« tammikuu 2006 | Vasta julkaistut | maaliskuu 2006 »

helmikuu 28, 2006

MAINE JA KUNNIA

Maine ja kunnia ovat asioita, jotka usein liitetään yhteen ja toisiinsa. No, saatetaanhan niitä erottaakin eli ”Kunnia meni, mutta maine kasvoi”, joka lienee yksi useimmin toistetuista tähän aiheeseen liittyvistä fraaseista.

Mainetta – sekä hyvää, että huonompaa - voi saada jonkin verran perintötekijöinä. Elämä kuuluisuutta saavuttaneen isän tai äidin poikana tai tyttärenä saattaa tuoda mukanaan jonkin verran mainetta. Se tiettävästi innostaa, kiehtoo ja kiinnostaa kuitenkin enemmän muita kuin asianosaisia itseään.

Vaikka suomalaiset usein ja mielellään paistattelevat erityisesti urheilijoidensa mutta joskus myös muiden kansainvälistä mainetta ja kunniaa saavuttaneiden yksilöiden loisteessa, kunnia täytyy yleensä itse ansaita. Keke Rosbergin pojan urakehitystä saattaa siivittää ja nopeuttaa isänsä saavuttama maine. Hänen hankkimansa kunniassa ei kuitenkaan riitä seuraavalle polvelle jaettavaa, vaan se pojan on ansaittava itse. Ehkä siinä juuri onkin se ero. Kunnia on ansaittava. Mainetta voi saavuttaa huomattavasti helpommalla ja jopa kyseenalaisilla keinoilla.

Sanat maine ja kuuluisuus lienevät merkityksiltään siis kutakuinkin samaa tarkoittavia. Sen sijaa sanalla kunnia – vaikka se mainetta ja kuuluisuutta saattaisi tuodakin - on eri merkitys. Ei liene kovinkaan kunniakasta, kun Nokian johtaja hankkii itselleen kuuluisuutta tekemällään lievällä veropetoksella. Mainetta se sen sijaan kasvattaa.

Entäs tämä koko kansan Matti (Nykänen). Hänen kunniakkaat mainetekonsa urheilun parissa ovat kiistattomat ja siivittävät maineen ja kuuluisuuden, mutta ei välttämättä kunnian poluilla edelleen pitkälle. On todennettu, että Mervin todistamiset Matin nykyisistä maineteoista ohittavat uutisoinnissa mennen tullen kenen tahansa tämän päivän suomalaisurheilijan saavutukset - jopa olympiatasolla. Kovin paljon Matti Nykäsen maine ja kuuluisuus eivät julkisuudessa ole vuosien varrella vähentyneet sitten kunnian päivien. Ja vaikka vähän olisivatkin. Sen korvaa ympärivuotinen esiintyminen etusivuilla ja lööpeissä. Siinäpä nykyurheilijoille mallia. Vaikka kunniakkaat palkintopallit kuvioista katoaisivatkin, maineen ylläpito ja jopa kasvattaminen on aina mahdollista. Sen on Matti Nykänen osoittanut.

Posted by Piruparka at 06:22 AM | Comments (0)

helmikuu 24, 2006

KOKO KANSAN CURLING

Vaikka joitain pieniä pätkiä televisiosta olin nähnytkin, monen muun suomalaisen tavoin Piruparka perehtyi curlingiin Salt Lake Cityn olympialaisten yhteydessä neljä vuotta sitten. Jo silloin Voitto Liukkonen ansiokkaasti opasti tätä hiihtoon, jääkiekkoon ja mäkihyppyyn fakkiutunutta kansaa uuden uljaan urheilulajin pariin. Tässä on ihmetelty, että johtuuko television urheilulähetyksistä vastaavista tahoista kun curlingia pääsee seuraamaan televisiosta vain neljän vuoden välein.

Suomalaiset näyttävät jäänen suorastaan curling-koukkuun. Myönnän kuuluvani siihen joukkoon. Menestyminen olympialaisissa on suomalaiselle urheiluhullulle kansalle sellaista herkkua, että se selittää osan suomalaiset vallanneesta curling-buumista. Ei varmasti kuitenkaan kaikkea. On skotlantilaisten - tiettävästi 1500-luvulla - kehittämä laji sen verran erilainen suomalaisiin peruslajeihin verrattuna.

Hiihto ei oikein enää sytytä tätä katajaista kansaa. Lisäaineeton menestys kun sen parissa ei suomalaisilta näytä sujuvan ja onnistujia löytyy yhä enemmän maista, joissa tuskin lunta edes esiintyy. Toisaalta hiihdon suomalaiskansallisuuskin on kyseenalaistettu. Tässä taannoinhan kiinalaiset ilmoittivat yksiselitteisesti keksineensä koko lajin.

Löytyy tässä curling-huumassa toki erimielisiä suomalaisia, jotka ovat sitä mieltä, ettei curling edes ole urheilua. Lajia on verrattu shakkiin, jota sitäkään eivät kaikki laske kunnon urheiluksi. Ikuisuuskysymys on, onko urheilun välttämättä oltava toimintaa, jossa on tappamisen meininki ja jossa kilpailusuoritus edellyttää katkeraa kamppailua veren maku suussa. Eihän suomalaiseen urheilumentaaliin sovi sekään, että ”lökäpöksyskeittaajat” vaihtavat skeittilautansa lumilautoihin ja lähtevät ilottelemaan ja jopa menestymään olympialaisiin, joka suomalaisille on aina ollut pyhä, koskematon ja vakavasti otettava kansallisen itsetunnon kohottamisfoorumi.

Katsotaan huomioivatko urheiluohjelmat kansan curling-huuman seuraavan kerran vasta neljän vuoden kuluttua. Harrastusmahdollisuudet Suomessa kun ovat rajalliset. Meren ja järven jäillehän tämä sisätiloihin opetettu urheilukansa ei uutta lajia lähde harrastamaan.

Posted by Piruparka at 12:06 PM | Comments (0)

helmikuu 21, 2006

SAATANALLISET SÄKEET

Muistelen vuosia sitten tutustuneeni tuotokseen, jossa käsiteltiin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n edeltäjän eli TT:n tavoitteita työelämän uudistamiseksi. Tuolloin vastapuoli SAK:n taholta tuo mainittu tuotos nimettiin ”saatanallisiksi säkeiksi”. Tässä vastikään EK halusi osoittaa olevansa edeltäjänsä mittainen ja julkaisi oman versionsa samoista vaatimuksista.

Lähtemättä toistamaan kaikkia uudelleen lämmitettyjä säkeitä. Todettakoon tässä vain esimerkkinä, että EK edellyttää solidaarisesta palkkapolitiikasta luopumista, se esittää yksilöllisiä sopimuksia, jossa palkankorotuksista sovittaisiin suoraan työnantajan ja työntekijän kesken. Yritystasolla EK:n mukaan pitäisi voida poiketa työehtosopimusten vähimmäismääräyksistä eli palkanalennukset tulisivat käyttöön. Myötätuntolakot ovat luonnollisesti ongelma, myös eläkeputki saa EK:n tuomion. Sen mielestä osa-aikaeläke on nykyisellään liian houkutteleva.

On sanottu, että nyt julkaistut säkeet ovat EK:n vaatimuslista tulevan hallitusohjelman sisällöksi. Presidentinvaalien jälkihuumassa EK:ssa kaiketi uskotaan, että elinkenoelämän ensimmäiseksi edunvalvojaksi mielletty kokoomus on automaattisesti seuraavassa hallituksessa (ehkä jopa pääministerinä) ajamassa elinkeinoelämän etuja. Uskoa toki saa. Mielenkiinto alkaakin siitä, miten toimihenkilöpuolueena itseään markkinoiva kokoomus suhtautuu EK:n säkeisiin. Säkeet kun toimihenkilöjärjestö STTK:n toimesta tulivat tyrmätyksi välittömästi ja varsin jyrkin sanoin.

Kokoomuksen presidentinvaaleissa hokema slougan vastakkainasettelun päättymisestä ei välttämättä takaa samaa soutusuuntaa, vaikka työmarkkinaosapuolet samassa veneessä istuisivatkin. Tästä lähtee lähes itsestään ajatus tarkkailla tulevaisuudessa, kumpaa mainituista viiteryhmistään kokoomus pitää tärkeämpänä. Elinkeinoelämän taholla taloudellisen potentiaalin ohella toki löytyisi myös muutama äänestäjä. Niiden pääluku on kuitenkin huomattavasti pienempi, kun toimihenkilöpiireissä. Toimihenkilöiden äänimäärän hyödyntäminen edellyttänee kuitenkin saatanallisten säkeiden laulamista suohon. Ei ole helppoa maailmassa, jossa uskottelee vastakkaisasettelun olevan ohi. Ellei sitten reilusti tunnusta, että kaikkea ei pidä uskoa, mitä kokoomus vaalipuheissaan väittää.

Posted by Piruparka at 04:08 AM | Comments (0)

helmikuu 17, 2006

KIINTIÖT

Kiintiöitä on monenlaisia. Itse asiassa kiintiöt liittyvät niin moniin asiayhteyksiin, ettei niistä aina edes mielletä kiintiöinä. Jos olet putkimies puuseppä tai muu ammattimies, olet kiintiöity tiettyyn yhteiskunta- ja tuloluokkaan. Tällöin kukaan ei ihmettele, jos siihen kiintiöön kuuluvalla statuksella ajelet käytetyllä japanilaisautolla ja vaihdat sen toiseen käytettyyn japanilaisautoon.

Mutta hyvänen aika, jos pihallesi ilmestyy uusi mersu tai bemari, olet ylittänyt sen kiintiön rajat, johon yhteiskunta ja ympäristö katsovat putkimiehen, puusepän tai muun ammattimiehen kuuluvan. Tällainen kiintiön ylitys aikaansaa huhumyllyn vähintäänkin perinnöstä, mutta epäilyt lottovoitosta tai jopa rikoksella saadusta hyödystäkään eivät liene harvinaisia. Ihmetystä saattaa herättää toki sekin, jos tulospalkkausta nauttivien yritysjohtajien yhteiskuntaluokkaan kiintiöity ”mallikansalainen” alittaa tasonsa ja ajelee käytetyllä japanilaisautolla.

Mielenkiintoisia ovat alkoholin kulutuskiintiöt. Joku on määritellyt, mikä ja minkälainen alkoholinkulutus kuuluu ”normaaliin” kiintiökulutukseen ja mikä on jotain muuta. Alkoholin kulutuksen kasvua päiviteltäessä usein vilahtelee puheissa alkoholin suurkuluttajiin kiintiöidyt kansalaiset. Tähän ihmisryhmään on ”hyvien ihmisten” mielissä usein mielletty asunnottomat ja muut laitapuolen kulkijat, Koskenkorvaa ja vastaavia juomia ostelevat samoin kun lähiöpubeissa keskikaljaa lipittävät työttömät ovat siinä rajoilla, kuuluvatko he mainittuun kiintiöön vai eivät. Tuskin kovinkaan monen mieleen tulee kiintiöidä konjakki- tai viinipullon ostajaa alkoholin suurkuluttajiin kuuluvaksi, vaikka aihetta saattaisi ollakin. Ehkä konjakki lasketaan sen verran arvokkaaksi juomaksi, että sitä ei alkoholin potentiaaliseksi suurkuluttajaksi kiintiöidyillä ihmisillä ole varaa juoda ja viini puolestaan niin laimeaksi kiintiöity, että alkoholin suurkulutusta ei mielletä mahdolliseksi.

Kiintiötä on siis moneksi. Sekin, mikä toisen mielestä kuuluu normaalien kiintiöiden piiriin voi toisen mielestä olla liikaa tai ehkä liian vähän. Joku saattaa mennä jopa avioliittoon mielessään ajatus papin aamenen mukanaan tuomista, tietyistä ennalta määritellyistä kiintiöistä. Jos osapuolten näkemykset kiintiöistä poikkeavat kovin paljon toisistaan, ongelmia lienee odotettavissa. Yhden mielestä kun kerran viikossa on ihan sopiva kiintiö ja toinen väittää kolmenkin kerran häilyvän siinä ja siinä kiintiön alarajan tuntumassa.

Posted by Piruparka at 06:30 PM | Comments (0)

helmikuu 14, 2006

VALLANJAKOA

Aloin aluksi kirjoittaa pakinaa, jossa kirjaan pohdintojani kansanedustajien työn muuttumisesta suurelta osin askartelun mittasuhteet täyttäväksi puuhasteluksi. Ajatus lähti siitä, että joululoman jälkeen ensimmäisinä asioina kansamme edusnaiset ja -miehet alkoivat näperrellä kansakunnan kannalta ilmeisen keskeisten asioiden eli viinan, tupakan ja seksin parissa. Näiden alojen lainsäädäntötyö kun näyttää nykyisin muodostuneen eduskunnan yhdeksi näkyvimmistä toimintasektoreista. Muu lainsäädäntö kun tapahtuu suurelta osin Brysselissä ja kansanedustajien tehtäväksi on jäänyt pääasiassa suomalaisen lainsäädännön harmonisoiminen eurooppalaisiin puitteisiin.

Edellisessä olisi riittänyt aprikointia ja asiantynkää useampaankin pakinaan. Ajatus on kirjoittavaa kättä kuitenkin nopeampi ja mietteet rupesivat kulkemaan omia teitään tilannetta tutkaillen. Kun aatokset upposivat vallan kolmijako-opin syövereihin, piti ottaa hieman takaisin. Se kuitenkin on selvää, että valtaa tässä maassa on viime vuosina jaettu. Aikoinaan vallan makeudesta vielä kokonaan hurmioitumaton Koivisto oli myötämielinen presidentin valtaoikeuksien supistamiseen. Rakennettiin uusi perustuslaki, joka siirsi valtaa presidentiltä eduskunnalle ja hallitukselle.

Samassa rytäkässä alettiin kasvattaa kuntien itsemääräämisoikeutta. Valtaa jaettiin rahankäyttöoikeuksiin – missäpä se muualla tuntuisi? Enää kunnille ei osoitettu valmiiksi korvamerkittyjä valtionapuja, vaan kunnat saivat yhä enemmän itse päättää, mitä rahoillaan tekevät, kunhan lain velvoitteet tulevat täytetyksi. Ajatuksena toimenpide tuntui jopa edistykselliseltä. Seurauksena näytti kuitenkin olevan, että kirkonkyliin ja pitäjäntaajamiin alkoi nousta toinen toistaan komeampaa kunnantaloa, jäähallia ja muuta kolossia.

Kun Suomi vielä kansan – aivopestyksikin väitetystä – tahdosta liittyi Euroopan unioniin, huomattiin, että kas kummaa, valtaa ja nimenomaan lainsäädäntövaltaa tuli jälleen siinäkin jaettua kohti Brysseliä.

Lieneekö vallanjaon seurausta, kun suuri osa kunnista on nätisti sanottuna nesteessä? Entä se, että eduskunnan näkyvintä toimintaa on puuhastelu edellä mainittujen viinan, tupakan ja seksin parissa? Kansanedusajat surevat Brysseliin menetettyä valtaansa ja haluaisivat pois loputkin presidentin olemattomista valtaoikeuksista. Eivät edes kohtalaiset palkankorotukset, joiden pitäisi osoittaa, että eduskunnassa toimii kansakunnan parhaimmisto, lohduta valtakuntatason päättäjiä.

Posted by Piruparka at 03:26 AM | Comments (0)

helmikuu 10, 2006

TORINOON

Se sitten taas alkaa. Olympialaiset. Vaikkei tämän kirjoittaja urheiluun yleensäkään suhtaudu sen suuremmalla fanaattisuudella kuin fakki-idiotismillakaan, tänään alkavia Torinon talviolympialaisia ei voi ohittaa eikä niistä pääse eroon. Miksi pitäisikään? Aina urheilun seuraaminen keskinkertaisen televisioviihteen voittaa. Ja televisioviihdettähän urheilu suurimmalle osalle ihmisistä tänä päivänä on. Vain harvat ja todella innokkaimmat lähtevät paikan päälle kisoja seuraamaan.

Alkuperäisestä jalosta ja kirkasotsaisesta olympia-aatteesta ei taida juuri muuta olla jäljellä kuin nimi. ”Citius, altius, fortius”, on toki lausahdus, joka pätee edelleen. Sen vaikuttimena ei kuitenkaan enää ole jalo ja rehti kilpa, vaan ensisijaisesti urheilusuorituksesta saatava taloudellinen hyöty. Yhtenä pienenä osoituksena tästä on muiden muassa se, että olympialaisissa menestyneille suomalaisurheilijoille ei enää jaeta tunnustuksena perinteistä ja symbolista Sisupuukkoa, vaan se korvataan puhtaalla rahalla.

Samalla kun suomalaiset odottavat urheilijoidemme menestystä ja kilvan veikkaavat mahdollisesti saavutettavien mitaleiden lukumäärää, jossain sielun syövereissä elää kauhu doping-käryistä. Pelko sai alkunsa Lahden MM-kisoista, jolloin käytännöllisesti katsoen koko hiihtäjien suomalainen kärkikaarti kärysi kiellettyjen aineiden käytöstä. Sama pelko tullee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen. Siitä on osoituksena, että herrojen paineensietokyky on varsi heikko, eikä se suvaitse riskiä uudesta katastrofista. Sen välttämiseksi rikotaan vaikka sääntöjä. Yksikään urheilujohtaja ei halua joutua sellaiseen tilanteeseen - kuten Paavo M. Petäjä aikoinaan, että joutuu selittelemään kansainvälisille tiedotusvälineille suomalaisten joukoissa sattuneita töppäilyjä. Kerran langennut ja tuomion kärsinyt näyttää olevan ikuisesti epäiltyjen listalla, olivatpa urheilusuorituksista annetut näytöt miten positiivisia ja dopingtesteissä annetut näytöt miten negatiivisia tahansa.

Monissa yhteyksissä on todettu että kielletyt aineet ja niiden käyttäjät ovat aina vähintäänkin askeleen edellä testaajia. Näin ollen. Suomalaisten urheilujohtajien pelko urheilijoiden doping-käryistä poistuu vain sillä, että urheilijoiden sijaan kisoihin lähetetään jatkossa ainoastaan johtajia. Heitä kun ei tiettävästi testata.

Posted by Piruparka at 07:52 AM | Comments (0)

helmikuu 07, 2006

IKÄLISÄT

Näinä aikoina vallitseva nuoruusbuumi on aiheuttanut sen, että sanan ikälisä merkitys on alkuperäisestään päässyt hämärtymään. Sanalla ei enää välttämättä tarkoiteta osaamisen ja ammattitaidon kehittymisen huomioimista siten, että se näkyisi tilipussissa määrävuosittain. Olisiko se edes mahdollista? Kukapa nykyisten pätkätöiden ja muiden epätyypillisten työsuhteiden aikana edes kykenisi pätevöitymään siinä määrin, että se olisi palkanlisän peruste.

Sen sijaan nykyaikaisiksi ikälisiksi kutsutaan erilaisia iän mukanaan tuomia vaivoja ja tauteja, kipuja, särkyjä ja kolotuksia. Kun iän myötä aineenvaihduntahäiriöt alkavat lisääntyä ja joutuu yhä useammin ostamaan kuminauhalla varustettuja housuja saattaa joku huomauttaa, että olet sitten alkanut kerätä ikälisiä tuohon keskivartalon kohdalle. Tai, onko se ikälisien vaikutusta, että olet ryhtynyt keskikehon rakentajaksi.

Kun tekee kolmea asiaa yhä aikaa ja unohtaa mitä ne kaksi muuta ovat, se epäilemättä johtuu ikälisien vaikutuksesta. Samoin kun se, että löytäessään etsimänsä tavaran, on jo unohtanut, miksi se piti löytää. Ikälisien kerrotaan aiheuttavan myös näköhäiriöitä. Tästä todennäköisenä seurauksena on, että lääkärit lähes aina alkavat ikälisien vaikutuksesta näyttämään tyttösiltä ja poikasilta. Varsinaiset, ikälisistä johtuvat näköhäiriöt huomaa silloin, kun havaitsee, että tuotteiden tavaraselosteet ja tavaroiden käyttöohjeet on kirjoitettu aiempaa huomattavasti pienemmällä tekstillä.

Miesten erektiohäiriöt muistuttavat mitä ilmeisimmin ikälisien olemassaolosta. Mistäpä muustakaan? Samoista lähtökohdista ja perusteista väitetään olevan lähtöisin myös se, kun seksi maistuisi, mutta ikälisien vaikutuksesta jo esileikki vie kaikki voimat. Myös se, että kaksi kertaa yössä yhä useammin tarkoittaa vessassa käyntejä, on seurausta ikälisien olemassaolosta.

Piruparka on ylöskirjannut ikälisähavaintojaan ensisijaisesti miesnäkökulmasta. Myös naiset kokevat ikälisien olemassaolon. He eivät hevillä tunnustaa painonnousuaan. Siksi he eivät koskaan punnitse itseään aamuisin, ikälisät kun aiheuttavat sen, että silmäluomet silloin ovat raskaimmillaan. Naiset tietävät myös, että kylmä kahvi kaunistaa, mutta monenkaan vatsa ei siedä sellaisia kahvimääriä, mitä ikälisien koettelemat kasvot edellyttäisivät.

Posted by Piruparka at 06:00 PM | Comments (0)

helmikuu 03, 2006

OIKEALTA OHI

Räväköistä mielipiteistään ja kannanotoistaan tunnettu ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari on taas avannut sanaisen arkkunsa ja puuttunut Nato-keskusteluun ja sen ohella näyttää toimivan myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon hautausurakoitsijana.

Jaakonsaaren Nato-liehittelyt eivät ole uusi asia, eikä niissä mitään yllätyksellistä ole. Nato-myönteisyys on demarileirissä tähän asti ollut sallittua ilmeisesti ainakin Jaakonsaarelle ja Paavo Lipposelle, vaikka ryhmäkuri muilta tunnetuilta julkkistason demaripäättäjiltä on pitänyt suita varsin tiukasti supussa. Lipponen kuitenkin tässä taannoin meni ja lipesi rintamasta. Tai ainakin niin väitetään tapahtuneen. Aika näyttää jääkö Jaakonsaari jatkossakin yksin Nato-kantoineen, kun Lipponen presidentinvaalin loppurähinässä meni teilaamaan Niinistön näkemykset sotilasliitosta. Tällaista toimintaa Jaakonsaari pitää ”hämmästyttävänä”. Ehkä hänen mielestään ei sovi, että puhemies ja sosialidemokraattien entinen puheenjohtaja menee arvostelemaan kokoomuksen ehdokasta ja antaa tukensa oman puolueen presidenttiehdokkaalle. Saattaa olla, että entisen puheenjohtajan tanakan selän takana on ollut turvallista esiintyä samanmielisenä kertomassa Nato-myönteisyydestään ja Lipposen uusi tuleminen tuntuu Jaakonsaaresta rintamakarkuruudelta, jota ei voi hyväksyä. Myös sen aika näyttää oliko Lipposen ”hämmästyttävä” toiminta vain ja ainoastaan kertakäyttöistä vaalitaktiikkaa ja Jaakonsaari pääsee luopumaan olettamuksestaan, että ”Esko Aho olisi ollut viimeinen valtiomies, joka uskalsi puhua vaikeista asioista”.

Kerran vaalikaudessa annettavat ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot ärsyttävät myös Liisa Jaakonsaarta. Hän sanoo niiden olevan ”vanhentuneita jo annettaessa”. Ja että ”niiden selän taakse on helppo vetäytyä”. Niinpä. Siinä Jaakonsaari tietenkin on oikeassa, että nykysisältöisenä mainitut selonteot estävät Natoon liittymisen ja liittoutumattomuudesta luopumisen. Ehkä ärsytys johtuukin juuri selontekojen sisällöstä ja kelpaisivat Jaakonsaarelle, mikäli olisivat kirjoitetut Nato-myönteisimmiksi.

Tällä palstalla on ennenkin tullut todettua, että Nato-jäsenyys tullee Suomen osalta toteutumaan ennemmin tai myöhemmin. Ehkä Jaakonsaari pelkää, että raollaan oleva ovi Natoon sulkeutuu. Muuten ei ole ymmärrettävissä hänen hurjapäiset ohittelut oikealta ohi jopa intomielisimpien kokoomuslaisten.

Posted by Piruparka at 12:47 PM | Comments (0)