« LÄHTÖLASKENTA | Vasta julkaistut | TÄHÄNKÖ ON TULTU? »

heinäkuu 16, 2004

PAIKALLISTA

Pakinan kirjoittamisen lähtötilanne - ainakin Piruparalla - on melko usein sellainen, että jonkin asian tai aiheen ympärillä alkaa ajatus pyöriä ja kun ärsytyskynnys ylittyy tekstiä alkaa syntyä. En osaa sanoa, onko mieli alttiimpi ärsytykselle silloin, kun ärsytyksen aiheuttajat ovat niitä, jotka istuvat pönäkkänä Arkadian mäellä elämöimässä äänillä, jotka monien mielestä jopa kyseenalaisinkin keinoin ovat kansalta itselleen hankkineet.
Pakinoitsija saa aina silloin tällöin myös vihjeitä aiheista, joita kannattaisi ottaa esille. Useimmiten nämä aiheet liittyvät joihinkin paikallisen tason kysymyksiin. Huolimatta siitä, että kukko ei välttämättä aina käskien laula otan esiin pari esillä olevaa ongelmaa.
Ensimmäinen niistä lienee ikuisuuskysymys. Koko sen ajan kun asuinpaikkakuntani ihmisiä olen kuunnellut, yhdeksi suurimmista ongelmista paikkakunnalla on mainittu pyörätien puuttuminen väliltä Ruukki - Ahvenkoski. Nyt kun jo kuukasia kaivinkoneet ovat myllänneet tienpenkkoja, kysymys pyörätien aikaansaamisesta on esiintynyt entistäkin useammin. On väitetty, että pienellä lisävaivalla saataisiin aikaan myös kauan kaivattu pyörätie. Koska tietämys tienrakentamisen tekniikasta ainakin yllemerkityllä on vähintäänkin vajavainen, en osaa sanoa, olisiko nyt tehtyä raivaus- ja tasoitustyötä mahdollisuus hyödyntää edellä mainittuun tarkoitukseen. On sitten aivan toinen asia kuinka paljon tielle ilmestyisi uusia käyttäjiä, mutta turvaisi se ainakin kevyemmillä varustuksilla liikkeellä olevien turvallisuuden paremmin kuin nykyjärjestely.
Toinen jatkuvasti kansan suussa esillä oleva asia on paikallinen ravintolatoiminta. Jo useamman talven paikallinen ravitsemusliike on pitänyt ovensa suljettuna ja se toki on painanut paikkakuntalaisten mieltä matalaksi.
Kuten varsin hyvin tiedetään, uudesta ravintoloisijasta riippumattomista syistä ruukkilaisilta siirtyi niin vapun vietot kuin äitienpäivälounaatkin jonnekin muualle eikä se tietenkään nostanut mielialaa.
Kun ravitsemusliike byrokraattien vastaanhangoittelusta huolimatta lopulta avasi ovensa, mitä tapahtui. Alkoi kuulua outo mutinaa:
- Ei kai sinne nyt pelkästään kaljaa ja viinaa voi mennä juomaan, täytyisi olla jotain ohjelmaa.
Kun ohjelmaa sitten järjestettiin: Lavatanssia, rock-iltaa ja karaoke-laulantaa, tuli uusi ääni kelloon.
- Ei me haluta maksaa mitään sisäänpääsymaksua. Meille pitää järjestää ohjelmaa ilmaiseksi.
No nyt ole antanut itselleni kertoa, että seuraava kokeilu on sisäänpääsymaksuton ohjelmallinen ilta. Jokohan kelpaa.

Posted by Piruparka at 16.07.04 15:26

Comments

Post a comment