« KEHNONLAISET KISAT | Vasta julkaistut | SUPOPELIÄ? »

syyskuu 03, 2004

AMMATIKSI VÄITETTYÄ LUOTTAMUSTA

Aina silloin tällöin niin sanotun tavallisen kansan keskuudessa käydyissä keskusteluissa nousee esiin epäilys kansanedustajien ammattitaidosta. Millä muulla kuin luottamuksella voidaan mitataan henkilön kyvyt toimia valtakunnan lainsäätäjänä ? Kysymys, joka siis ensisijaisesti koskee kansanedustajien päätehtävää eli lainsäädäntötyötä, on aiheellinen, kun alkaa pohtimaan, antaako lääkärin-, maisterin- papin-, poliisin-, juristin-, toimittajan-, opettajan- tai jonkun muu ammatin koulutus yhtäläisen pätevyyden toimia valtakunnan lainsäätäjänä. Tarvitseeko kansanedustaja yleensä mitään ammattitaitoa, pätevyyttä tai peräti ammattitutkintoa vai riittääkö kansanedustajan tehtävien hoitamiseen pelkästään tuo mainittu kansalta saatu luottamus. Jos ihminen on hyvä ja luotettava lääkäri, pappi tai vaikkapa poliisi, onko vaan uskottava siihen, että hän on myös pätevä kansanedustaja ? Olisiko uusille (miksei myös nykyisille) kansanedustajille laadittava vähintäänkin soveltuvuustesti, jolla mitattaisiin edustajan pyyteetön halu olla luottamuksen arvoinen ja palvella vilpittömästi kansaa ilman oman edun tavoittelua ? Missä muussa tehtävässä saa toimia epäpätevänä tai peräti kyvyttömänä neljä vuotta, ennen kuin saa kenkää ?
Työn tai ammatin tärkeys ja jopa arvostus määritellään useasti siitä maksettavan palkan suuruudella / pienuudella, joka taas yleensä määräytyy tehtäviä suorittavan henkilön korvattavuudella.
Lähes kaikissa ammateissa vaaditaan nykyisin ammattitutkinnon suorittamista. Jopa vuosikymmeniä samassa ammatissa toimineet joutuvat suorittamaan tutkinnon, osittaakseen hallitsevansa työnsä tai ainakin saadakseen ammattityöstä maksettavaa palkkaa. Kansanedustajien työ ei edellytä minkäänlaista ammattitutkintoa, siksi ei voi puhuakaan, että kysymyksessä olisi kansanedustajan ammatti. Koska olemassa ei ole kansanedustajan ammattia ei heidän puuhasteluaankaan voitane kutsua työksi, josta maksettavalla palkalla mitattaisiin ammatin / työn tärkeys tai arvostus. Heidät voi vaihtaa eli korvata ainoastaan joka neljäs vuosi, joka siitä syystä on laitettu näkymään heille suoritetun korvauksen suuruudessa.
Tässä päästiinkin edustuksellisen demokratian alkulähteille. Kansaa edustavat ihmiset eivät siis tee työtä eivätkä hoida virkaa joten heille ei kuulu maksaa palkkaa tehdystä työstä eikä korvausta viranhoidosta. He ovat luottamustehtävässä, johon ovat vapaaehtoisesti pyrkineet ja joka heille sitten vaaleissa on langennut. Koska luottamustehtäviä usein hoidetaan vapaa-aikana, ei kansanedustajille maksettua melkoista euromäärääkään ei voi kutsua palkaksi eikä summan korottamista palkankorotukseksi koska kysymyksessä on luottamustoimen hoitamiseen käytetyn vapaa-ajan korvaamisesta. Tämä on syytä muistaa.

Posted by Piruparka at 03.09.04 15:50

Comments

Post a comment