtä pakollisena aineena se tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Vapaaehtoisuus koskee vain ja ainoastaan ylioppilaskirjoituksia. Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, niissä kymmenissä kouluissa, joissa ylioppilastutkinnon rakennekokeilu on ollut käynnissä, lähes 90 prosenttia suomenkielisistä on kuitenkin kirjoittanut ruotsin ja miksi ei olisi, kun sitä kuitenkin on joutunut opiskelemaan vuosikausia ?
Se, että Piruparka ei pakinoissaan yleensä ole erityisemmin elämöinyt kielikysymyksillä, on johtunut kaiketi siitä, että niistä harvoin on saanut irti sellaista asiantynkää, josta olisi ollut pakinan aiheeksi. Jotain ehkä kuitenkin. Siksipä näin lopuksi kannattaa muistuttaa, että vaatiessaan itseään palveltavaksi äidinkielellään koko valtakunnan alueella aina Hangosta Savon ja Pohjois-Karjalan kautta Utsjoelle, olisi syytä pitää huoli ehdottomasti siitä, että suomenkielinen enemmistö kansasta saisi palvelua äidinkielellään myös niissä kaksikielisissä kunnissa, joissa ruotsinkielisillä on enemmistöasema.

Posted by Piruparka at 08:24 AM | Comments (0)

maaliskuu 26, 2004

TURVAPAIKKATURISMIA

Mitään parempaa kuin otsikon kaltainen määritelmä en muista kuulleeni siitä toiminnasta, jota satoja, tai jopa tuhansia ihmisiä käsittävä keskieurooppalainen romanijoukko näyttää harrastavan. Tätä kirjoitettaessa on tämän vuoden aikana Suomeen tullut tiettävästi lähes 300 Slovakian romania, jotka hakevat turvapaikkaa. Periaatteessa asiassa ei ole mitään ihmettelemistä. Turvapaikkaa on oikeus hakea jokaisella, joka kokee elämänsä uhatuksi ja tuntee tarvitsevansa suojelua. Kummastusta sen sijaan herättää se, että joukossa on monia sellaisia henkilöitä, jotka ovat kiertäneet pitkin Eurooppaa maasta toiseen ja saatuaan jossakin kielteisen turvapaikkapäätöksen jatkavat matkaa taas seuraavaan maahan ja kierroksen tehtyään, aloittavat alusta.
Me täällä Suomessa toki haluamme maahamme ulkomaisia matkailijoita ja turisteja. Toivotamme heidät sydämellisesti tervetulleiksi ja toivomme heidän viihtyvän ja tulevan vielä uudelleen jopa useamman kerran. Piruparan sarkastisessa mielessä herää kuitenkin kysymys, mistä johtuu kun Suomessa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen romanihakijan kannattaa tulla suunnilleen samoin perustein yhä udelleen toistamaan turvapaikkahakemuksensa ? Edes voimassa olevat maahantulokiellot eivät estä tätä toimintaa. Tietääkseni ainoastaan yksi keskieurooppalainen romani, joka on hakenut Suomesta turvapaikkaa, on saanut myönteisen päätöksen. Ja tiettävästi sekin päätös on annettu jonkun muun kuin kansainvälisen suojelutarpeen perusteella. Onko ennakkoon kielteiseksi tiedetyn turvapaikkapäätöksen odottelu niin "tuottoisaa", että sitä kannattaa tehdä useammankin kerran ?
En toki väitä, että ulkomaisia turvapaikanhakijoita kohdeltaisiin Suomessa paremmin kuin perusturvan varassa eläviä suomalaisiakaan. Ei toki. En vaan ole koskaan sattunut tapaamaan tai edes kuulemaan peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella elävästä suomalaisesta, jonka rahat riittäisivät lentomatkailuun ympäri Eurooppaa. Ilmaistahan tällainen liikkuminen ei kuitenkaan ole. Edes turvapaikan hakijoille.
Entäs se työvoimapula, joka lähivuosina uhkaa Suomea, ja joka vaje pitäisi täyttää ulkomaisella työvoimalla ? Mitä vikaa on turvapaikkaturismia harrastavissa romaneissa, paitsi etteivät puhu suomea eikä lukutaitokaan liene kovin yleistä heidän keskuudessaan, mutta ovathan he kuitenkin ulkomaalaisia, joita Suomeen halutaan suurten ikäluokkien tilalle.

Posted by Piruparka at 08:23 AM | Comments (0)

maaliskuu 23, 2004

EUROOPPAKO TÄHTÄIMESSÄ?

Madridin terroriteon jälkeen on Euroopassa ja muuallakin maailmassa herännyt lukuisa määrä kysymyksiä: Kuka tai ketkä ovat pommi-iskujen takana? Onko liikkeellä ollut baskijärjestö Eta vai onko syylliset etsittävä al-Qaidan suunnalta (joka kylläkin on ilmoittautunut iskun tekijäksi)? Marokkolaisia ääri-islamilaisia on tiettävästi ollut pidätettynä. Vai voisiko ehkä kysymyksessä olla näiden kaikkien yhteistyö? Vastauksia on harvassa ja jos niitä löytyykin, kysymyksiä on joka tapauksessa enemmän.
Yksi niistä kuuluu: Merkitseekö terrori-iskun tekeminen Espanjaan sitä, että nyt koko Eurooppa on terroristien tähtäimessä, vai ovatko silmätikkuna vain "Bushin kaverit" eli ne maat, jotka olivat joukkoineen tukemassa Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin? Jostain muistin lokerosta tunkee mielikuva tiedotusvälineiden välittämästä tiedosta, että Osama bin Ladenin olisi ilmoittanut kutakuinkin niin, että al-Qaida ottaa itselleen oikeuden kostaa sopivana ajankohtana niille maille, jotka ovat olleet mukana Irakin sodassa. Euroopan maista isommalla joukolla siellä ovat olleet, Espanjan lisäksi, ainakin Italia ja tietenkin Iso-Britannia. Tulevista EU-maista on Puola ehkä innokkaimpana ollut sotimassa. Mikäli tästä on kysymys, emme me Suomessa voi huokaista helpotuksesta, kun emme lähteneet mukaan Bushin ristiretkelle ja Yhdysvaltain johtamaan koalitioon, vaan sitä, että EU:n jäsenenä Suomenkin on oltava mukana torjumassa terrorismia muun Euroopan mukana, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisimme "kieli pitkällä" juoksemassa George W:n perässä hyökkäilemässä hänen osoittamiaan roistovaltioita vastaan.
Kun Yhdysvallat noin vuosi sitten hyökkäsi Irakiin, yhtenä merkittävimpänä perusteluna oli jatkaa terrorismin vastaista sotaa, joka oli aloitettu Afganistanissa. Ei ole jälkiviisastelua todeta, että ne toimet, joilla Yhdysvallat suureen ääneen lähti, YK:n ja muun maailman mielipiteistä välittämättä, kukistamaan terrorismia, ovatkin kääntyneet sitä itseään vastaan ja aiheuttaneet sen, että terrorismin uhka on vain kasvanut ja levinnyt ympäri maailmaa.
Onko terrorismin torjumiseen mitään keinoja? Siinä taas kysymys vailla vastausta. "Viisaat miehet" ehdottavat raportissaan puhdasta rahaa, vähintään miljardi euroa, puolustuksen ja tiedustelun teknologiaan. Joidenkin toisten mielestä EU :iin pitäisi perustaa erityinen terrorismin torjuntaan erikoistunut komissaari tai peräti Euroopan CIA. Keksittiin sitten mitä keinoja tahansa, yhden asian terrori-iskun jälkeiset Espanjan vaalit kuitenkin näyttivät osoittavan. Bushin kaverit eivät saaneet kansalta kannatusta.

Posted by Piruparka at 08:20 AM | Comments (0)

maaliskuu 19, 2004

AATTEEN PULAA

Se mikä joskus taannoisina vuosikymmeninä antoi poliittisille puolueille käyttövoimaa, sanottiin aivan aiheellisestikin aatteen paloksi. Kun puolueet nykyisin pyrkivät haalimaan, keinolla millä hyvänsä ainoastaan mahdollisimman suuren määrän äänestäjiä, voidaan puhua aatteen pulasta.
Naiset ovat kautta aikojen politiikassa profiloituneet pääsääntöisesti niin sanottujen pehmeiden arvojen ajajina. Kokoomus muistetaan aikaisemmilta vuosikymmeniltä kotia, uskontoa ja isänmaata puolustavista sekä sosialismia ja jopa sosiaalisia uudistuksia vastustavista kovista pojistaan. Vaikka markkinatalouden puolustaminen vieläkin toimii kokoomuksen vankkana selkärankana ei Suomesta löydy sen vertaa sosialismin puolustajia, että heidän vastustamisestaan kannattaisi lyödä aatteellista rumpua. Ehkä juuri siksi kokoomuksen kovat pojat ovat pehmenneet lepsuiksi sosiaalireformisteiksi ja puolueen kannattajat haluavat naisen puheenjohtajaksi, kovien kokoomuslaisten arvojen ajajaksi.
Sosiaalidemokraatit sen sijaan ovat tulleet siihen tulokseen, että SAK:ssa, entisten aikojen kovan luokan lakkokenraaleiden tilalle, on tarvittu pehmoilevia ihalaisia vaalimaan ammattijärjestön kokoomuslaisten kannattajien suosiota. Puolueessa itsessään sen sijaan on päädytty eurokonservatismia syleilevään lipposlaiseen linjanvetoon. Pelkästään Työväen marssin laulaminen ei riitä luomaan puolueelle sitä aatteellista pohjaa, jonka Natoon naukuminen ja EU:n päällikönpaikkojen kehrääminen on siltä vienyt.
Keskustalainen kaupunki-into on saanut suorastaan naurettavia piirteitä. Vaikka puolueen kannatus kunnanvaltuustoissa on edelleen vankka, se ei riitä. Kun kansa kaikkoaa kaupunkeihin on keskusta sitkeästi päättänyt seurata mukana. Siinä innossa viljelijöiden asiat on jätetty ellei nyt suorastaa hunningolle, niin välinpitämättömälle hoidolle kuitenkin. Siitä vaan seuraajia kaupunkiin muuttaneille Aholle ja Jäätteenmäelle.
Aatteen pulaa esiintyy kaikissa puolueissa. Vallankumouksella elämöinti on auttamattomasti vanhanaikaista. Vasemmistoliitossa väriä tunnustavat enää jotkut vanhat konkarit, jos hekään. Siksi vasemmistoliitto mielletäänkin yhä useammin rakkikoiraksi, joka vanhasta muistista yrittää räksyttää vasemmalla suupielellään.
Kristillinen liitto luopui nimen muuttamisen yhteydessä tavoitteistaan yhdistää uskonto ja politiikka, jota sitäkin on kai pidettävä jonkinlaisena aatteesta luopumisena.
Vihreä liike sen sijaan tuntuu voivan hyvin. Mutta siinähän ei kysymys olekaan ihmisten aatteista, vaan kohderyhmänä ovat ensisijaisesti kasvit ja eläimet.

Posted by Piruparka at 08:19 AM | Comments (0)

maaliskuu 12, 2004

ME MAKSAJAT

Muitakin suuria vaikeuksia on odotet Euroopan unioni on alkuperäisestä kuuden valtion yhteenliittymästä vuosien ja vuosikymmenten saatossa laajentunut nykyiseksi 15 maan koalitioksi, johon toukokuun alussa liittyy kerralla kymmenen uutta jäsenmaata. Laajentuminen ei ole ongelmatonta. Ei uusille, mutta ennen kaikkea ei entisille jäsenmaille.
Sen lisäksi, että eriseuraisuutta eri maiden välillä ilmenee suhtautumisessa EU:n perustuslailliseen sopimukseen sekä vakaus- ja kasvusopimukseen, myös kansallismielisyys on alkanut näkyä ainakin isompien maiden käyttäytymisessä ja kannanotoissa. Puuttumatta sen tarkemmin EU:n ikuisuusongelmaan eli maatalouteen totean vain, että ongelmat siellä tulevat jatkumaan ja entisestään pahenemaan.
tavissa. Vajaan kahden kuukauden kuluttua Euroopan unionin muodostaa 25 hyvin erilaista ja taloudelliselta kooltaan kokonaan eri sarjoissa painivaa valtiota. EU:n laajentuessa sen kansalaisten määrä tulee lisääntymään viidenneksen verran, mutta uusien maiden tuoma lisäys EU:n yhteenlaskettuun bruttokasantuotteeseen lienee vain joitain prosentteja.
Euroopan unionissa Suomi on tähänkin asti ollut nettomaksaja eli olemme maksaneet sinne enemmän kuin sieltä on palautunut takaisin. Muistelen jostain lukeneeni, että koko jäsenyytensä aikana tämä erotus olisi ollut miljardin euron luokkaa. Kun nykyisten ja uusien jäsenmaiden välillä voidaan sanoa vallitsevan muiden eroavaisuuksien lisäksi vielä suoranainen elintasokuilu on selvää, että kaikkien tasoerojen kiinnikurominen tulee kestämään kymmeniä vuosia. Tämä tietää sitä, että Suomen kasvavat maksuosuudet tulevat rasittamaan lapsiamme ja heidän jälkeläisiään ainakin parin seuraavan sukupolven ajan.
Kuluneina jäsenvuosina meillä Suomessa on totuttu siihen, että oli hanke tai projekti mikä hyvänsä, siihen on saatava tai ainakin haettava EU-rahaa. Varsinkin maaseudulla, jossa kokemus erilaisista tukitoimista ja avustuksista ei ollut outoa ennen Euroopan unioniakaan, on osattu käyttää näitä EU:n tuomia mahdollisuuksia hyväksi. On kuitenkin täysin selvää, että erilaiset aluetuet ja kehitysrahat ja muutkin avustukset tulevat ellei nyt aivan loppumaan, niin ratkaisevasti kuitenkin vähenemään. Kuinka paljon, se selviää taatusti aikanaan.

Posted by Piruparka at 08:17 AM | Comments (0)

maaliskuu 09, 2004

VILLE JA VALTIAAT

Itsevaltiaat on yksi katsotuimmista TV1:n lauantai-illan ohjelmista. On mielenkiintoista, että kyseisen ohjelman suosio on varsin suuri myös nuorimpien ikäluokkien keskuudessa.
Mikäli näillä taaperoilla olisi äänioikeus, äänet menisivät valtaosaltaan "Benkulle ja Paavolle", jotka päiväkodeissa ja ala-asteilla tehdyn ovensuukyselyn mukaan olisivat ehdottomia suosikkeja ja ääniharavia, mikäli kyseisissä kohteissa vaalit järjestettäisiin nyt. Villen suosio on ollut jo pitkään laskusuunnassa, jos nousua nyt koskaan on ollutkaan. Hänen ilmestymisensä uneliaasta tuntemattomuudesta sätkä huulessa rullaluistelevan kokoomusjohtajan perintöprinssiksi sai alkuun ehkä hieman myötätuntoista sympatiaa, mutta kun uneliaisuus vaan jatkui jatkumistaan lauantaista toiseen oli selvä, että kannatusluvut eskari-ikäisten keskuudessa alkoivat laskea. Ei auttanut vaikka rullaluisteleva sätkänpolttaja häipyi häiritsemästä jonnekin Euroopan metropoleihin. Hänen tilansa täytti kirkkaasti helsinkiläispainotteinen Benkku, eikä Ville turkulaisittain keskustelevana, mutta johdateltavana puoluejohtajana voinut muuta kuin vetää omat poliittiset johtopäätökset.
Ymmärrän hyvin, että poliittinen satiiri saattaa joskus vähän kirpaista sitä, joka pilkanteon kohteeksi joutuu. Ei politiikanteko kuitenkaan mitään hienohipiäisten puuhastelua ole. Siksi tuntuukin melko tavalla kaukaa haetulta syyttää Itsevaltiaat - ohjelmaa suurimmaksi yksittäiseksi syyksi oman imagonsa heikkenemiseen. Ensin tuli mieleen ajatus, että nyt lipsahti Villelle vahinko. Ei kokeneen poliitikon sentään noin halpaan pitäisi mennä, vaikka esikoululaiset menisivätkin. Semminkin, kun kysymyksessä on kykypuolueen, vielä toimessa oleva puheenjohtaja.
Vielä pyöreämmäksi huuli pyörähti kun tajuntaan tulvahti tieto, että tämän kykypuolue kokoomuksen kyvykäs nuorisojärjestö vaatii samaisen Itsevaltiaat - ohjelman hyllyttämistä. Ensinnäkin sen kokoomusvastaisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että ohjelman tuotantotiimiin heidän mukaansa kuuluu aktiivisesti toimivia sosialisteja. Että silleen kokoomuksessa. Näyttäisi, että kykykokoomuksessa on kadonnut yksi tärkeimmistä; kyky hymyillä tai jopa nauraa, ainakin itselleen.
Piruparka ei pääse ajatuksesta, että kokoomuksessa on ehkä hyvinkin tarkkaan opiskeltu itäisen naapurimaan toimintaa ja mahdollisesti tultu siihen tulokseen, että hiljentämällä arvostelijat, pääsee todennäköisesti parhaaseen lopputulokseen. Venäjällähän vallassa olevia johtajia ei sallita pilkattavan, (ei muuten sallittu entisessä Neuvostoliitossakaan), mutta harvassapa ovat olleet myös varteenotettavat haastajat.

Posted by Piruparka at 08:15 AM | Comments (0)

maaliskuu 05, 2004

POLITIIKKAA OIKEUSSALISSA?

Otsikon ajatus tunki mieleen kun katseli pitkään julkisuudessa vatvotun niin sanotun Irak-oikeudenkäynnin televisioituja alkupuheenvuoroja. Sen verran taitavia sanankäyttäjiä kaikki oikeudessa ääneen päässeet olivat. Eikä mikään ihme, olihan entisen pääministeri Anneli Jäätteenmäen ja entisen presidentin neuvoantajan Martti Mannisen asianajajina todennäköisesti pätevintä ja asiantuntevinta juristiosaamista mitä valtakunnasta löytyy. Unohtamatta myöskään kokeneen syyttäjän osuutta, vaikka melko kuivantuntuisen alkutunnelman oikeudenkäynti hänen alkupuheenvuoronsa myötä sai.
Ehkä kuivahko alku oli syynä juuri sille, että moni katsoja joutui pettymään, jos odotti jotain suurta, amerikkalaisista televisiosarjoista tuttua oikeussalidraamaa. Sen verran tehokasta oli kuukausia kestänyt Irak-oikeudenkäynnin "ennakkomainonta", että odotukset saattoivat olla jopa ymmärrettäviä, vaikkakaan ei kovin realistista.
Huolimatta sitä, että television eri kanavilla esiintyneet asiantuntijat, ymmärtääkseni täysin tietoisesti ja tarkoituksella, välttelivät sanaparia "poliittinen oikeudenkäynti", ei voinut välttyä mielikuvalta, että politiikka oli vahvasti läsnä oikeussalissa, ainakin koko sen ajan kun televisiointia kesti, vaikkakin kysymyksessä oli rikosoikeudenkäynti.
Politiikkoja on erilasista törttöilyistään ollut oikeudessa ennenkin. Jotkut ovat saaneet jopa varsin rankkoja tuomioita. Siksi onkin mielenkiintoista, että ennakkoon niinkin valtaisaa huomiota herättäneessä, nyt käynnissä olevassa oikeudenkäynnissä ankarimmatkin seuraamukset syytetyille ovat korkeintaan sakkoja. Se tarkoittaa - ainakin talonpoikaisjärjellä - sitä, että kysymyksessä ei ole voinut olla kovin vakava rikos. Tosin molemmat syytetyt ovat saaneet potkut tekohetkellä olleista viroistaan, mutta se ei johtunut oikeuden antamasta tuomiosta, joka ymmärtääkseni hoitelee rangaistusasiat tehdyistä rikoksista.
Näin sivustaseuraaja onkin valmis yhtymään käsitykseen, että nyt Jäätteenmäkeä ja Mannista vastaan käytävä oikeudenkäynti saattaakin olla alkua uudelle käyttäytymismallille tai jopa ihan poliittiselle kulttuurille, jossa poliitikot eivät enää selviäkään hölmöilyistään, kantamalla niistä, vain sanan helinään verrattavan, poliittisen vastuun, vaan saattavat joutua vastaamaan sekoiluistaan, jopa ihan tasavertaisesti lain edessä.

Posted by Piruparka at 08:13 AM | Comments (0)

maaliskuu 02, 2004

LISTAVAALIT

Viime aikoina on eri yhteyksissä otettu esiin mahdollisuus, että europarlamenttivaaleissa siirryttäisiin niin sanottuun listavaalikäytäntöön. Jotkut puhuvat myös pitkistä listoista. Se tarkoittaisi sitä, että äänestäjät äänestäisivät ensisijaisesti puoluetta, jonka ehdokkaista läpi menisivät listan kärkipäähän asetettuja ehdokkaita siinä järjestyksessä, kun puolueen saama äänimäärä edellyttää. Puolueet itse määräisivät sen järjestyksen, mihin ehdokkaat listalle asetetaan. Tällainen järjestely on voimassa monissa EU-maissa. Suomessa lähes kakki puolueet ovat tyrmänneet ajatuksen puhtaasti listavaaleihin siirtymisestä ja pyrkivät perustelemaan käsitystään sillä, että jokaisella äänestäjällä on oikeus uskoa oman ehdokkaansa läpimenoon, oli hänet sitten sijoitettu puolueen listalla mihin kohtaan tahansa.
Ajatus on kaunis, jos siihen olisi uskomista. Piruparka on kuitenkin varsin vakuuttunut, että puolueet pyrkivät peittelemään omaa huonoa imagoaan ja politiikan vastaisuutta yleensäkin uskottelemalla äänestäjille, että yksittäiset henkilöt olisivat jotenkin ratkaisevassa asemassa kun yhteisiä eurooppalaisia asioita hoidetaan.
Huolimatta siitä, että ryhmäkuri on ruma sana, sen olemassaoloa ei voi kieltää. Siksi onkin vastuutonta väittää, että Euroopan parlamentissa yksittäisten edustajien sooloilua hyväksyttäisiin yhtään sen paremmin kuin kotimaassakaan. Päinvastoin. Euroopan parlamentissa ei vaikuteta edes puolueiden edustajina, vaan puhutaan kahdesta vaikutusvaltaisesta pääleiristä, joihin parlamentaarikot ovat ryhmittyneet ja toimivat ja äänestävät taatusti oman leirinsä mukana.
Kun nykytilanteessa Euroopan parlamenttivaaleissa jokaisen ehdokkaan vaalipiirinä on koko maa, on selvää, ettei kenenkään yksityisen ihmisen ajalliset, taloudelliset eivätkä muutkaan resurssit riitä kampanjointiin koko tasavallan alueelle. Siksi eurovaaleista on muodostumassa yhä enenevässä määrin niin sanotut julkkisvaalit, jolloin ehdokkaiksi pyritään rekrytoimaan sellaisia henkilöitä, jotka tunnetaan entuudestaan vaikkapa laulunlahjojensa tai autolla - ajotaitojensa perusteella eikä välttämättä poliittisia ansioista ole edes nimeksi. Tämä luonnollisesti säästää melkoisen määrän myös puolueiden rahaa, koska puolueet eivät ole ensisijaisia äänestyksen kohteita niin kampanjoinnin kustannuksetkin menevät suurimmaksi osaksi ehdokkaiden omaan piikkiin. Ei siis ihme, että listavaaleja vastustetaan.

Posted by Piruparka at 08:08 AM | Comments (0)