« toukokuu 2004 | Vasta julkaistut | heinäkuu 2004 »

kesäkuu 29, 2004

LOHTA JA MUUTA KALAA

Sananlaskun mukaan kuuseen kurkottamista seuraa yleensä katajaan kapsahtaminen. Toisaalta toisen sanonnan mukaan lohi on niin arvokas kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan. No, oli miten oli. Katkeraan loppuun asti uskoneiden lippos-fanien (-uskovaisten) on kai viimeinkin myönnettävä, että EU:n komission puheenjohtajuuden havitteleminen oli resursseihin nähden varsin kookas pala haukattavaksi, oli kakku miten makeaa tahansa. Vaikka Lipponen suomalaisten silmissä onkin melkoinen EU-taiteilija, se ei komission päällikkökisassa riittänyt juuri alkua pitemmälle.
Sen sijaan Irlanti, ilmeisesti viimeisenä puheenjohtajatoimenaan, kaivoi esiin sellaisen miehen kuin Jose Manuel Durao Barraoso. Kyseisen sanahirviön tunnustaa nimekseen Portugalin pääministeri joka, kuten arvata saattaa, edustaa sitä konservatiivi-leiriä, joka edelleen on suurin ryhmittymä EU-parlamentissa. Tämä Jose Manuel ei Lipposen ja muiden pyrkyreiden tapaan ole ollut edes tyrkyllä komissioin puheenjohtajaksi, joten nimen esillä pitäminen ei sittenkään ollut se ainoa keino, jolla oli merkitystä myönteisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Mikä sitten on tämä mies, jonka nimeäkin suomalaiset joutunevat opettelemaan ties kuinka pitkään. Pikaselvityksen jälkeen komission uusi puheenjohtaja on iältään 48 vuotias ja koulutukseltaan sekä juristi että valtio-oppinut. Hänellä on kaiketi hyvät suhteet Yhdysvaltoihin ja presidentti Bushiin, koska oli tiettävästi kannattamassa Yhdysvaltain Irak-hyökkäystä. Hän myös kannattaa EU:n ja USA:n suhteiden tiivistämistä. Suoranaista rähmällään oloa valtameren taakse hieman rajoittaa ehkä se, että hän kannattaa muiden muassa Kioton ilmastosopimusta ja kuolemantuomion poistamista USA:n vastustuksesta huolimatta.
Portugalin suomalaiset taitavat tuntea parhaiten lomakohteena. On kuitenkin huomattava, että komission uuden puheenjohtajan kotimaa lasketaan samalla tavoin EU:n pienten maiden joukkoon kuin Suomikin ja siksi monista asioista saattaa löytyä yhteisiäkin etuja ajettavaksi. Aika näyttää.
Kun toiveet Lipposen valitsemisesta komission puheenjohtajaksi rupesivat hiipumaan, alkoi ilmaan lennellä nimiehdotuksia niin sanotuiksi rivikomissaareiksi. Paljon hyviä nimiä, ei siinä mitään. Pallo on kuitenkin Lipposella. On täysin hänen asiansa, kelpaako saaliksi lohen sijasta vähän vaatimattomampikin kala. Ja miksei kelpaisi. Olisihan se aika outoa asioiden hoitoa, jos Suomen hallituksen virallinen ehdokas komissioin puheenjohtajaksi ei kelpaisikaan samalle hallitukselle rivikomissaariksi.

Posted by Piruparka at 03:18 PM | Comments (0)

kesäkuu 24, 2004

JUSSINPÄIVÄ

Piruparalla on muistikuvia juhannuksista, jotka ajoittuivat muuhun ajankohtaan kuin viikonloppuun. Ettei asia olisi jäänyt vaivaamaan, piti asiasta ottaa selvää. Ja niinhän siinä kävi, että muistikuvat olivat oikeita. Vuoteen 1954 asti juhannuspäivää vietettiin aina 24.6. oli viikonpäivä sitten mikä hyvänsä. Vuodesta 1955 lähtien juhannuspäivää on vietetty sinä lauantaina, joka sijoittuu kesäkuun 20 - 26 päivien väliin. Tästä siis johtuu, että vaikka juhannusta vietetään yöttömän yön juhlana, pisin päivä ja lyhin yö eivät aina ajoitu juuri juhlan vieton ajaksi. Juhannuksen tienoilla aurinko voi paistaa enimmillään maan eteläosissa 18 - 19 tuntia, maan keskiosissa 19 - 22 tuntia ja napapiirin pohjoispuolella läpi yön.
Juhannukselle niin kuin lähes kaikilla muillekin vuoden juhlapäiville on tietenkin lanseerattu myös kirkollinen merkitys. Kuinka sattuikaan, että Jeesuksen ja Johannes Kastajan ikäero oli tuo lähes tasan puoli vuotta, jolloin molempien syntymäpäivien vietolle on saatu aiheelliset perusteet. Juhannuksen vietossa mainittu kirkollisuus ei juurikaan esiinny, ellei sellaiseksi lueta viinin (lue viinan) kaikin puolin runsasta suosimista.
Juhannukseen liittyy perimätiedon mukaan myös erilaisten taikojen tekemistä. Lieneekö syynä valosten öiden lumo vai mistä johtunee, että erilaiset taiat ovat pääsääntöisesti liittynyt tavalla tai toisella pariutumiseen. Siksi niitä ovatkin harrastaneet pääsääntöisesti nuoret neidot, joille tieto tulevista mahdollisista sulhasista oli ainakin entisaikaan ehdottoman välttämätöntä. Miten lie nykyaikana ? Siihen perimätiedosta ei löydy vastausta.
Juhannus on se vuoden kaikista juhlista, jolloin vallitsevalla säätilalla on kaikkein suurin merkitys. Joulut, pääsiäiset, loppiaiset ja mitä näitä nyt onkaan, voidaan viettää vähän huonommankin säätilan vallitessa. Juhannusta vietetään kuitenkin pääsääntöisesti ulkotiloissa ja silloin odotetaan lämmintä ja mielellään jopa helteistä ilmanalaa. Suomalaiskansallisen juhannusuupumuksen kohtaamiseen lämmin sää on ehdottomasti miellyttävämpi kuin kylmä ja sateinen. Tilastot kertovat, että edellinen helteiseksi laskettava juhannus oli Suomessa vuonna 1999.
Tilastoista näkyy myös se, että juhannuksen aikaan suomalaismiehiltä usein unohtuu sepalus auki. Tämä yhdistyneenä suomalaiskansalliseen tapaan nauttia paloviinaa korreloi väistämättä hetkellisen kasvupiikin hukkumiskuolemien esiintymistiheydessä. Tästä syystä ei tarvitse tehdä juhannustaikoja kyetäkseen ennustamaan, että tänäkin juhannuksena hukkuu ennätysmäärä suomalasia, jotka sukupuoleltaan ovat siis miehiä, jotka paloviinan, nyttemmin vielä halvan sellaisen, myötävaikutuksesta jättävät itsestään ja viinapäästään kehnon muiston jälkeenjääneille.

Posted by Piruparka at 03:17 PM | Comments (0)

kesäkuu 22, 2004

TÄRKEÄ KOKOUS

Menneellä viikolla käytiin EU:n huippukokous. Kokous oli monessa suhteessa tärkeä, vaikka suomalaisten on annettu jo kuukausien ajan ymmärtää, että tärkeys johtuu vain ja ainoastaan siitä, että siellä valitaan komission puheenjohtaja, jonka kaiken todennäköisyyden mukaan pitäisi olla eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. No, komissio jäi vielä ilman uutta puheenjohtajaa, mutta ehdottomasti tärkeämpi asia, EU:n uusi perustuslaiksi kutsuttu sopimus tuli hyväksyttyä.
Puuttumatta sen tarkemmin uuden perustuslain voimaantuloon, joka edellyttää vielä kansallista hyväksyntää ja monissa maissa käytävää kansanäänestystä, todettakoon, että vaikka esillä oli ja hyväksytyksikin tuli monia suomalaisille tärkeitä asioita, kiistanalaisimpia kysymyksiä taisivat komission puheenjohtajuuden ohella olla sen kokoonpano eli omien komissaarien säilyminen ja EU:ssa noudatettavat äänestyssäännöt.
Heti huippukokouksen päätyttyä on esitetty, että suomalaiset lepsuilivat ja antoivat liian helpolla periksi. Mitä sitten menetettiin ? Mikäli olen ymmärtänyt oikein, jokaisen maan omat komissaarit säilyvät vuoteen 2014 asti ja sen jälkeen seuraavista viidentoista vuoden jaksoista jokainen maa joutuu olemaan viisi vuotta ilman omaa komissaaria. Onko sillä sitten kovin suurta merkitystä, kun komissaarit jo toimenkuvansakin perusteella edustavat toimissaan nimenomaan EU:n etua eivätkä ole oman maansa edustajia.
Piruparan ymmärryksen mukaan huomattavasti isompi asia oli EU:ssa noudatettavat äänestyssäännöt. On selvää, että nyt jo 25 jäsenmaan yhteenliittymässä yksimielisyysperiaatteen edellyttäminen kaikissa esille tulevissa asioissa ei onnistu. Sen verran mielipiteet ja käsitykset eri osissa Eurooppaa eroavat toisistaan. Siksi määräenemmistö- samoin kuin määrävähemmistösäännöksistä oli tarpeen saada aikaan päätökset. Huolimatta siitä, että niin sanottujen pienten maitten osuus EU:n jäsenistössä onkin määrällisesti kasvanut, suuret maat pitivät tässä asiassa paremmin pintansa ja saivat säilytettyä tai ehkä jopa kasvatettua vaikutusvaltaansa niissä päätöksissä, jotka ministerineuvostossa edellyttävät äänestystä. Tämä johtuu siitä, että määräenemmistön muodostaa 55 prosenttia jäsenmaista ja 65 prosenttia EU:n väestöstä. Suurten maiden valtaa hieman rajoittamaan saatiin kuitenkin aikaan myös niin sanotut määrävähemmistösäännökset. Niiden mukaan päätöksen kaatamiseen tarvitaan neljä jäsenmaata ja 35 prosenttia EU:n väestöstä.
Tässä vain muutamia poimintoja siitä satoja sivuja käsittävästä opuksesta, jota EU:n uudeksi perustuslaiksi kutsutaan. Mitä sen sisältämät asiat vaikuttavat yksittäisen kansalaisen elämään, sitä ei tiedä vanha Erkkikään, vielä vähemmän kuin sitäkään, onko siitä Suomessakin järjestettävä kansanäänestys ?

Posted by Piruparka at 03:09 PM | Comments (0)

kesäkuu 18, 2004

JALKAPALLOA

Sitä on taas tarjolla, kuningasurheilua. Mikäli olen ymmärtänyt, televisio tarjoaa jalkapallon EM-kisoista katsojille seurattavaa yli sadan tunnin ajan. Kun en ole fakki-idiootti minkään asian - edes jalkapallon suhteen - vieroitusoireista ei liene pelkoa, ellei ihan kaikkia alkulohkojen pelejä sattuisi näkemäänkään. Mahdollisuus siihen kuitenkin annetaan. Hyvä näin.
Asuinpaikoista johtuen, jalkapallon seuraaminen kentän laidalta niin sanotusti livenä on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana jäänyt itseltäni varsin vähäiseksi. Matkaa pelipaikoille on kertynyt sen verran paljon, että laiskuudesta ja edellä mainitun fakki-idiotismin puutteesta johtuen, olen tyytynyt katselemaan lajia pääsääntöisesti television välityksellä. Siinä on kuitenkin vaaransa. Kun tottuu katselemaan huipputason matseja, joita television välittämät ottelut poikkeuksetta ovat, ei puulaaki-tason tai edes alempien divisioonien sarjaotteluita välttämättä tunnista enää edes samaksi lajiksi. Okei, myönnän liioittelun, mutta elävä yleisö on kuitenkin iso asia kaiken tasoisille pelaajille.
Vaikka sattuneesta syystä Piruparka onkin potkinut palloa sellaisten huippumaiden kuin Argentiinan ja Brasilian maaperällä, oman jalkapallokokemuksen huipentuma tapahtui kuitenkin Laihialla. Silloin sain kokea yleisön merkityksen kun laihialaisyleisö vertasi minua yhteen kaikkien aikojen parhaimpaan jalkapalloilijaan.
Elettiin 70-lukua ja toimin erään vaasalaisen jalkapalloseura sihteerinä. Mainitulla seuralla oli toimintaa edustusjoukkueen ja junioritoiminnan ohella myös niin sanotulla ikämiestasolla. Seuran ikämiesjoukkue (keski-ikä taisi olla lähellä 50 vuotta) pelasi muutaman ottelun kesässä muistaakseni VI :ssa divisioonassa. Eräs tällainen ottelu pelattiin Laihialla paikallista seuraa vastaan. Lähdin mukaan pelimatkalle vierasjoukkueen ainoana "huutosakin" edustajana.
Kävi kuitenkin niin, että 11-miehisen joukkueen yksi pelaaja nyrjäytti nilkkansa autosta noustessaan ja kun varsinaisia varamiehiä ei ollut, jouduin ainoana mukana olevana "ylimääräisenä miehenä" mukaan peliin. Sain jalkaani ainakin kaksi numeroa liian suuret pelikengät ja päälleni paidan jonka selässä komeili numero 9. Ehkä laihialaiset olivat tehneet ennakkotiedusteluja pelaaja numero 9 pelitaidoista, sitä en tiedä, joka tapauksessa sain seurakseni niin sanotusti kokoaikaisen vartioinnin (päällystakin), jolloin yksilökohtainen pelisuoritukseni ei päässyt täysin oikeuksiinsa. Kerran kuitenkin pääsin irtautumaan vartijastani ja laukaistessani pallon kohti maalia kompastuin liian suuriin pelikenkiin. Ja silloin se tapahtui - jalkapallourani huippuhetki, kun laihialaisyleisö hurrasi suureen ääneen huutamalla:
- HYVÄ BECKENBAUER !!!

Posted by Piruparka at 03:07 PM | Comments (0)

kesäkuu 15, 2004

EU - VAALIT JA JULKISUUS

Elämme viimeisiä aikoja ennen EU-vaaleja. Kuulostaa aika dramaattiselta, mutta näin se on. Sillä tasan kuukausi ehdokkailla on aikaa vakuutta kyvykkyyttään äänestysikäisille kansalaisille, mikäli aikovat kuulua niiden 14 onnekkaan joukkoon, jotka suomalaisten äänillä Brysselissä suunnittelevat elämöivänsä. Ellei vakuuttelu onnistu, äänestysprosentti saattaa jäädä samoihin surkuhupaisiin (31,4 %) lukemiin kuin edellisellä kerralla 1999.
Millä tahansa tavalla hankittu julkisuus näyttäisi olevan ehdokasasettelussa valttia siitä huolimatta, että erilaisissa selvityksissä on ilmennyt äänestäjien karsastus niin sanottuja julkkisehdokkaita kohtaan eli ehdokkaita, jotka mielletään aivan muihin yhteyksiin kun politiikkaan. Eräs tutkimus jopa väittää, että lähes puolet suomalaisista äänestäjistä uskoo julkkisten suorastaan karkottavan äänestäjiä. Siitä kuitenkaan piittaamatta, lähes kaikki puolueet ovat haalineet listoilleen näitä, omilla aloillaan toki päteviä, mutta yhteisten asioiden hoidossa täysin kokemattomia henkilöitä. Yksin kokoomuksen listalta tällaisia kasvoja löytyy jopa neljännes.
On vaikea ymmärtää, kenen etua palvelee, että parlamentaarikoksi pyrkivä kertoo julkisesti, ettei tiedä mitään EU:n ytimestä, eikä ole edes kuullut puhuttavan turvatakuista, kuten Juha Kankkunen teki Ilta Sanomien haastattelussa. Piruparan näkemyksen mukaan siinä tuli Kankkunen nolanneeksi itsensä lisäksi, myös hänet ehdokkaaksi asettaneen puolueen.
Suomessa on toki erilainen vaalijärjestelmä, kuin monissa muissa EU-maissa. Herää kuitenkin kysymys, miksi muut maat ja niissä toimivat puolueet edellyttävät edustajiltaan EU-parlamentissa tasokasta osaamista ja korkean luokan asiantuntemusta ? Tästä seuraa luonnollinen toteamus, että vaikkei asiaa julkisesti myönnetäkään, on toivottavaa, että Suomessa nämä, monista muista yhteyksistä tutuksi tulleet kasvot, keräisivät ääniä politiikan asiantuntemusta omaaville ammattilaisille, joita heitäkin toki jokaisen puolueen listoilta löytyy. Eivätkä kaikki heistä ole kotimaan politiikassa epäonnistuneita puoluejohtajia tai edes poliittisesti sukupuuttoon kuolemassa olevia mammutteja, jotka ovat menossa tekemään toiminnallista kuolemaa suomalaisten poliittisten norsujen hautausmaaksikin väitettyyn Euroopan parlamenttiin.
Tiedetään, että EU:n parlamentin asema on vahvistunut, jopa siinä määrin, että monissa asioissa siitä on muodostunut jopa eduskunnan kilpailija. On selvää, että tällainen kehitys närästää suomalaispoliitikkoja. Närästys ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että aliarvioidaan niin äänestäjiä kuin EU-parlamenttiakin, jättämällä vaalit viihdetaiteilijoiden temmellyskentäksi.

Posted by Piruparka at 03:03 PM | Comments (0)

kesäkuu 11, 2004

SUOMI - PUOLUE JA EU

Kun EU-vaalien ennakkoäänestys päättyi ja varsinainen vaalipäivä on vielä edessä voidaan todeta, että tällä kertaa puolueet näyttävät olleen ainakin jonkin verran kiinnostuneimpia näistä vaaleista, kuin mitä olivat viisi vuotta sitten. Hyvä näin, mutta samalla vaaliterminologiaan on ilmaantunut aivan uutta, ennestään tuntematonta, sanastoa. Yksi tällainen kummajainen on "Suomi-puolue", jota tunnutaan käytettävän riippumatta siitä, minkä puolueen listoilla ehdokas virallisesti esiintyy.
En tiedä onko kyse ehdokkaiden vastauksesta äänestäjien toiveisiin vai onko sanaparin lanseeraus lähtöisin puoluetoimistoista. Joka tapauksessa lähes jokainen ehdokas on innokkaana kertonut kuuluvansa "Suomi-puolueeseen" ja ajavansa EU-parlamentissa ensisijaisesti Suomen etua. Kysymyksessä ei voi olla pelkästään vaalitaktiikka, joka ensin tuli mieleen, koska niinkin arvovaltaisella, kuin pääministeri Vanhasen, suulla on vaadittu tulevia euroedustajia toimimaan ennen kaikkea Suomen edustajina.
Ajatus on kaunis. Piruparan sarkastiseen mieleen hiipii kuitenkin kaiken aikaa voimistuva ajatus, että mistä ihmeestä se yhteisymmärrys ja ennen kaikkea kyky Suomen edun ajamiseen eri puolueiden kesken löytyisi Brysselissä, kun sitä ei ole löytynyt kotoisessa eduskunnassakaan ? Pitäisikö "Suomi-puolue" rekisteröidä myös kotimaan politiikan työvälineeksi ?
Toinen, ehdottomasti olennaisempi, seikka on kuitenkin se, että EU-parlamentissa ei toimi sen enempää "Suomi-puoluetta" kuin niitäkään puolueita, joiden tunnuksin Suomesta edustajat valitaan, vaan niin sanotut mepit istuvat ja vaikuttavat omissa viiteryhmissään, joita kai europuolueiksikin voidaan kutsua. Näissä europuolueissa on hyvinkin ankara ryhmäkuri. Jos tällaisen ryhmän sisällä alkaa toteuttaa jotain kansallista Suomi-linjaa, voi käydä niin sanotusti köpelösti. Olen ymmärtänyt, että ainakaan ilman perusteltua ennakkoilmoitusta ei ole aihetta poiketa yhteisistä äänestyspäätöksistä, ellei sitten ehdoin tahdoin halua sivuraiteelle koko ryhmän toiminnasta, joka aisan yli hyppijän kohtalo tiettävästi on. Näin ollen pelkästään Suomen ja suomalaisten etujen ajaminen ei olekaan niin yksinkertaista, kun äänestäjien annetaan ymmärtää.
Ellei suomalaisia valita oman ryhmänsä johtotehtäviin, varteenotettavin vaikutusmahdollisuus lienee pyrkiä vaikuttamaan valiokuntien raporttien sisältöön. Näyttäisi jopa siltä, että yhden raportin laatiminen olisikin sellainen työtehtävä, jota suomalaismepit itse eniten arvostavat ja pitävän suurimpana ansionaan ehkä koko viisivuotisena edustajakautenaan. Oli miten oli "Suomi-puolueesta" jauhaminen ja sen varjolla esiintyminen on kuitenkin pelkkää kikkailua ja sen vuoksi puhdasta potaskaa.

Posted by Piruparka at 03:01 PM | Comments (0)

kesäkuu 08, 2004

ILMAN YLLÄTYKSIÄ

Niinhän siinä kävi, ettei mitään yllätystä tullut kun kokoomus valitsi itselleen uuden puheenjohtajan. Jo kuukausia ennen puoluekokousta puhetta ja parranpärinää riitti, kuin maassa ja maailmassa ei mitään tähdellisempää olisi olemassakaan kuin suomalaisen kykypuolueen uuden puheenjohtajan valinta. Vaikka "kykyjä" toki oli tyrkyllä joka makuun, valitun puheenjohtajan entisestäänkin nuorentuva ikä näyttää oleva ainoa muuttuva tekijä. Muuten kokoomuksen linja tullee säilymään perusvanhoillisena.
Huolimatta siitä, että eri yhteyksissä yritettiin sitkeästi liputtaa varsinkin entisen hiihtokuningattaren valinnan puolesta, oli jokseenkin ennalta arvattavissa, ettei Marjo Matikainen-Kallströmillä konservatiivisessa kokoomuksessa ollut naisena juurikaan mahdollisuuksia tulla valituksi. Sellaiseen radikalismiin ei edes kykypuolueessa olla valmiita, vaikka Benin talli tiettävästi tuottaa areenalle ihan kyvykkäitäkin naisia.
Toinen mahdollinen vaihtoehto olisi ollut Ilkka Kanervan valinta. Vaikka kuinka väitetään poliittista muistia lyhyeksi, Kanervan kohdalla se ei pidä paikkansa. Oli hän pyrkimässä mihin tehtävään tahansa aina esiin nousee vanhat sovittamattomat synnit. Kokoomuksessa ei tulla ilmeisesti koskaan unohtamaan nuoren Kanervan taipuisaa selkärankaa itäiseen ilmansuuntaan, jota taipumusta rähmällään oloksikin on joskus kutsuttu.
Muita todellisia valinnan mahdollisuuksia ei sitten ollutkaan, joten Kataisen valinta ei tullut kenellekään yllätyksenä. Pientä yllätystä sen sijaan löytyy uuden puheenjohtajan nopeasta urakehityksestä. Ennen vuosituhannen vaihdetta tuskin kukaan oli kuullutkaan koko Kataisen nimeä. Eihän ensimmäisen kauden kansanedustajat muutenkaan kovin kirkkaina erotu joukosta. Vasta miehen valinta kokoomuksen varapuheenjohtajaksi teki nimen suurelle yleisölle sen verran tutuksi, että sen saattoi yhdistää nimeä kantavaan henkilöön.
Kun Ville Itälän kohtaloksi aikoinaan väitettiin koituneen televisioirvailu "Itsevaltiaiden" luoma
unelias Turun murretta haastava karikatyyri, onkin mielenkiintoista katsoa minkälaisen hahmon
Jyrki Katainen tulee ohjelmassa saamaan. Mistään uneliaisuudesta häntä tuskin voi syyttää, sen verran hereillä oloa nopea urakehitys on vaatinut. Toisaalta puoluekokouksen yhteydessä kuultu linjapuheeksikin mainittu puheenvuoro antaa olettaa, että kokoomuksen uusi puheenjohtaja tulee näyttäytymään samanlaisena harmaana ja mitäänsanomattomana hahmona, millä kuvataan nykyistä pääministeriä ja valtiovarainministeriäkin.

Posted by Piruparka at 02:58 PM | Comments (0)

kesäkuu 04, 2004

MAINOSKATKO

Loviisan seudulla käy 1 – 2 sirkusta joka kesä. Entistä sirkuslaista ala vetää edelleen puoleensa ja esityksiä tulee lähdettyä katsomaan, jos vaan sopivaa aikaa muuten löytyy. Näin on käynyt tänäkin vuonna jo yhden kerran. Jonottaessani lippua (kysymyksessä tällä kertaa ei ollut entinen työmaa), edessäni lippujonossa seisoi teini-ikäinen neitonen, joka kysyi lipunmyyjältä:
- Onko tässä esityksessä mainoskatko ?
En kuullut mitä lipunmyyjä lasinsa takaa vastasi, mutta omaa mieltäni kysymys jäi askarruttamaan.
Oliko tällä neitokaisella niin kehittynyt ja oivallinen huumorintaju, että sai tällaisen vanhan Piruparan menemään lankaan ja miettimään pelkkänä huulena ilmaan heitettyä lausetta ?
Toinen vaihtoehto on, että suomalaiseen kielenkäyttöön on vaivihkaa pesiytynyt uusi synonyymi sanalle tauko. Jos vaikka teatterissa tai oopperassa on tauko näytösten välillä, sitä tulisi tai ainakin voisi kutsua mainoskatkoksi. Jos näin on, olisi mainostajien kiireesti ruvettava miettimään miten tuon lyhyen, kaupallisista tiedotteista vapaan, näytösten välisen ajan voisi täyttää nimensä mukaisesti mainonnalla.
Kolmas, ehkä huolestuttavin mahdollisuus on se, että television 15 – 20 minuutin välein tulevat mainoskatkot ovat opettaneet ihmiset niin lyhytjännitteisiksi, että minkä tahansa tuota pidemmän elokuvajakson, teatteriesityksen tai muun ohjelmanumeron seuraaminen alkaa olla rasittavaa. Siksi ennen sirkusnäytäntöönkin menoa on varmistauduttava, että esityksessä on tarvittava, esityksen keskeyttävä mainoskatko. Elävää esitystä kun on vaikea keskeyttää nappia painamalla eikä edes nauhoitusmahdollisuutta ole olemassa.
Olen kuullut joidenkin mainonnan ammattilaisten sanovan, että mainos on onnistunut, kun se ärsyttää ja usein on jopa sen tarkoituskin. Itse olen katsellut mainosten pätkimiä TV- ohjelmia yli 40 vuotta ja edelleen jokainen mainoskatko ärsyttää niin paljon, että mainoskanavilta tulevat ohjelmat jäisivät ilman kaukosäätimen tuomaa helpotusta katsomatta, sillä vain harvoin ohjelmien taso ja kiinnostavuus on sitä luokkaa, että se ylittäisi mainoskatkojen aiheuttaman harmin.
Tiedän, että tämän jälkeen minua sanotaan fossiiliksi, joka on eksynyt väärälle vuosituhannelle ja joka ei osaa ymmärtää mainosmiesten ankaralla työllä luomaa mielikuvamaailmaa, jossa mahdollisimman monen nykyihmisen pitäisi elää. Olkoon sitten niin, mutta jaksan minä kuitenkin katsoa yhden sirkusnäytännön ilman, että ennen näytökseen menoa on varmistettava ”mainoskatkon” olemassaolo.

Posted by Piruparka at 12:52 PM | Comments (0)

kesäkuu 01, 2004

EU JA JUMALA

Olen totisesti ja täysin tietoisesti jättänyt pakinoissani henkimaailman asiat niitä paremmin ymmärtävien kollegoiden käsiteltäväksi. Nyt tekemäni poikkeus johtuu uutisesta, joka oli otsikoitu: "Katolliset EU-maat vaativat Jumalaa perustuslakiin". Sen mukaan joukko Euroopan unionin katollisia jäsenmaita on vaatimassa EU:n valmisteilla olevaan perustuslakiin mainintaa Euroopan kristillisistä juurista.
Vaikka uutisessa ei tarkemmin yksilöitykään, mitä asianomainen maininta lakitekstissä tulisi merkitsemään, ei tarvitse olla kovinkaan fiksu, oivaltaakseen, että toimi on suunnattu mitä ilmeisimmin, ainakin ensivaiheessa, kohti muslimimaa Turkkia. Ei ole myöskään mikään uutinen, että varsin monissa Euroopan unionin jäsenmaissa karsastetaan erityisesti Turkin jäsenyyspyrkimyksiä. Tähän mennessä jäsenyyden esteeksi on mainittu kuitenkin täyttymättömät jäsenyysehdot, joista huonolla tolalla olevat ihmisoikeuskysymykset ovat yleensä esiintyneet päällimmäisinä. Nyt kuitenkin näyttäisi, että yhdeksi jäsenyyskriteeriksi oltaisiin entisten lisäksi ja perinteisiin vedoten vaatimassa myös sopivaa uskontoa. Olen samaa mieltä Suomen ulkoministeri Tuomiojan kanssa siitä, että tällaisen vaatimuksen takaa mitä ilmeisemmin löytyy paavin lähettämä paimenkirje.
Kuten hyvin tiedetään, Euroopan unionin perustamisen yksi tärkeimmistä periaatteista - taloudellisen vakauden ylläpitämisen ohella - oli ja on edelleen kaikin tavoin edesauttaa rauhan säilymistä Euroopassa. Voidaan sanoa, että kysymys alun perin oli ihan kirjaimellisestikin yhteen hiileen puhaltamisesta maanosassa, joka toisen maailmansodan seurauksena oli revitty ja rikkiammuttu.
Samalla tavoin hyvin on tiedossa se, että hyvin monen sodan aloittamisen ja sen jatkamisen perusteena erittäin usein on käytetty uskonnollisia syitä - myös Euroopassa. Voisi kuvitella mainintoja uskonsodista löytyvän lähinnä historiankirjoista ellei tietäisi, että elämisenoikeuden myöntäminen eri tavalla uskoville on niin vaikeaa, että sen vuoksi tappaminen on tätä päivää ympäri maailmaa.
Piruparalla ei syntymäpakanan statuksella ole syytä tai edes oikeutta erotella vääräuskoisia ja tosiuskovaisia. Olkoon tämä näin ollen laitimmainen kerta kun käsittelen pakinoissani näitä kysymyksiä, enkä siis ala käymään mitään opillisia keskusteluja saati väittelyitä ainakaan julkisesti. Siihen eivät kyvyt riitä. Totean vaan lopuksi, että Jumalan vaatiminen EU:n perustuslakiin on paitsi typerää myös edesvastuutonta. Sen verran historia hirvittää. Olkoon siis kukin omassa uskossaan onnellinen myös Euroopan unionissa.

Posted by Piruparka at 12:51 PM | Comments (0)