« huhtikuu 2004 | Vasta julkaistut | kesäkuu 2004 »

toukokuu 31, 2004

PAAVON LOMADUUNI

NOVELLI
Kirjoittanut Harri Hakala

PAAVON LOMADUUNI

– Hei, sanoi vaimo Paavolle, tänään on viimeinkin se päivä, kun pestään lattiat.
Paavo oli jossain vaiheessa, ehkä hetkellisessä mielenhäiriössä tullut luvanneeksi vaimolle kesälomansa aikana pestä lattiat, johon kuului myös vanhan lattiavahan poisto. Kesälomasta oli enää viikko jäljellä ja Paavo oli varsin kiitettävästi onnistunut välttelemään nyt puheena olevaa urakkaa. Itse asiassa hän oli mielessään jopa alkanut elätellä ajatusta, että selviäisi siitä kokonaan. Nyt komento tuli kuitenkin niin yllättäen, Paavon ollessa juuri aamukahvin ääressä, lehden takana perehtymässä edellisen päivän urheilutuloksiin, ettei mieleen heti tullut yhtään tarkoitukseen sopivaa veruketta päästä pälkähästä. Paavo huokaisi alistuneesti. Hän tiesi, että vaikka vaimo suuressa jalomielisyydessään esitti homman tehtäväksi monikkomuodossa, vaimon osuus siinä oli lähinnä työnjohdolliset tehtävät.
Paavon siirrellessä huonekaluja ja kerätessä mattoja kasaan, vaimo ilmoitti yksiselitteisesti:
– Tänne on saatava uudet matot, ainakin olohuoneeseen ja eteiseen.
Paavo ei vastannut, haki vain pölyimurin kaapista ja alkoi imuroida. Työ edistyi, ei mitenkään ripeästi, mutta edistyi kuitenkin. Oltiin niin pitkällä, että alkoi vanhan lattiavahan poisto. Paavo luki käyttöohjetta muovipullon kyljestä ja ilmoitti:
– Tämä täytyy levittää ja antaa vaikuttaa tunnin verran.
Huonekalut oli kannettu pois tieltä muihin tiloihin ja niin Paavolla oli hyvää tilaa levittää vahanpoistoaine. Kun työ oli tehty, hän istahti makuuhuoneessa olevan nojatuolin käsinojalle, sytytti savukkeen ja sanoi:
– Nyt ei muuta kun odotellaan.
Vaimo, joka jossain entisessä elämässään mitä suurimmalla todennäköisyydellä oli ollut jonkin kaleerilaivan orjapiiskurina, ei sietänyt katsella joutenoloa, kun työt olivat kesken, eikä kestänyt paria silmänräpäystä pidempään, kun hän keksi:
– Tässä odotellessa käydään ostamassa ne matot.
– Auto on huollossa, yritti Paavo vastustella.
– Linja-autoja kulkee kymmenen minuutin välein, niillä pääsee kulkemaan aivan hyvin, tokaisi vaimo.
Niin lähdettiin esikaupunkialueelta linja-autolla keskustaan katsastamaan mattoliikkeitä, joita oli useampiakin. Ei kuitenkaan aivan bussireitin varrella. Paavo varautui pitkään ja tuskalliseen kävelyyn helteisillä ja kuumuutta hehkuvilla asfalttikaduilla.
Ihmisen elämässä tapahtuu joskus yllätyksiä. Sellaisen Paavo koki kuljeskellessaan kädet taskussa ensimmäisen mattoliikkeen hyllyjen välissä. Hän kuuli vaimon äänen:
– Paavo hei, tule maksamaan, nämä me otetaan.
Paavo ei uskonut korviaan. Hetikö ensimmäisestä liikkeestä olisi löytynyt sopivat matot. Hän oli odottanut 3-4 kauppaa, joiden väliä sitten olisi sahattu edes ja takaisin vertailemassa näiden tuotteita keskenään ennen lopullista ostopäätöstä.
Kun matot oli maksettu, he lähtivät kulkemaan noin kilometrin matkaa kohti bussipysäkkiä, Paavolla olallaan iso ja raskas olohuoneen mattokäärö, vaimon kantaessa pienempää eteisen mattoa. Paavo salli itselleen pienen vahingonilon, havaitessaan vaimon varsin usein vaihtavan mattokääröä kainalosta toiseen. Paavon silmiin sattui vajaan 50 metrin päässä oleva olut-pubin mainoskyltti. Yrittänyttä ei laiteta, tuumi Paavo ja heidän saapuessaan pubin kohdalle hän sanoi:
– Eiköhän tällaisella helteellä ja tällaisen urakan lomassa ole ansaittu yhdet huurteiset.
Tällä kertaa sopuisa ja harmoninen perheidylli kukoisti. He olivat liikuttavan yksimielisiä janojuoman tarpeellisuudesta.
Mattokääröt jätettiin vahtimestarille ja hetken kuluttua heillä oli edessään kylmyyttä hohkaavat vaahtopäiset tuopilliset. Hetken kuluttua oli toiset ja kolmansia tuotaessa Paavon aivoissa syntyi kuningasajatus.
– Mitähän, jos hoidettaisiin nuo matot taksilla kotiin. Ei tuolla pätsissä niitä kukan jaksa raahata.
Liekö huurteisilla osuutta asiaan, se ei selvinnyt Paavolle, eikä hän siitä juuri välittänytkään. Joka tapauksessa vaimo suostui oitis ehdotukseen. Vahtimestaria pyydettiin tilaamaan taksi, eikä tuopit olleet ehtineet huveta vielä puoleenkaan, kun taksi jo saapui.
– Helkkari, sanoi Paavo, tulipa nopeasti, nyt siellä taksamittari nakuttaa tyhjän panttina auton odotellessa.
Kuten Paavo oli ajatellutkin, vaimo otti heti ohjat käsiinsä ja ilmoitti:
– Ja mehän ei tyhjästä makseta. Laitetaan matot taksiin, maksetaan etukäteen ja taksi vie ne meidän oven taakse.
Näin tehtiin ja ongelma tuli näin ratkaistuksi. Paavo ja vaimo saattoivat jälleen keskittyä henkevään mielipiteen vaihtoon kylmien juomien säestyksellä.
Tyhjät tuopit vaihtuivat täysiin useamman kerran ja aikaa kului. Jossain vaiheessa vaimo kuitenkin muisti keskeneräisen lattianpesun ja sitä oli lähdettävä jatkamaan. Tullessaan kotiin he havaitsivat, että likoamaan jätetty vahanpoistoaine oli auttamatta kuivunut lattian pintaa. Paavon oluen kirkastamat aivot oivalsivat kuitenkin pian, että oli tapahtunut haihtumisilmiö ja asia korjaantuisi sillä kun kuivuneelle lattialle lisättäisiin vettä. Vaimo kehui Paavoa "omaksi pieneksi kemian proffakseen" ja tästä innostuneena Paavo haki kylpyhuoneesta sangollisen vettä ja tyhjensi sen huonekaluista vapaalle olohuoneen lattialle.
– No niin, sanoi Paavo, Sinipiika kouraan ja töihin. Hän riisui vaatteensa, jätti vain uimahousut jalkaansa ja alkoi ahertaa.
– Voi Paavo kulta kun sinä olet niin ihanan tarmokas, kujersi vaimo ja tästähän Paavon puhti vain kasvoi ja hän alkoi hangata lattiaa oikein olan takaa.
Vesi kuitenkin vähitellen liotti vahanpoistoainetta ja lattia muuttui petollisen liukkaaksi. Ja sitten se sattui. Paavon jalat lipesivät liukkaalla, veden sekaisella vahanpoistoaineella kyllästetyllä lattialla. Hän ei ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Jalat olivat ilmassa ja lattia iskeytyi takaraivoon. Hetkeksi kaikki pimeni. Seuraava huomio, jonka Paavo rekisteröi, oli kuulohavainto. Kesti tuokion ennen kuin hän tunnisti sen kirkumiseksi, joka oli lähtöisin vaimon äänijänteistä.
– Helkkariako siinä huudat, tiuskaisi Paavo, nousten vaivalloisesti istumaan. Vaimo ei saanut järjellistä sanaa suustaan, näytti vain sormellaan Paavon selän taakse. Vilkaistuaan sormen osoittamaan suutaan, Paavo huomasi lattialla kaiken aikaa laajenevan verilammikon. Hän koetti kädellään takaraivoaan ja kämmen värjäytyi punaiseksi.
– Hae nyt pyyheliina tai jotain, sanoi Paavo
Vaimo ei liikahtanutkaan, tuijotti vain Paavoa silmät selällään.
– Helkkarin helkkari, Paavo manasi ja lähti konttaamaan kohti kylpyhuonetta, jättäen jälkeensä punaisen vanan.
Kylpyhuoneessa Paavo nousi seisomaan lavuaarista tukea hakien. Vilkaistuaan peiliin häntä katsoi vastaan irvokas näky. Hartiat ja suuri osa kasvoista oli veren peitossa. Ei Paavo verta kauhistunut, mutta mieleen tuli väkisinkin ajatus halki menneestä takaraivosta. Mistä muusta tuollainen verimäärä voisi olla lähtöisin. Hän kietaisi naulasta ottamansa pyyheliinan turbaaniksi päänsä ympärille ja huusi vaimolle:
– Soita ambulanssi.
Osoittaen huomattavaa palautumiskykyä äskeisestä järkytyksestään, vaimo kykeni muistamaan hätänumeron ja osoitteen samoin kuin sen mitä oli tapahtunut.
Ambulanssin tulo kesti vajaat 15 minuuttia ja sinä aikana pyyheliinaturbaani vaihdettiin isompaan ja paksumpaan. Vaimon elinvoima alkoi palailla ja hän pakkasi Paavon vaatteita muovikassiin
Sireenit soiden Paavoa kuljetettiin sairaalaan. Hänet toimitettiin suoraan operointihuoneeseen ja kaksi viehättävää sairaanhoitajaa alkoi puhdistaa hänen takaraivoaan parturoida hiuksia ompelemisen tieltä. Operointipöydällä mahallaan maaten Paavo katseli ympärillään hääriviä sairaanhoitajia.
– Kaikista säästötoimista huolimatta, sairaalan talouspäälliköltä lienee yksi olennainen säästökohde unohtunut, hän sanoi.
- Mikähän se olisi, kysyi toinen hoitajista.
– Olen varma, sanoi Paavo, että jos jokaisen sairaanhoitajan työpuvun helmaa lyhennettäisiin parillakymmenellä sentillä, sillä saavutettaisiin melkoiset säästöt.
– Vai niin, tokaisi vanhemmista hoitajista. Nuorempaa tuppasi naurattamaan.
Lääkäri ompeli Paavon takaraivon, sanoi laittaneensa yksitoista tikkiä. Hoitajat sitoivat pään pakettiin ja puhdistivat enimmät veret pois.
Paavo pukeutui ja lähti kulkemaan sairaalan edessä olevalle taksiasemalle. Hän ilmoitti kanta-pubinsa osoitteen. Taksinkuljettaja katseli huvittuneen näköisenä, mutta ei puhunut mitään.
Pubin vahtimestari remahti nauramaan Paavon astuessa sisään.
– Mitä sulle on tapahtunut, hän sai naurunsa lomasta kysyttyä.
– Painiottelu Sinipiian kanssa, vastasi Paavo ja marssi pubiin sisälle.
Hänen kävellessään tiskille, alkoi varsinainen naurukonsertti. Myyntitiskin takana olevasta peilistä Paavo sitten näki naureskelun aiheen.
– Voi helkkari, hän sanoi ääneen.
Viehättävät sairaanhoitajat olivat sen lisäksi, että olivat paketoineet hänen päänsä, sitoneet sideharsosta valtaisan rusetin paketin päälle.
– Se niistä sairaalan säästötoimista, ajatteli Paavo, pitäisi pitää suuta soukemmalla.
Ilta kului ja rusetin synnyttämä hilpeys kuivui pian kasaan kun se oli irrotettu. Puolen yön paikkeilla Paavo hiipi kotiin, hän huomasi verijäljet poistetuiksi ja lattiat pestyiksi.
– Ei ihan selvitty lomaduunista, hän tuumi, mutta melkein. Hän riisui vaatteensa ja kaivautui peiton alle vaimon viereen.

Posted by Piruparka at 12:22 PM | Comments (0)

toukokuu 28, 2004

VIISASTUNEET VIHERTÄVÄT NAISET?

Ennen viime eduskuntavaaleja kirjoitin eräässä pakinassani vaalikoneista, joiden avulla äänestäjillä oli mahdollisuus eri toimijoiden internet-sivuilla vertailla ehdokkaiden näkemyksiä omiinsa ja siten kukaties löytää itselleen kelvollinen ehdokas äänestettäväksi. Nämä vaalikoneet näyttävät tulleen pysyäkseen ja kun jälleen oli mahdollisuus testata EU-vaaliehdokkaiden mielipiteitä, niin olihan se tehtävä.
Heti ensimmäisen koneen antama tulos kuitenkin herätti epäilyjä, että kaikki ei ehkä olekaan ihan kohdallaan. Voisiko vaalikoneessa tai sen antamassa tuloksessa olla jokin perustavaa laatua oleva virhe tai mikä huolestuttavinta, olisiko meikäläisen pääkoppa iän myötä alkanut pelottavasti pehmentyä.
Kone antaa tulokseksi viisi sellaisen ehdokkaan nimeä, jotka kannanotoiltaan ovat lähimpänä omia mielipiteitäsi ja vastaavasti viisi sellaista tarjokasta joiden näkemys on kaikkein kauimpana omistasi. Piruparkaa ei koskaan ole erehdytty pitämään feminismin suosijana, usein ihan päinvastoin, siksi yllättävää olikin, että kaikki viisi ehdokasta, joiden mielipiteet olivat lähimpänä omiani, olivat naisia. Yllätys alkoi muuttua järkytykseksi, kun neljä näistä viidestä naisesta edusti vihreää liittoa.
Tässä vaiheessa ei tietenkään enää hämmästytä, että ne viisi huonointa vaihtoehtoa, joiden mielipiteet olivat siis kauimpana omistani, olivat miehiä. Kaksi näistä edusti kokoomusta ja kaksi, kommunisteja, yhden nimen perässä oli maininta Suomen kansan sinivalkoisista (ihan outo porukka). Tästä voisi, mikäli haluaisi, tehdä sellaisen johtopäätöksen, että kokoomuksella ja kommunisteilla on yhdessä ja keskenään samanlaisia ajatuksia muiden muassa EU:sta. Ne taas ovat hyvinkin kaukana Piruparan katsannoista, jotka siis näyttäisivät yllättävän yhteneväisiltä vihertävien naisten kanssa.
Yön yli nukuttuani ja asiaa tarkemmin harkittuani tulin kuitenkin seuraavanlaiseen loppupäätelmään. Koska pääkopassani ei mitään akuutin pehmenemisen merkkejä ole ollut havaittavissa eikä vaalikoneen teknisen toiminnan osalta ole aihetta epäillä väärinkäytöksiä. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää, että sekä vihreät että naiset ja varsinkin vihreät naiset ovat tulleet järkiinsä, tarkistaneet mielipiteitään ja siirtyneet samoille linjoille Piruparan kanssa. Tämä linja ei luonnollisestikaan ole minnekään ylösmerkitty eikä ohjelmaksi kirjoitettu, puhumattakaan, että sitä voisi mistään tilata, mutta koska tietokoneen ohjaama vaalikone näin näyttää sen on oltava totta. Näin uskoin, kunnes internetiin ilmestyi muitakin vaalikoneita, jotka antoivat meikäläisen kannalta huomattavasti lohdullisempia tuloksia.

Posted by Piruparka at 09:15 AM | Comments (0)

toukokuu 25, 2004

NIMELLISTÄ VÄRIÄ

Kevät ja alkukesä on puoluekokousten aikaa. Tämänvuotiset kokoukset aloittivat kaksi liittoa, vasemmisto- ja vihreä sellainen. Edelliset kokoustivat Turussa ja jälkimmäiset Tampereella. Näiden kahden liiton toiminnasta on usein etsitty ja jopa löydettykin yhteistä nimittäjää eikä se välttämättä aina kovin vaikeaa ole ollutkaan. Sen verran punertava värisävy kuultaa monen viherpipertäjän taustalta. Suunta on yleensä ollut punertavasta vihertävään eikä päinvastoin. Sen lisäksi, että monelta vihreän liikkeen konkarijäseneltä löytyy ihan omakohtainen vasemmistolainen, jopa taistolainen tausta, kerrotaan, että useat poliittisen herätyksensä 70-luvun pioneerileireillä saaneet taistolaisvanhempien lapset ovat löytäneet itselleen vihreän temmellyskentän.
Sen sijaan kovin usein, jos koskaan kokoomusta on päästy syyttämään (kehumaan) vihreiden arvojen, ainakaan kovin innokkaasta, puolustamisesta. Siksi herättikin melkoista uteliaisuutta vihreiden puoluekokouksessa esitetty kosiskelu ellei suorastaan mielistely kokoomuksen suuntaan. Kun tiedotusvälineet kertoivat, että ehdotuksen teki vihreiden puoluehallituksen jäsen ja eurovaaliehdokas Ville Niinistö, kesti tovin aivoilta oivaltaa, mikä ehdotuksen outouden ohella jäi vaivaamaan mieltä, kunnes ahaa-elämyksen tavoin selvisi, että sehän on nimi. Vaikkei nimi miestä pahenna, niin nimet Ville ja Niinistö assosioituvat ainakin Piruparan mielessä aivan muihin yhteyksiin kuin vihreiden puoluekokoukseen.
Sen lisäksi, että Niinistö ja Ville esiintyvät kokoomuksen entisen ja kohta entisen puheenjohtajan nimissä, pienen vaivannäön jälkeen selvisi, että vihreiden puoluekokouksessa ovia kokoomuksen suuntaan raotellut Ville Niinistö on Sauli Niinistön veljenpoika. Ehkä on sattumaa, että yhteistyötä kokoomuksen suuntaan ehdotti juuri entisen kokoomusjohtajan sukulainen, mutta edellä kerrottua taustaa vasten, sitä on syytä epäillä. Siksi lieneekin todennäköisempää, että jatkossa vihreiden punasävyiseen taustaan alkaa vähitellen hiipiä sukulaisten myötä myös sinertäviä vivahteita. Jos näin on, jää nähtäväksi mitä siitä seuraa. Sinisen ja punaisen värin yhdistämisestä kun ei millään taida saada vihreää aikaiseksi. Sen sijaan tuloksena mitä varmimmin syntyy värisävy, joka ilmesyy ympäröimään silmää, kun siihen on sattunut osumaan vaikkapa nyrkin kokoinen ja muotoinen ilman halki viuhahtava esine, joten aika näyttää.

Posted by Piruparka at 09:14 AM | Comments (0)

toukokuu 22, 2004

VALITUSTA VIINASTA

Nyt se sitten on alkanut, valitus viinasta. Olihan se odotettavissa - kun alkoholin hinta veronalennuksen seurauksena laskee - niin silloin alkaa itku liian halvasta viinasta. Kun valtiovalta Suomessa tekee sellaisen, ennenkuulumattoman ihmeteon, että alentaa viinan hintaa, kai se olisi suorastaan epäisänmaallista kansan olla käyttämättä yhteiskunnan suomaa mahdollisuutta. Virostakin on vapun jälkeen saanut rahdata viinaa, ainakin omien tarpeiden edellyttämän määrän, mutta se ei tiettävästi ole Alkon myynnissä juurikaan näkynyt, joten isänmaan asialla kansalaiset tässä ovat. He haluavat olla mukana yhteisissä talkoissa ylläpitämässä valtion verotuloja - myös viinan osalta.
Jotain isänmaallista sävyä kai yritteli kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänenkin saada puheenvuoroonsa (tosin surkealla menestyksellä), kun ennusti tässä taannoin (vai oliko peräti väite), että humalaisia makaa pitkin katuja ja kylän raitteja kuin aikoinaan raatoja Raatteen tiellä. Tiedon hän julkisti eduskunnan kyselytunnilla, joka suorana televisioidussa lähetyksessä oli tietenkin oli oivallinen paikka esitellä historiantuntemustaan, mutta muuten sai suuren joukon katsojia lähinnä närkästyneeksi.
Muistelen, että ennen viinan hinnan alentamista, julistettiin useammankin ministerin suulla, että kansalaisten on turha rynnätä viinakauppaan ostamaan halpaa viinaa, koska kysymyksessä ei ole mikään kausialennusmyynti, vaan pysyvä hinnanmuutos. Kun suurin hinnanalennus kohdistui suomalaisten kansallisjuoma Koskenkorvaan, on tietenkin luonnollista, että sitähän kansa ostaa, olihan se ollut suosikkijuoma jo kalliimmallakin hinnalla. Nyt näyttää siltä, että muutaman kuukauden kestävä alennusmyyntihän tästä kuitenkin näyttää tulevan, kun hienopierut vaativat korotusta kossun hintaan. Sen sijaan heidän suosimiensa viinien hintoja pitäisi alentaa ja saada tuotteet jopa maitokauppaan. Pääministeri Vanhasen suulla saimme kuulla, että aikaisintaan syksyllä asiaan palataan ja otetaan kantaa. Sisäministeri Rajamäki näyttäisi kuitenkin olevan eri linjoilla ja haluaisi lopettaa alennetun kossun myymisen vielä ennen kesää.
Melkoisella alan kokemuksella Piruparka on vakuuttunut, että valittajien aikaansaama pelko kossun hinnan uudelleen korottamisesta tullee aiheuttamaan ennen näkemättömän kostean kossukesän. Ehkä tämä onkin päättäjien tarkoitus. Hinnan korotuksen jälkeen, kesän 2004 hulvattomaan viinankäyttöön voidaan vedota seuraavat 50 vuotta, jos jollekin tulisi mieleen ehdotella viinan hinnan alentamista joskus tulevaisuudessa.

Posted by Piruparka at 08:50 AM | Comments (0)

toukokuu 14, 2004

EU - VAALIT JA JULKISUUS

Elämme viimeisiä aikoja ennen EU-vaaleja. Kuulostaa aika dramaattiselta, mutta näin se on. Sillä tasan kuukausi ehdokkailla on aikaa vakuutta kyvykkyyttään äänestysikäisille kansalaisille, mikäli aikovat kuulua niiden 14 onnekkaan joukkoon, jotka suomalaisten äänillä Brysselissä suunnittelevat elämöivänsä. Ellei vakuuttelu onnistu, äänestysprosentti saattaa jäädä samoihin surkuhupaisiin (31,4 %) lukemiin kuin edellisellä kerralla 1999.
Millä tahansa tavalla hankittu julkisuus näyttäisi olevan ehdokasasettelussa valttia siitä huolimatta, että erilaisissa selvityksissä on ilmennyt äänestäjien karsastus niin sanottuja julkkisehdokkaita kohtaan eli ehdokkaita, jotka mielletään aivan muihin yhteyksiin kun politiikkaan. Eräs tutkimus jopa väittää, että lähes puolet suomalaisista äänestäjistä uskoo julkkisten suorastaan karkottavan äänestäjiä. Siitä kuitenkaan piittaamatta, lähes kaikki puolueet ovat haalineet listoilleen näitä, omilla aloillaan toki päteviä, mutta yhteisten asioiden hoidossa täysin kokemattomia henkilöitä. Yksin kokoomuksen listalta tällaisia kasvoja löytyy jopa neljännes.
On vaikea ymmärtää, kenen etua palvelee, että parlamentaarikoksi pyrkivä kertoo julkisesti, ettei tiedä mitään EU:n ytimestä, eikä ole edes kuullut puhuttavan turvatakuista, kuten Juha Kankkunen teki Ilta Sanomien haastattelussa. Piruparan näkemyksen mukaan siinä tuli Kankkunen nolanneeksi itsensä lisäksi, myös hänet ehdokkaaksi asettaneen puolueen.
Suomessa on toki erilainen vaalijärjestelmä, kuin monissa muissa EU-maissa. Herää kuitenkin kysymys, miksi muut maat ja niissä toimivat puolueet edellyttävät edustajiltaan EU-parlamentissa tasokasta osaamista ja korkean luokan asiantuntemusta ? Tästä seuraa luonnollinen toteamus, että vaikkei asiaa julkisesti myönnetäkään, on toivottavaa, että Suomessa nämä, monista muista yhteyksistä tutuksi tulleet kasvot, keräisivät ääniä politiikan asiantuntemusta omaaville ammattilaisille, joita heitäkin toki jokaisen puolueen listoilta löytyy. Eivätkä kaikki heistä ole kotimaan politiikassa epäonnistuneita puoluejohtajia tai edes poliittisesti sukupuuttoon kuolemassa olevia mammutteja, jotka ovat menossa tekemään toiminnallista kuolemaa suomalaisten poliittisten norsujen hautausmaaksikin väitettyyn Euroopan parlamenttiin.
Tiedetään, että EU:n parlamentin asema on vahvistunut, jopa siinä määrin, että monissa asioissa siitä on muodostunut jopa eduskunnan kilpailija. On selvää, että tällainen kehitys närästää suomalaispoliitikkoja. Närästys ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että aliarvioidaan niin äänestäjiä kuin EU-parlamenttiakin, jättämällä vaalit viihdetaiteilijoiden temmellyskentäksi.

Posted by Piruparka at 08:49 AM | Comments (0)

toukokuu 11, 2004

EUROOPPA-PÄIVÄ

Kaikille suomalaisille oli täysin selvää, että 9.5. vietettiin äitienpäivää, mutta kuinkahan suuri joukko oli selvillä, että sama päivänmäärä oli "pyhitetty" myös Eurooppa-päivälle. Mikä ihmeen Eurooppa-päivä, saattaa moni kysyä vieläkin, vaikka mainittua päivää vietettiin Suomessakin jo kymmenettä kertaa. Päätös Eurooppa-päivän vietosta on tehty vuonna 1985. Päivänmäärän valinta johtuu siitä, että 9.5. voidaan pitää EU:n ja sen edeltäjien syntymäpäivänä. Tuona päivänä 1950 Ranskan ulkoministeri luki julistuksen, joka antoi sysäyksen Ranskan ja Saksan hiili- terästeollisuuden yhdistymiselle. Vaikka nykyinen EU on paljon muuta kuin asianomaiset teollisuuden alat, voidaan sanoa, että silloin lausuttiin Euroopan yhteisön syntysanat.
Vaikka Eurooppa-päivästä ei puhutakaan EU:n itsenäisyyspäivänä, moni eurooppalainen haluaisi nähdä EU:n mieluimmin itsenäisenä liittovaltiona kuin itsenäisten valtioiden liittona. Jos oikein tarkkoja ollaan EU:lla on jo nyt sellaisia itsenäisen valtion tunnuksia, joita sen jäsenvaltioilta on jo karsittu tai ollaan vaivihkaa karsimassa pois. Oma raha, joka on yksi noista mainituista tunnuksista, hävisi tässä taannoin kahdeltatoista jäseneltä. Laajentumisen jälkeen enemmistö toki makselee laskujaan vielä omilla valuutoillaan, mutta on vain ajan kysymys, koska kaikkien käytössä on EU:n oma raha euro.
Kansallislaulukin kaikilla jäsenmailla lienee toistaiseksi tallella. Suomalaisia väitetään kuitenkin viime aikoina ärsyttäneen saksalaisen säveltämä ja alkuaan ruotsinkieliseksi sanoitettu Maamme -laulu, jolla vieläpä virolaisetkin nostattavat kansallistuntoaan, että siitä on haluttu päästä eroon. Siirtyminen suoraan EU-hymniin ei taitaisi edes järjestön mallioppilaaksi väitetyltä Suomelta onnistua, vaan välivaiheen kansallislauluksi on isänmaallisin äänenvärinöin ehdotettu Sibeliuksen Finlandiaa.
Ehkä tärkein kansallistunnuksista kuitenkin on oma lippu. On vaikea uskoa, että itsenäiset kansakunnat, ainakaan kovin helposti, luopuisivat omista lipuistaan. En ole ainoa, joka on kuitenkin tullut panneeksi merkille, että yhä useammin EU:n sinikeltainen tähtilippu nousee oman kansallislipun rinnalle. On syytä toivoa, ettei kuitenkaan livahda ohi.
Erilaisia Eurooppa-aiheisia tilaisuuksia järjestettiin Eurooppa-päivänä ympäri maata, ainakin isommilla paikkakunnilla. Huolimatta siitä, että tämänvuotinen Eurooppa-päivä herätteli edellä kuvattuja ajatuksia, olen vakuuttunut, ettei kannettu vesi kaivossa pysy, ei eurooppalainenkaan ja Eurooppa-päivä on ja tulee jatkossakin olemaan keinotekoisesti rakennettu juhlimisen aihe.

Posted by Piruparka at 08:47 AM | Comments (0)

toukokuu 07, 2004

KOIRAN KARVAT

Ei ole koiraa karvoihin katsomista kertoo vanha sanonta. Nyt tuli kuitenkin katsotuksi, kun ne Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtaja Risto E. J. Penttilän toimesta vapun alla esiteltiin koko kansan katsottaviksi. Eli Penttilähän esitteli näkemyksiään presidentti Halosen viranhoidosta, joiden näkemysten mukaan presidentti keskittyy liikaa kansainvälisiin ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja lasten oikeuksia käsitteleviin kysymyksiin ja ryhtynyt maailmanparantajaksi toimimalla muiden muassa sellaisen kansainvälisen elimen kuin Sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission toisena puheenjohtajana.
Kun Penttilä vielä ehdottaa Haloselle vapaaehtoista luopumista toisen kauden presidenttiehdokkuudesta, on herännyt aivan aiheellisia kysymyksiä ja arvailuja. Avattiinko tässä nyt seuraava presidenttivaalikeskustelu ? Vaikka Piruparalla ei ole selvää käsitystä Elinkeinoelämän valtuuskunnan tehtäväkentästä tai toimenkuvasta, nimi viittaisi, että siellä toimitaan elinkeinoelämän valtuutuksella ja valtuuksilla, josta seuraa luonnollisena mielleyhtymänä, että Penttilä elämöi Evan johtajana suomalaisen elinkeinoelämän äänellä.
Väittäessään Suomen suurvaltasuhteiden kärsineen presidentin toiminnan vuoksi, Penttilä joutui tasapuolisuuden vuoksi mainitsemaan myös Venäjän. Todellisuudessa hän tunnetusti innokkaana Yhdysvaltain ihailijana sekä uupumattomana ja sinnikkäänä Naton kannattajana taisi olla huolissaan ensisijaisesti siitä, mitä Suomesta ja sen presidentistä ajatellaan USA:n ja Naton piirissä. Ja näihin piireihin ei Penttilän (Evan) näkemyksen mukaan kaiketi kuulu missään tapauksessa sellaisten ajatusten, kuten taloudellisesti tasa-arvoisemman maailman edistäminen, joka taas on edellä mainitun Kansainvälisen työjärjestön ILO :n asettaman sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission tavoitteena.
Kun koiran karvat näin tulivat katsotuksi, jää jäljelle pohdintaa siitä, olivatko karvat Penttilän, Evan vai peräti koko suomalaisen elinkeinoelämän. Ellei Penttilän tarkoitus ollut ojentaa ja opettaa presidentti Halosta Evan ja elinkeinoelämän nimissä, niin missä ominaisuudessa hän sen teki ? Jos huolestuneita ajatuksia esitti yksityinen kansalainen, demokraattisen järjestelmän hänelle suomilla oikeuksilla, se tuskin olisi kiinnittänyt kenenkään huomiota. Siksi on syytä olettaa, että esitetyt mielenilmaukset eivät olleet yksinomaan Penttilän omia, vaan niiden takaa löytyy suurempi ja arvovaltaisempikin taho, joiden äänitorvena Penttilä toimi. Näin uskoo ainakin Piruparka.

Posted by Piruparka at 08:45 AM | Comments (0)

toukokuu 04, 2004

MIKÄ ONKAAN SUUNTA?

Onko se kohti poliisivaltiota? Kysymykselle antoi aiheen uutinen, jonka mukaan sisäministeriön työryhmä kaavailee uudistuksia, jotka antaisivat poliisille olemassa olevien valtuuksien lisäksi oikeuden tehdä muiden muassa myös rikoksia. Uutinen oli sen verran raflaava, että oli ihan pakko hieman selvitellä, missä ja mihin ollaan menossa.
Suomalaisten luottamus lakia ja järjestystä ylläpitävään virkavaltaan perustuu lapsenomaiseen uskoon suomalaisen poliisin suoraselkäisyydestä ja kaikissa tilanteissa kansalaisia puolustavista toimintatavoista. Tämä usko horjuu ainoastaan silloin, kun suomalainen joutuu sakotetuksi ylinopeudesta.
Takavuosina luottamus poliisiin oli koetuksella. Silloin poliisi haki oikeuksia puhelinten salakuunteluun. Vilkkaan julkisen keskustelun jälkeen poliisille myönnettiinkin rajoitettuja oikeuksia, jotka muistaakseni koskivat vakavia huumerikoksia ja kuunteluun oli aina hankittava tuomioistuimen lupa. Melkoinen osa kansalaisista taitanee vieläkin olla siinä uskossa, että puhelinkuuntelu on ainoa sellainen poliisin toimintavaltuus, jolla saatetaan puuttua kansalaisten yksityiselämään ja perusoikeuksiin. Näinhän ei ole asian laita. Tuon puhelinkuuntelua koskevan ensimmäisen pikkusormen antamisen jälkeen poliisi on hiljalleen hivuttanut otettaan koko käden itselleen ottamiseksi ja toimintavaltuuksia on vuosien varrella lisätty useaan otteeseen. Nykyisin poliisin kaiken aikaa laajenevat toimintavaltuudet eivät rajoitu yksinomaan rikoksesta epäiltyihin vaan poliisilla on yhä huomattavampi oikeus puuttua sellaisten ihmisten elämään, joilla ei ole mitään tekemistä minkään rikoksen kanssa. Lisäksi tiedossa on, että laillisiakin toimintavaltuuksia on venytetty aivan äärirajoille, jopa väärinkäytöksiin asti.
Nykyisin voimassa oleviin poliisin toimivaltuuksiin kuuluu edellä mainitun, vakavaa huumerikosta koskevan, puhelinkuuntelun lisäksi muun muassa oikeus kuvata salaa. Ihmisistä voi myös ottaa dna-näytteitä ja tallentaa niitä. Poliisi voi rajoitta ihmisten vapautta ja liikkumista, takavarikoida omaisuutta ja vaikkapa postilähetyksiä. Kun poliisille vielä ollaan ehdottamassa ainakin sellaisia lisävaltuuksia, että tämä saa rikoksen selvittämiseksi, paljastamiseksi, tai jopa ehkäisemiseksi tehdä muun rikoksen paitsi väkivaltarikosta ja että poliisi voisi kuunnella ihmisten puhelimia, vaikka ketään ei vielä edes epäiltäisi rikoksesta, ollaan heikoilla jäillä. Uudistuslistaan kuuluu muitakin toimintavaltuuksien laventamisia. Ne painottuvat lähinnä huumerikollisuuteen, mutta kuten nyt tiedetään, niitä hyvinkin helposti ruvetaan soveltamaan muihinkin tilanteisiin. Elämme siis aikoja, jolloin otsikon kysymys on vähintäänkin aiheellinen.

Posted by Piruparka at 08:42 AM | Comments (0)