« ENSITAPAAMINEN | Vasta julkaistut | RAJALINJAT »

tammikuu 18, 2005

PÄÄTÖKSESTÄ HUOLIMATTA

Viime viikot kaikki mahdolliset tiedotusvälineet ovat revitelleet Aasian katastrofia, tsunamia ja sen aiheuttamia tuhoja niin, että muille uutisille tuskin on jäänyt tilaa. Tätä seuratessa Piruparan pääkopassa syntyi ajatus, joka sisälsi päätöksen olla puuttumatta pakinoissaan koko tilanteeseen, koska mitään sellaista sanomista tuskin löytyy, jota ei olisi jo useita kertoja sanottu ja käsitelty lehtien palstoilla sekä radion ja television lähetyksissä.

Ajatus sisälsi myös päätöksen olla miettimättä, mitä ensiaputaitoja tai ensihoidollisa avuja tasavallan pääministerillä tai ulkoministerillä mahdollisesti olisi ollut tarjota, koska heidän lähtöään onnettomuusalueelle ja läsnäoloaan siellä kovasti vaadittiin. Mikäli pulaa oli ainoastaan korkea-arvoisista lohduttajista ja ministeritason kädestä pitäjistä, lupasin itselleni olla pohtimatta, miksei samaa voisi vaatia kaikki ulkomailla onnettomuuden uhriksi joutuneet tai läheisensä yllättäen menettäneet.

Aprikointia vaille päätin jättää myös sellaiset kysymykset, että olisiko järkyttyneiden ja hätääntyneiden, mutta fyysisesti kohtalaisessa kunnossa olevien ensimmäisten suomalaisturistien evakuointi kestänyt sen verran viivytystä, että tyhjänä onnettomuusalueelle lentäneet koneet olisi ehditty lastata mahdollisella pelastus- ja lääkintähenkilöstöllä ja heidän tarvitsemallaan kalustolla ja välineistöllä vai oliko näillä ensimmäisillä evakuoitavilla niin kiire päästä pois tuhoalueelta, että muutaman tunnin viivytys muiden, mahdollisesti huonomassa kunnossa olevien auttamiseksi ei tullut kysymykseen.

Nyt, kun akuutteja toimenpiteitä edellyttävä tilanne – ainakin suomalaisten uhrien osalta alkaa olla ohi, toiminta jatkuu löydettyjen ruumiiden tunnistamisella ja niiden kotiin lennättämisellä. Kun sekä Suomeen että Ruotsiin muutamia tällaisia lentoja on jo tehty, olen päättänyt jättää puntaroimatta, koskeeko ministerien velvollisuus seistä tummaasuisina vastaanottajina ainoastaan näitä ensimmäisiä tunnistettuja suomalaisia vai päivystävätkö hallituksen edustajat lentokentällä myös jatkossa. Naapurimaassa kotiin tuotujen vainajien arkut oli verhottu kuningaskunnan sini-keltaisin lipuin ja vastaanotto oli muutenkin kuin sankarivainajilla ikään. No, ruotsalaisilla ei sankarivainajia ole ollut surtavana satoihin vuosiin, joten mainitunlainen vastaanotto - vaikka tuntuukin oudolta - lienee ymmärrettävää.

Ihan samanlainen ei vainajien vastaanotto Suomessa ollut. Samoja piirteitä kuitenkin oli nähtävissä. Siksi päätin edelleen jättää pohdiskelematta, soitetaanko tunnistetuille, kotiin lennätetyille vainajille jatkossakin lentokentällä komeasti torvella fanfaarit kotiintulon kunniaksi vai oliko tämä edelleen samaa alkuvaiheen poliittista teatteria kuin ministeritason vastaanottajatkin.

Posted by Piruparka at 18.01.05 07:20

Comments

Post a comment