« joulukuu 2004 | Vasta julkaistut | helmikuu 2005 »

tammikuu 28, 2005

SALAISUUKSIA TIEDUSTELEMASSA

Suomessa tiedustelutehtävissä toimivaa poliisiyksikköä kutsutaan Supoksi. Vastaavanlaisilla tiedusteluelimillä muualla maailmassa on eri nimiä ja ne livahtelevat säännöllisesti vakoilukirjallisuudessa ja -elokuvissa. Toimintatavat näillä tiedusteluelimillä riippuvat siitä, mistä maasta ja minkälaisesta tiedusteluperinteestä ja -kulttuurista on kysymys. Yhteistä kaikille on kuitenkin kaikkeen toimintaan liittyvä salamyhkäisyys, joka taas on ruokkinut käsitystä, että tiedustelutoiminnasta ainakin osa liikkuu lain ja asetusten ylä- ja ulkopuolella.

Vanhan vallan aikana Supon väitettiin olleen presidentin poliisi. Ehkä näin. Silloin asioita hoideltiin kuitenkin huomattavasti matalammalla profiililla kuin nykyisin eikä asioita revitelty lehtien palstoilla. Viime aikoina Supo kuitenkin on esiintynyt lööpeissä lähes samaan tahtiin kuin "nykäset" ja "jasminet". Näillä julkisuuden kaipuu lienee lähtöisin kuitenkin jostain muusta kuin yhteiskunnan avoimuudesta.

Jokin aika sitten putkahti esiin tieto, että ne tapaukset, joiden yhteydessä Supo on viime aikoina ollut julkisuudessa, ovatkin olleet ulkomaisten eli lähinnä amerikkalaisten ja saksalaisten tiedustelupalveluiden testejä, joilla on mitattu suomalaisen Supon kykyä ja taitoa toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Tiedustelutietoa väitetään vuodetun tahallisesti Rusien / Stasin, Mattilan ja ehkä myös Lehesvuon tapausten yhteydessä. Ja kuinkas kävi. Ainakin niin sanotussa Rusi- jutussa "salaista" tietoa käsiteltiin siellä, missä tasavallan salaisinta ja tärkeintä tietoa (kuten Karpelan ja Niinistön suhdetta aikoinaan) muutenkin käsitellään eli eduskunnan kuppilassa. Sieltä tieto levisi valtakunnan seuraavaksi tärkeämpien ihmisten tietoon eli jääkiekkoliiton ylimpään johtoon. Jossain vaiheessa asiasta tiedotettiin myös niille, joille tieto virallisesti kuuluukin eli presidenteille Halonen ja Ahtisaari sekä pää-, ulko- ja sisäministerille. Siinä vaiheessa Supon salainen tiedusteluaineisto oli jo niin suuren joukon tiedossa, että kun sisäministeri Itälä, Lipposen käskystä (tietenkin), meni kertomaan suurta salaisuutta oppositiopäällikkö Aholle, vastaanotto taisi olla samaa luokka jos olisi kertonut vanhaa ja kulunutta vitsiä.

No, sen verran Piruparkakin on vuosien saatossa lukenut agentti- ja vakoilukirjallisuutta ja perehtynyt siihen, ettei kaikki aina ole sitä miltä näyttää. Ehkä ei tässäkään tapauksessa? En kuitenkaan ala kovin paljon vaivata päätäni pohtimalla, mitkä ovatkaan perimmäiset syyt vaikkapa Seppo Nevalan erottamispyrkimyksille? Mitä Rusi- jupakassa peiteltiin? Kuinka isot ja arat liikavarpaat olivat lähellä ja vaarassa tallautua? Mielenkiintoista seurattavaa kuitenkin!

Posted by Piruparka at 07:28 AM | Comments (0)

tammikuu 25, 2005

MARKKINARAKO

Mikäli olen lainkaan ymmärtänyt oikein markkinatalouden peruskysymyksiä, sellaista markkinoilla olevaa tarjonnan vajetta, joka ei vastaa kysyntää kutsutaan markkinaraoksi, jonka havaittuaan järkevä ja toimelias yrittäjä ryhtyy töihin puutteen korjaamiseksi ja hoitaa asiat niin, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja markkinoilla oleva vaje eli markkinarako tulee täytetyksi.

EU:n komissio julkaisi hiljattain barometrin, jonka mukaan suomalaisista ainoastaan 28 prosenttia suhtautuu henkilökohtaiseen yrittäjyyteen myönteisesti, kun vastaava luku esimerkiksi Yhdysvalloissa on 60 prosenttia. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että niitä kysynnän ja tarjonnan eroja joita suomalaisessa yhteiskunnassa ilmenee, eivät suomalaiset ole kovin innokkaita tasapainottamaan eli täyttämään olemassa olevaa markkinarakoa.

Kun kapitalistisen järjestelmän toimintaperiaate on sellainen, että kysynnän ja tarjonnan tulee olla kutakuinkin tasapainossa, tarjonnassa oleva vaje eli markkinarako toimii tyhjiön tavoin ja "imee" kysyntää vastaavaa toimintaa markkinoiden tasapainottamiseksi.

Ei Piruparka miksikään kapitalismin ja markkinatalouden konsultiksi ole ryhtynyt, vaikka edellä olevasta sellaisen vaikutelman saattaisi saadakin. Ei, kysymys on ymmärtämisestä. Toisin sanoen on tiedettävä perusasiat, ennen kuin ryhtyy arvostelemaan liiketoimintaa, jota harjoitetaan kaikkien markkinatalouden perussääntöjen mukaan.

Hoksaavaisimmat varmasti jo havaitsivat, että kysymys on liiketoiminnasta, jota Venäjän kaupallisen edustuston omistamissa huoneistoissa väitetään harjoitetun. Moraalilla ja liiketoiminnalla yleensäkin on varsin vähän tekemistä keskenään. Siksipä niitä tässäkään yhteydessä on turha sekoittaa keskenään. Ei edes puhua siitä, mikä on sopivaa diplomaateille, he kun ovat suomalaisen lainsäädännön ulottumattomissa. Siksi ainoaksi kannanmäärityksen perusteeksi jää kapitalismin ja markkinatalouden lainalaisuudet, joita edellä parhaan kykyni mukaan pyrin kuvaamaan.

Eli vielä kerran. Kun suomalaisilla ei ole ollut halukkuutta ryhtyä yrittäjiksi ja hoitaa markkinoilla olevaa kysyntää ja tarjontaa tasapainoon, sen ovat hoitaneet venäläiset, jotka päästyään kommunismin ikeestä, ovat innokkaina lähteneet toteuttamaan markkinatalouden toimintaperiaatteita kaikessa missä se on mahdollista.

Moralistit tietenkin väittävät, että tarjonta luo kysyntää. Näin uskotellaan olevan varsinkin kun puutteen poistamiseksi tarkoitetut markkinaraot tuodaan mukana Venäjältä. Me markkinatalouteen uskovat luotamme kuitenkin siihen, että edellä mainitussa, närkästystäkin herättäneessä toiminnassa, toteutetaan ainoastaan kirkasotsaisesti kapitalismin perusperiaatteita.

Posted by Piruparka at 07:24 AM | Comments (0)

tammikuu 21, 2005

RAJALINJAT

Pakinoitsija seuraa huuli hämmästyksestä pyöreänä jälleen kerran voimistumassa olevaa keskustelua siitä, missä kulkee Suomen itäraja ja siitä missä sen pitäisi kulkea. Suomen rajoja on siirrelty monissa rauhansopimuksissa. Mikä on se rauhansopimus, missä vedettyjä rajalinjoja tulisi noudattaa? Miten suhtauduttaisiin vaikkapa Turun rauhassa piirrettyihin rajalinjoihin? Tämänkin pakinan kirjoittaminen tapahtuisi silloin mitä todennäköisimmin lähes rajavyöhykkeellä.

Viimeiset 60 vuotta on puhuttu Karjalan palauttamisesta. Ei siis mikään uusi asia ja toki koti-ikävää potevien Karjalasta ja kotiseudultaan evakkoon joutuneiden vaatimukset ovat saaneet ymmärrystä ja ovat henkilökohtaisina tunneilmaisuina olleet perusteltuja ja hyväksyttyjäkin.

Nyt äänensävy kellossa tuntuu kuitenkin muuttuneen. Ei paljon, mutta sen verran kuitenkin, että se melkein panee toivomaan omaa huonokuuloisuutta. Onko tosiaan niin, että suomalaiset eivät osaa suhtautua itäiseen naapuriin luontevasti? Ellei mielistellä, nöyristellä ja olla muuten rähmällään, niin johan kaivetaan esiin vanhat AKS:n tunnuslauseet: "Suomi suureksi ja Viena vapaaksi", jotka naamioidaan perinteisen Karjala-keskustelun kaapuun. Ehkä ei tarvitse kovin paljon enää ihmetellä mistä naapurin puheet suomalaisten asennemuutoksesta heitä kohtaan johtuvat. On itsestään selvää, että puheet Karjalan kuulumisesta Suomelle on pään takomista siihen kuuluisaan, niillä alueilla kasvavaan mäntyyn.

Etteivät kaikki utopistiset haaveet romuttuisi nykyisiltä Karjala keskustelijoilta, voin lohduttaa heitä samaan sarjaan kuuluvalla tarinalla jostain tulevaisuudesta:

Entiset valtionpäämiehet Kennedy ja Breznev tapasivat korkeuksissa ja hetken keskusteltuaan päättivät pyytää Pietarilta lupaa käväistä maan päällä katsomassa, kuinka maailma makaa. Lupaa ei luonnollisestikaan myönnetty, mutta Pietari, hyväsydämisenä miehenä, lupasi kaksikolle, että saavat lukea päivän lehdet.

Heti ensimmäiset otsikot kertoivat: "Vuosisadan suurin talouslama koettelee Yhdysvaltoja". Breznev naureskeli, että eipä näytä menevän hyvin kapitalistin paratiisissa. He jatkoivat lehtien selaamista ja kas kummaa, silmiin ei sattunut yhtään sanaa Neuvostoliitosta.

- On se ihmeellistä, että maailman toisesta suurvallasta ei löydy yhtään uutista, tuumasi Breznev. Ja olihan se melko outoa myös Kennedyn mielestä.

Herrat alkoivat etsimisen uudelleen ja tutkivat kaikki lehdet perusteellisesti. Ja löytyihän sitä tietoa lopulta. Eräästä paikallislehdestä löytyi pieni, yhden palstan uutinen, jonka otsikkona oli:

"Rajakahakat jatkuvat Suomen ja Kiinan rajalla". Joten uskoa vaan tulevaisuuteen, toivottaa Piruparka.

Posted by Piruparka at 07:22 AM | Comments (0)

tammikuu 18, 2005

PÄÄTÖKSESTÄ HUOLIMATTA

Viime viikot kaikki mahdolliset tiedotusvälineet ovat revitelleet Aasian katastrofia, tsunamia ja sen aiheuttamia tuhoja niin, että muille uutisille tuskin on jäänyt tilaa. Tätä seuratessa Piruparan pääkopassa syntyi ajatus, joka sisälsi päätöksen olla puuttumatta pakinoissaan koko tilanteeseen, koska mitään sellaista sanomista tuskin löytyy, jota ei olisi jo useita kertoja sanottu ja käsitelty lehtien palstoilla sekä radion ja television lähetyksissä.

Ajatus sisälsi myös päätöksen olla miettimättä, mitä ensiaputaitoja tai ensihoidollisa avuja tasavallan pääministerillä tai ulkoministerillä mahdollisesti olisi ollut tarjota, koska heidän lähtöään onnettomuusalueelle ja läsnäoloaan siellä kovasti vaadittiin. Mikäli pulaa oli ainoastaan korkea-arvoisista lohduttajista ja ministeritason kädestä pitäjistä, lupasin itselleni olla pohtimatta, miksei samaa voisi vaatia kaikki ulkomailla onnettomuuden uhriksi joutuneet tai läheisensä yllättäen menettäneet.

Aprikointia vaille päätin jättää myös sellaiset kysymykset, että olisiko järkyttyneiden ja hätääntyneiden, mutta fyysisesti kohtalaisessa kunnossa olevien ensimmäisten suomalaisturistien evakuointi kestänyt sen verran viivytystä, että tyhjänä onnettomuusalueelle lentäneet koneet olisi ehditty lastata mahdollisella pelastus- ja lääkintähenkilöstöllä ja heidän tarvitsemallaan kalustolla ja välineistöllä vai oliko näillä ensimmäisillä evakuoitavilla niin kiire päästä pois tuhoalueelta, että muutaman tunnin viivytys muiden, mahdollisesti huonomassa kunnossa olevien auttamiseksi ei tullut kysymykseen.

Nyt, kun akuutteja toimenpiteitä edellyttävä tilanne – ainakin suomalaisten uhrien osalta alkaa olla ohi, toiminta jatkuu löydettyjen ruumiiden tunnistamisella ja niiden kotiin lennättämisellä. Kun sekä Suomeen että Ruotsiin muutamia tällaisia lentoja on jo tehty, olen päättänyt jättää puntaroimatta, koskeeko ministerien velvollisuus seistä tummaasuisina vastaanottajina ainoastaan näitä ensimmäisiä tunnistettuja suomalaisia vai päivystävätkö hallituksen edustajat lentokentällä myös jatkossa. Naapurimaassa kotiin tuotujen vainajien arkut oli verhottu kuningaskunnan sini-keltaisin lipuin ja vastaanotto oli muutenkin kuin sankarivainajilla ikään. No, ruotsalaisilla ei sankarivainajia ole ollut surtavana satoihin vuosiin, joten mainitunlainen vastaanotto - vaikka tuntuukin oudolta - lienee ymmärrettävää.

Ihan samanlainen ei vainajien vastaanotto Suomessa ollut. Samoja piirteitä kuitenkin oli nähtävissä. Siksi päätin edelleen jättää pohdiskelematta, soitetaanko tunnistetuille, kotiin lennätetyille vainajille jatkossakin lentokentällä komeasti torvella fanfaarit kotiintulon kunniaksi vai oliko tämä edelleen samaa alkuvaiheen poliittista teatteria kuin ministeritason vastaanottajatkin.

Posted by Piruparka at 07:20 AM | Comments (0)

tammikuu 14, 2005

ENSITAPAAMINEN

Kun kirjoitan tätä pakinaani Englannissa, Peterborough nimisessä kaupungissa, syy ei johdu siitä, että kiinnostukseni Eurooppaa ja sen ytimiä kohtaan olisi noussut sellaisin mittasuhteisiin, että niihin olisi ollut pakko lähteä tutustumaan lähemmin ja ihan paikan päälle. Ei, tilanne on paljon miellyttävämpi, tärkeämpi, arvokkaampi ja ennen kaikkea merkityksellisempi. Menossa on nimittäin ensitapaaminen henkilön kanssa, jonka myötävaikutuksella ylle merkitty kohotteli maljoja muutama viikko sitten lähes urakalla.

Olen tapaamassa ensimmäistä kertaa neljä viikkoa sitten syntynyttä tyttärentytärtäni. Huolimatta siitä, että Englannissa tuuli puhaltaa lähes samoissa lukemissa kuin taannoinen Rafael-myrsky Suomessa ja talvivaatteet tuntuvat tarpeellisemmilta kuin kotoa lähtiessä muutama päivä sitten, ensitapaaminen on ollut lämminhenkinen ja kaikin puolin vaikuttava.

Kaikkien todennäköisyyslaskelmien mukaan tämän ensitapaamisen tulee muistamaan ainoastaan tapaamisen toinen eli sen ikääntyneempi osapuoli. Nuoremman - joka jatkossa tulee tunnistamaan nimekseen Isla Aliisa - muistikuvat pohjalaissyntyisestä ”Paapastaan” alkavat muotoutua vasta muutaman vuoden kuluttua. Suvun tuorein jäsen tulee olemaan Suomen kansalainen. Paapan luonnollinen toive on, että hyvien Walesista lähtöisin olevien perintötekijöiden ohella, geeneissä säilyisi hitunen pohjalaista sisukkuutta, (jota salaivaiset savolaiset väittävät ilkeämielisesti jopa jääräpäisyydeksi), yrittäjähenkeä, mutta ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta, joka on pohjalaisten ehkä merkityksellisin luonteenpiirre.

Perustamatta sille, että joskus nykymaailma tuntuu olevan ainoastaan kierojen, katalien, muiden ihmisten hyväksikäyttäjien temmellyskenttä, Piruparka on vakuuttunut, että pohjalainen mentaliteetti kestää vähän kovemmatkin kolhut. Vaikka pohjalaisuus yhdistetään turhan usein kännipäisten nuorten miesten sekopäiseen örveltelyyn, pohjalainen sanonta kuuluu kuitenkin kutakuinkin niin, että ”vanhoos akoos asuu viisaus”.

Kun Piruparka istuu englantilaisen keittiön pöydän ääressä, päivän vähitellen herätessä Peterboroug’n tuuliseen aamuun, ajatukset liikkuvat pienen tyttärentyttären ympärillä ja hänen tulevaisuudessaan. Eväät hänellä hyvään ja täysipainoiseen elämään ovat. Ne ovat uusilla sukupolvilla aina paremmat kuin edeltäjillään. Hyvä näin. Isla Aliisa edustaa yhdettätoista sukupolvea siinä joukossa, jonka kantaisä Ison Vihan aikana, 1700-luvulla tuli Suomeen ja Pohjanmaalle eteläisestä Ruotsista erään luutnantin sotilaspalvelijana. Kun nyt pohjalainen ja walesilainen geeniperimä yhtyvät, mitä muta siitä voi tulla kuin parasta mahdollista. Senhän sanoo jo järkikin.

Posted by Piruparka at 07:18 AM | Comments (0)

tammikuu 11, 2005

FILISTEALAISET

Olen seurannut Suomessa käytävää Nato-keskustelua. Vaikka pieniä heilahduksia mielipiteissä ilmenee, kansalaiset ovat jatkuvasti Nato-jäsenyyttä vastaan sen verran suurella enemmistöllä, että yhdenkään poliittisen ryhmän kantti ei ole kestänyt ryhtyä tositoimiin Natoon liittymiseksi, vaikka uho muiden muassa kokoomuksen suunnassa kaiken aikaa onkin ollut nousussa.

Kun puhutaan puolustuspolitiikasta ja tehdään turvallisuuspoliittisia selvityksiä ja selontekoja, tekstissä vilahtelee sellaisia sanoja kuin uhkakuvat ja turvallisuustakuut, puhutaan aluepuolustuksesta ja valtakunnan koko alueen puolustamisesta. Missään ei kuitenkaan - ainakaan julkisesti - uskalleta ääneen sanoa, kuka on vastustaja? Ketä vastaan puolustaudutaan? Kenen varalle tarvitaan turvatakuita? Filistealaistenko? Nekö tänne ovat hyökkäämässä ja meidän turvallisuuttamme uhkaamassa? Filistealaisia pelätessämmekö meidän on liityttävä Natoon?

Eläinmaailmassa puhutaan luonnollisista vihollisista, jossa yksi eläinlaji herkuttelee syömällä suuhunsa toisen lajin edustajia. Suomella tällaisia luonnollisia vihollisia ei lähiympäristössään, tiettävästi - tai edelleen julkisesti ilmoitettuna - ole. Vai onko sittenkin? Olisiko ehkä Ruotsi uhkaamassa meitä? Sehän on rationalisoimassa puolustusvoimiaan ja näyttäisi varautuvan toimimaan jopa pääasiassa oman valtioalueensa ulkopuolella.

On aivan selvää, että Suomi jossain vaiheessa liittyy Natoon, oli Piruparka asiasta mitä mieltä tahansa. Olen kuitenkin sen verran reilun pelin kannattaja, että Nato-intoilijat voisivat suoraan kertoa kansalle, mitä he Natoon liittymisestä puhuessaan ja sitä puuhatessaan todella tarkoittavat. Onko kysymys "kultapossukerhon" hienosta jäsenyydestä, jonka välityksellä pääsee kuin huomaamatta Amerikan kaveriksi ja ehkä suosioonkin.

Vai olisiko ehkä sittenkin kyse taannoin esiin nostetusta termistä, russofobia ja sen tunnustamisesta, että suomalaisella maanpuolustusaatteen "kärkijoukolla" on pelko persuksissaan Venäjää kohtaan ja kypäräpäisellä papilla liperit lepattavat tutisevien polvien tahdissa, kun kokoomuksessa ja muuallakin kauhulla odotetaan Venäjän uudelleen palaamista niin kutsutuksi autoritaariseksi valtioksi, mikä luonnollisesti tulisi muistuttamaan Neuvostoliiton ajasta ja siitä kuinka rähmällään oloa harrastettiin runsain mitoin myös niiden piirissä, jotka nyt niin kiihkeästi haluavat Naton helmoihin turvaan.

Posted by Piruparka at 07:02 AM | Comments (0)

tammikuu 08, 2005

HOROSKOOPIT

Joidenkin ihmisten elämässä horoskoopit näyttelevät monessa asiassa yllättävänkin merkittävää roolia. Ei ole mikään uusi asia, että varsinkin parisuhdetta muodostettaessa vastapuolen horoskooppimerkkiä tiedustellaan ja oma vastaavasti vapaaehtoisesti ilmoitetaan jo ennen kuin kukaan ehtii sitä kysyä. Usein kuulee sanottavan, että itse on tai joku toinen on "tyypillinen vaaka" tai "tyypillinen kaksonen". Piruparalle ei koskaan oikein ole selvinnyt mitä moiset, kaiketi luonteenpiirteiden kuvaukseksi tarkoitetut ilmaisut pitävät sisällään.
Täysin tuntemattomia eivät horoskoopit kuitenkaan Piruparallekaan ole. Aina joskus tulee iltapäivälehdistä luettua, mitä päivän tekstissä lukee omalla kohdalla. Ongelman muodostaa se, että aina ei tiedä minkä merkkisen horoskoopin kulloinkin ottaisi luettavakseen. Toiseen lehteen meikäläinen kun on merkitty olevan oinas ja toiseen härkä. Ne jotka näistä asioista jotain tietävät ja niitä seuraavat oivalsivat varmasti oitis, että häveliäästi Piruparan nimen taakse piiloutuvan henkilön syntymähetki sijoittuu saman kuukauden samalle päivälle kun on tehnyt mm. Marcus Aurelius vuonna 121, Louis - Napoleon (Napoleon III) 1808, Adolf Hitler 1889, Arto Paasilinna ja Ryan O'Neal 1941 sekä monet monet muut. Me 20.4. syntyneet emme oikein voi sanoa olevamme tyypillisiä härkiä tai tyypillisiä oinaita. Varmaan katsottaisiin myös aika hitaasti jos ilmoittaisin olevani luonteeltani tyypillinen Adolf Hitler. Omien kykyjen yliarvioimisesta todennäköisesti syytettäisiin jos väittäisin tyypittyväni Arto Paasilinnaan ja voi sitä naurun remakkaa, mikäli kertoisin omaavani syntymäaikani perusteella samoja kykyjä ja ominaisuuksia, mitä on yhdistetty Peyton Placen ja LoveStoryn Ryan O'Nealiin.
En ole niin tosikko, että haluaisin mitätöidä kenenkään horoskooppiharrastuksia, sen verran harmitonta puuhastelua se on. Itseäni viisaammaksi väittävät ovat kuitenkin kertoneet, että näissä horoskooppiasioissa ei tärkein asia niinkään ole varsinainen horoskooppimerkki, vaan se ajankohta (kellonaika), johon syntymisen hetki ajoittuu. Näin en sitten voikaan lukea iltapäivälehdistä tulevaisuuttani ja jos sen haluaisin tietää täytyisi jostain selvittää mitä 20.4. kello 14.00 syntyneille tulee tapahtumaan.

Posted by Piruparka at 10:03 PM | Comments (0)

tammikuu 04, 2005

UUTISTEN TÄRKEYSJÄRJESTYS

Kaikissa tilanteissa asioilla on tärkeysjärjestyksensä. Luonnollisesti myös uutisten yhteydessä asiat pistetään järjestykseen ja varsinkin televisiouutisissa, jossa lähetysaika on yleensä hyvinkin tarkasti määrätty, moni asia jää vähemmälle huomiolle tai putoaa kokonaan pois, jos tärkeämpien asioiden käsittely ja uutisointi vie enemmän aikaa.

Tämä on varmasti oikein ja järkevä toimintatapa. On kuitenkin uutinen, joka esitetään joka uutisten yhteydessä oli maailmassa tapahtunut minkälaisia onnettomuuksia tai katastrofeja tahansa. Tämä uutinen on, nähty vaikka koko muu uutislähetys olisi käsitellyt Olof Palmen tai Anna Lindhin murhaa, Word Trade Centeriin ja Pentagoniin suunnattuja terrori-iskuja, Estonia-onnettomuutta tai nyt viimeksi tapahtunutta, maailman suurimmaksi rauhanajan onnettomuudeksi arvioitua Kaakkois-Aasian maanjäristys-hyökyaaltokatastrofia.

Mikä on sitten tämä uutinen, joka ohittaa aina kaikki mahdolliset muut uutiset, mahtumalla jokaiseen uutislähetykseen, tapahtui Suomessa tai maailmalla mitä tahansa. Se on tietenkin huomisen päivän säätila ja/tai sääennustus vähän pidemmälle ajalle, vaikkapa viidelle vuorokaudelle. Se on uutinen, jota mitkään onnettomuudet tai muut tapahtumat eivät syrjäytä. Lähiaikojen säätilan kertominen kuuluu jokaisen uutislähetyksen loppuun ja ohittaa kaikki muut mahdolliset uutisaiheet.

Olen joskus pohtinut, mikä on peruste, joka tekee tulevista sääoloista niin tärkeitä uutisia, että niiden ennustaminen kuuluu jokaiseen uutislähetykseen. Kymmeniä kertoja päivässä esitetyt sääuutiset tuntuvat joskus hieman liialliselta eikä varsinainen uutisarvokaan liene kovin korkea, ainakaan Suomessa, jossa ilman meteorologin koulutustakin kuka tahansa voi kertoa, että kesällä paistaa aurinko, on pilvistä tai sataa. Talvella yleensä on vähän kylmempää. Lunta on jouluun mennessä ainakin jo näkynyt ja keväämmällä sitä on niin kauan, kunnes lämpö on sulattanut sen pois. Näillä tiedoilla pärjää aika pitkälle. On tietysti ihan kiva katsella televisiossa esitettyjen värikkäiden sääkarttojen säärintamia, tulevia ja meneviä korkea- ja matalapaineita, tuulten voimakkuuksia eri merialueilla ja joskus jopa maallakin.

Sääennusteen esittäminen kaikkien mahdollisten uutislähetysten yhteydessä lienee motiiveiltaan kuitenkin jonkin verran monimutkaisempi. Ehkä psykologit ovat oivaltaneet, että huomisen säästä kertomalla ihmisille kerrotaan samalla, että huomiseksikin on odotettavissa säätiloja eikä vielä ole koittanut maailmanlopun aika. Muualla ja Suomessakin tapahtuvista katastrofeista huolimatta.

Posted by Piruparka at 07:11 AM | Comments (0)