« NEUVOSTELLEN | Vasta julkaistut | ULKOPOLITIIKKAA JA NOPEITA JOUKKOJA »

joulukuu 04, 2004

VAKOILIJAN TOIMENKUVA

Ehkä joulun alla ajatukset askartelivat liikaa odotettavissa olevan kinkun syönnin parissa, koska ajankohtaa edeltäneet tapahtumat alkoivat tuottaa ajatuksentynkää vasta mainittua kinkkua sulatellessa.

Tällä kertaa mielessä alkoi heräillä kysymyksiä vakoilijan toimenkuvasta. Kuten ehkä arvata saattaa, taustana mietteille oli Helsingin käräjäoikeuden päätös, jonka mukaan suomalaisia vakoilupomoja eli suojelupoliisin päällikköä Seppo Nevalaa ja saman puljun osastopäällikköä Petri Knapea vastaan nostetut syytteet niin sanotussa teleurkintajutussa hylättiin.

Kovin paljon tietoja julkisuuteen ei mainitusta tapauksesta ole annettu. Oikeuttakin käytiin suljettujen ovien takana. Tämä on toki kaikin puolin ymmärrettävää. Sen verran esiin on kuitenkin tihkunut tietoa, että edellä mainittuja päälliköitä syytetään siitä, että he ovat jättäneet ilmoittamatta eteenpäin sellaisesta tapauksesta, jossa heidän pohjoisessa Suomessa työskentelevä alaisensa oli tehnyt toimenkuvansa mukaista työtä eli tiedustellut (ottanut selvää, kysellyt, udellut, tutkinut, vakoillut, urkkinut, nuuskinut) asioita, joita tasavallan turvallisuuspoliisin tuleekin tehdä valvoessaan niin valtakunnan turvallisuutta kuin mahdollisia teollisuusvakoiluunkin liittyviä väärinkäytöksiä.

Koska suojelupoliisi Suomessa edustaa virallistaa vakoiluorganisaatiota, lienee selvää, että vakoilija vakoilee samalla tavalla kuin siivoja siivoaa tai keittäjä keittää. Tekee siis sille määrättyä, toimenkuvansa mukaista työtä. Se mitä keinoja vakoilemisessa saadaan käyttää ja kenelle niistä on ilmoitettava, on maallikolle hämärän peitossa, mutta mitään suurempia väärinkäytöksiä ei liene tapahtunut, koska käräjäoikeus on antanut vapauttavan päätöksen edellä mainituille päällikkötason toimille. Korkeimmissa oikeusasteissa lopputulos luonnollisesti voi muuttua, mutta jos käräjäoikeudessa syyttömäksi todetut henkilöt hovioikeudessa tuomittaisiinkin syyllisiksi, kansalaisten oikeustaju joutuisi jälleen kerran koetukselle.

Mistä tällaisessa teatterioikeudenkäynnissä sitten on kysymys. Aivan kuin itsestään ajatus kulkee taannoiseen Rusien, Stasin ja suojelupoliisin väliseen jupakkaan, jossa presidentin entistä avustajaa roikotettiin julkisesti niin sanotussa löysässä hirressä kuukausikaupalla. Millään ei ajatus tahdo uskoa ettei näillä kahdessa tapauksessa olisi hieman kuittauksen makua. Sen verran oudolta tuntuu, että valtion virallista turvallisuus- eli vakoiluelintä syytetään vakoilusta. Joka sen tehtävä kuitenkin on. Se miten tällaiseen tilanteeseen on tultu ja kenen toimesta se on tapahtunut, ei tietenkään ole tiedossa, mutta mielenkiintoinen tuo tieto luonnollisesti olisi.

Posted by Piruparka at 04.12.04 07:14

Comments

Post a comment