« VAALIMAINONTA | Vasta julkaistut | TAKAISINKO MIESELÄTTÄJYYTEEN? »

lokakuu 15, 2004

VAIKKA VOISSA PAISTAIS

Voissa paistamisella tiedetään olevan myönteinen merkitys ruokaan, ellei nyt ihan sen terveellisyyteen, niin makuun kuitenkin. Samaa vaikutusta mainitulla ravintoaineella - ainakaan vanhan sanonnan mukaan - ei ole itäiseen naapuriimme, joka siis pysyy ryssänä voissa paistamisesta huolimatta. Tällaisen vaikutelman sai, kun lueskeli alkuviikolla julkaistua laajaa kansainvälistä kyselytutkimusta, jonka mukaan suomalaiset suhtautuvat eurooppalaisista, Kosovoa lukuun ottamatta, ylivoimaisesti nihkeimmin Venäjään.
Erilaisia selityksiä tälle, ehkä hieman kiusallisellekin, ilmiölle on etsitty ja julki-ilmaistu jopa presidentillisillä äänijänteillä. Syitä ollaan oltu löytävinään pitkästä ja sotienkin sävyttämästä historiasta, menetetystä Karjalasta, tämän päivä rikollisuudesta ja ties mistä. Lisäksi joissain tiedotusvälineissä sotkettiin Venäjä ja venäläiset. Toisin sanoen väitettiin suomalaisten asennoituvan karsaasti venäläisiin, kun Helsingin Sanomien julkaisemassa tutkimuksessa puhuttiin nimenomaan suhtautumisesta Venäjään, joka ainakin oman ymmärrykseni mukaan on eri asia kuin venäläinen.
Koska nykyisin Suomessa on ajattelun vapauden ohella voimassa myös sananvapaus, katson oikeudekseni julkituoda Piruparan ajatuksia, joita edellä mainitun kyselytutkimuksen lukeminen sarkasmiin taipuvaisessa mielessä herätti.
Koko sodan jälkeisen ajan aina tuonne 1990-luvun alkuun "Suomen virallinen ulkopolitiikka" vakuutteli ystävyyttä, yhteistyöalttiutta ja avunantovalmiutta Neuvostoliitolle. Painotus oli sanalla "virallinen" ja vastaväitteiden esittäjät leimattiin lähes maanpettureiksi. Tuolloin ei tehty kyselytutkimuksia suomalaisten suhtautumisesta naapuriin ja siksi kai YYA-liturgian julistajat uskoivat koko kansan - itsensä tavoin - olevan perin juurin suomettuneita. Näinhän ei tietenkään ollut ja vaikka ystävällisten suhteiden ylläpitäminen naapurin kanssa olikin yleisesti hyväksyttyä, rähmällään olo ärsytti niin vietävästi suomalaista perusluonnetta. Kansa pui nyrkkiä taskussaan kun se uskoi, että sodan jälkeisessä Suomessa entinen vihollinen nöyryytti suomalaispoliitikkoja ja tanssitti heitä mielensä mukaan. Ilman gallupeitakin tiedetään, että nihkeä suhtautuminen naapuriin oli hyvinkin yleistä jo tuolloin. Kun vielä selvisi, että suomettuminen ja rähmällään olo oli suurella osalla suomalaispoliitikkoja vapaaehtoista, kiukustuneet suomalaiset langettavat syyn siitäkin naapurin niskoille. Suomalaisille kun näyttäisi olevankin yksi lysti, onko naapurin nimi Venäjä vai Neuvostoliitto, siinä se on rajan takana ärsyttämässä kuitenkin.

Posted by Piruparka at 15.10.04 16:18

Comments

Post a comment