« TAKAISINKO MIESELÄTTÄJYYTEEN? | Vasta julkaistut | TYÖVOIMA- VAI HAAMUKOULUTUSTA »

lokakuu 26, 2004

LAPSEN LOGIIKKAA

Saattaisi olettaa, että Piruparkakin kuntavaalien jälkeisissä tunnelmissa ottaisi Pakinan aiheeksi jotain ajankohtaan sopivaa tai muuta aiheeseen läheisesti liittyvää huulenheittoa. Joudun pettämään oletukset, kun tällä kerralla otankin aihelmaksi menneiden muistelun sanontojen tai sananlaskujen muodossa.
Kaikissa kielissä on lentäviä lauseita ja kokemukseen perustuvia sananparsia, joiden alkuperä ei useinkaan ole selvillä ja joita käytetään ja sijoitetaan sopiviin kohtiin ihmisten puheessa. Aivan kaikki näistä lausahduksista eivät aina pidä paikkansa eivätkä ole ihan totuuden mukaisia tai niihin ei ainakaan uskota, kuten sanonta, että ”raha ei tee onnelliseksi”, ei ole vakuuttanut suomalaista lottokansaa, vaan miljoonat suomalaiset uskovat rahan onnea tuovaan mahtiin ja voimaan ja jännittämällä säännöllisesti joka lauantai, päästäkseen todistamaan mainitun sananlaskun paikkansapitämättömyyden.
Yksi tällainen usein toistettu sananparsi tai sananlasku on, että jokin asia tai työ on ”helpommin sanottu kuin tehty”. Siihen ei monellakaan luulisi olevan vastaansanomista, sen verran tuossa lausahduksessa on totuuden siementä. Toisin kuitenkin kävi. Tapauksesta on kulunut jo vuosia, itse asiassa vuosikymmeniä. Elettiin 70 –luvun puolen välin aikoja ja jälkikasvuni oli tuolloin noin neljän vuoden ikäinen. Mieleeni ei ole jäänyt, mistä keskustelu lähti liikkeelle, mutta jossain yhteydessä korviini sattuivat sanat, kun jälkikasvu loihe lausumaan, että jokin asia oli helpommin ”tehty kuin sanottu”. Minä tietysti viisaana ja järkevänä vanhempana lähdin korjaamaan sanontaa, täysin vakuuttuneena oman tietämykseni pätevyydestä, että nyt taisivat mennä sanomiset ja tekemiset vähän sekaisin. Sain vastaani kirkassilmäisen katseen ja hämmästyneen kysymyksen, että miten niin ? Kun aloin siinä selittämään, että onhan nyt mikä tahansa asia sanottuna paljon yksinkertaisempaa kuin sen käytännön toteuttaminen, katse muuttui epäileväksi. Se tuntui sanovan, että voiko joku todella olla noin yksinkertainen. En kuitenkaan antanut periksi vaan jotenkin yritin jatkaa perusteluitani, jolloin minut tylysti keskeytettiin ja sain kuulla varsin opettavaisen selityksen:
- Kuule isi, sä oot ihan väärässä. Kuuntele nyt kun mä sanon. Jos joku tekee jotain sellaista, mikä on väärin ja kiellettyä, niin onhan se paljon helpompi tehdä, kuin jälkeen päin mennä kertomaan ja tunnustamaa, että on tullut tehneeksi väärin.
Eipä siihen ollut "järkevällä" isällä enää mitään lisättävää.

Posted by Piruparka at 26.10.04 16:23

Comments

Post a comment