« JUURET | Vasta julkaistut | OPPOSITION EVÄÄT »

elokuu 06, 2004

TOTEUTUMATTOMAT TAVOITTEET

Vai pitäisikö sanoa ihan rehellisesti toteutumattomat toiveet. Tavoitteilla kun on edes teoreettisia mahdollisuuksia joskus toteutua, toiveilla sitä vastoin huomattavasti harvemmin. Kuten arvata saattaa, tasavallan työllisyystilanteesta on kysymys.
Tässä alkavat laskut mennä sekaisin, kun rupeaa muistelemaan, kuinka monta perättäistä hallitusta ennen nykyisen Matti Vanhasen johtamaa koalitiota onkaan päättänyt heti toimintansa alkuvaiheessa kunnianhimoisesti saada valtakuntaa vaivaava ikuisuusongelma eli työttömyys ellei kuriin niin ainakin jollain tavalla edes hallintaan.
Kaikki muistavat, kuinka Lipposen ykköshallitus lupasi puolittaa silloisen työttömyyden vaalikauden aikana. No, se kun ei onnistunut, selitys oli, että puhe ei ollutkaan lupauksesta vaan ainoastaan tavoitteesta. Seuraavaksi saman miehen kakkoskokoonpano uskalsi esittää työttömyyden puolittamista muistaakseni uudelleen tavoitteena, mutta joutui sekin myöhemmin muuttamaan määritelmän ainoastaan toiveeksi. Kun sekin näytti menevän poskelleen, apuun piti hakea matemaatikkoja ja erilaisia laskentamalleja ja kuinka ollakaan, vaalien alla huomattiin, että työttömyys ei Lipposen hallitusten aikana ollut ainoastaan puolittunut vaan lisäarvona oli aikaansaatu kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja.
Koska uusien työpaikkojen luominen kuulosti fiksulta tavalta esittää ongelman hoitamista (ilmaisussa ei edes esiintynyt sitä kauheaa työttömyys-sanaa), päätti Vanhasen hallitus ottaa termin omaan käyttöönsä ja kirjoitti hallitusohjelmaansa, että vaalikauden aikana pitäisi luoda 100 000 uutta työpaikkaa. Kun vauhtiin päästiin, niin samaan hengenvetoon luvattiin (asetettiin tavoitteeksi vai pelkästään toivottiin), että työllisyysaste nousisi 75 prosenttiin. No, nyt jo tiedetään, että taas mennään metsään. Tilastoista voidaan nähdä, että parin vuoden aikana yksin teollisuudesta on hävinnyt 30 000 työpaikkaa ja kun tilastoja katsellaan edelleen huomataan, että työllisten määrä on vähentynyt vuodessa 45 000 hengellä eli työssä käyvien osuus työikäisistä onkin päässyt 75 prosentin sijasta lipsahtamaan 67,7 prosenttiin.
Selityksiä toki löytyy. Vuosikymmenten saatossa kansainvälisiä suhdanteita on syytetty hallitusten hölmöilyistä ihan kyllästymiseen asti. Sitähän on yritetty nytkin esittää syntipukiksi. Sana rakennemuutos havaittiin suuren laman jälkimainingeissa hyväksi termiksi. Se kuulosti sen verran viisaalta, että se hiljensi silloin - ainakin hetkeksi - vähän fiksummatkin purnaajat. Sitä tultaneen tarjoamaan taas. Mitä muuta hauskaa hallitukselta on tiedossa - se jää nähtäväksi.

Posted by Piruparka at 06.08.04 15:36

Comments

Post a comment