« TASAVALLAN TYÖLLISYYSTAVOITTEET | Vasta julkaistut | POLIITTINEN VÄRIKARTTA »

lokakuu 05, 2004

SUOMETTUMISOIREITA

Me, joilla on aistihavaintoja runsaan neljännesvuosisadan takaa ja kauempaakin, muistamme suomettuneisuudeksi kutsutun ajan. Tuon ajan sanotaan alkaneen 1961, niin sanotusta noottikriisistä, mutta huipussaan se oli 1970-luvulla, jolloin suomalaiset tiedotusvälineet harrastivat vapaaehtoista itsesensuuria ja ummistivat silmänsä jokseenkin kaikilta neuvostojärjestelmän ongelmilta.
Nuo ajat on uskottu olevan kaukana takana ja niille on joissain yhteyksissä jopa hieman säälinsekaisin ilmein naureskeltu. Ei ehkä kannattaisi. Sillä jokin aika sitten television Maailmannäyttämöllä - ohjelmassa esiintyi Venäjän suurlähetystön kakkosmieheksi mainittu Vjatseslav Tutshnin. Hän ilmoitti kaiken kansan kuultavaksi muun muassa kannanoton, jonka mukaan Venäjä on tyytymätön suomalaisten tapaan toimia EU:n ja Venäjän yhteistyön edistämistoimissa. Mielen valtasi oitis jonkinlainen déja vu- tunnelma, joka tarkoittaa, että tämä on koettu joskus aiemminkin. Huolimatta siitä, että ulkoministeri varsin pian julkisesti vakuutteli, että suhteet naapuriin ovat kunnossa eikä ongelmia ole, olen antanut itselleni kertoa, että melkoista vipinää mainittu televisiossa esitetty kannanotto on tasavallan ulkosuhteista vastaavissa piireissä herättänyt. Ehkä kysymys nyt on selvitetty. Viikon kuitenkin kesti ennen kuin tasavallan presidentti otti asiaan kantaa ja ilmoitti kollegan naapurimaasta sinutelleen häntä puhelimessa, joten tilanne lienee hallinnassa.
Suomettumisoireita on ollut näkyvissä valtakunnassa muutenkin. Lieneekö tottumuksesta tullut toinen luonto, kun rähmällään oloa näytetään harrastettavan yhä enemmän nyt myös läntiseen suuntaan. Enää ei näytä riittävän, että Suomi pyrkii liehakoimaan ainoastaan EU:ta asettamalla itselleen tavoitteeksi kuuliaisen mallioppilaan aseman. Näyttäisi nimittäin siltä, että siitä lähtien kun Yhdysvallat toteutti hyökkäyksensä Irakiin, on suomalaisia hyvinkin korkealta ja arvovaltaiselta taholta neuvottu olemaan arvostelematta amerikkalaisten toimia. Perusteluna on ymmärtääkseni esitetty, ettei pidä suututtaa maailman ainoaa suurvaltaa arvostelemalla sen tekemisiä. Neuvossa on tietenkin kysymys kehotuksesta 1970-luvulla opittuun itsesensuuriin, joka siis tällä kertaa koskee Yhdysvaltoihin kohdistuvaa kritiikkiä.
Suoranaisen kauhun valtaan näyttävät edellä mainitut "neuvoantajat" joutuneen, kun presidentti Halonen meni YK:ssa koko maailman edessä tuomitsemaan Yhdysvaltain hyökkäyksen Irakiin kansainvälisen oikeuden vastaisena. Joten suomettumisessa löytyy, joka suuntaan.

Posted by Piruparka at 05.10.04 16:13

Comments

Post a comment