« kesäkuu 2005 | Vasta julkaistut | elokuu 2005 »

heinäkuu 29, 2005

BIOTAVARAA

Kierrätys on ilmiö, jonka nimeen vannoo yhä suurempi joukko kansalaisista. Mikäs siinä. Hyvähän se, että käyttökelpoinen tavara käytetään uudelleen, jos se kerran on järkevää ja mahdollista. Aikaa kuluu kuin siivillä jätteitä lajitellessa ja harmaat aivosolut saavat toimintaa kun pohtii, onko vaikkapa maitopurkki biojätettä vai mitä mahtaa tarkoittaa sen kyljessä komeileva kierrätysnuolin varustettu tuotteen kuva, jossa komeasti lukee: ”Kierrätettäviä pakkauksia luonnonvaroja säästäen”.

Kun loppukeväästä itäiselle Uudellemaalle lopulta saatiin rakennettua biojätteen keräilyjärjestelmä, joka monilla muilla paikkakunnilla, ympäri Suomea, on ollut toiminnassa jo vuosikausia, ei ajankohta välttämättä ollut kovin otollinen. Kesän hellekausi oli edessä ja ilman syventäviä kemianopintojakin on ymmärrettävissä, että eloperäisen tuotteen mätänemisprosessi alkaa näillä ilmoilla jo ennen, kun mainittu materia edes mielletään jätteeksi.

Monet biojätteeksi luokitellut materiaalit ovat jo aiemman käyttötarkoituksensakin vuoksi jäteastiaan päätyessään usein varsin kosteaa tavaraa. Tämä edesauttaa hajuhaittojen syntymistä biojätteen keräilypisteiden ympäristöön. Moni on kiinnittänyt asiaan huomiota. Tähän liittyen, tässä hiljattain sattui korvaan radiosta ihan asiantuntijan suulla annettu toimintaohjekin mainittujen, hajuaistia ärsyttävien vaikutusten poistamiseksi. Neuvo kuului, että ennen biohajoavaan pussiin laittamista ja keräilyastiaan viemistä biojäte tulisi kuivattaa kotona, jolloin keräilyastian ympäristöön leviävät hajuhaitat vähenevät. Olihan oivallinen neuvo. Ihan perushoksottimillakin varustettu kansalainen tajuaa, että kuivien tuotteiden hajuominaisuudet ovat aivan toista luokkaa kuin kosteiden. Näin ongelma toki häviää jäteastioiden ympäristöstä, siirtyäkseen sieltä kuitenkin sisätiloihin. Olisi todella mielenkiintoista nähdä, kuinka biojätteen kuivatusneuvon antaja kuivattelee näillä helteillä kotonaan - sanotaan nyt vaikkapa kalanperkeitä. Siinä innokkaan kierrättäjän vakaumus saattaisi olla todella koetuksella.

En tiedä mitä mieltä esimerkiksi terveystarkastajat ovat biojätteen aiheuttamista haju- ja mahdollisista muistakin haitoista. Niiden epämiellyttävyys kun ei aina ärsytä yksinomaan jätteen tuottajien nenää, jäteastiat kun monin paikoin on sijoitettu lähes yleisille kulkuväylille, kaiketi tyhjennyshenkilöstön vaatimuksesta, helpottamaan näiden työskentelyä.
Suomen kesä ja hellekausi on onneksi lyhyt. Syksyn viilenevät säät todennäköisesti helpottavat hajuongelmia ja itäuusmaalaisetkin pääsevät mukaan kehityksen kelkkaan keräämään ja lajittelemaan biojätettä, ihan tosissaan.

Posted by Piruparka at 10:51 PM | Comments (0)

heinäkuu 26, 2005

POMMEJA POMMEJA

”Onko millään enää mitään väliä”, kysyi kai Irwin jossain laulussaan. Samansuuntaisia kysymyksiä herää väkisinkin, kun seuraa tapahtumia maailmalla. Sen verran hurjaksi erilaisten pommimiesten toiminta on viime aikoina yltynyt. Onhan pommeja paukuteltu tällä Telluksella toki ennenkin. IRA ja baskijärjestö pitivät vuosikymmenet omilla alueillaan ihmisiä varuillaan, heidän toimintatapoihinsa, mikäli muistan oikein, kuului kuitenkin varoitella pommeista vähän ennen niiden räjähtämistä.

Aivan toisenlainen ”pommikulttuuri” on muslimeilla. He harrastavat itsemurhaiskuja, jotka kaiketi luokitellaan sellaisiksi marttyyrikuolemiksi, joiden suorittajilla lienee uskontonsa vakuuttamana lupa olettaa, että joukko paratiisillisia neitsyitä odottaa valmiina suomaan palveluksiaan näille itsensä tappaneille ”urhoille”. Mikä muu olisikaan vetoavampi houkutin nuorille viriileille miehille? Se ei ole selvinnyt, mikä naispuolisia itsemurhapommittajia vartoo, heitäkin kun näyttää esiintyvän otsikoissa yhä enenevässä määrin.

Israelissa ja Irakissa tapahuvat pommi-iskut ovat niin jokapäiväisiä, että ihmiset huolestuttavasti turtuvat niiden uutisointiin ja huomio herää vasta kun uhrien määrä kertaiskussa nousee useisiin kymmeniin. Yhdeksi syyksi pommi- ja itsemurhaiskujen lisääntymiseen on väitetty Yhdysvaltain suorittama Irakin miehitys. Väite lienee perusteltu. Vähintäänkin oudolta logiikalta kuitenkin tuntuu se, että pommi-iskujen pääkohteena eivät näyttäisi olevan kuitenkaan amerikkalaiset, vaan irakilaiset itse. Tosin jenkkihallinnon kanssa yhteistyötä tekevät ja toimivat, muiden muassa poliisit ja sellaisiksi aikovat. Sama outo ”johdonmukaisuus” näyttäisi toimivan iskuihin ulkomailla. Yhdysvallat ja sen kansalaiset eivät näyttäisi olevan terroritekojen pääkohde, vaan ne valtiot ja niiden kansalaiset, jotka harjoittavat yhteistyötä amerikkalaisten kanssa nimenomaan Irakissa.

Suomalaista ”lintukotoa” ei yleensä ole noteerattu mitenkään potentiaaliseksi pommi-iskujen ja terroritekojen kohteeksi. Suomalaisten Irak-politiikkakaan ei - takavuosien Lippos-pyristelyä lukuun ottamatta - ole ollut erityisen mielistelevää Yhdysvaltoja kohtaan. Silti tuudittautuminen liialliseen turvallisuudentunteeseen saattaa olla varomatonta. Vaikka Suomeen ja suomalaisiin ei tulevien yleisurheilun MM-kisojen aikana kohdistuisikaan suoranaista uhkaa. Kisat tuovat maahan valtaisan määrän sellaisten maiden kansalaisia, jotka edellä mainitun muslimilogiikan mukaan ovat, ellei nyt todennäköisiä, niin mahdollisia terroritekojen ja pommi-iskujen kohteita ainakin.

Posted by Piruparka at 08:48 AM | Comments (0)

heinäkuu 22, 2005

VALVONTAA JA VASIKOINTIA

Näin kai se on ymmärrettävä poliisin uudet toimivaltuudet, joita taas laajennettiin ammattimaisen rikollisuuden ja terrorismin torjunnan nimissä. Julkisuuteen on kerrottu, että uudistus kohdistuu ainoastaan poliisin tekemiin niin sanottuihin valeostoihin ja poliisihallinnon ulkopuolisille henkilöille eli vasikoille maksettaviin verovapaisiin palkkioihin. Näinköhän ainoastaan? Olen jonkin verran seuraillut asioiden kehittymistä ja ollut havaitsevinani, että myös EU on vaatimassa jäsenmailtaan tiukempaa valvontaa muiden muassa sähköisen viestinnän osalta. Näin tietoja tultaneen tulevaisuudessa keräämään puheluista, sähköposteista, keskusteluryhmistä, eri sivustoilla surffailuista, yksityisten ja julkisten palveluiden käytöstä jne. jne. Suunnitelmissa on tiettävästi vaatimuksia mainitunlaisten tietojen säilyttämisestä jopa kolmen vuoden ajan.

Suomalaisessa järjestelmässä on yleensä hyväksytty yhteiskunnan toteuttamat erilaiset valvontatoimet silloin, kun sellaisiin toimiin on löytynyt asialliset ja perustellut syyt. Jos valvonta ja tietojen keruu kohdistuu kaikkiin kansalaisiin erottelematta potentiaalista rikollista tai terroristia tavallisista ihmisistä, aletaan olla jo sellaisilla toiminta-alueilla, missä poliisivaltiot yleensä ja entiset kommunistiyhteiskunnat erityisesti, ovat aikojen saatossa kunnostautuneet.

Jatkossa seurannee, että kaiken aikaa ja vaivihkaa laajeneviin poliisin toimintavaltuuksiin, tietojen keruuseen ja rekisteröintiin on todennäköisesti melko helppo hyväksyttää kaikkiin kansalaisin kohdistuva vaikkapa pakollinen dna:n ja sormenjälkien tallentaminen. Tietenkin terrorismin torjunnan ja rikollisuuden ennaltaehkäisyn nimissä, kuinkas muuten.

Joskus on kuultu viranomaisten sanovan, että ne kenellä ei ole mitään salattavaa ei ole myöskään mitään pelättävää. Näinköhän? Kansalaisista ja heidän elämäntavoistaan kerätään kaikkea mahdollista tietoa. Tätä profiloinniksi kutsuttua menettelyä sanotaan ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi rikollisuutta ja terrorismia vastaan. Siinä etukäteen kootun aineiston perusteella ihminen lokeroidaan joko ”tavalliseksi kansalaiseksi” tai potentiaaliseksi terroristiksi ja rikolliseksi. Vaikka usko viranomaisiin olisi vankkumaton ja näiden viimeaikaiset seikkailut vaikkapa teletunnistetietojen ihmeellisessä maailmassa voitaisiin unohtaa ja antaa jopa anteeksi on muistettava, että olot ja olosuhteet voivat muuttua. Myös silloin toimivaltuuksien ja vallankäytön on oltava suhteessa vastuuseen. Kun tähän vielä lisätään alussa mainitut verottomaksi ansiotuloksi laillistetut vasikointipalkkiot, ollaan pian tilanteessa jossa viranomaisten ei edes tarvitse osallistua tiedon keruuseen ja kansalaisten valvontaan. Naapurit, työtoverit ja muut kylänmiehet kyllä hoitavat homman verottoman ansion toivossa. Terveiset vaan Stasilta.

Posted by Piruparka at 08:46 AM | Comments (0)

heinäkuu 19, 2005

KEHITTYVÄ KEHITYS

Nykyisin, kännyköiden ja muiden teknisten vempainten aikana tuskin tulee ajatelleeksi, että vielä muutama vuosikymmen takaperin pelkkä lankapuhelin oli niin pelottava laite, että ainakin osa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa syntyneistä ihmisistä suorastaan kammoksui sen käyttöä. Ainakin sellaiset henkilöt, jotka eivät omistaneet omaa puhelinta tai olleet joutuneet työnsä puolesta laitteen kanssa tekemisiin, eivät mielellään sekaantuneet koko ”pirun vehkeeseen”. Muistan hymyilleeni sisäänpäin sen ainoan kerran, kun kuulin isoisäni puhuvan puhelimeen. Tapahtuma ajoittuu jonnekin 1950-luvun lopulle, jolloin isoisäni oli iältään siinä 70 vuoden tienoilla. Hänen äänenvoimakkuutensa puhelimeen puhuessaan oli sitä luokkaa, että ainakin naapureille selvisi, mikä asia hänet oli puhelimeen houkutellut.

Televisiokuvaa ei 1961 kuollut isoisäni ehtinyt koskaan nähdä käytännössä, vaikka antaumuksellisena radion kuuntelijana innokkaasti odottikin ”näköradion” tuloa tavallisten ihmisten hankintamahdollisuuksien piiriin.

Noista ajoista ei ole kulunut siis vielä puolta vuosisataakaan. Kannettavia puhelimia (ei siis kännyköitä) alkoi ilmestyä 1970-luvun lopulla. Tietokoneet olivat pitkään huoneen kokoisia laitteita. Pöydällä olevia tietokonepäätteitä alkoi suurelle yleisölle näkyä ensin pankeissa. Ensimmäiseen kannettavaan tietokoneeseen muistelen törmänneeni vuonna1991. Noihin aikoihin internet-liittymistä ja laajakaistayhteyksistä ei monikaan niin sanottu tavallinen ihminen tiennyt tuon taivaallista.

Kehitys kehittyy. Tietokoneet tunkevat itseään kaikille elämänaloille. Nykyisiin autoihin tuskin uskaltaa lisätä ilmaa renkaisiin ilman tietokoneinsinöörin pätevyyttä. Muuhun tekniikkaan puuttumisesta nyt puhumattakaan. Myös niin kutsutut seniorikansalaiset ovat tilanteessa, jossa tietotekniikka tuppautuu päivittäiseen elämään. Jotkut innokkaimmat ovat perehtyneet uuteen teknologiaan ihan tosissaan. Osa lienee kuitenkin pelkästään sopeutujia. Heille riittää, kunhan kännykkä toimii sille alun perin määritellyssä tarkoituksessa eli puhelimena ja pankkipalvelut pelaavat. Nykyiset televisiokanavatkin riittänevät useimmille, ainakin niin kauan, kun niitä on vielä ilman lisälaitteita nähtävissä. Yhä useammin kuitenkin näkee kirjasoissa tietokoneen ääressä istumassa myös ikäihmisiä. Ei ehkä nuorempien tapaan pelaamassa erilaisia pelejä, vaan lukemassa sähköpostejaan tai maksamassa laskujaan.

Vaikka kehitys ja sen kehittyminen on periaatteessa myönteinen asia. Joskus tuntuu, että hieman rauhallisempi tahtikin riittäisi. Missä ollaan viidenkymmenen vuoden kuluttua, kun puoli vuosisataa taaksepäin pelkkä puhelimeen puhuminen oli monille valtava koettelemus ja jopa kauhistus?

Posted by Piruparka at 08:45 AM | Comments (0)

heinäkuu 15, 2005

JUTUNJUURTA

Teemoja tämän kesän lööpinaiheiksi on näyttänyt tänä suvena riittävän. Kesäistä jutunjuurta ei ole tarvinnut repiä ”Ruokolahden leijonan” kaltaisista ”uutisista”. Ajallisesti toki ollaan vasta heinäkuun puolessa välissä, joten oman leijonajahtinsa tämäkin kesä ehtii vielä saada.

Maailmaa järkyttävät pommi-iskut ja muut terrorismi-ilmiöt ovat antaneet puheenaihetta niin mediaan kun suppeampiinkin keskusteluyhteyksiin. Taannoisten, Lontoossa tapahtuneiden pommi-iskujen jälkeen jopa eläkeläismummot kaupan kassajonoissa kuuluvat pohdiskelevan terrori-iskujen mahdollisuutta, ellei peräti todennäköisyyttä tulevissa yleisurheilun MM-kisoissa.

Kesästä toiseen toistuva uutisvirran hiipuminen helpottuu hieman joka kuudes vuosi. Silloin edessä olevat presidentinvaalit antavat sen verran jutunjuurta koko vuodeksi, että - tähdellisempien aiheiden puuttuessa - voi kunniallisesti osallistua presidenttipeliin kirjoittamalla aiheesta vaikkapa pakinan. Nytkään ei tehdä poikkeusta. Lähes päivittäin joku tasavallan arvovaltaisista aviiseista on ottanut tavalla tai toisella kantaa ensi vuoden alussa käytäviin presidentinvaaleihin. Suosituimpia näyttävät olevan erilaisten gallupien julkaiseminen. Näitä tilataan itse, mutta vielä helpommalla aihe irtoaa, kun tulkitsee toisten kustantamia tutkimuksia, selvityksiä ja kyselyitä. Siinä riittää pohdittavaa, voittaako Tarja Halonen kilpailijansa heti ensimmäisellä äänestyskierroksella vai tarvitaanko lopullisen tuloksen saavuttamiseksi toinen erä.

Saattaisi olettaa, nyt kun presidentti-instituutio on toiminut riisutuilla valtaoikeuksilla kokonaisen vaalikauden, että kansalaismielipide myötäilisi edes hieman todellisuutta. Näin ei näytä käyvän. Yhä edelleen kansalaiset tuntuvat odottavan presidenttinsä olevan äiti- tai mahdollisesti isähahmo, joka tohtoroisi suvereenisti Suomen ja suomalaisten kaikki asiat. Koska luottamus yleisellä tasolla suomalaispoliitikkojen kykyyn hoitaa ihmisille tärkeitä asioita, ei päätä huimaa, toivotaan presidentin järjestävän ihmisten ja maan asiat mallilleen. Toivomuslistalla ovat lähes kaikki kansakunnan ongelmat lähtien työttömyyden poistamisesta jatkuen toiveisiin isommista eläkkeistä päätyen aina leikkausjonojen lyhentämiseen. Vaikka tieto presidentin valtaoikeuksien rajallisuudesta on varmasti kaikilla, siihen ei haluta uskoa. Luulotellaan kaiken olevan mahdollista henkilölle, joka toimii tasavallan presidenttinä. Suomalaiset tuntuvat suhtautuvat presidenttiinsä ja tämän kaikkivoipaisuuteen kuten lapset Joulupukkiin. Toivelistaa vaan Mäntyniemeen ja asioiden toivotaan hoituvan. Ennustajaeukon rooli ei tunnetusti ole kovin helppo. Kovin kummoisia lahjoja ei mainittuun toimintaan tarvita kyetäkseen profetoimaan, että tulevissa presidenttivaalitenteissä ehdokkaiden kannanottoja tullaan testaamaan pääsääntöisesti muista kuin presidentin viranhoitoon liittyvistä kysymyksistä.

Posted by Piruparka at 08:43 AM | Comments (0)

heinäkuu 14, 2005

Isla ja Paappa kastepäivänä

Posted by Piruparka at 08:24 PM | Comments (0)

heinäkuu 08, 2005

SUOMALAISET SYÖMISET

Sen lisäksi, että Italian pääministeri Silvio Berlusconi tässä taannoin kertoili makuelämyksettömyyttään suomalaisen ruoan suhteen, intoutui Ranskan presidentti Jacques Chirac pistämään vielä paremmaksi. Hän kun meni vertaamaan kansakuntien luotettavuutta näiden ruokatottumuksiin ja keittiöittensä tasoon. Hän väitti brittien olevan syömistensä vuoksi niin epäluotettavaa porukkaa, että Euroopassa ainoastaan suomalaiset syövät näitä huonommin. Sen ohella, että tuollainen lausunto suututti britit, se sai suomalaiset lähes paniikkiin. Meitä ei näyttäisi huolestuttavan lainkaan se, että vertauksella meille osoitettiin paikkamme eurooppalaisella luotettavuusasteikolla??? Ainoastaan se että, suomalaista ruokaa väitetään huonoksi, näyttää saavan meidät suorastaan raivon valtaan.

Varsin korkea-arvoisiltakin tahoilta on esitetty kannanottoja tämän asian tiimoilta. Lehtitietojen mukaan muiden muassa kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on ilmoittanut pitävänsä huolta, että moinen suomalaisen ruoan arvonalennus pysäytetään.

Sen sijaan Europarlamentaarikko Alexander Stubb on päättänyt toimia heti ja korjata tilanteen kerralla. Hän on kutsunut Ranskan presidentti Jacques Chiracin illalliselle. Siinähän ei sinänsä ole mitään pahaa, päinvastoin. Stubbin tuskan ymmärtää. Hänen perheessään kun - englantilaisen vaimon myötä – Chiracin lausunnon aiheuttaman potutuksen on täytynyt olla vähintään kaksinkertainen. Siksi kai he ovatkin päättäneet tarjota presidentti Chiracille suomalais-englantilaista perusruokaa. Listalla on kerrottu olevan: Fish and ships eli muikunmätiä ja puikulaperunoista valmistettuja ”ranskalaisia”, seuraavaksi tarjottaneen tattilientä ja lanttukukkoa. Pääruokana tullee olemaan ahvenanmaalaista karitsaa ja nokkosmuusia. Jälkiruoaksi Alexanderimme on päättänyt tarjota mesimarjaviinissä marinoituja metsämarjoja ja ternibuddingia.

Alexanderimme, joka kansanmiehenä liikkuu paljon ihmisten keskuudessa, on sisäistänyt kiitettävän tarkasti suomalaisen perusruoan ja sen eri vivahteet. Jokainen Suomessa tietää, että englantilaistyyppistä alkuruokaa lukuun ottamatta Stubbin ruokalista voisi olla kopio minkä tahansa suomalaisperheen sunnuntaiateriasta. Mistä kaikenmaailman presidentit ja pääministerit ilman Stubbin kaltaisia kansanmiehiä voisivat tietää, mitä suomalainen syö ja minkälaisista aineosista täkäläisten jokapäiväinen leipä koostuu. He kun joutuvat poikkeuksetta aterioimaan kaltaistensa seurassa, pääsemättä koskaan kokemaan suomalaisen kotiruoan makunautintoja. Kiitos siitä Alexander.

Posted by Piruparka at 08:41 AM | Comments (0)

heinäkuu 05, 2005

SIRKUSROMANTIIKKAA

Hieman nostalgiset mietteet sirkuksesta tulivat mieleen, kun paikkakunnalla vieraili entinen työmaa. Sirkusromantiikasta saattaa assosioitua mieleen hieman salaperäinen ja taianomainenkin ilmapiiri, johon kuuluvat niin taiturimaiset jonglöörit, nuorallastanssijat, taikurit kuin nuoret kauniit vähäpukeiset naisetkin. Kuva ei välttämättä ole väärä, jos sillä halutaan kuvata sitä ”atmosfääriä”, joka sirkuksessa vallitsee näytännön aikana. Tätähän tavoitellaan ja näinhän sen halutaan olevankin. Näytös kestää kuitenkin vain parisen tuntia. Se on vain 1/12 osa vuorokauden pituudesta, jonka sirkuslainen viettää ”sirkusromantiikan” parissa.

Vuosia sitten Piruparallakin taisi mielessä muhia ajatus, että tuotakin pitäisi joskus kokeilla. Kun siihen sitten kerran tarjoutui tilaisuus, ei muuta kuin tuumasta toimeen. Jos mielessä oli ollut jotain ajatuksia mukavahkosta liikkuvasta sirkuselämästä, ne häipyivät heti ensimmäisenä iltana. Kiertue omalta kohdaltani alkoi Punkalaitumelta. Kun näytös oli ohi, alkoi koko sirkuksen purkaminen jo siinä vaiheessa, kun viimeiset asiakkaat olivat vielä poistumassa. Oppiminen vei aikansa, kuten missä tahansa uudessa ja ennestään tuntemattomassa työssä. Kaikki asiat oli tehtävä tietyssä järjestyksessä ja jokaisella oli tehtävänsä ja tavaroilla paikkansa.

Runsaan parin tunnin aherruksen jälkeen kun kaikki oli saatu kasaan, alkoi siirtyminen seuraavalle paikkakunnalle. Koska vaunukaravaani ei kovin suurella nopeudella liiku, matka kesti usein parikin tuntia, jonka jälkeen alkoi teltan pystytysvaihe uudelleen. Sen jälkeen, kun telttamastot oli saatu pystyyn, päästiin yöpuulle, se tapahtui säännöllisesti puolenyön jälkeen.

Seuraavana aamuna ennen kello kuutta oli herätys, joten hätäisen aamukahvin tultua juoduksi, alkoi varsinaisen teltan pystytys, katsomon kasaaminen ja muun rekvisiitan rakentaminen. Tämä vaihe kesti yleensä puoleen päivään. Sen jälkeen oli mahdollisuus ateriointiin, jonka valmistuksesta jokainen vastasi itse.

Iltapäivisin oli usein jotain maalaus- tai muita kunnostustöitä. Jos sirkus asettui vaikkapa jonkun koulun pihaan, saattoi olla mahdollisuus käydä suihkussa. Tätä sattui ehkä pari kertaa kuukaudessa. Muuten peseytyminen tapahtui kylmällä vedellä kymmenen litran henkilökohtaisesta vesiastiasta. Kun tähän vielä lisätään, että WC-tiloina käytettiin yleensä ympäröivää maastoa, voidaan sanoa, että ajatukset sirkusromantiikasta alkoivat karista.

Pari tuntia ennen näytöksen alkua oli sen verran vapaata, että ehti hieman lepäämään, peseytymään kylmällä vedellä ja vaihtamaan silmänlumeeksi yleisön kannalta sirkusmiljööseen sopivan vaatetuksen. Näytöksen päätyttyä sama show alkoi alusta. Karavaani kun kulki eteenpäin paikkakunta / päivä. Joten ei muuta kun kokeilemaan, mikäli sirkusromantiikka kiinnostaa.

Posted by Piruparka at 08:40 AM | Comments (0)

heinäkuu 01, 2005

OIVALLUS TERASSILLA

Kuten silloin tällöin tähän vuodenaikaan, Piruparka kulutti taannoin taas aikaansa kesäisellä terassilla tuttavansa ja kaltaisensa keski-ikäisen ukonrahjuksen seurassa. Kesäterassi ei ole paikka, jossa istuskellessa maailman parantamiseen tähtäävät intensiiviset keskustelut välttämättä olisivat etusijalla. Sen sijaan hellettä helpottavasta huurteisesta nauttiminen ja ympäristön sekä ohitse soljuvan ihmisvirran tarkkailu muodostavat usein keskeisimmän osan terassiharrastuksista.

Koska tässä tarinassa on kyse kahden keski-ikään ehtineen, miespuolisen kansalaisen terassinautinnoista, lienee sanomattakin selvää, että seurantakohteina oman lajiryhmän edustajat jäivät vähemmälle huomiolle ja toiminta keskittyi pääsääntöisesti vastakkaisen sukupuolen, ja vieläpä sen nuorempien edustajien tarkkailuun. Kovin monia kommentteja, saati varsinaisesta mielipiteenvaihtoa, seurantakohteet eivät aikaansaaneet - ajatuksia todennäköisesti senkin edestä. Ehkä kahden elämää nähneen ja kokeneen ukkopahan mieleenjohtumat viivähtivät hetken jopa nostalgisissa, taakse jääneen nuoruuden tunnelmissa.

Kovin pitkään ei sentimentaalisessa menneisyyden muistelussa kuitenkaan vietetty aikaa. Taisi olla toiset tuopilliset menossa, kun tuttava loihe lausumaan ties miten pitkään pohdinnan kohteena olleen viisauden.

– Kun näitä ihmisiä seuraa ja katselee voi vaan sanoa, että oli kesä tai talvi, miehet kulkevat aina vaatteet päällä. Sen sijaan naiset, oli ikä mikä hyvänsä, liikkuvat säännöllisesti alasti vaatteidensa sisällä.

Hetken oivallusta sulateltuani totesin, etteipä asiaa juuri selkeämmin saata sanoa. Naiselle naisellisuus on mitä ilmeisemmin ykkösasia, oli ikä, paikka, ajankohta tai sitten vaatetus mikä hyvänsä. Kun kysyin kuka tällaisen mainion havainnon on pukenut sanalliseen muotoon, kysyi tuttava – pilke silmäkulmassa, että epäilinkö hänen kykyään luovaan ajatteluun. Myönsin epäileväni. En kuitenkaan ryhtynyt väittelyyn, parempaakaan tietoa kun tilanteeseen ei ollut esittää.

Oli viisaan havainnon tehnyt kuka tahansa, päähänpisto sen kertomiseen kesäisessä terassiympäristössä oli oivallus, josta on kiittäminen Suomen kesää, kylmää olutta ja tietenkin viehättäviä, naisellisuutta ympärilleen säteileviä huomion kohteita. Kiitos siitä!!!

Posted by Piruparka at 08:38 AM | Comments (0)