« FILISTEALAISET | Vasta julkaistut | PÄÄTÖKSESTÄ HUOLIMATTA »

tammikuu 14, 2005

ENSITAPAAMINEN

Kun kirjoitan tätä pakinaani Englannissa, Peterborough nimisessä kaupungissa, syy ei johdu siitä, että kiinnostukseni Eurooppaa ja sen ytimiä kohtaan olisi noussut sellaisin mittasuhteisiin, että niihin olisi ollut pakko lähteä tutustumaan lähemmin ja ihan paikan päälle. Ei, tilanne on paljon miellyttävämpi, tärkeämpi, arvokkaampi ja ennen kaikkea merkityksellisempi. Menossa on nimittäin ensitapaaminen henkilön kanssa, jonka myötävaikutuksella ylle merkitty kohotteli maljoja muutama viikko sitten lähes urakalla.

Olen tapaamassa ensimmäistä kertaa neljä viikkoa sitten syntynyttä tyttärentytärtäni. Huolimatta siitä, että Englannissa tuuli puhaltaa lähes samoissa lukemissa kuin taannoinen Rafael-myrsky Suomessa ja talvivaatteet tuntuvat tarpeellisemmilta kuin kotoa lähtiessä muutama päivä sitten, ensitapaaminen on ollut lämminhenkinen ja kaikin puolin vaikuttava.

Kaikkien todennäköisyyslaskelmien mukaan tämän ensitapaamisen tulee muistamaan ainoastaan tapaamisen toinen eli sen ikääntyneempi osapuoli. Nuoremman - joka jatkossa tulee tunnistamaan nimekseen Isla Aliisa - muistikuvat pohjalaissyntyisestä ”Paapastaan” alkavat muotoutua vasta muutaman vuoden kuluttua. Suvun tuorein jäsen tulee olemaan Suomen kansalainen. Paapan luonnollinen toive on, että hyvien Walesista lähtöisin olevien perintötekijöiden ohella, geeneissä säilyisi hitunen pohjalaista sisukkuutta, (jota salaivaiset savolaiset väittävät ilkeämielisesti jopa jääräpäisyydeksi), yrittäjähenkeä, mutta ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta, joka on pohjalaisten ehkä merkityksellisin luonteenpiirre.

Perustamatta sille, että joskus nykymaailma tuntuu olevan ainoastaan kierojen, katalien, muiden ihmisten hyväksikäyttäjien temmellyskenttä, Piruparka on vakuuttunut, että pohjalainen mentaliteetti kestää vähän kovemmatkin kolhut. Vaikka pohjalaisuus yhdistetään turhan usein kännipäisten nuorten miesten sekopäiseen örveltelyyn, pohjalainen sanonta kuuluu kuitenkin kutakuinkin niin, että ”vanhoos akoos asuu viisaus”.

Kun Piruparka istuu englantilaisen keittiön pöydän ääressä, päivän vähitellen herätessä Peterboroug’n tuuliseen aamuun, ajatukset liikkuvat pienen tyttärentyttären ympärillä ja hänen tulevaisuudessaan. Eväät hänellä hyvään ja täysipainoiseen elämään ovat. Ne ovat uusilla sukupolvilla aina paremmat kuin edeltäjillään. Hyvä näin. Isla Aliisa edustaa yhdettätoista sukupolvea siinä joukossa, jonka kantaisä Ison Vihan aikana, 1700-luvulla tuli Suomeen ja Pohjanmaalle eteläisestä Ruotsista erään luutnantin sotilaspalvelijana. Kun nyt pohjalainen ja walesilainen geeniperimä yhtyvät, mitä muta siitä voi tulla kuin parasta mahdollista. Senhän sanoo jo järkikin.

Posted by Piruparka at 14.01.05 07:18

Comments

Post a comment