« KYSYTÄÄNKÖ KANSALTA? | Vasta julkaistut | TOTEUTUMATTOMAT TAVOITTEET »

elokuu 03, 2004

JUURET

Kuulun siihen ryhmään suomalaisia, joka yritän ylläpitää kontaktia omiin juuriini lähettämällä itseni joka kesä muutamaksi päiväksi sukulaisteni vaivoiksi synnyinseudulleni. Tätä on jatkunut pitkään - jo lähes parikymmentä vuotta.
Eräällä tällaisella kesävisiitillä jo vuosia sitten sain kuulla sukututkimuksesta, jota äitini puolelta sukua oli tehty jo useita vuosia vieläpä monen henkilö toimesta. Tuolloin sukua oli tutkittu 1700-luvun alkupuolella eläneestä kantaisästä lähtien ja sen seurauksena saatoin havaita kuuluvani omassa sukuhaarassani sen IX polveen. Kun niin sanottuna kaukolainauksena sain kirjaston välityksellä luettavakseni vielä suvun alkutaipaleelta kirjoitettua historiaakin, voin vakuuttaa mielenkiinnon heränneen. Tiettävästi monien muidenkin suomalaisten kiinnostus omia juuriaan ja siten myös sukututkimusta kohtaan on viime vuosina kovasti lisääntynyt. Sitä ainakin osoittaisivat jokakesäisten sukujuhlien ja – kokousten runsaslukuisuus.
Olen kuullut väitettävän, että halu perehtyä omaan menneisyyteensä ja esi-isiinsä johtuu ihmisten juurettomuuden tunteesta. Saattaa näin ollakin. Vaihtaahan tuhatmäärin suomalaisia asuinpaikkakuntaansa joka vuosi. Yhteydenpidot sukulaisiin harvenevat ja katkeavat lopulta kokonaan. Ulkomaille muuttavien määrä kasvaa kaiken aikaa ja vaikka yhteydenpitomahdollisuudet kotiseudulle ja sukulaisiin ovatkin paremmat kuin mitä oli Amerikkaan lähteneillä siirtolaisilla, ne eivät ilmeisesti kuitenkaan tyydytä sukuun kuulumisen tarvetta, jonka sitten ehkä korvaavat paperille laaditut sukupuut ja – taulut.
Tietenkin jotkut ovat kiinnostuneita juuristaan myös siksi, että toivovat löytävänsä esi-isistään suuria sotasankareita, valtiopäivämiehiä tai jopa ihan aatelistakin taustaa itselleen. Ehkä tällaiset motiivit omaava sukunsa tutkija samalla kuitenkin myös pelkää, että menneisyydestä alkavat nousta hevosvarkaiden, maantierosvojen tai jopa murhamiesten haamut. Silloin historiasta etsitty suvun mahdollinen loistokkuus kyllä himmenee tai sammuu kokonaan.
Johtui kiinnostus sukututkimusta ja omia juuriaan kohtaan mistä tahansa, kovin yksinkertaista ja helppoa toimintaa se ainakaan "kantapään kautta" opittavana ei taida olla. Siksi kai monet kansalais- ja työväenopistot ovat ottaneet ohjelmaansa sukututkimuskurssien järjestämisen, jotka varmasti helpottavat alkuun pääsyä.
Lyhytjännitteinen luonteenlatu (kuten Piruparalla) ei liene paras suositus sukututkijalle. Voin kuitenkin vakuuttaa, että muiden tekemää sukututkimusta ja sen pohjalta laadittua sukuhistoria – ainakin oman sukuni kohdalla - oli todella mielenkiintoista luettavaa. Suosittelen kokeilemista.

Posted by Piruparka at 03.08.04 15:34

Comments

Post a comment