« TURVAPAIKKATURISMIA | Vasta julkaistut | TYKILLÄKÖ HYTTYSTÄ? »

maaliskuu 30, 2004

VAPAAEHTOINEN PAKKO

Tiedotusvälineet kertoivat tässä taannoin, että hallituksen sivistyspoliittinen ministerityöryhmä oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan ylioppilastutkinnon rakennekokeilu vakinaistetaan vuosia kestäneen kokeilukauden jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että toisen kotimaisen kielen pakollisesta kirjoittamisesta ylioppilaskirjoituksissa tullaan luopumaan ja se tulee olemaan jatkossa vapaaehtoisena kirjoituskohteena mahdollisesti jo syksyn 2004 ylioppilaskirjoituksissa. Näin ainoaksi pakollisesti kirjoitettavaksi aineeksi jäisi kaikille ainoastaan äidinkielen koe. Oli se sitten kumpi vaan Suomen virallisista kielistä.
Edellä kerrotun uutisen julkaisemisesta ehti kulua tuskin viikkoakaan, kun eri yhteyksissä on ollut jo havaittavissa sekä rajattoman riemun raportointia, että melkoisen masennuksen ilmaisua. Iloaan ovat ilmaisseet luonnollisesti pakkoruotsiin kyllästyneet erityisesti ja perinteiset ruotsinkielen vastustajat yleensä. Surun suohon sen sijaan näyttävät olevan vaipumassa se, ymmärtääkseni varsin pieni osa ruotsia äidinkielenään puhuvista suomalaisista, joille ruotsinkielisyys on ollut ja on jonkinlaisen elitistisyyden ja paremmuuden vertauskuva.
Näyttää siltä, että kuullun ja luetun ymmärtämisessä suomalasilla on jatkuvasti vaikeuksia. Siksi onkin syytä huomauttaa, että niin ilo kuin murhekin ovat ehdottoman ennenaikaisia. Ei ruotsi kielenä kouluista katoa. Ihan yhtä pakollisena aineena se tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Vapaaehtoisuus koskee vain ja ainoastaan ylioppilaskirjoituksia. Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, niissä kymmenissä kouluissa, joissa ylioppilastutkinnon rakennekokeilu on ollut käynnissä, lähes 90 prosenttia suomenkielisistä on kuitenkin kirjoittanut ruotsin ja miksi ei olisi, kun sitä kuitenkin on joutunut opiskelemaan vuosikausia ?
Se, että Piruparka ei pakinoissaan yleensä ole erityisemmin elämöinyt kielikysymyksillä, on johtunut kaiketi siitä, että niistä harvoin on saanut irti sellaista asiantynkää, josta olisi ollut pakinan aiheeksi. Jotain ehkä kuitenkin. Siksipä näin lopuksi kannattaa muistuttaa, että vaatiessaan itseään palveltavaksi äidinkielellään koko valtakunnan alueella aina Hangosta Savon ja Pohjois-Karjalan kautta Utsjoelle, olisi syytä pitää huoli ehdottomasti siitä, että suomenkielinen enemmistö kansasta saisi palvelua äidinkielellään myös niissä kaksikielisissä kunnissa, joissa ruotsinkielisillä on enemmistöasema.

Posted by Piruparka at 30.03.04 08:24

Comments

Post a comment