« KENRAALI - PRESIDENTTI? | Vasta julkaistut | SUOMETTUMISOIREITA »

syyskuu 28, 2004

TASAVALLAN TYÖLLISYYSTAVOITTEET

Koko laman jälkeisen ajan tasavallan hallituksilla on ollut erilaisia tavoitteita työllisyystilanteen parantamiseksi. Säännönmukaisesti tavoitteet ovat hiipuneet vähitellen toiveiksi ja lopuksi niistä on vaiettu, kunnes taas uuden hallituksen toimesta sama näytelmä on näytelty uudelleen. Hieman eri vuorosanoin ja asioita uudelleen nimeten. Alkuun trendinä oli työttömien määrän vähentäminen puoleen, mutta kun työttömyysmäärät kaikesta huolimatta pysyvät sitkeästi sadoissa tuhansissa, alettiin puhumaan työllisyysasteesta ja työllisten määrästä prosentteina. Luvut kaunistuivat kaksinumeroisiksi prosenteiksi ja työttömien todellisen määrän hahmottaminen vaikeutui kansalaisten silmissä entisestäänkin.
Kun työttömiä vaan riitti eikä työllisyysastekaan noussut, uusi keskustajohtoinen hallitus päätti ottaa hallitusohjelmaansa Lipposenkin jo koeluonteisesti sisään ajaman käsitteen uusien työpaikkojen luomisesta. Hallitusohjelmaan kirjattiin sen tärkeimmäksi katsottu talouspoliittinen tavoite eli vähintään 100 000 uuden työpaikan luominen vaalikauden loppuun mennessä. Kun listaan lisätään, että saman paperin jatkoksi kirjattiin vielä tavoite (toive) nostaa työllisyysaste nykyisestä 67 prosentista aina 75 prosenttiin vuoteen 2011 mennessä on selvää, että metsään mennään, taas kerran.
Nyt näyttäisi siltä, että kutakuinkin kaikki hallituksen ministerit ovat ottamassa lusikkaa kauniiseen käteen ja alkavat kääntyä samoille linjoille, jonka kansalaiset ovat tienneet alusta asti. Tavoitteet muuttuvat toiveiksi ja toiveet utopioiksi, jotka taas hyvin harvoin toteutuvat. Pienellä talouden kasvupiikillä - joka lienee kolmen prosentin luokkaa - ei työttömyysongelmaa tasavallassa ratkaista, kun sitä ei ratkaistu tässä takavuosinakaan, jolloin taloudelliset kasvuluvut olivat Suomessa historiansa korkeimmat.
Pessimistisimmät arviot, jotka työttömyysongelmasta ja sen tulevaisuudesta olen kuullut on, että se ei tule paranemaan ilmeisesti koskaan. Kun nykyiset työttömät kuolevat hoitoa saamatta tauteihinsa (ei ole oikeutta hoitoon, kun ei ole maksanut verojakaan), on jo uusi polvi työttömiä odottamassa. Ja mikä todennäköistä, monet heistä tulevat olemaan työttömiä vähintään jo toisessa polvessa.
Rakennemuutoksesta on puhuttu 1990-luvun alusta lähtien, mikä se sitten lieneekään. Ainakin kansalaisille sen sisältö on jäänyt vähintäänkin epäselväksi. Mikäli rakennemuutos on muutakin kuin komealta kalskahtava sana, olisi jo aika vähitellen ottaa se käyttöön.

Posted by Piruparka at 28.09.04 16:09

Comments

Post a comment