« ULKOPOLITIIKKAA JA NOPEITA JOUKKOJA | Vasta julkaistut | RUSSOFOBIAA »

joulukuu 10, 2004

SUOMALAINEN ITSETUNTO

En tiedä mikä oli J.L. Runebergin tarkoitus, hänen kirjoittaessaan ”On Suomi köyhä siksi jää…”. Kehottaako hän jäämään rutiköyhään maahan, jossa vaurastumisen mahdollisuuksia tuskin on vai tarkoittaako sana ”jää” veden kiinteää olomuotoa tai peräti verbiä, jonka merkitys saattaisi ilmentää jälkeen jäämistä tai jopa jälkeenjääneisyyttä.
Oli miten oli, mitään hyvää tuo ilmaisu ei ainakaan suomalaiselle itsetunnolle ole tehnyt. Ehkä kansallisrunoilijalla oli ihan hyvät tarkoitusperät, mene ja tiedä, mutta ainakin nykykielellä mainitun lausahduksen tarkoitus jää vähintään epäselväksi.
Eri yhteyksissä suomalaisten itsetuntoa on kolhittu sen jälkeenkin. Talvisodassa Suomi sai niin sanotusti takkiinsa, mutta kansalaiset hellivät itsetuntoa kohottavaa ajatusta pienen mutta urhean maan selviytymisestä pahan naapurin valloittamispyrkimyksiltä. Puhuttiin talvisodan ihmeestä, jota arvostettiin ympäri maailmaa. Kunnes selvisi, että Neuvostoliiton käsityksen mukaan koko talvisota oli pieni rajakahakka heidän luoteisrajallaan. Ja taas oli kansakunnan itsetunto nollassa, ellei peräti pakkasen puolella.
Jatkosodan aiheuttama nöyryytys sitten olikin sitä luokkaa, että se vei suomalaisten itsetunnon miinusasteille vuosikymmeniksi. Jopa sotaveteraanit tunsivat joutuneensa - ainakin yhteiskunnan taholta - kohdelluksi toisen luokan kansalaisina. Suomalaiset janosivat itsetunnon parantajia ja ketkä siihen olisivat olleet sopivampia kuin urheilijat. Kisoihin osallistuminen ja jalo kilpa eivät suomalaisille riittäneet. Vähintään mitali piti saavuttaa, ennen kuin urheilija kelpuutettiin kunnon kansalaiseksi.
Sitten Adolf Ehrnrooth ryhtyi puhumaan sotaveteraanien puolesta. Ja vähitellen suomalaisten omanarvontunto alkoi kohota. Ehrnrooth ei puhunut hävitystä sodasta ja korostamalla veteraanien tekemää työtä isänmaan itsenäisyyden puolustajina ja pelastajina hän sai aikaan sen, että häpeä hävitystä sodasta alkoi hälvetä. Enää ei muistettu haaveita Suur-Suomesta. Neuvostoliiton romahdus rohkaisi sitten suomalaispoliitikotkin kerman kuorintaan, pyrkimään saaliinjaolle ja ottamaan omat ansionsa veteraanien kunnian palautuksesta.
Piruparka ei halua maalata kuvaansa seinälle varottelemalla, että vuosikymmeniä kestäneen itseruoskinnan päättyminen ja nujerretun omanarvontunnon palautuminen kostautuu helposti menemällä niin sanotusti överiksi. Itsetunto alkaa näyttäytyä uhoamisena. Enää ei riitä, että unohdetaan hävitty jatkosota, vaan kohta se aletaan mieltää jopa voitoksi, kuten eräältä ”Suuren Suomalaisen” puolestapuhujalta tässä taannoin oli lipsahtaa.

Posted by Piruparka at 10.12.04 16:47

Comments

Post a comment