« joulukuu 2005 | Vasta julkaistut | helmikuu 2006 »

tammikuu 31, 2006

UGH, KANSA ON PUHUNUT

”Kansanvalta on puhunut, pulinat pois”, kertoo kansan poliittinen muisti Johannes Virolaisen tokaisseen aikoinaan. Eikä siihen juuri ole lisäämistä. Melkoista jännitystä kuitenkin saatiin ylläpidettyä aina sunnuntain iltakahdeksaan asti, kunnes ennakkoäänestyksen tulos julkaistiin. Ero oli sen verran iso, että Niinistön suosio varsinaisena vaalipäivänä ei riittänyt kirimään kiinni Halosen etumatkaa, vaikka kaventumista tapahtuikin.

Mitä tästä hulinasta sitten jäi käteen? Se ainakin, että vuosia jatkuneen, ylivoimaisen kansansuosikin ja gallup-johtajan asema ei välttämättä riitä siivittämään ehdokasta ylivoimaiseen voittoon. Voisi kysyä, kuinka olisi käynyt, jos loppusuora olisi ollut vaikkapa viikkoa pidempi? Sen verran ”Sauli-ilmiö” vauhditti kiriään loppua kohti.

Heräilee edelleen ajatus, mikä vaikutus kannatuslukujen kehityksellä oli siihen, että Paavo Väyrysen kerrotaan ainakin harkitsevan paluuta kotimaan politiikkaan. Olisiko Kekkosen kruununprinssinäkin itseään pitäneellä Väyrysellä vielä puhtia lähteä tähtäämään kuuden vuoden päähän? Näin voisi päätellä, sillä onhan hän tiettävästi kertonut tuntemuksistaan vanhana ranchillaan eläkkeellä elävänä sheriffinä, jonka kädet syyhyävät toimintaa, kun roistot ratsastavat kaupunkiin.

Kaiken kaikkiaan vastakkainasettelun aika ei kuitenkaan ollut ohi. Sen verran toisella kierroksella eroja ja vastakkaisuuksia alkoi löytyä, että yhdistyneen porvaririntaman äänet eivät riittäneet siivittämään ”työväen presidenttiä” Mäntyniemeen. Televisioesiintymiset petrasivat takavuosien vastaavista. Monista seikoista puhuttiin ja väiteltiin. Asioista vähemmän perillä olevat tahot saattaisivat olettaa, että presidentin päätehtävä - ulkopolitiikan johtaminen - on kikkailua suhtautumisessa Nato-jäsenyyteen ja kriisinhallintajoukkoihin. Retoriikka oli ehdokkailla hallussa eikä selvyyttä näin ollen syntynyt.

Mielenkiinnolla jää odottamaan, mitä vaikutusta näillä vaaleilla on ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kovasti tuntuu porvariyhteistyö edelleen kiinnostavan - ainakin kokoomusta. Kepu, kun pettäjämaineestaan huolimatta, lupasi julkisesti tukea Niinistölle, toisin kun kokoomus Aholle kuusi vuotta sitten. Spekulaatiot alkoivat heti. Virisi kaavailut kahden vähemmistöön jääneen puolueen yhteisestä pääministeriehdokkaasta, sen sijaan, että suurimman eli eniten ääniä saaneesta puolueesta valittaisiin pääministeri.

Posted by Piruparka at 11:13 AM | Comments (0)

tammikuu 27, 2006

OLIPAHAN UNOHTUA

Johtuukohan niistä naisasianaisten uskottelemista, niin sanotuista miehen putkiaivoista, kun tässä presidentinvaalihuumassa on miltei unohtunut seurata, mitä kuntauudistusrintamalle kuuluu ja mitä siellä tapahtuu. Maaliskuun alussa virkaansa astuva presidentti istuu tuolillaan seuraavat kuusi vuotta, mutta kansan tahdosta ja toiveista huolimatta hänen toimintansa ei sanottavasti tule vaikuttamaan ihmisten elämään kotikunnissaan - valittiin sitten virkaan kumpi tahansa pyrkijöistä. Kuntauudistuksesta sen sijaan, saattaa koitua paljonkin seurauksia kansalaisten elämään.

Pääosaan kuntauudistuskeskustelussa ovat nousseet erilaiset hallintomallit. Puhutaan peruskuntamallista, piirimallista, aluekuntamallista ja Itä-Uudenmaan ikiomasta - Unioni-mallista. Hallinnon uudistamiselle on varmasti perusteensa. Onhan väitetty, että suomalaisella kunnallisella henkilöstöllä pystyttäisiin palvelemaan 20 miljoonaa ihmistä. Nyt esillä olevasta kuntauudistuksesta puhuttaessa on jäänyt kuitenkin vaikutelma, että erilaisia hallintomalleja pyöriteltäessä edes ja takaisin, varsinainen pääasia on unohtunut. Onkohan Piruparka aivan hakoteillä, kun on ollut havainnoivinaan, että kutsuttiin hallintoa ja sen mallia millä nimellä tahansa, kukaan ei keskustele siitä, mitä vaikutuksia eri hallintomalleista seuraa? Mitä tapahtuu palveluille? Mistä niitä on saatavissa? Miten käy kunnallisverolle? Mitä vaikutuksia näillä mainostetuilla eri hallintomalleilla on kuntalaisen elämään? Onhan tarkoitus uudistaa kuntarakennetta siksi, että kuntalaiset saisivat vähintään nykyiset tai paremmat palvelut vähintään nykyisillä tai ehkä jopa halvemmilla hinnoilla?

Ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta, eri viiteryhmistä ja muista näkökulmista johtuen, kaikille esillä olleille hallintomalleille on kannattajansa. On syytä muistaa, että kuntalainen kuitenkin on paitsi palveluiden kuluttaja ja käyttäjä, myös niiden maksaja.

Parin viikon kuluttua päättyy ensimmäinen määräaika, jolloin sisäministeriössä pitäisi olla ensimmäiset alueelliset kaavailut kuntauudistuksesta. Keskivertokansalaista tuskin kovinkaan paljon kiinnostaa millä nimellä uudistusten jälkeistä hallintomallia kutsutaan. Huomattavasti suurempi mielenkiinto kohdistunee siihen, mistä ja minkälaisia palveluita hänellä on mahdollisuus saada ja mitä ne maksavat. Toisin sanoen, minkälaista vastinetta hän maksamilleen verorahoilleen saa. Kunnat kun ovat ensisijaisesti asuinpaikkoja, eivät hallintomalleja. Se tuntuu uudistajilta joskus unohtuvan!

Posted by Piruparka at 04:37 AM | Comments (0)

tammikuu 24, 2006

HAJUHAITAT

Poliitikot taas puuhastelevat - parveketupakoinnin kieltämistä ja kiellon rikkojien kriminalisoimista lain voimalla. Perusteet ovat epäselvät. Kuka valvoo lain noudattamista, sillä jonkunhan se on tehtävä? Entä millaisia rangaistuksia tulevan lain rikkojalle madollisesti lankeaa? Epäselväksi on edelleen jäänyt, onko parveketupakoimisen kieltämisellä tarkoitus terveysvaikutteisin perustein puuttua ongelmaan, joka ensisijaisesti on esteettinen haitta.

Lienee tieteellisesti vahvoja näyttöjä sille, että jatkuva altistuminen niin kutsutulle passiiviselle tupakoinnille on hyvinkin haitallista. Mikä sitten on jatkuvaa altistumista? Onko sitä ohimennen tehty hajuhavainto, joka naapurin parvekkeelta leijailee nenään? Passiivisesta tupakoinnista varoiteltaessa, on saatu aikaan, että ihmiset uskovat hajuaistimin tehdyn savuhavainnon tarkoittavan lähes samaa kuin sairastuminen keuhkosyöpään. Hajun, jota moni saattaa pitää jopa tuoksuna, voi herkkänenäisimmän mielestä toki olla esteettinen haittatekijä. Ei sellaisen poistamiseen kuitenkaan lakia tarvittane?

En yritä hyppiä lääkäreiden reviirille, mutta en millään jaksa uskoa, että ulkoilmassa, parvekkeella nenään sattunut tupakansavun hento haju olisi niin suuri terveydellinen haitta, että siihen pitäisi puuttua lainsäädännöllisin keinoin. Tärkeämpää puuhastelua lainlaatijoille tästä maasta löytynee? Sillä sellaisen lain laatiminen, joka tekee yli miljoonasta suomalaisesta rikollisen – sillä rikollisiahan lainrikkojat ovat – on rankka teko keneltä tahansa ääniä kalastavalta poliitikolta. Ellei parveketupakoinnin kieltävän lain pääasiallisena tarkoitus ole jäädä historiaan lex Hyssälänä.

Tätä palstaa pitempään seuranneet tietävät, että Piruparka itse lopetti tupakanpolton jo vuosia sitten, joten tämänkertainen mielenilmaus ei johdu parveketupakoinnin kieltopuuhastelun aiheuttamista henkilökohtaisista vaikuttimista. Se mikä ärsyttää, on kieltolakimentaliteetti, jolla kansaa pyritään kyykyttämään. Onko omalla parvekkeellaan tupakointi sellainen yhteiskunnallinen ongelma, että sen varjolla voidaan puuttua ihmisten kotiasioihin ja jonka kitkemiseen tarvitaan koko lainsäädäntökoneiston liikekannallepano?

Kyllä maailmaan erilaista hajuja mahtuu. Muitakin kuin pelkkiä sulotuoksuja. Onkohan tässä kieltolakihuumassa käynyt niin, että sotketaan kaksi eri asiaa, tupakansavun haju ja tupakansavulle altistuminen. Kukaan ei puhu paskalle altistumisesta, vaikka hajun joskus nenässään tunteekin.

Posted by Piruparka at 03:10 PM | Comments (0)

tammikuu 20, 2006

PUUROISIA MUISTOJA

Suomalaista koulujärjestelmää voidaan kiittää monista ansioista. Yksi näistä tunnustuksen kohteista on ilmainen kouluruokailu. Kouluissa ruokailua on järjestetty oppilaille jo 1920-luvulta lähtien ja jopa sitä ennen eli paljon aikaisemmin, kun kouluruokailu tuli lakisääteiseksi kansakouluissa vuonna 1948. Huolimatta kiitellyistä ansioistaan, kouluruokailun piikkiin voidaan laittaa joitain kielteisiäkin piirteitä. Siitä omakohtaisia kokemuksia seuraavassa:

Kun Piruparka aloitti opintiensä kansakoulussa 1950-luvun puolivälissä, viikon ruokalistaa ei voinut syyttää monipuolisuudesta. Joka toinen päivä tarjottiin ateriaksi puuroa ja joka toinen päivä syötettiin ruokaisampaa keittoa. Tämä muistelo koskee nimenomaan noita puuropäiviä. Koska kysymyksessä oli suuri koulu (ensimmäisen luokan oppilaitakin yli 200), keittiöhenkilökunta nopeutti ruoanjakelua, annostelemalla ateriat valmiiksi lautasille ennen varsinaisen ruokailun alkua. Tällainen toiminta aiheutti sen, että puurot olivat auttamattomasti kylmiä siinä vaiheessa, kun pieni koululainen sai lakisääteisen ruoka-annoksensa syötäväkseen. Sen lisäksi, että puurot olivat kylmiä ne - ehkä huolimattomasta valmistustavasta tai jostain muusta syystä johtuen - sisälsivät jonkinlaisia klimppejä tai kokkareita. Erityisesti ruis- ja ohrajauhoista valmistetut puurot olivat tällaisia. Lautaselle valmiiksi annosteltu lainmukainen ateria oli luonnollisesti syötävä kokonaan ja usein vielä ilman maidon liuentavaa myötävaikutusta. Arvata saattaa, että ruokailu saattoi olla monille koulupäivän ankarin koettelemus. Tämän päivän mittapuun mukaan 1950-luvun kouluruokailua saatettaisiin pitää henkilökunnan taholta tapahtuvana koulukiusaamisena.

Aika kului. Kylminä ja kokkareisina tarjoillut ohra-, kaura- ja ruispuurot vaihtuivat manna-, riisi- ja vispipuuroiksi ja edelleen vuosien mittaan nykyisiksi monipuolisiksi ja ravitseviksi kouluaterioiksi. Niin pitkä ja ansiokas kun suomalainen kouluruokailuperinne onkin, se aiheutti sen, että tuhansilla suuriin ikäluokkiin kuuluvilla saattaa olla hyvin epämieluisia kokemuksia sellaisista suomalaisista perus- ja perinneruoista, kuten ohra- ja ruispuuroista.

Sattuneesta syystä Piruparka on vuosien saatossa toki keitellyt mainittuja puuroja ja niiden suolapitoisuutta tarkistaakseen, pienen lusikallisen tullut maistaneeksikin. Aikaa pääsi kuitenkin kulumaan lähes 47 vuotta, kunnes tässä muutama päivä sitten otin lautaselleni koko annoksen ruokakunnan toisen osapuolen keittämää, kokkareetonta, ruisjauhoista valmistettua puuroa. Ja voin vakuuttaa, että maistui.

Posted by Piruparka at 01:06 PM | Comments (0)

tammikuu 17, 2006

ODOTETTU TULOS

Toisin sanoen, näinhän siinä pitikin käydä. Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. ”Kuninkaaksi” huutaminen ei ole nykyaikaa, vaikka presidenttiehdokkaiden saapumisesta omiensa keskuuteen sunnuntai-iltana, sellaista saattoi olettaakin.
On jossittelua pohtia, miten olisi käynyt, elleivät Halosen tukijoukot olisi ensimmäisen kierroksen viime metreillä käyneet ylimieliseksi voiton suhteen. Kokeneilta kampanjan suunnittelijoilta ja vetäjiltä olisi lupa odottaa edes jonkinasteista ammattinsa hallintaa. Pelkät gallupien näyttämät kannatusluvut kun yksin eivät riitä valituksi tulemiseen. Siihen tarvitaan edelleen äänestäjiä ja heidän ääniään. Olen vakuuttunut, että Piruparan ohella oli melkoinen joukko muitakin, jotka halusivat omalla äänestyskäyttäytymisellään muistuttaa, että mielipidemittauksissa esiintyvä kansansuosio ei ole ääniautomaatti. Suomalainen monipuoluejärjestelmä aiheuttaa sen, että presidentiksi valitseminen edellyttää äänien saamista yli puoluerajojen. Koska kysymyksessä on henkilövaali, vastaavasti on syytä olettaa, että presidenttiehdokas ei välttämättä voi luottaa siihen, että hän automaattisesti saa kaikkien edustamansa puolueen kannattajien tai edes jäsenten äänet.
Edes kuuden vuoden työharjoittelu presidentin vaativassa virassa ei ole sellainen tae osaamisesta ja asioiden hallitsemisesta, että kunnon debatin voisi unohtaa. Tähän mennessä, presidentinvaalien yhteydessä kuulluissa vaalikeskusteluissa kaikki kahdeksan ehdokasta pääsivät vuorollaan olemaan äänessä ja painottamaan tärkeäksi katsomiaan asioita. Hyvä näin. Mitään sellaista väittelyä ei tuollaisessa joukossa kuitenkaan pääse syntymään, missä mielipiteitään – sen lisäksi, että ne esittää - joutuu ihan oikeasti myös puolustamaan.
Odotan mielenkiinnolla, minkälaisiin mittasuhteisiin asettuu se Niinistön lanseeraama ”aikansa elänyt vastakkainasettelu”, kun kaksi ”työväen presidenttiä” ottaa mittaa toisistaan. Ja miten Halonen puolustelee maailmaa syleilevää globalisaatioharrastustaan äidillisen emohahmon halailua kaipaaville, mutta ilmeisesti sitä paitsi jääneille suomalaisille.

Posted by Piruparka at 10:35 AM | Comments (0)

tammikuu 13, 2006

VIIMEINEN RUTISTUS

Tätä kirjoitettaessa presidenttivaalien ensimmäisestä kierroksesta ennen vaaleja on jäljellä enää viimeinen televisioitava vaalikeskustelu. Näppituntuma on, että vaalien alla tapahtuvat ehdokkaiden televisiokuulemiset ovat olleet lisääntymään päin. Samojen kysymysten jauhaminen illasta toiseen saattaa jo kyllästyttää, semminkin kun käsiteltävät asiat eivät aina edes sivua presidentin toimenkuvaa. Tarkkaan kuuntelemalla, saattaa kuitenkin esiin putkahtaa tiedonmurusia, joita aiemmin on taitavasti päästy väistelemään.
Yksi tällainen kysymys on Nato. Kansan laajasta vastustuksesta johtuen, kaikki presidenttivaalin kolme pääehdokasta ovat kiertäneet asiaa kun kissa kuumaa puuroa. Alkaako vaaliväsymys painaa ja keskittymiskyky herpaantua? Keskiviikkoisessa MTV3:n vaalikeskustelusta saattoi kuitenkin päästä sellaiseen käsitykseen, että oli presidenttinä näistä kolmesta kuka tahansa, seuraavan kuuden vuoden aikana Suomi todennäköisesti hakee Nato-jäsenyyttä. Tässähän ei pitäisi olla mitään uutta. Jo vuosia sitten RKP:n Eurooppa-ministerinäkin toiminut Ole Norrback kertoi julkisesti, että Natoon liittymisestä oli tehty jopa periaatepäätös. Toteuttamisajankohta vaan oli jätetty auki. Halonen toki kielsi olevansa viemässä Suomea Natoon. Tässä yhteydessä kuitenkin kannattaisi muistaa, että vaikka kansan poliittisen muistin sanotaan olevan lyhyt, ei kuusi vuotta silti ikuisuus ole. Toisaalta ei Halosen tämän jälkeen – ainakaan vaalien yhteydessä - tarvitse tekemisiään selitellä.
Viimeiset mielipidekyselyt kertovat, että ehdokkaastaan epätietoisten määrä on vaalien lähestyessä kasvanut varsin suureksi. Tämä osoittanee, että vaalien toinen kierros on yhä todennäköisempi, mitä enemmän aika kuluu ja vaalit lähestyvät. Lopullisesta voittajasta ei kuitenkaan liene epäselvyyttä. Sen verran eroa Halosella näyttää edelleen olevan muihin ehdokkaisiin. On sitten makukysymys, tuntuuko voitto toisella kierroksella tappiolta, kun päämääräksi on asetettu pääsy isojen poikien valtiomiessarjaan ja voittaa vaalit jo ensimmäisessä vaiheessa.
Äänestysprosentilla on tietenkin merkitystä. Suomalaisten aktiivisuus presidentin vaaleissa on aina ollut suurempi, kuin muissa vaaleissa. Sekin on kuitenkin laskusuunnassa. Vuodesta 1982 vuoteen 2000 laskua oli 10 prosenttia. Se on tietenkin osoitus siitä, että kansan toiveista huolimatta, uutta Kekkosta ei tähän maahan enää tule.

Posted by Piruparka at 01:40 PM | Comments (0)

tammikuu 10, 2006

TIPATON TAMMIKUU

Suomalaiset lienevät erilaisten suuntausten tai muoti-ilmiöiden auttamattomia apinoijia. Muuten ei ole selitettävissä, että viidennes kansasta samanaikaisesti päättää pitää nenänvalkaisuviikkoja. Tai trendikkäästi ainakin ilmoittaa viettävänsä tipatonta tammikuuta.
Aiheeseen liittyen selasin viime vuoden kalenteriani ja huomasin sieltä löytyvän yhden kokonaan tipattoman periodin, joka oli kestänyt hieman yli kuukauden. Sekään ei ollut tammikuu eikä mikään muu kokonainen kalenterikuukausi. Sen lisäksi löytyi parikin, kutakuinkin kuukauden mittaista jaksoa, jolloin alkoholipitoiset juomiset olivat rajoittuneet saunomisen yhteydessä nautittuun olutpullolliseen. Jokohan ikä alkaa painaa? Piruparka kun sentään on lätrännyt erilaisten juomien kanssa enemmän tai vähemmän säännöllisesti yli 40 vuotta. No, myönnettäköön, että säännöllisyys ei ole ollut päivittäistä kuin ajoittain, eikä aina edes viikoittaista. Asiantuntijat kuitenkin väittävät, että puoletkin tuosta ajasta on monelle liikaa.
Tipaton tammikuu tarkoittaa, että suurkuluttajuuden riskirajoille usein mielletyt perjantaipullon ostajat ja viikonloppukännääjät ”joutuvat” kieltäytymään harrastuksestaan tammikuun viikonloppujen verran eli noin neljä kertaa. Toisaalta, on paljon – itseään lähes raittiina pitäviä – henkilöitä, joiden juomatottumuksia pidetään sivistyneinä, jopa hienostuneina. He saattavat nauttia päivittäin lasillisen viiniä aterian yhteydessä. Tämä joukko ihmisiä joutuu kieltäytymään alkoholista ja päivittäisestä viinilasillisestaan tipattoman tammikuun aikana 30 kertaa. Jos tämä porukka on tottunut nauttimaan televisiota katsellessa vaikkapa yhden grogin tai oluen ja nappaamaan iltakahvin kanssa vielä pienen konjakin, alkoholista kieltäytymiskertoja kertyy tammikuussa jo 90. Tällaisia laskelmia tehdessään voi kukin mielessään pohtia alkoholiongelmien syvällisintä olemusta ja sitä kenelle käyttötottumuksistaan luopumisesta saattaa syntyä probleemia.
Mainittuun suurkuluttajakastiin usein mielletyn perjantaipullon ostajan keho on 5-6 päivää viikossa kokonaan ilman alkoholia. Lähes raittiina itseään pitävä taas on totuttanut oman kroppansa päivittäisiin tai ainakin lähes päivittäisiin viinilasillisiin ja ehkä myös muihin alkoholijuomiin. Ei tarvita kovinkaan lahjakasta mielikuvitusta, kun herää kysymys, kummanko maksa luulee kurkun katkaistun tipattoman tammikuun aikana? Ja kuka on se, jota tämänkaltaiset ääneen pohdiskelut todennäköisimmin eniten ärsyttävät.

Posted by Piruparka at 04:06 PM | Comments (0)

tammikuu 06, 2006

ENERGIARIIPPUVUUS

Viime päivien uutisoinnit ovat paljastaneet, mitä tarkoittaa, kun maa on riippuvainen toisen maan energiatoimituksista. Kysymys ei välttämättä ole yksinomaan hinnasta, kuten esillä olleessa, Venäjän ja Ukrainan välisessä kiistassa, väitettiin olevan. Kaasuhanojen sulkemisella tai sähkötoimitusten katkaisemisella voidaan talvipakkasilla vauhdittaa monenlaisten vaatimusten läpimenoa. Nyky-yhteiskunnat ovat niin energiariippuvaisia, että sen saatavuuden kaikissa olosuhteissa, varmistaa ainoastaan mahdollisimman korkea omavaraisuusaste.
Suomeen tuodaan itärajan takaa niin kaasua kuin sähköäkin. Tyrkyllä olisi tiettävästi enemmänkin, ainakin sähköä. Saksaan menevään ja Suomenlahden pohjaan rakennettavaan kaasuputkeen, suomalaisten ei haluta rakentavan omaa haaraansa. Ehkä pelätään, että siitä olisi liian helppo lirutella kaasua maksamatta, niin kun väitetään Ukrainan tehneen omasta putkestaan.
Itäisessä Euroopassa sijaitsevat entisen Neuvostoliiton vasallivaltiot ovat Natoon ja EU:hun liittymisestään ja näiden antamasta turvallisuudentunteesta huolimatta, hyvin energiariippuvaisia Venäjästä. Yhä enenevässä määrin myös läntisempi osa Eurooppaa on innostunut venäläisestä energiasta ja erityisesti sen kaasuvaroista. Se toki venäläisille sopii – Euroopan valloitus energiamarkkinoiden välityksellä. Äiti-venäjän kolhiintunutta suurvaltaidentiteettiä lääkitsisi kummasti mahdollisuus, että Moskovasta käsin päästäisiin tanssittamaan Eurooppaa, sulkemalla ja avaamalla kaasuhanoja sitä mukaan kun tanssiaskeleet sujuvat.
Venäjällähän energiaomavaraisuutta riittää myytäväksi asti. Näyttäisi siltä, että naapurilla on taas menossa kilpajuoksu kohden Eurooppaa - tällä kertaa valloittamaan sen energiamarkkinoita. Kohti länttä kiirehtiessään, pienen luoteisnaapurin energiaongelmat eivät näyttele tässä tilanteessa kovin merkittävää roolia. Siksi suomalaisten tulisi tässä tilanteessa käyttää saamaansa tilaisuutta hyväkseen ja rakentaa omaa - Venäjästä ja muistakin maista riippumatonta - energiatuotantoaan. Mahdollisuudet naapurin tanssittamispyrkimyksiin vähenisivät.
Kun tuulimyllyjen apu tulee aina olemaan vajavaista, säästötoimet ovat riittämättömiä eikä puutakaan haluta tuhlata polttamalla, vaihtoehdoksi jää mahdollisimman nopea päätös kuudennen ydinvoimalan rakentamisesta.

Posted by Piruparka at 02:03 PM | Comments (0)

tammikuu 03, 2006

UUSI VUOSI

On tapana uskoa ja odottaa, että uusi vuosi on edellistä parempi ja menestyksekkäämpi. Tämä on oikein ja jos niin tapahtuu, se osoittaa kehityksen kehittyvän.
Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe lienee vuoden katsotuimpia televisio-ohjelmia. Oliko syynä parin viikon kuluttua edessä olevat presidentinvaalit, kun puhe kuulosti tilastolliselta katsaukselta menneeseen ja varsin vaatimattomasti esitetyltä tulevaisuuden toivelistalta. Presidentinvaalikampanjaa uudenvuoden puheessa ei ainakaan käyty. Se tuskin johtui yksinomaan suomalaiskansallisesta vaatimattomuudesta vaan siitä, että presidentin ja presidenttiehdokkaan roolit haluttiin tietoisesti pitää erillään. Ratkaisu oli oikea. Suomalaisille kun kaikki presidenttiyteen liittyvät seremoniat ja instituutiot ovat sen verran pyhiä, että eivät hyväksy niihin sekoitettavan vaalikampanjaa. Se kun kansan mielestä on puhdasta politikointia – siis enemmän tai vähemmän ketunhäntä kainalossa toimimista. Ehkä osittain juuri siksi puheen jättämä vaikutelma jäi hieman ympäripyöreäksi ja vaisuksikin.
Toki presidentti esitti huolestuneisuutensa tuloerojen kasvusta ja hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta, syrjäytymisestä ja uudenlaisesta köyhyydestä. Työttömyys on niin vanha ja niin pitkään jauhettu ongelma, että siihen ei kannattanut uhrata aikaa yhtä lausetta enempää.
Tasavallan presidenttiä on moitittu monilta tahoilta globalisaatiohaihattelusta. Ehkä sillä on ollut vaikutusta. Koko globalisaatioaihe kun tämänkertaisessa uudenvuoden puheessa oli kutistettu kainoon toivomukseen ulkomaille toimintaansa siirtäville yritysjohtajille, että maailmanvalloituksen huumassa joskus vähän muistelisivat koto-suomenkin olemassaoloa.
Näin presidentinvaalien lähestyessä on paljon puhuttu mainitun viran sisältämistä valtaoikeuksista. On korostettu presidentin roolia mielipidevaikuttajana ja – johtajana, keskustelun avaajana ja ”unilukkarina”. Seurata sopii, minkälaisia seurauksia presidentin uudenvuoden puheesta tulee olemaan? Onko mielipidevaikuttajan ja keskustelun avaajan muodollisilla valtaoikeuksilla mitään käytännön merkitystä? Uudenvuoden puhetta ei voi verrata maakuntamatkoilla annettuihin lausuntoihin. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, mitä jatkossa tulee käymään tuloeroille, syrjäytymiselle ja uudenlaiselle köyhyydelle. Ja millä yritysjohtajat puolustavat Suomen ja isänmaan etua, rahdatessaan tehtaitaan työpaikkoineen Kiinaan ja muualle halvemman työvoiman maihin. Tilanne siis seurantaan!

Posted by Piruparka at 05:09 PM | Comments (0)