« marraskuu 2005 | Vasta julkaistut | tammikuu 2006 »

joulukuu 30, 2005

VÄLIPÄIVÄMIETTEITÄ

Tätä kirjoitettaessa on niin kutsuttu välipäivä tai tarkemmin yksi niistä. Se tarkoittaa, että saa syödä aivan tavallista ruokaa. Joka kerran se maistuu yhtä hyvältä. Joskus, vuosia sitten, on ollut sellaisiakin jouluja, että jouluruokaa on tullut hamstratuksi niin paljon, että kinkkua on riittänyt syötäväksi vielä vuoden vaihtumisen jälkeenkin. Ikä, tai ehkä kokemus kuitenkin opettavat. Kolmen - neljän päivän kinkkukuurin jälkeen, tämänvuotinen ensimmäinen arkiruoka, eli ihan tavalliset suomalaiset lihapullat, maistuivat todella hyvältä.
Kun tavallisella kansanosalla juhlinta keskeytyy muutaman välipäivän ajaksi ennen vuodenvaihdetta, kauppiailla juhlat sen kun vaan jatkuvat. Olin kuulevinani jossain haastattelussa mainittavan, että tavaraa myydään joulun jälkeisissä alennusmyynneissä lähes saman verran kun ennen joulua, joka kaupankäynnin kannalta kuitenkin lienee vuoden vilkkainta aikaa. Todennäköisimmin en ole ensimmäinen, joka on tullut pohtineeksi, minkä suuruisia ovat kaupan katteet varsinaisessa joulumyynnissä ennen joulua. Tappiolla – ainakaan kovin suurella – kun tavaraa ei myydä alennusmyynneissäkään. Monet tekevätkin niin sanotut tarpeelliset ja välttämättömät hankintansa vasta joulun jälkeisistä alennusmyynneistä.
Kinkkua ja muita jouluruokia en ole nähnyt myytävän alennuksella edes joulun jälkeen. Ehkä niissä parasta ennen tai viimeinen myyntipäivä on sijoitettu sopivasti jouluaattoon. Tai ehkä juuri jouluruoissa katteet on vedetty niin alas, että niitä ei kerta kaikkiaan kannata myydä halvemmalla. Muutenhan Piruparka kaltaisineen voisi viettää joulua muutaman päivän virallista joulua myöhemmin. Välipäiviin sijoittuvaa joulunviettoa eivät muutkaan syyt estäisi. Joulukuusi kököttää nurkassaan useimmiten vielä uuden vuoden puolellakin. Joululauluja, niin halutessaan, voisi soittaa omilta levyiltään ja ystävien ja sukulaisten muistamiset, jotka säännöllisesti ovat joulukortti-, sähköposti- tai tekstiviestimuodossa, toki säilyivät vanhentumattomina vielä välipäivinäkin. Omat viestinsä tuttavilleen voisi tietenkin lähettää silloin, kun he viettävät joulua.
Ehkä parasta välipäiväjoulussa kuitenkin olisi se, että koko homma hoituisi kerralla, toisin sanoen yhdellä juhlimisella selviäisi niin joulusta kun uuden vuoden juhlistakin. No, eihän juhlissa mitään vikaa ole, mutta se krapula.
Onnellista Uutta Vuotta!

Posted by Piruparka at 01:58 PM | Comments (0)

joulukuu 28, 2005

VASTOIN KANSAN TAHTOA

Juuri jouluksi julkaistu mielipidetutkimus kertoo, että päinvastoin kun poliitikot uskottelevat, kansa haluaisi tasavallan presidentille nykyistä enemmän myös sisäpoliittista valtaa. Tutkimuksen mukaan peräti 67 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että presidentin pitäisi puuttua sisäpoliittisiin kysymyksiin vähintäänkin melko voimakkaasti. Erittäin voimakkaan puuttumisen kannalla on viidennes suomalaisista.
Tämä kertoo, että demokratian nimissä tehty presidentin valtaoikeuksien kaventaminen ja siirtäminen eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen suuntaan, on ollut vastoin kansan enemmistön tahtoa. Tästä kertoo myös se, että Suomen sodan jälkeisen ajan parhaaksi presidentiksi suomalaiset valitsivat Urho Kekkosen, jonka toimintatapoja ei aina voi väittää demokratian mallimenetelmiksi. Hän kuitenkin sai lähes tuplasti suuremman äänimäärän, kakkoseksi tulleeseen istuvaan presidenttiin Tarja Haloseen nähden. Tutkimus osoittaa sen, mikä on kansalaisten käsitys nykydemokratian toimivuudesta. Vaikka Kekkosen toimintatavat ja demokratiakäsitykset eivät aina miellyttäneet - ainakaan kaikkia - aikalasiaan, niillä näyttäisi olevan jälleen kysyntää.
Jotkut poliitikot ovat, kansaa ja äänestäjiään, aliarvioiden ylimielisesti todenneet, että toiveet sisäpoliittisesti vahvasta presidentistä ovat vain ja ainoastaan yksinkertaisen kansan kaipuuta vahvaan johtajaan ja kansakunnan isä- tai äitihahmoon. Tutkimus kuitenkin vahvistaa olettamusta suomalaisten tuntemasta, vahvasta epäluulosta Arkadianmäelle valittuja edustajiaan kohtaan ja olisi näin ollen valmis siirtämään ainakin osan entisistä valtaoikeuksista takaisin tasavallan presidentille. Suomalaiset mitä ilmeisimmin kokevat, että jo valintatapansa – suoran kansanvaalin – perusteella, presidentti edustaa paremmin kansaa kuin mitä tekevät kansanedustajat, joiden äänestyskäyttäytymistä eduskunnassa – täysin lainvastaisesti – sidotaan puolue- ja ryhmäpäätöksiin, joita rangaistusuhan perusteella vaaditaan noudatettavaksi.
En ole niin kutsutun kvartaalitalouden ehdoton kannattaja, mutta olisi mielenkiintoista nähdä, minkälaista vipinää suomalaiseen poliittiseen elämään ilmaantuisi, jos kansaa edustavien ”luottamusmiesten” tekemättä jättämisiä arvioitaisiin neljä kertaa vuodessa. Eli samaan tapaan kun liike-elämässä annetaan neljännesvuosikatsauksia tarkastelemalla yrityksen tekemää tulosta. Ehkä kansalaisten luottamus ”edustajiaan” kohtaan paranisi, jos he huomaisivat asioistaan välitettävän muuallakin kuin Mäntyniemessä.

Posted by Piruparka at 06:35 PM | Comments (0)

joulukuu 23, 2005

JOULUKELJUMIA 2005

Eräs tuttavani tarvitsi kettinkiä. Hän poikkesi paikalliseen rautakauppaan ja kerrottuaan myyjälle tarpeestaan, tämä mittasi pyydetyn metrimäärän haluttua tuotetta ja lähti liikkeen takaosista etsimään työkalua kettingin katkaisuvälineeksi. Tällä välin tuttavani tuumasi, että ainahan sitä kettinkiä tarvitaan ja kiskoi rullasta tuotetta valmiiksi mitattuun kettinkikasaan vielä muutaman metrin lisää. Myyjä palasi työkaluineen, katkaisi ketjun ja vei koko kettinkikasan vaa’alle punnittavaksi. Mikäpä siinä auttoi - nolohkossa tilanteessa - kun maksaa koko kasa.

Kiusallisesta tilanteesta ja harhautusyrityksestään huolimatta, tuttavani tasan tarkkaan tiesi mitä osti ja mistä maksoi. Näin ei aina ole. Joskus joudumme maksamaan aivan jostain muusta, kun siitä, mitä olemme ostamassa. Usein tietämättämme. Tällainen ajankohtainen tuote on joulukinkku. Näin jouluna, kun ostamme perinteitä kunnioittaen suolatun joulukinkun, toki tiedämme, että kinkun ohella hintaan sisältyy korvaus myös tuotteen sisältämästä suolasta. Joulunodotuksen mielialojen kyllästämissä tunnelmissa kovinkaan moni, joko ei tiedä, tai ei ainakaan vaivaudu välittämään, että kinkun ohella meitä harhautetaan ostamaan myös suolaan sekoitettua vettä. Varsin hintavaa jopa.

On kinkunsuolaajan röyhkeydestä ja ahneudesta kiinni kuinka laimealla suolavedellä hänen kanttinsa kestää kinkkumme suolata. Mitä alhaisempi on veden suolapitoisuus, sitä enemmän nestettä pitää kinkkuun pumpata. Asiasta perillä olevat tahot väittävät varsin yleistä olevan, että ison kinkun painosta jopa kolmannes saattaa olla lihaan pumpattua suolavettä. Tämä kaikki on tietenkin laillista. Virallisestihan kinkku ainoastaan suolataan. Painonlisäys on vain seurausta tästä toiminnasta.

Jostain syystä mieleen assosioituu kuva joidenkin vuosien takaisesta tilanteesta, kun tyhjentyneen, parin kilon perunapussin pohjalta, saattoi löytää puoli kiloa savista multaa ja jopa pieniä kiviä. Ei niitäkään sinne painonlisäykseksi ollut laitettu, ei tietenkään. Kunhan olivat perunoiden pinnalta pussin pohjalle rapisseet. Alkoivatko kivet perunapussissa kasvaa liian suuriksi? Sitä en tiedä, mutta nykyisin valtaosa pussitetuista perunoista myydään valmiiksi pestyinä.

nnSamoin kun perunat voidaan myydä pestyinä, on joulukinkun suolaamiseen muita mahdollisuuksia, kuin laimean suolaveden pumppaaminen. Ellei sitten tieten tahtoen haluta nostaa kinkun painoa.

Hieman keljumaisista mietteistään huolimatta, Piruparka toivottaa lukijoilleen Rauhallista Joulua.

Posted by Piruparka at 04:07 PM | Comments (0)

joulukuu 20, 2005

SHOPPAILUA JA KAUPANTEKOA

Myönnän, että naiselliseksi mielletty harrastus – shoppailu – ei käytännön toimintana täysin ole minulle avautunut. Shoppailulla tarkoitettaneen erilaisten tuotteiden aistinvaraista tarkastelua. Katsellaan, tunnustellaan, koetellaan, maistellaan, haistellaan, ehkä myös kuunnellaan. Kysymyksessä ei siis välttämättä ole ostotapahtumaa edeltävä tuotteiden vertailu, vaan myynnissä olevien tavaroiden välityksellä hankittua viihdettä. Sen tarkoituskaan ei välttämättä ole päätyä kaupanteon perustarkoitukseen eli myyjää ja ostajaa tyydyttävään tavaranvaihtotapahtumaan, jossa vaihdon välineenä yleisimmin käytetään rahaa. Shoppailu kuuluu nykyaikaan. Tuotteeseen tutustuminen ei edellytä ostamista. Mitä tahansa on myytävänä ja lähes kaikkea myös ostettavissa.
Ei kuitenkaan ihan kaikkea. Kuten tiedotusvälineet ovat kertoneet, jatkossa seksin myynti on edelleen laillista, mutta sen ostamisesta on tulossa rikollista toimintaa. Kansantalouden perusteiden mukaan tuotteen oikean hinnan muodostumiseksi kysynnän ja tarjonnan on oltava kutakuinkin tasapainossa. Mikäli tarjonta on kysyntää suurempaa eli tavaraa on tarjolla enemmän kun on halukkaita ostajia, hinnat laskevat ja syntyy ostajan markkinat. Nyt näyttäisi tapahtuvan juuri niin. Tavaraa olisi tyrkyllä, mutta kukaan ei rangaistuksen pelossa uskalla ostaa. Se laskee hintoja. Ehkä se onkin tarkoitus?
Edellä kerrotut kaupan rajoitukset ja siitä seuraavat sanktiot on siis rajattu nimenomaan seksin ostamiseen. Entä jos tarkoitus ei olekaan ostaa. Aikomus on vain shoppailla. Eli aiemman toteamuksen mukaan ainoastaan harrastaa aistinvaraista tuotteeseen tutustumista - viihteenhankkimistarkoituksessa – ilman ostotarjousta. Onko sekin laitonta ja rangaistavaa? Minkälaiset toimet määritellään seksin ostamiseksi? Onko kaupanteon välineenä käytettävä puhdasta paperirahaa vai voidaanko drinkin tarjoaminen taikka elokuvalipun tai ravintolalaskun maksaminen katsoa seksin ostotarjoukseksi?
Entä sitten vakiintuneemmassa parisuhteessa? Kukkakimpun tai ravintolaillisen kera esitetyt seksin ostotarjoukset lienevät niitä tavallisimpia ja ovat taloudellisilta uhrauksiltaan sieltä halvimmasta päästä. Kerrotaan kuitenkin, että seksiä on ostettu tai ainakin pyritty ostamaan myös minkkiturkeilla ja timanttisormuksilla. Mikä lie rangaistusasteikko näillä toimilla ja näissä yhteyksissä?

Posted by Piruparka at 02:14 AM | Comments (0)

joulukuu 16, 2005

LURJUSTELUA

Eihän siinä mitään uutta pitäisi olla - urheilun parissa esiintyvissä kepulikonsteissa, sopupeleissä ja muissa lurjusteluissa. Ei siis olisi aihetta yllättyä.
Muun suomalaisen yhteiskunnan tavoin, erityisesti urheilun on uskoteltu sijoittuvan kaikenlaisten lahjus- ja korruptioepäilyjen yläpuolella. Ei ole kauan siitä, kun sinisilmäisesti kuviteltiin urheilun olevan kaikille suomalaisille niin pyhän asian, että kukaan ei alennu epärehellisiin tai muuten kyseenalaisiin toimiin tulosten saavuttamiseksi.
Yksittäisten urheilijoiden doping-käryt luuloteltiin poikkeuksina vain vahvistavan säännön, eikä Suomen hiihtojoukkueen koko kärkikaartin paljastuminen kovin pitkään suomalaisia järkyttänyt. Pesäpallossa esiintyneet sopupelisotkut – langetetuista tuomioista huolimatta – on oletettu johtuvan vain muutaman innokkaan vedonlyöjän rahanahneudesta.
Vasta sitten suomalaisten epäilyt hieman heräsivät, kun kotimaisen jalkapallon liepeillä alkoi pyöriä ennen näkemättömiä belgialaisia pelaajia ja vielä harvinaisempia kiinalaisia rahamiehiä. Jo pienet pintaraapaisut paljastivat, että sopupeleihin liittyvät lurjusteluepäilyt eivät olleet ihan tuulesta temmattuja. Vetoja oli lyöty ja rahaa liikkunut, suuremmassa mitassa kaiketi kuitenkin muualla kuin Suomessa. Sitten joku, ehkä tunnontuskissaan tai lisää rahaa saadakseen meni ja kertoi iltapäivälehdistölle, että rahaa on tarjottu ja vastaanotettukin. Kirkasotsainen, suomalainen urheiluhullu kansa tuohtui jalkapallon ympärillä esiintyvästä epäurheilijamaisesta toiminnasta. Sen piirissä ei ehkä ole huomattu, että monet urheiluseurat ovat muuttuneet osakeyhtiöiksi, joita johtavat toimitusjohtajat ja jotka toimivat liike-elämän kovien ja tuloksen tekemistä edellyttävien lakien puitteissa. Silloin jalot ja urheilulliset menettelytavat eivät välttämättä ole toiminnan ensisijaisimpia motivoijia. Kuitenkin vasta sitten, kun havaittiin, että valtion pyhä pelilehmä Veikkaus on saattanut joutua huijauksen kohteeksi, alkoivat todelliset epäilyt lurjustelusta ja tutkimukset pantiin välittömästi käyntiin. Perästä kuuluu. Ehkä.
Kuten alussa totesin, yllättyä ei pitäisi. Sillä tiedossa on, että jo vuosikymmeniä sitten, jopa maakuntasarja-tasolla bussi saattoi tuoda kotiin hävityn ottelun jälkeen hyvin syötetyn ja juotetun joukkueen. Joskus jokaisella joukkueen jäsenellä voi olla tuomisinaan jopa 50 kg:n perunasäkki.

Posted by Piruparka at 02:46 AM | Comments (0)

joulukuu 13, 2005

MAINONNAN EHDOILLA

Kun silmään sattui uutinen, että EU:n komissio on uusimassa tv-direktiiviä, ensimmäinen ajatus oli, että mitähän mainittu toimintaohje tähän mennessä sisältänyt. Ennen kun aloin tutustua uutiseen lähemmin, ajatuksen nopeudella mieleen ehti jo livahtaa mielleyhtymä, että jokohan tässä on puhe samanlaisesta televisio-ohjelmien suitsimisesta, kun Putinin Venäjällä. EU:n direktiivien kirjo kun monessa suhteessa alkaa jo muistuttaa kontrollia entisessä Neuvostoliitossa, josta järjestelmä on luontevasti siirtynyt nykyisen Venäjän toimintamuotoihin.
Venäjän mallista ei tällä kertaa (vielä) ollut kysymys, vaikka mitään parannusta, ainakaan katsojan kannalta, uudelta tv-direktiiviltä tuskin on odotettavissa. Lähemmin tutustuessani, uutinen kertoi, että tulevat toimintaohjeet (vai määräyksiäkö lienevät), koskevat ensisijaisesti mainosaikojen rajoitusten väljentämistä ja kaupallisten tiedotteiden sijoittelun helpottamista. Toisin sanoen, mainosten osuus – joka nykyisen direktiivin mukaan on 20 prosenttia ohjelma-ajasta – tulee kasvamaan. Tämä tarkoittanee sitä, että tulevaisuudessa kaupallisten kanavien ohjelmat tulevat pätkittymään jatkossa yhä useammin ja yhä pidemmiksi ajoiksi mainosten ehdoilla.
On toki oikein ja ymmärrettävää, että ohjelmatoiminnan kustannusten lisäksi, kaupallisten televisioyhtiöiden on hankittava kukkaron täytettä myös omistajilleen ja se edellyttää, että maksajia eli mainostajia riittää. Voi kuitenkin miettiä, kuinka hyvä ohjelman on oltava, että sitä viitsii seurata yhä taajenevien mainoskatkosten lomassa. Nykyinen sarjafilmipainotteinen ohjelmisto ei sellaiselle tasolle yllä. Tässä on todettava, että silloin kun Piruparka kaupallisille kanaville eksyy, kaukosäätimen käyttötarkoitus on parhaimmillaan. Se kun on ahkerasti toiminnassa juuri mainoskatkojen aikana. Joskus takavuosina, kun kanavavalikoima oli rajallisempi eikä kaukosäätimiäkään ollut käytössä, kaupallisia tiedotteita tuli seurattua pelkästä laiskuudesta. Kanavanvaihto kun edellytti takamuksen nostamista penkistä.
Nyt kun digitaaliset tv-vastaanottimet kaiken aikaa lisääntyvät, niiden myötä on tullut havaittavaksi, että niin sanottujen digi-kanavien joukkoon mahtuu Ylen tv-lupamaksullisten kanavien lisäksi myös melkoinen joukko muita niin sanottuja maksullisia kanavia. Kokemusta en omaa, mutta mikäli olen ymmärtänyt, näillä kanavilla esitettyjen ohjelmien seuraaminen edellyttää jonkinlaisen maksullisen kortin hankkimista. Sitä kukaan ei ole kertonut, että pääseekö kortin lunastamisella eroon kaupallisista tiedotteista ja mainoskatkoista vai joutuuko niitä sietämään edelleen eli siis maksamaan, että pääsee katsomaan mainoksia.

Posted by Piruparka at 12:06 AM | Comments (0)

joulukuu 09, 2005

KATSOTUT

Voiko puolet suomalaisista olla väärässä siinä, mikä on hyvä televisio-ohjelma? Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto eli kansanomaisesti linnanjuhlat vievät nimiinsä vuodesta toiseen ylivoimaisesti suurimmat television katsojaluvut. En tiedä kuka omistaa oikeudet kyseiseen ohjelmaformaattiin. Sen myyminen muualle maailmaan saattaisi kuitenkin olla potentiaalinen rahantekomahdollisuus. Edellyttäen, että mieltymykset muissa maissa ovat samansuuntaiset kuin Suomessa. Nimittäin ohjelma, joka houkuttelee televisioiden ääreen lähes puolet kansakunnasta, ei ole yhdentekevä asia muuallakaan maailmassa. Katsojaluvut kun kovassa kilpailussa ovat merkittävin kriteeri, oli esiintyjät keitä tahansa tai ohjelman sisältö mikä tai kuinka tyhjänpäiväinen hyvänsä.
Tämän kirjoittajan näkövinkkelistä edellistä televisio-ohjelmaa huomattavasti mielenkiintoisempi oli seuraavana iltana esitetty, presidentinvaalin tiimoilta käyty vaalikeskustelu. Esiintyjäjoukko tosin oli olennaisesti pienempi, vaikka valtaosa pääosan esittäjistä näyttäytyi myös edellisen illan ohjelmassa. Yksi oudompikin kasvo ohjelmassa näyttäytyi. Tosin ainoastaan sivuosassa, jopa hyvin pienessä sellaisessa, jos mittapuuna käytetään annettua esiintymisaikaa. Puolueisiin sitoutumattoman ehdokkaan Arto Lahden ensiesiintyminen suurelle yleisölle ei järisyttänyt.
Onko kysymyksessä kirjoittamaton sääntö vai onko ohje jonnekin ylösmerkitty, sitä en tiedä. Kuitenkin niin kauan, kun televisio on näyttänyt erilaisia ja eri muottiin tehtyjä vaaliohjelmia, myönnetyt puheenvuorot ja niiden käyttöön sallittu aika, on ollut melko selvässä suhteessa puolueiden eduskuntapaikkojen lukumäärään. Ilmiö näkyi nytkin. Tällä kertaa tämän käytännön ohitti ja sen yläpuolelle näytettiin asetettavan istuva presidentti. Tuntui vähintäänkin surkuhupaisalta se, miten presidentti Halosta pyrittiin tunkemaan ehdokas Halosen muotiin. Lieneekö toimittajan ammattiin kuulumatonta auktoriteetin palvontaa, kun Haloselle myönnetyt puheenvuorot ja hänelle sallittu puheaika oli niin epäsuhteessa muihin ehdokkaisiin nähden. Hieman koomisesti tilanne huipentui siihen, että Halonen itse epäili kuluttavansa yksin liikaa puheaikaa. Mikä sentään itseään markkinoivan presidenttiehdokkaan suusta lausuttuna lienee ennenkuulumatonta?
Muuten asiapitoiseen keskusteluun toi mielenkiintoista lisäväriä toimittajien esittämä, mutta ehdokkaita närkästyttänyt kysymys, jossa näitä pyydettiin kertomaan, mitä asiaa he pitävät moraalittomimpana, kun vaihtoehtoina ovat lapsen tukistaminen, puolison pettäminen ja 120 km:n vauhti 80:km:n nopeusrajoitusalueella? Voidaan myös pohtia, täytyykö armeijan ylipäällikön tuntea sotilaiden arvomerkit?

Posted by Piruparka at 12:33 AM | Comments (0)

joulukuu 06, 2005

PEKKA PUUPÄÄ

Monille ihmisille itsenäisyyspäivästä ensimmäisenä tulee mieleen presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto. Jotkut yhdistävät sen sotilasparaateihin ja monille juhla näyttäytyy kahtena sinivalkoisena kynttilänä, jotka loistavat ikkunoilla itsenäisyyspäivän iltana.
Entä sitten Pekka Puupää. Mitä sillä on tekemistä itsenäisyyspäivän kanssa. Niillä kun ei luulisi olevan mitään yhteyttä. Asiaan vihkiytymättömälle ei varmaan olekaan. Eikä ainakaan niille, joiden Pekka Puupää- tuntemus rajoittuu ainoastaan Esa Pakarisen ja Masa Niemen tähdittämiin elokuviin. Moni kuitenkin tietää ja ehkä muistaakin, että alun perin Pekka Puupää oli Ola Fogelbergin eli Fogelin piirtämä sarjakuva itsenäisyyden ajan alkuvuosilta ja jonka kanssa elokuvan Pekalla, Pätkällä ja Justiinalla ei ollut muuta tekemistä kun nimet ja apinoitu vaatetus.
Piruparan muistikuvissa mielleyhtymä toimii kuitenkin siis nimenomaan itsenäisyyspäivän ja Pekka Puupää- sarjakuvan välillä. En tiedä radioitiinko linnan juhlia ennen television aikakautta. Jos radioitiin, ei se ainakaan mieleen ole jäänyt. Se mikä on jäänyt mieleen, on, että joka vuosi itsenäisyyspäivän aikoihin eli joulukuun alkupuolella julkaistiin uusi Pekka Puupää- sarjakuvakirja. Se ilmaantui Piruparan lapsuudenkotiin säännöllisesti aina itsenäisyyspäivänä. Syy sarjakuvakirjan ilmaantumiselle oli, että itsenäisyyspäiväksi sattuu ruokakunnan silloisen pään eli Piruparan alkuunpanijan nimipäivä. Vuosikausien huumoripitoiseen traditioon kuului, että nimipäivälahja oli joka vuosi uusi Pekka Puupää- sarjakuvakirja, joka säännönmukaisesti kuitenkin alkoi kulua perheen jälkikasvun käsissä.
Keskenkasvuinen pojankoltiainen ei tiennyt noina aikoina presidentinlinnassa järjestettävistä juhlista tuon taivaallista. Tuskin olisi välittänyt, vaikka olisi tiennytkin. Kiinnostusta ei riittänyt muihinkaan itsenäisyyspäivä seremonioihin tai traditioihin. Se, että sai käsiinsä uuden, juuri painosta tulleen Pekka Puupää-kirjan, oli itsenäisyyspäivän ehdoton kohokohta. Sarjakuvat 1950-luvulla, ja vielä paljon myöhemminkin, olivat jostain syystä niin ”harvinaista herkkua”, että niitä tarjottiin kansalaisten luettavaksi sanoma- ja muidenkin lehtien sivuilla varsin kitsastellen. Siellä julkaistiin lukijoiden iloksi sarjakuvat useimmiten jatkokertomuksina, ja yleisimmin vain 4-5 kuvan kerta-annoksina, joiden jatkoa sai odottaa ainakin seuraavaan päivään, mutta joskus jopa seuraavaan viikkoon. Olihan se siis juhlallista, kun sai kertaheitolla luettavakseen kokonaisen kirjallisen sarjakuvia.
Itsenäisyyspäivän arvot ja merkitykset ovat vuosien saatossa ja iän myötä Piruparallakin muuttuneet. Jossain ”takaraivossa” kuitenkin elää pikkupoika, joka muistaa ja ehkä vähän kaipaakin itsenäisyyspäivä lukuhetkeä Pekka Puupään parissa.

Posted by Piruparka at 12:00 AM | Comments (0)

joulukuu 02, 2005

KADONNEET

Turvapaikanhakijoiden katoamiset, vai pitäisikö sanoa viranomaisten kadottamat tai hukkaamat turvapaikanhakijat ovat puhuttaneet viime aikoina, paitsi muualla Pohjoismaissa, myös Suomessa. Ihmiskaupastakin puhutaan. Ihmettelyn aihe on hävikki, joka turvapaikan hakijoiden keskuudessa on käynyt ja ilmeisesti edelleen jatkuu. Sen enempää poliisin kun muidenkaan viranomaisten olematta lainkaan selvillä, minne ihmiset ovat haihtuneet. Alkuviikolla julkaistun uutisen mukaan näet suomalaisista vastaanottokeskuksista on kuluneen vuoden aikana hukattu yli 1 100 turvapaikanhakijaa. Se tarkoittaa, että keskimäärin Suomessa tai Suomesta, häviää viranomaisten tietämättä ja näiltä tietymättömiin, noin 100 ihmistä joka kuukausi. Järjestelmä ei anna itsestään kovin hyvää kuvaa, eritoten siksi, kun ainakin osa, näistä hukatuista, on ollut alaikäisiä lapsia.
On tietysti selvää, että osa kadonneista, on turvapaikkaturismin harrastajia. Se lienee tietyillä tahoilla trendikäs tapa tutustua Eurooppaan. Kielteistä turvapaikkapäätöstä odotellessaan nämä ihmiset nauttivat suomalaisen toimeentulojärjestelmän suomista eduista. Juuri ennen, kun saavat päätöksen virallisesti tiedoksi, he ottavat jalat alleen ja katoavat tuntemattomaan. Toiminnalla lienee turvapaikkaturistin tulevaisuuden toimien kannalta ratkaiseva merkitys. Usein kierros jatkuu jossain toisessa EU-maassa. Eikä liene harvinaista sekään, että katoamistempun tehnyt turvapaikanhakija ilmestyy takaisin Suomeen, uusi turvapaikkahakemus huulillaan.
Järjestelmä siis vuotaa - ihmisiä. Se näyttää vuotavan muutakin - rahaa! Vai mitä on sanottava uutisesta, joka kertoo sisäministeri Kari Rajamäen mielipiteestä, jonka mukaan ”kielteisen turvapaikkapäätöksen tulisi merkitä toimeentulotuen maksamisen loppumista”. Hyvänen aika! Eikö se sitten sitä merkitsekään? Voiko tosiaan olla niin, että turvapaikanhakijan kadottua juuri ennen, kun kielteinen päätös hänet saavuttaa, hänen pankkitililleen (vai minne) vaan jatketaan toimeentulotuen maksamista. Kuinkahan pitkään? Uskon, että tieto kiinnostaisi muitakin kun Piruparkaa.

*
PS. Muuten olen sitä mieltä, että tulkittiin tasavallan perustuslakia miten tahansa, neuvostoilla – edes valtio- sellaisella - on hyvin vähän tekemistä sotaväen käskytysjärjestelmän kanssa. Armeijaa kun ei johdeta demokraattisesti enemmistöpäätöksillä. Päätökset sotiin osallistumisista, olivat ne sitten EU-sotia, Nato-sotia, tai vaikkapa YK-sotia, tehdään joka tapauksessa jossain muualla, kun presidentinlinnassa.

Posted by Piruparka at 07:50 PM | Comments (0)