« LEIKKIMIELISTÄ | Vasta julkaistut | KEHNONLAISET KISAT »

elokuu 27, 2004

SELKÄSAUNA

Alkuviikolla julkaistiin tietoja tutkimuksesta joka kertoi, että yllättävän suuri joukko eli kolmannes meistä 15 - 79 vuotiaista suomalaisista hyväksyy lasten ruumiillisen kurituksen huolimatta siitä, että se on ollut lailla kiellettyä toimintaa jo yli 20 vuotta. Sama tutkimus osoittaa, että parikymmentä prosenttia 15 - 45 vuotiaista lapsettomista suomalaisista aikoisi varmasti tai ainakin melko varmasti käyttää ruumiillista kuritusta, mikäli tulevat hankkineeksi lapsia tulevaisuudessa. Tämä kaikki piittaamatta lainkaan siitä, että yli 90 prosenttia suomalaisista tietää fyysisen kurituksen olevan lailla kiellettyä. Varsinkin nuo lapsettomien henkilöiden tulevaisuudensuunnitelmat herättävät kysymyksen, ovatko nuo asianomaiset ihmiset niitä, jotka itse ovat olleet selkäsaunan kohteina vai niitä, jotka ovat jääneet sitä paitsi.
Itseltäni ei löydy myötämielistä ajatusta lasten ruumiilliseen kurittamiseen. Se kuitenkin johtuu mitä ilmeisimmin siitä, että miellän lapset pieniksi, avuttomiksi ja puolustuskyvyttömiksi yksilöiksi. En osaa mieltää lasta (ainakaan tässä yhteydessä) itseäni pidemmäksi, risupartaiseksi (kännipäiseksi) korstoksi, jolle toki edelleen maksetaan lapsilisää, mutta joka itämaisia taistelulajeja harrastavana voisi teilata meikäläisen mennen tullen.
Omaan mieleeni ei ole tallentunut muistikuvia kotioloissa tapahtuneesta, pientä tukistamista rankemmasta ruumiillisesta kurittamisesta tai selkäsaunasta. Sen sijaan koulussa ja eritoten niillä luokilla, joissa oppilaina oli ainoastaan meitä poikia, ruumiillinen kurittaminen - jota nykykäsityksen mukaan todennäköisesti kutsuttaisiin jopa väkivallaksi - kuului, ellei nyt ihan päivittäisiin, niin viikoittaisiin rutiineihin kuitenkin. Voin omakohtaiseen kokemukseen perustuen vakuuttaa, että sen ajan opettajat hyvinkin tarkkaan olivat selvillä niistä ihmiskehon arimmista kohdista, joissa kurinpitotoimet tuntuivat niin sanotusti "makeimmilta". Saattaisi olettaa, että ruumiillisia kurinpitotoimia olisivat harjoittaneet ainoastaan miespuoliset opettajat. Näin ei ollut, vaan samaan harrastukseen osallistuivat myös sievempää sukupuolta edustavat kansankynttilät, tosin pienemmässä mittakaavassa.
Olen monessa yhteydessä todennut, että aika kultaa muistot. Siksipä en väitä - ainakaan kovin vakavissani - että fyysiset kurinpitotoimet olisivat olleet yksinomaan, myönteisiä. En ole kuitenkaan vuosien saatossa koskaan kantanut kaunaa opettajilleni, jotka todennäköisesti täysin aiheellisesti käyttivät rangaistustoimenpiteenä (kasvatusmetodina) ruumiillista kuritusta. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että kurilla ja sen ylläpitämisellä ei ole mitään tekemistä kurittamisen kanssa.

Posted by Piruparka at 27.08.04 15:46

Comments

Post a comment