« POLIITTINEN VÄRIKARTTA | Vasta julkaistut | VAIKKA VOISSA PAISTAIS »

lokakuu 12, 2004

VAALIMAINONTA

Nyt kun vaalimainokset ovat taas ilmestyneet katukuvaan ja kylänraiteille kaiken kansan pällisteltäväksi, on esitetty kysymyksiä erilaisille mainonnan asiantuntijoille ja muille tunnetun ja tunnustetun tyylitajun omaaville ilmoittelun tehokkuudesta, tyylistä ja sanoman perillemenomahdollisuuksista. Kovin korkeita arvosanoja eivät ainakaan ne tietäjät, joiden kannanottoihin allekirjoittanut on törmännyt, ole tämänkertaisista julisteista antaneet.
Jollain psykologilla saattaisi olla perusteltu ja tyhjentävä selitys sille, miksi allekirjoittanut on aina kiinnostaneet teiden varsille asetetut vaalimainokset. Oma käsitykseni on se, että mielenkiinto johtuu vaalimainosten ratkaisevasta merkityksestä tapahtumaan, jota voisi kutsua luetun tekstin ymmärtämisprosessin ensiaskeleiksi. Tämä ahaa- tai heureka- ilmiö tapahtui talvella 1956. Kävin tuolloin kansakoulun ensimmäistä luokkaa ja lukutaidon oppiminen oli suurinta ja ihmeellisintä, mitä siihenastisen elämäni aikana oli tapahtunut ja avasi portit kaikenlaisen tiedon ihmeelliseen maailmaan. On selvää, että tuota uutta ja ihmeellistä taitoa oli kokeiltava kaikkiin mahdollisiin teksteihin mitä kohdalle sattui tulemaan. Tuona talvena elettiin aikaa, jolloin Urho Kekkosen 25 vuotta kestänyt presidenttitaival alkoi, jolloin hänen ja puolen tusinan muun ehdokkaan vaalimainoksissa siis riitti lukuharjoituksia.
Ehkä noista ajoista lähti myös Piruparan kiinnostus yhteisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin, toisin sanoen politiikkaan. Esiintyihän tuon ajan vaalimainoksissa ehdokkaiden ja valitsijamiesten nimien ja kuvien lisäksi myös eri puolueiden tunnukset ja vaaliteemat, jotka nyttemmin ovat jo mielestä hävinneet, mutta jotka tuolloin osasin kutakuinkin kaikki ulkoa ja joita sitten tuli hoettua ja huudeltua vähän joka tilanteessa.
Tulipahan tässä vaan mieleen, että kuinka ympäröivä yhteiskunta nykypäivänä suhtautuisi ekaluokkalaisiin, jotka v-kirjaimella alkavien syvämietteisten ilmaisujen asemesta kailottaisivat julki eri puolueiden vaalitunnuksia ja muita aatteellisia julistuksia. Saattaisi vanhemmille käydä kutsu lastensuojelu- tai muiden viranomaisten puhutteluun epäiltynä lasten poliittisesta hyväksikäytöstä tai muusta tilanteeseen luontuvasta rikkeestä.
Totuuden nimessä on todettava, että vähintäänkin laimeita nämä tämän päivän vaalimainokset ovat. Siisteydessään ne eivät tietenkään loukkaa ketään, mutta ei niillä äänestysaktiivisuuttakaan nosteta puhumattakaan, että niissä riittäisi ainesta ekaluokkalaisten lukuharjoitusten kohteeksi.

Posted by Piruparka at 12.10.04 16:16

Comments

Post a comment