« MURTUNUT MUURI | Vasta julkaistut | Piruparka kirjoineen »

marraskuu 16, 2004

ILMIÖ VAI PERÄTI USKONTO ?

Sitä on tarjolla runsain mitoin jopa uskonnolliset mittasuhteet täyttävää globalisaatiojulistusta. Vai pitäisikö sanoa maapalloistumissanomaa. Siitä, kenen etuja joillekin jopa uskonnoksi muodostunut ilmiö, nimeltään globalisaatio palvelee, ei taas ole epäilystäkään. Tämä ilmiö on saanut talouskehitystä ainoana kaikkivaltiaana palvovat fakki-idiootit lähes hurmioituneeseen tilaan ja viemään aatettaan ristiretkeilijän innolla kohti Kaukoitää, jossa ahneelle hamstrattavia pääomia kertyy ainakin halvan työvoiman muodossa.
Olen jostain lukenut, että yhteiskunnan tapa välttää päätöksentekoa on laatia erilaisia raportteja. Tämä pitää paikkansa ainakin Suomessa. Työryhmiä nimitetään, niitä istuu ja raporttia syntyy. Kenen käytettäväksi ja kenen tarpeisiin, se onkin jo toinen juttu. Ennakkotiedot viimeksi julkaistusta, Anne Brunilan johtaman globalisaatiotyöryhmän raportista kertoivat, ettei yksimielisyyttä riittäisi edes raportin allekirjoittamiseen. Ratkaisu tietenkin löytyi, kun päätettiin, että tällä kertaa saa riittää puheenjohtajan allekirjoitus. Toki muutama muukin halukas allekirjoittaja työryhmän jäsenistä olisi löytynyt. Se ilmeni innokkaina kädenheilutuksina, kun heiltä asiaa raportin luovutustilanteessa tiedusteltiin.
Sama innostus näytti, ainakin jossain määrin tarttuneen myös pääministeri Vanhasen, yleensä niin vakaana näyttäytyvään olemukseen. Sen verran harvinaisia tunteenpurkauksia ne tuolta mieheltä ovat, että niiden on epäilty olevan merkki presidenttipelin avauksesta ja samalla viesti istuvan presidentin suuntaan, jolla tunnetusti on vahvojakin epäilyjä nykyisen globalisaatiokehityksen vaikutuksista. Saattaa näinkin olla. Silmäiltyäni kuitenkin julkisuudessa esitellyn raportin pääkohtia, yhdyn näkemyksiin, jotka löysivät siitä samoja piirteitä kuin taannoisesta keskustan lanseeraamasta työreformista. Sen verran yhtäläisyyksiä löytyy, että uskon työreformin todelliseksi isäksi väitetyn Vanhasen innostuksen johtuneen juuri näistä yhteneväisyyksistä. Työreformihan – kuten hyvin muistetaan – nuijittiin aikoinaan maan rakoon sen verran tylysti, ettei ylösnousemusta kukaan uskaltanut edes ajatella. Tuolloin taisi Vanhasen onni olla, että pysytteli, vaatimattoman roolinsa mukaisesti, taustalla ja antoi silloisen keskustan puheenjohtaja Esko Ahon paistatella julkisuuden valokeilassa esittelemässä ”Ahon työreformiksikin” mainittua tekelettä. No, Ahon matka kohti poliittisen unohduksen alhoa alkoi työreformista ylpeilyä seurannutta lankeemusta. koruttoman vaatimattomana pysyneelle Vanhaselle sen sijaan ylösnoussut työreformi ilmestyi globalisaatiotyöryhmän raportin muodossa. Onko siis kysymys uskonnosta, ilmiöstä vai jopa uskonnollisesta ilmiöstä? Ihmettelee Piruparka.

Posted by Piruparka at 16.11.04 16:36

Comments

Post a comment