« lokakuu 2004 | Vasta julkaistut | joulukuu 2004 »
marraskuu 30, 2004
NEUVOSTELLEN
Vaikka varsinainen ”kunniakierros” ja kansalaisten palkitseminen mitalein tekemisistään, tapahtuu suuremassa mittakaavassa vasta joulukuun kuudentena, jo nyt tasavallassa on jaettu mainetta ja kunniaa myöntämällä ansioituneille kansalaisille erilaisia arvonimiä. En tunne käytäntöä kovinkaan hyvin, mutta luullakseni niin mitalit kuin arvonimetkin, joutuu joku ulkopuolinen - eikä siis juhlakalu itse - anomaan ja myös esittämään anomuksen tueksi vankan joukon perusteluita. Koskaan ei aistimiini ole sattunut tilastoa joka olisi kertonut, mikä on hylkäysprosentti esimerkiksi erilaisten neuvosten nimitysten yhteydessä. Ei kuitenkaan liene kovin yleistä, että kovin heppoisin perustein kukaan lähtisi arvonimeä kenellekään hakemaan. Toinen seikka, joka näissä yhteyksissä tulee esiin, on arvonimen hinta. Vuorineuvoksen titteli lienee kallein ja siitä alaspäin hinnat tiettävästi halpenevat.
Se, mikä sai pakinanväsääjän pohtimaan arvonimiproblematiikkaa, johtui uutisesta, jossa kerrottiin Riitta Uosukaiselle myönnetyn valtioneuvoksen ja Pertti Paasiolle ministerin arvonimen. Todettakoon, että komeilta kalskahtavia ovat tittelit. Se on myönnettävä. Varsinkin valtioneuvos antaa hyvinkin arvokkaan ja kunnioitusta herättävän kuvan. Vaikutelma todennäköisesti johtuu mainittujen tittelinkantajien harvinaisuudesta. Valtioneuvoksen arvonimeä ei ennen Riitta Uosukaista ole kantanut kuin seitsemän ihmistä, joista elossa olevia on ainoastaan Harri Holkeri. Muita valtioneuvoksia ovat olleet J.K. Paasikivi (ent. senaattori, myöhemmin mm. pääministeri ja tasavallan presidentti 1930), E. N. Setälä (professori 1934), E.Y. Pehkonen (ent. senaattori, maaherra 1948,), K.A. Fagerholm (ent. pääjohtaja, ent. pääministeri, ent. puhemies 1969), Martti Miettunen (ent. maaherra, ent. pääministeri 1977), Johannes Virolainen (kansanedustaja, ent. puhemies, ent. pääministeri1989), Harri Holkeri, (ent. pääministeri, pankinjohtaja 1998). Eli tuolta1930–luvulta lähtien valtioneuvoksia on leivottu keskimäärin yksi vuosikymmenessä. Kuten listasta huomataan, Riitta Uosukainen on myös ensimmäinen naispuolinen valtioneuvos. Hänen ansioluettelossaan mainitut tehtävät ovat: entinen puhemies ja filosofian lisensiaatti. Kun tiedetään, että arvonimianomuksen oli allekirjoittanut puhemies ja ent. pääministeri Paavo Lipponen, ei ajatus pelkän puhemiehen toimen nostamisesta valtioneuvoksen arvonimen arvoiseksi tehtäväksi, ole kaukana. Pitkä eduskuntatyö ja lyhyehkö opetusministerin posti toki antavat hieman lisäpotkua. On kuitenkin muistettava, että aika monia, varsin useissakin tehtävissä ansioituneita eduskunnan entistä puhemiestä elelee ilman minkäänlaisia arvonimiä ja titteleitä, puhumattakaan, että heidät nostettaisiin neuvostelemaan ihan valtioneuvoksena. Herää pieni epäilys, ettei vaan arvokkaaksi mielletylle valtioneuvoksen arvonimelle aukeaisi nyt tehdyn nimityksen myötä inflaatiokierre, jolloin määrä jatkossa tulee korvaamaan laadun.
Posted by Piruparka at 04:42 PM | Comments (0)
marraskuu 26, 2004
VITSIT JA NIIDEN KERTOJAT
Jotkut viisaat ovat väittäneet, että maailmassa on olemassa ainoastaan muutama kymmenen perusvitsiä ja kaikki muut ovat niiden johdannaisia. Joidenkin kohdalla näin saattaa ollakin. Varmaan monta laihialaisten nuukuudesta kertovaa tarinaa on kerrottu myös tarkasta rahankäytöstään tunnetuista skoteista tai jopa päinvastoin. Vitsailut Ahti Karjalaisen vaatimattomasta kielitaidosta, jotka myöhemmin kehittyivät lähes kaikkien hölmöilyjen kertomiseksi Karjalais-vitseinä, ei ole suomalainen ilmiö, vaan vastaavia ”valtiomiestarinoita” löytyy kaikkialta.
Takavuosina esitettiin oikein useampia jaksoja käsittävä televisio-ohjelma, jossa tohtorismies – Olli Alho- nimeltään opetti typerille suomalaisille vitsin vai oliko peräti huumorin perimmäistä olemusta. Mitään muuta mainitusta ohjelmasta ei ole jäänyt mieleen kuin, että harvoin on tullut nähdyksi kuivakiskoisempaa ja tuhauttavampaa ohjelmaa.
Näitä Alhon sukulaissieluja löytynee jokaisen tuttavapiiristä. Huonoa vitsiä kun tuskin kukaan viitsii lähteä edes kertomaan ja siksi kerrottua vitsiä seurannut kuulijoiden huvittuneisuuden puute johtuu mitä ilmeisimmin esittäjän heikohkoista kertojantaidoista. Tällaisessa tilanteessa mainitut puutteelliset kertojanlahjat omaava vitsinkertoja alkaa selittää vitsiä eli kertomaan mikä siinä oli se varsinainen naurettavuus. Ja tilanne ei kun pahenee. Kuulijat häkeltyvät ja vitsinkertoja nolostuu jos ymmärtää – aina ei ymmärrä.
Toisen ryhmän vitsinkertojia muodostaa joukko, joka aloittaa mahtipontisesti hyvän jutun kertomisen. Kuulijat hiljenevät ja keskittyvät kuuntelemaan tarinaa ja odottamaan sen kohokohtaa. Odottamisesta tulee pitkä, koska huipentumaa ei tule. Ei siksi, ettei sitä vitsissä olisi. Vaan ainoastaan siksi, että kertoja on yksinkertaisesti unohtanut sen. Hän alkaa pohtimaan oliko se nyt niin vai oliko se näin. Pian kuulijat kyllästyvät tähän jahkailuun ja keskittyvät muihin asioihin, kunnes edellä mainittu ”humoristi” taas haluaa kaiken huomion keskittyvän itseensä ja huudahtaa:
- Hei, nyt mä muistin sen.
Ja taas ihmiset hiljenevät kuuntelemaan mitä tuleman pitää. Mutta kun ei tule. Sama jahkailu vaan alkaa uudelleen.
Seuraavia tarinankertojia löytyy usein naisten joukosta. Itse asiassa ei voi oikein edes puhua tarinankertojista, koska koko kertominen tuskin koskaan pääsee edes alkua pidemmälle, kun kertoja purskahtaa nauramaan, pystymättä naurultaan kertomaan oikeastaan mitään.
Monien on syytä muistaa, että tarinoiden ja vitsien kertominen on taitolaji, jota toki voi harjoitella, mikäli ilmenee valtaisaa kaipuuta päästä niillä keinoin ihmisten suosioon ja kansanjoukkojen keskipisteeksi.
Posted by Piruparka at 04:41 PM | Comments (0)
marraskuu 18, 2004
Piruparan historiaa eli kun entisestä palopäälliköstä tuli pakinoitsija
Loviisan Sanomien pakinoitsijanimimerkki Piruparan takaa löytyy Harri Hakala Ruotsinpyhtäältä, jonka juuret ovat Pohjanmaalla, Vaasassa. Keski-ikään mennessä hän on ehtinyt hankkia kokemusta monelta eri alalta. Nuorena merillä ollessaan, hänellä oli mahdollisuus kiertää kolmessa eri maanosassa tutustuen muiden muassa sellaisiin mielenkiintoisiin kaupunkeihin kuten Buenos Aires ja Rio de Janeiro. Ennen pakinoitsijaksi ryhtymistään hän oli tehnyt pitkän uran palo- ja pelastustoimen palveluksessa, edeten niin sanotulla pitkän linjan metodilla eli usealla paikkakunnalla eri virkatehtäviä hoidellen aste asteelta aina pienen kunnan palo- ja väestönsuojelupäälliköksi asti.
Elämän eri vaiheissa Piruparka on tullut hankkineeksi myös niin linja-auton kuljettamiseen kuin kokin ammattiinkin tarvittavaa koulutusta. Portsarina hän on seisoskelut useiden kapakoiden ovilla, unohtamatta myöskään asiakkaana olemisen hyviä puolia. Olut ei ole ollut ainoastaan nautiskelun kohde. Hän on myös myynyt sitä. Kuten myös muita artikkeleita.
Pientä eksotiikkaa löytyy ehkä myös kesästä, jonka Piruparka vietti työskennellen sirkuksessa, tosin vailla mitään taiteilijoiden ammattikunnan glamouria ja hohdokkuutta.
Piruparan "pakinoitsijauraa" Loviisan Sanomissa edelsi työttömyysjakso, jonka kestäessä suomalainen, työttömän työvoiman tarkkailuun orientoitunut järjestelmä edellytti tarkkailtaviltaan osallistumista toimintaan, jota koreasti työvoimakoulutukseksi kutsutaan. Myös Piruparka sai toimeksiannon osallistua tähän kyseessä olevaan, niin kutsuttuun koulutukseen.
Asianomainen koulutus tarkoitti sitä, että koulutettava antoi ilmaiseksi aikaansa jonkin työnteettäjän käytettäväksi työharjoitteluksi kutsuttuna ajanjaksona, suorittaakseen tämän määräämiä tehtäviä. Siis ilman työstä suoritettua palkkaa.
Koska Piruparka katsoi aikansa sen verran arvokkaaksi, että antoi sitä hyvin kitsastellen toisten käytettäväksi ilman asianmukaista korvausta, hän uskoi selviävänsä kaksi kertaa viikossa ilmestyvän lehden palkattomana pakinoitsijana työharjoittelujaksosta varsin vähäisin vaurioin.
Tämä tapahtui vuonna 2001. Varsinaisen työharjoittelujaksoksi kutsuttuna ajanjaksona Piruparan pakinoita taidettiin julkaista tasan yhden kerran.
Vasta sen jälkeen, kun pakinan rustaamisesta alettiin suorittaa asianmukaista korvausta, pakinoita alkoi ilmestyä Loviisan Sanomissa tasaiseen tahtiin. Viime vuosina Piruparan pakina on ilmestynyt kutakuinkin jokaisessa lehden numerossa. Syksyyn 2005 mennessä pakinoita on ilmestynyt jo yli 360. Alkuvuosien pakinoista, joita on siteerattu paljon myös muissa lehdissä, Piruparka on julkaissut kirjan, jota on myös mahdollisuus tilata.
Posted by Piruparka at 01:35 PM | Comments (0)
marraskuu 17, 2004
Piruparka kirjoineen
Posted by Piruparka at 03:19 PM | Comments (0)
marraskuu 16, 2004
ILMIÖ VAI PERÄTI USKONTO ?
Sitä on tarjolla runsain mitoin jopa uskonnolliset mittasuhteet täyttävää globalisaatiojulistusta. Vai pitäisikö sanoa maapalloistumissanomaa. Siitä, kenen etuja joillekin jopa uskonnoksi muodostunut ilmiö, nimeltään globalisaatio palvelee, ei taas ole epäilystäkään. Tämä ilmiö on saanut talouskehitystä ainoana kaikkivaltiaana palvovat fakki-idiootit lähes hurmioituneeseen tilaan ja viemään aatettaan ristiretkeilijän innolla kohti Kaukoitää, jossa ahneelle hamstrattavia pääomia kertyy ainakin halvan työvoiman muodossa.
Olen jostain lukenut, että yhteiskunnan tapa välttää päätöksentekoa on laatia erilaisia raportteja. Tämä pitää paikkansa ainakin Suomessa. Työryhmiä nimitetään, niitä istuu ja raporttia syntyy. Kenen käytettäväksi ja kenen tarpeisiin, se onkin jo toinen juttu. Ennakkotiedot viimeksi julkaistusta, Anne Brunilan johtaman globalisaatiotyöryhmän raportista kertoivat, ettei yksimielisyyttä riittäisi edes raportin allekirjoittamiseen. Ratkaisu tietenkin löytyi, kun päätettiin, että tällä kertaa saa riittää puheenjohtajan allekirjoitus. Toki muutama muukin halukas allekirjoittaja työryhmän jäsenistä olisi löytynyt. Se ilmeni innokkaina kädenheilutuksina, kun heiltä asiaa raportin luovutustilanteessa tiedusteltiin.
Sama innostus näytti, ainakin jossain määrin tarttuneen myös pääministeri Vanhasen, yleensä niin vakaana näyttäytyvään olemukseen. Sen verran harvinaisia tunteenpurkauksia ne tuolta mieheltä ovat, että niiden on epäilty olevan merkki presidenttipelin avauksesta ja samalla viesti istuvan presidentin suuntaan, jolla tunnetusti on vahvojakin epäilyjä nykyisen globalisaatiokehityksen vaikutuksista. Saattaa näinkin olla. Silmäiltyäni kuitenkin julkisuudessa esitellyn raportin pääkohtia, yhdyn näkemyksiin, jotka löysivät siitä samoja piirteitä kuin taannoisesta keskustan lanseeraamasta työreformista. Sen verran yhtäläisyyksiä löytyy, että uskon työreformin todelliseksi isäksi väitetyn Vanhasen innostuksen johtuneen juuri näistä yhteneväisyyksistä. Työreformihan – kuten hyvin muistetaan – nuijittiin aikoinaan maan rakoon sen verran tylysti, ettei ylösnousemusta kukaan uskaltanut edes ajatella. Tuolloin taisi Vanhasen onni olla, että pysytteli, vaatimattoman roolinsa mukaisesti, taustalla ja antoi silloisen keskustan puheenjohtaja Esko Ahon paistatella julkisuuden valokeilassa esittelemässä ”Ahon työreformiksikin” mainittua tekelettä. No, Ahon matka kohti poliittisen unohduksen alhoa alkoi työreformista ylpeilyä seurannutta lankeemusta. koruttoman vaatimattomana pysyneelle Vanhaselle sen sijaan ylösnoussut työreformi ilmestyi globalisaatiotyöryhmän raportin muodossa. Onko siis kysymys uskonnosta, ilmiöstä vai jopa uskonnollisesta ilmiöstä? Ihmettelee Piruparka.
Posted by Piruparka at 04:36 PM | Comments (0)
marraskuu 12, 2004
MURTUNUT MUURI
Muutama päivä sitten tuli kuluneeksi tasan 15 vuotta siitä kun kylmää sotaa edustanut ja Saksan ohella tavallaan myös Eurooppaa kahtia jakanut Berliinin muuri niin sanotusti murtui. Tuosta murtumisesta lähti käyntiin tapahtumasarja, jota tuskin kukaan osasi ennustaa. Muurin ohella menneisyyteen hävisivät kutakuinkin kaikki se mitä tuo vuonna 1961 rakennettu monumentti oli koko olemassaolonsa aikana edustanut.
Kovin monilla suomalaisilla niin sanotuilla ”tavallisilla” ihmisillä ei taida olla omakohtaisia ko
kemuksia Berliinin muurista kovinkaan paljon. Omakin tietämykseni perustuu muutamien faktojen
ohella lähes yksinomaan kirjallisuuteen. Kukapa salaisia agenttitarinoita tai muuta vakoilukirjallisuutta lukenut olisi voinut välttyä törmäämästä vaikkapa ”Checkpoint Charlien”, joka toimi ehkä kuuluisimpana tarkastuspisteenä Länsi- ja Itä-Berliinin rajalla. Tätä tarkastuspistettä joutuivat rajaa ylittäessään käyttämään niin diplomaatit kuin muutkin ulkomaalaiset. Saksalaisilta Checkpoint Charlie oli suljettu. Kerrotaan, että kylmän sodan pahimpina aikoina eli Berliinin muurin rakentamisen tienoilla 1961-luvun loppupuolella neuvostoliittolaiset ja amerikkalaiset hyökkäysvaunut seisoivat niillä kohdin vastakkain noin 200 m:n etäisyydellä ja tähtäilivät toisiaan.
Ehkä hupaisinta muurin muuten synkässä historiassa oli se, että Neuvostoliiton vaatimuksesta aloitettua muurin rakentamista perusteltiin – ainakin aluksi – sillä, että muuri on pystytettävä estämään läntisestä Saksasta tulevien ihmismassojen pääsy rajan itäpuoliseen ”onnenmaahan”. Tällainen propaganda tietenkin lähinnä huvitti lännessä, kun tiedettiin, että vuosien 1949 -61 välisenä aikana päinvastaiseen suuntaan eli idästä länteen siirtyi laittomasti 2,7 miljoonaa ihmistä. Sen sijaan Neuvostoliitossa usko kommunismin ylivoimaiseen ihanuuteen taisi tuolloin vielä olla hyvinkin vakaata.
Vaikka muurin murtumista alkuun juhlittiin ja Saksan yhdistymistä pidettiin ehdottoman tärkeänä asiana, kuluneet 15 vuotta ovat nostaneet esiin muunkinlaisia näkemyksiä. Muiden muassa Saksan itäisten osien lähes kaksinkertaiset työttömyyslukemat ovat aiheuttaneet sen, että tutkimusten mukaan jopa 24 prosenttia saksalaisista toivoisi muurin olevan edelleen pystyssä
Posted by Piruparka at 04:30 PM | Comments (0)
marraskuu 04, 2004
SUURISTA SUOMALAISISTA
Viime aikoina valtaosalle kansalaisista on selvinnyt, että näinä aikoina puhuttaessa suurista suomalasista ei välttämättä tarkoiteta, fyysisesti kaikkien aikojen suurinta suomalaista, 248 senttistä Väinö Myllyrinnettä eikä tämän vähän pienempikokoisia lajitovereitakaan, joita nykyisin taitaa tavata varmimmin koripallokenttien tuntumasta. Huolimatta siitä, että Myllyrinne täyttäisi siis kirjaimellisesti suurimman suomalaisen mitat täysin ylivoimaisesti ilman minkäänlaista uhkaa kilpailijoista edes lähituntumassa, hän sijoittui Yleisradion järjestämässä Suuret Suomalaiset - kisassa ”vasta” 12:ksi.
Tässä, jo kuukausia kestäneessä ja vielä koko syksyn jatkuvassa, äänestyskisassa kysytään siis kansalaisilta heidän mielipidettään suomalaisista, jotka täyttäisivät suuruuden mitat muiltakin osin kuin vain pelkän koon perusteella.
Myönnän erehtyneeni, kun oletin Yleisradion ideanikkareiden olleen asialla ja keksineen suomalaisten itsetuntoa kohottavan, koko kansan kilpailun. Tällä uskoin pyrittävän siihen, että löytämällä suomalaisten joukosta niin suurmiehiä kuin -naisiakin, sillä voitaisiin kompensoida olympialaisten ja muun perinteisen suomalaisurheilun, jo pitkään jatkunutta alamäkeä aiheuttamasta enempää masennusta kansakunnan keskuudessa. Nykyaikaisista aerobiceista ja lasketteluista, vammaisurheilusta nyt puhumattakaan, kun siihen ei näyttäisi olevan. Olin siis väärässä, eikä näin sitten ollutkaan, vaikka tieto suomalaistulosten julkaisemisesta itsenäisyyspäivän aattona olisi edelleen antanut näin aihetta olettaa, vaan ohjelmaformaatti on keksitty aivan jossain muualla ja sitä on ehditty toteuttaa joidenkin Euroopan maiden ohella jo ainakin Kanadassa ja Etelä-Afrikassa.
Kun tässä taannoin julkaistiin tiedot kymmenestä loppukilpailuun päässeestä ja kerrottiin 100 eniten ääniä saaneen suomalaisen nimet, ei kovin montaa yllätystä tähän joukkoon mahtunut. Henkilöiden sijoituksista voidaan varmasti olla monta mieltä mutta uskoisin, että nyt äänestettyjen sadan suuren joukkoon mahtuivat kutakuinkin kaikki ne jotka sinne kuuluivatkin. Yhtä nimeä lukuun ottamatta. Piruparan ymmärrykseen ei mahdu millään, mitä tekee jonkun katurullalautailija? Arto Saaren nimi 26. sijalla Hertta Kuusisen ja Miina Sillanpään välissä???
Posted by Piruparka at 04:28 PM | Comments (0)
marraskuu 02, 2004
ERIPURAA EUROOPASSA
Johtuuko eripura EU:n komission henkilövalinnoissa yksinomaan kiistasta, jota käydään akselilla Italia ja Silvio Berlusconi vastaan muu Eurooppa. Vai oliko ehkä muita eurooppalaisia vastassa peräti taivaalliset sotajoukot Vatikaanista, jotka olivat ratsastamassa paavin toimeksiannosta ja tämän entisen avustajan Rocco Buttiglionen johdolla suvaitsemattomuuden suohon.
Oli miten oli. Kovin onnistunut tuo ratsastusretki ei ainakaan tähän mennessä ole ollut. Puuttumatta sen tarkemmin Italian ja nimenomaan Berlusconin sisäpoliittisiksikin väitettyihin motiiveihin, ei kasvojen menetys hänen kohdallaan ole kovinkaan kaukana.
Usein väitetään, että tunkiota ei suurten hajuhaittojen takia kannata kovin paljon tonkia, mutta sen verran on kuitenkin pintaa raapaistava, että sarkastinen mieli saa ajattelemiselle aihetta ja on mietteineen löytävinään melkoista raadollisuutta, jopa henkilökohtaisia kaunoja ja sellaista nokittelua, joiden yläpuolella olisi luullut koko Euroopan asioita käsittelevien henkilöiden olevan.
Muuksi, kuin henkilökohtaisten kaunojen sävyttämäksi kostonhimoksi, ei Piruparka osaa sanoa sitä, että vastineeksi kärsimästään tappiosta Berlusconi vaatii myös hollantilaisen komissaariehdokkaan hyllyttämistä. Hollannin eurooppaministeri kun meni syyttämään Italian pääministeriä koko jupakan syntipukiksi, kun tämä meni esittämään Buttiglionea Italian komissaariehdokkaaksi.
Myös muita henkilökohtaisiin kaunoihin ja hyvityksen saamiseen viittaavia tapahtumia on nähtävissä nyt esillä olevassa komissiokriisissä, joka näyttää kärjistyneen EU-parlamentin kahden pääryhmittymän, sosialistien ja konservatiivien väliseksi periaatekysymykseksi. EU-parlamentin sosialistiryhmän saksalainen johtaja Martin Schulz kun viime vuonna - Italian toimessa EU:n puheenjohtajamaana - sai kuulla pääministeri Berlusconilta luonnenäyttelijäkyvyistään, jotka Berlusconin mukaan parhaiten sopisivat luottovangin rooliin natsielokuvassa. Nyt mieleen tulee väistämättä ajatus, että tuolloin Berlusconista saatu erävoitto ei sosialistijohtaja Shulzille vielä riittänyt ja hänen oli saatava suurempi hyvitys, jonka hän näyttäisi ainakin tässä vaiheessa saaneen. Joten uskottava se on, että pienten poikien - koston ja hyvityksen nyansoimalla - sielunrakenteella sitä Eurooppaa vaan johdetaan.
Posted by Piruparka at 04:27 PM | Comments (0)