« VAKOILIJAN TOIMENKUVA | Vasta julkaistut | SUOMALAINEN ITSETUNTO »

joulukuu 08, 2004

ULKOPOLITIIKKAA JA NOPEITA JOUKKOJA

Viime aikoina tasavallassa on käyty keskustelua ulkopoliittisen linjan olemattomuudesta, jonka ohella parrat ovat pärisseet niin kutsutuista EU:n nopean toiminnan joukoista. Molempien aihealueiden keskiöstä löytyy istuva presidentti Tarja Halonen. Siksi mieli aivan johdattelematta kääntyy ajatukseen, että joko se nyt alkoi - presidenttipeli.
Ulkopoliittisen linjan puuttumisesta näyttäisivät huolta kantavan enimmäkseen tahot, jotka aina on mielletty ”harjoitetun ulkopoliittisen linjan” intohimoisimpina arvostelijoina. Käsite ”ulkopoliittinen linja” oli arkipäivää varsinkin 1970-luvulla ja se kuului poliittiseen liturgiaan vielä seuraavallakin vuosikymmenellä. Sen jälkeen sanaparia tuskin on kuultu muiden kuin Paavo Väyrysen suusta hänen puolustaessaan puolueettomuuspolitiikaksi kutsuttua suomettumisilmiötä. Siksi tuntuukin suorastaan hupaisalta, kun Tuure Junnilan perilliset kokoomuksessa haikailevat ulkopoliittisen linjan perään ja surevat sen puuttumista. Semminkin, kun Junnilan johdattelemana oppositiopuolue kokoomuksen lempiaihe oli räksyttää nimenomaan harjoitetusta ulkopolitiikasta. Ehkä nyky-kokoomuksella on oppositiopoliittiset eväät vähissä ja Kekkosen aikaan opittu mantra on päätetty ottaa uusiokäyttöön. Hieman luovempaa toimintaa kykypuolueelta kuitenkin olisi ollut lupa odottaa, vaikka ovat saaneetkin Liisa Jaakonsaaren kuoroon laulamaan kokoomuksen äänellä.
Toinen esillä ollut eriseuraisuuden aihe on ollut EU:n suunnittelemat nopean toiminnan joukot, joiden käyttöön isänmaammekin on luovuttamassa joitain satoja sotilaita. Perusteluna joukkojen toiminnalle on esitetty tilanteita, jolloin YK:n turvallisuusneuvoston jäsenet eivät - omaa etuaan ajaessaan - kykene antamaan legitimiteettiä puuttumiselle joidenkin maiden sisäisiin asioihin. Silti Piruparalle ei ole selvinnyt mitä näillä, eri EU-maista kootuilla, muutamalla tuhannella sotilaalla on tarkoitus tehdä. Yksi käyttötarkoituksista on kerrottu olevan kansanmurhien estäminen. Kieltämättä jaloa ja humanitaarista toimintaa, mutta mainituilla vahvuuksilla joukot tuskin kykenevät muihin operaatioihin kuin korkeintaan kylätappelun kaltaisten kriisien nopeaan tukahduttamiseen.
Kun nopean toiminnan joukoista puhutaan, yhä useammin toiminta-alueena esiin nousee myös Afrikka. Saattaisi olettaa, että monet EU-maat kantavat huolta erilaisista kriisitilanteista entisissä siirtomaissaan ja haluavat puuttua niihin ennen kuin niistä pääsee muodostumaan Ruandan tapahtumiin verrattavia katastrofeja. Ehkä näin. Kaukana ei kuitenkaan ole ajatus, että kyse onkin vain ja ainoastaan omien etujen turvaamisesta entisten siirtomaidensa alueilla, ennen kuin vaikkapa Yhdysvallat, jolla kokemusta interventioista riittää, lähtee tekemään omia, Irakin sodan kaltaisia, YK:sta riippumattomia toimiaan.

Posted by Piruparka at 08.12.04 16:44

Comments

Post a comment