« SELKÄSAUNA | Vasta julkaistut | AMMATIKSI VÄITETTYÄ LUOTTAMUSTA »

elokuu 31, 2004

KEHNONLAISET KISAT

Siis suomalaisittain. Kovasti on aiheuttanut parranpärinää ja selityksiä suomalaisten huonoin tulos kesäolympialaisissa kautta aikojen. Päitä on vaadittu vadille, epäilyksiä on heitelty - hieman kevyestikin - ilmaan ja luonnollisesti vaatimuslistan kärjessä on jälleen kerran ollut se ikuisuusasia, että rahaa vaan on satsattava enemmän ja enemmän sekä huippu-urheiluun, mutta myös perustason liikuntaan.
Kovin suopein mielin ei ilmeisesti ole otettu vastaan olympiakomitean puheenjohtajan Tapani Ilkan puheiden pyörtämistä. Hänen eroaan ei kai suoranaisesti ole vaadittu. Hän kuitenkin ilmoitti tässä taannoin, että hänen toimikautensa mainitussa tehtävässä olisi päättymässä Ateenan olympialaisiin, mutta on mitä ilmaisimmin perumassa puheitaan.
Sekä yksityisissä keskusteluissa, mutta myös julkisesti on heitelty epäilyksiä Suomen kehnon kisamenestyksen johtuneen doping-aineiden käyttämättömyydestä tai sitten niiden käytöstä. Toisin sanoen niin, että menestystä ei ole tullut siksi, kun ei ole käytetty doping-aineita tai sitten siksi, että niitä on käytetty eikä kiinnijoutumisen pelossa ole uskallettu menestyä. No, tuollaisille väitteille voidaan antaa se arvo mikä niille kuuluu.
Selityksiä aina etsitään ja niitä myös löydetään. En tiedä miksi on niin vaikea hyväksyä sen kaltaista selitystä, jonka Jani Sievinen antoi uintinsa jälkeen, että hän nyt vaan ui liian hiljaa eli toiset olivat nopeampia. Ei kai siinä sen kummemmasta ole kysymys.
Rahalla sanotaan olevan taivaallinen voima. Se pätee varmasti myös urheilun piirissä. En tiedä minkälaista ammattitaitoa voidaan vaatia urheilijalta. Voidaanko osapäiväisen urheilijan kohdalla tyytyä vaatimattomampiin tuloksiin kuin mitä edellytetään täyspäiväiseltä urheilijalta, nyt kun suunnilleen kaikessa huippu-urheilussa on kysymys ammattilaisuudesta tai ainakin lähes ammattilaisuudesta. Toisin sanoen työtä tehdään korvausta vastaan. Mieleen tulee väkisinkin, että mitä yleisöllä, mutta myös urheilijoita sponsoroivilla yrityksillä on oikeus odottaa urheilijoilta ? Minkälaista tai minkä tasoista ammattitaitoa heiltä on lupa vaatia ? Voiko jonkun muun alan ammattilainen - vaikkapa putkimies tai maalari - sanoa työsopimusta tehdessään, että teen parhaani ja katsotaan sitten mihin se riittää. Jos putkimiehen tai maalarin ammattitaidolla aikaansaadut tulokset eivät tyydytä työn tilaajaa, siis maksajaa, jää korvaus mitä todennäköisimmin saamatta ainakin siihen saakka, kunnes lopputulos kelpaa.

Posted by Piruparka at 31.08.04 15:48

Comments

Post a comment