« LOHTA JA MUUTA KALAA | Vasta julkaistut | KUULOLLA »

heinäkuu 02, 2004

KUNTALIITOKSET

Yksi kestoaiheista suomalaisessa keskustelussa on se, millä tavalla kunnat selviävät taloudellisesti tehtävistään ja velvollisuuksistaan hoitaa kansalaisten peruspalveluita. Keskustelua käydään niin valtakunnallisesi kuin paikallistasollakin. Syynä on luonnollisesti monet kuntatalouteen kohdistuvat paineet. Väestö vanhenee, muuttoliike koettelee, elinkeinorakenteet muuttuvat eikä valtion kuntapolitiikkakaan välttämättä ole kohteittensa näkökulmasta parasta mahdollista..
Lähes ainoaksi lääkkeeksi kuntien ahdinkoon on tarjolla ollut kuntaliitokset. Historian aamuhämärissä eli tasavallan itsenäistymisvuonna 1917 Suomessa kuntien kokonaismäärä oli 532. Niistä kaupunkeja oli 38, kauppaloita 4 ja muita kuntia 490. Nyt, runsaat 86 vuotta myöhemmin, tilanne on muuttunut siten, että kaupunkikuntien määrä on 113 ja muita kuntia on 331, yhteensä siis 444. Koko itsenäisyytemme aikana Suomen kartalta on hävinnyt 88 kuntaa. Toisin sanoen tahti on tilastollisesti ollut kuntaliitos / vuosi. Tätä kirjoitettaessa tiedossa on lähivuosina kymmenkunta kuntaliitosta, ehkä valtiovallan tarjoamien porkkanarahojen ansiosta. Sen lisäksi eräitä muita mahdollisia kuntaliitoksia selvitetään.
Muistelen joskus kuulleeni, että suomalaisten kuntien hallintokoneisto riittäisi palvelemaan 20 miljoonaa ihmistä eli kaikkia Pohjoismaiden kansalaisia. Tällainen laskelma osoittaisi, että tehokkaasti hoidetulla hallinnolla kuntien määrä olisi mahdollista laskea neljänteen osaan nykyisestä, joten kaikkien kuntien olemassaolo-oikeuden vaatimuksille ei välttämättä ole ainakaan hallinnollisia perusteita. Toisaalta olen ymmärtänyt, että kuntien hallintomenot eivät suinkaan ole se ongelma, joka eniten "krassaa" niiden taloutta, joten kovin nopeita parannuksia pelkästään kuntaliitoksilla ei saavutettaisi. Niin sanotussa "pitkässä juoksussa" ehkä kuitenkin. Kyynisimmin kuntaliitoksiin suhtautuvat ovat väittäneet, että ainoa hyöty kahden köyhän kunnan yhdistymisessä on se, että sen jälkeen on yksi köyhä vähemmän. Ehkä näin, mutta sellainen ajatuskuvio ei silti saisi olla esteenä järkevälle ja objektiiviselle keskustelulle.
Valtakunnallisesti ja silmämääräisesti arvioiden näyttäisi siltä, että suurista puolueista eniten kannatusta kuntaliitoksille löytyisi demarileiristä ja vastustajat vastaavasti vaeltaisivat keskustan riveissä. Tämä on tietenkin loogista, koska keskustan hallinnassa on valtaosa suomalaisista maaseutukunnista, eikä pienenkään kunnan valtakuvioita haluta riskeerata kuntaliitoksilla. Toki suomalainen kotoperäinen nurkkapatriotismi ja kotikuntarakkauskin ruokkivat kuntaliitosten vastustusta, mutta valta lienee kuitenkin se elementti, joka eniten kiinnostaa barrikadin molemmin puolin.

Posted by Piruparka at 02.07.04 15:20

Comments

Post a comment