« SUOMENRUOTSALAISUUTTA | Vasta julkaistut | SORTIN SAKKI »

helmikuu 22, 2005

PUNAISTA TYKINRUOKAA

Tässä jokin aika sitten sattui silmään professori Jukka Kemppisen tilastoja tutkimalla selvittämä tieto, joka sai hänet epäilemään, että talvisotaa edeltänyt kutsuntajärjestelmä johti siihen, että kansa-laissodassa punaisten puolella taistelleiden pojat olisi talvi- ja jatkosodassa tapettu lähes kokonaan. Asiaa ei ilmeisesti ole juurikaan tutkittu, koska havainto tuntui hämmästyttävän varsin monia asiantuntijoitakin.

Lukiessani edellä kerrottua uutista, jostain muistojen syövereistä putkahti esiin sinne vuosien saatossa hautautunut tapahtuma lähes parinkymmenen vuoden takaa. Olin menossa vuosittaiselle sukulaisvisiitille kotikonnuilleni Pohjanmaalle. Odotellessani junanvaihtoa Tampereen rautatieaseman asemaravintolassa, pöytääni istahti mies, jonka olemuksesta oli havaittavissa, että lasissa oleva ryyppy ei ollut päivän ensimmäinen. Siitä huolimatta hän täysin asiallisesti aloitti keskustelun tiedustelemalla matkakohdettani. Sen kuultuaan hän hymähti hieman katkeranoloisesti ja kysyi, tiedänkö syyn, miksi joillain hämäläisillä hautausmailla on enemmän sankarihautoja kuin esimerkiksi Pohjanmaalla. Kun en osannut vastata, hän kertoi, että Hämeessä oli aikoinaan keskimääräistä enemmän niin sanottuja punapitäjiä, joiden asukkaat olivat kansalaissodassa asettuneet punaiselle puolelle. Tästä seurasi, että näistä pitäjistä varsinkin talvi-, mutta myös jatkosotaan komennetut tarkoituksella sijoitettiin niin sanottuihin ”kusisimpiin” paikkoihin eli niille rintamalohkoille, joissa tykinruoaksi joutuminen oli todennäköisempää kuin jossain muualla. Kerroin epäileväni kerrottua tietoa syystä, että tuskin kukaan ennalta osasi tietää, missä mainitut virtsapitoiset kohteet tulisivat sijaitsemaan. Joten väitteet kuulostavat lähinnä jälkiviisastelulta. Pöytäkumppanini ei siitä hämmentynyt. Totesi vain, ettei hänen asiansa ole vakuuttaa sen enempää pohjalaisia kuin muitakaan asian todenperäisyydestä. Sanoi kuitenkin, että jonkun kannattaisi tutkia ihan virallisestikin asiaa.

Junani lähtö kuulutettiin, enkä antanut juuri kuulemani tiedon kovin pitkään vaivata mieltäni. Sen verran absurdilta se kuulosti.

Toivottavasti ei ole sinisilmäisyyttä, kun en vieläkään usko, että toiminta punaisten jälkeläisten sijoittelussa sodan aikana olisi ollut tietoista ja ennalta harkittua. Se kuitenkin on totta, että upseeriksi ja ennen sotia edes aliupseeriksi, ei ollut asiaa henkilöillä, joiden taustassa tiedettiin tai edes epäiltiin löytyvän taipumusta vasemmistolaisuuteen. Tästä seuraa ajatus, että yleisen käsityksen mukaan sodassa kuolemisen mahdollisuus on niin sanotulla rivimiehillä suurempi kuin upseereilla. Ja jos samaa ajatuskuviota halutaan jatkaa, voitaneen todeta, että todennäköisyys menettää henkensä on myös suurempi vaikkapa jalkaväessä ja etulinjassa palvelevilla, kuin esimerkiksi kenttätykistössä velvollisuutensa täyttävillä. Näillä asioilla on merkitystä. Niitä tosiaan kannattaisi tutkia, koska tarkoitushakuisuutta epäillään muuallakin kuin Kemppisen tilastoissa.

Posted by Piruparka at 22.02.05 07:40

Comments

Post a comment