« helmikuu 2006 | Vasta julkaistut | huhtikuu 2006 »

maaliskuu 31, 2006

FAKSIT, TEKSTIT JA TV-HUUMORI

Jostain syystä viime aikoina ei ole voinut välttyä ajatukselta, että keskustassa viestintäteknologia ja sen järkevä käyttö ei välttämättä oikein ole hallinnassa. Muutama vuosi sitten keskustan silloisen puheenjohtajan ja pääministeri Anneli Jäätteenmäen ura päättyi faksiviesteihin. Nyt tekstiviestit näyttävät muodostuvan ongelmaksi nykyiselle puheenjohtajalle ja pääministeri Matti Vanhaselle.

Keskustan taannoinen pyrkimys oman profiilinsa kirkastamiseen maataloustukiaisten maksatusasialla unohtui suomalaisilta oitis, kun lööppeihin ilmestyi uutiset pääministerin tekstiviestiharrastuksista. Tilannetta ei parantanut lainkaan se, että ensin pääministeri uhkaili lehdistöä oikeustoimilla ja pian sen jälkeen unohti kiltisti uhonsa ja piti asian tiimoilta nöyrästi lehdistötilaisuuden, jossa hän epätoivoisesti selitteli suhdettaan viestinnän kohteeseen ja pelonsekaisia skenaarioitaan lehdistön vaikutuksesta suhteen jatkomahdollisuuksiin. Voi voi!

Harvoin politiikkojen joukossa tapahtuu, että vastoinkäymisten ilmaantuessa, niiden syitä etsittäisiin ensimmäisenä peilistä. Eikä niin tee keskustakaan. Näyttäisi siltä, että voittoisten eduskuntavaalien jälkeen kolmet vaalit hävinneellä keskustalla alkaa olla niin sanotusti huumori hukassa. Kiintoisaa on huomata, että se ei ole ensimmäisenä suomalaisten puolueiden joukossa, joka hakee alamäkeensä syylliseksi television lauantai-illan Itsevaltiaat -ohjelmaa. Pari vuotta sitten kokoomukselle ja sen silloiselle puheenjohtajalle Ville Itälälle, Itsevaltiaat antoivat myös aihetta syyttelyyn ja epäilyihin harkitusta kokoomuksen ja Itälän vastaisesta provokaatiosta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että molemmat puolueet perustelevat moitteitaan ”yllättävästi” samoin argumentein. Toisin sanoen, epäilevät ohjelman tuotantotiimissä ja Yleisradion ohjelmajohdossa toimivien - sosialidemokraattisesti orientoituneiden ihmisten - tarjoilevan viihteen varjolla, parhaaseen katseluaikaan, valikoituja asenteita katsojille.

Itse asiassa keskusta pani vielä kokoomustakin paremmaksi ja lisäsi huonoon menestykseensä syylliseksi Itsevaltiaiden ohella lauantai-illan toisen suosikin eli Uutisvuoto-ohjelman. Kepu-lehdistön mukaan kummatkin ohjelmat aiheuttavat keskustalaiselle kansanosalle jatkuvaa pahaa oloa joka ikisenä lauantaina. Voi voi!

Posted by Piruparka at 04:14 AM | Comments (0)

maaliskuu 28, 2006

ELÄKESTRATEGIAA?

On myönnettävä, että Paavo Lipposen varsin vakuuttavalta ja yksiselitteiseltä vaikuttanut ilmoitus eläkkeelle siirtymisestään kuluvan eduskuntakauden jälkeen yllätti. Piruparka oli monien muiden tavoin uskonut, että eduskunnan yhteyteen valmisteilla oleva uusi uljas ulkopoliittinen tutkimuslaitos oli suunnitteilla vain ja ainoastaan Paavo Lipposen komean ja kunniakkaan uran päätösnäyttämöksi.

Oli kutakuinkin selvää, että kieltäytyminen presidenttiehdokkuudesta noin seitsemän vuotta sitten, johtui Lipposen kotiutumisesta pääministerin vallankäytön tunnelmiin, eivätkä häntä kiinnostaneet presidentin kaventuneet valtaoikeudet. Ei tarvita kovinkaan lennokasta mielikuvitusta voidakseen kuvitella Lipposen mielialoja keskustan saaman vaalivaalivoiton jälkeen (ne näkyivät naamasta), kun pääministeriys karkasi ensin Jäätteenmäen ja sittemmin Vanhasen hoidettavaksi. Valinta eduskunnan arvovaltaiseksi, mutta valtakunnan vallankäytön kannalta merkityksettömäksi puhemieheksi, sai pitkäaikaisen pääministerin suuntaamaan katseensa kohti Eurooppaa ja huippuvirkoja siellä. Tavoitteet olivat korkealla, eikä edes rivikomissaarin virka houkutellut. No, tiedossa on kuinka hommassa kävi.

Kun edellä kerrottuun taustaan lisätään Paavo Lipposen uraan kuuluva parivuotisjakso ulkopoliittisen instituutin johtajana, ei eduskunnan yhteyteen perustettavasta uudesta ulkopoliittisesta tutkimuslaitoksesta voinut tulla kuin yhteen johtopäätökseen. Ei Suomi eikä eduskunta tutkimuslaitosta tarvitse – sitä tarvitsee Paavo Lipponen omaksi pysyväksi monumentikseen jälkipolville tallennettavaksi.

Tällaisiin ajatuksiin orientoituneen Piruparan ja todennäköisesti siis monen muunkin Lipponen yllätti ilmoituksella ryhtymisestään eläkeläiseksi. Poliittisissa kuvioissa harvoin asiat ovat niin, miltä ne näyttävät. Eikä ainakaan tämän kirjoittaja yhden ilmoituksen perusteella usko Lipposen eläkkeelle lähtöön. Huomattavasti vahvempana on epäilys, että eläkeilmoitus kuuluu Lipposen strategiaan, joka perutaan siinä vaiheessa kun ”etsinnöistä huolimatta” uudelle ulkopoliittiselle instituutille ei löydy tarpeeksi pätevöitynyttä johtajaa. Silloin Lipposen on peruttava ”vastentahtoisesti” eläkepäätöksensä ja vielä kerran luovutettava itsensä ja kykynsä kansakunnan palvelukseen.

Posted by Piruparka at 04:15 PM | Comments (0)

maaliskuu 24, 2006

HYSTERIAA

Tässä joutuu ihan tosissaan ihmettelemään, minne yleensä fiksuina itseään pitäviltä suomalaisilta katoaa niin kutsutun vanhanaikaisen talonpoikaisjärjen käyttö aina silloin, kun sen käytölle olisi mitä parhaimmat edellytykset. Tällä kertaa järjenkäytön katoamisen on aiheuttanut tauti jota lintuinfluenssaksi kutsutaan.

Hysteria alkoi, kun mainitun taudin tarttumismahdollisuuksista myös ihmisiin alettiin ensi kertaa puhua. Taudista ei Euroopassa näkynyt vielä jälkeäkään, kun suomalaiset hamstrasivat apteekkinsa tyhjäksi jostain Tamiflun–lääkkeestä, jonka käyttäminen ilman ammattilaisten ohjausta ”varmuuden vuoksi”, mutta ”väärään tautiin”, on suomalaisten kyseessä ollessa lähes varmaa.

Mitään epäselvyyttä ei ole ollut, etteikö tauti leviäisi Aasiasta myös Eurooppaan. Lienee enää päivien tai korkeintaan viikkojen asia, kun Suomessa havaitaan ensimmäiset tautiin kuolleet linnut. Mitä sitten tekevät suomalaiset tilanteessa, jossa olisi syytä käyttää tuota nimenomaista talonpoikaisjärkeä? He sulkevat aistinsa totaalisesti sellaiselta informaatiolta ja tosiasioilta, että tänä vuonna H5N1-virukseen sairastuneet ihmiset, ovat kaikki osoitettu olleen tekemisissä tartunnan saaneen siipikarjan kanssa. Sen sijaan, että keskittyisivät olennaiseen eli pysymään erossa kuolleista linnuista, suomalaiset pohtivat, onko teoreettisesti mahdolliseen, mutta epätodennäköiseen pandemiaan varattu lääkettä – joka vasta on kehitteillä - kaikille suomalaisille, vai ovatko herrat varanneet sitä vain itselleen. Huolimatta siitä, että viranomaiset ovat vakuuttaneet lääkettä riittävän kaikille, suomalaiseen hysteriaan kuuluu vahva epäilys, että herrat ovat ainakin priorisoineet ensimmäiset rokotteet itselleen ja jättävät kansan kuolemaan oman onnensa nojaan. Ilmeisesti juuri tästä epäilystä johtuen, jouduttiin tekemään ihan virallinen päätös, että ainoastaan hoitohenkilökunta menee mahdollisessa rokotustilanteessa muiden kansalaisten edelle.

En ole perehtynyt sosiaalipsykologiaan, enkä osaa sanoa, miksi suomalaiset eivät kiinnitä hysteeristä huomiotaan siihen, että joka talvi meitä vaivaavaan, niin sanottuun ”tavalliseen” influenssaan kuolee keskimäärin tuhat (1000) suomalaista vuosittain. Miksi tauti, johon Euroopassa on kuollut ainoastaan lintuja ja muutama kissa, saa ihmisissä aikaan jopa neuroosin piirteitä aiheuttavaa hysteriaa?

Posted by Piruparka at 06:15 AM | Comments (0)

maaliskuu 21, 2006

YHTEISKUNTAVASTUU

Viime aikoina on eri yhteyksissä peräänkuulutettu yritysten yhteiskuntavastuuta. Nämä vaatimukset tulevat esiin aina, kun jossain tapahtuu laajoja irtisanomisia. Nyt yhteiskuntavastuu on noussut esiin erityisesti UPM:n Voikkaan tapahtumien johdosta, jossa paperityöläisten irtisanominen uhkaa koko paikkakunnan elämää.

Vaatimus yhteiskuntavastuusta on toki ymmärrettävä, mutta ei se, mihin mainittu vaatimus perustuu. Eivät yritykset ole eettisiä, solidaarisia eivätkä inhimillisiä vastuunkantajia, vaan ne on perustettu vain ja ainoastaan tuottamaan voittoa omistajilleen ja kaikin käytettävissä olevin keinoin myös maksimoimaan se. On humaanista, mutta ei realistista olettaa, että kun voikkaalaiset, jopa useassa sukupolvessa, ovat paperia tehden olleet myötävaikuttamassa UPM:n menestykseen, tämä yhtiönä vastavuoroisesti toimisi niin, että työntekijöillä jäisi aikaa sopeutua edessä olevaan tilanteeseen. Tällainen on toiveajattelua eikä se sovi nykyiseen markkinatalousjärjestelmään. Toisaalta on todettava, että varsin vieraiksi ja markkinatalouteen kuulumattomiksi ainakin tämän kirjoittaja näkee myös ne miljoona- tai peräti miljardiluokan tuet joita suomalainen yhteiskunta - ilman vastavuoroisuusvelvoitetta - yrityksille jakaa ja jotka Nokiaa myöten näyttävät myös kaikille kelpaavan.

Miksihän aina unohdetaan, että yritysten kannalta koko toiminnan keskeisin idea on kaiken aikaa kasvavan tuoton hankkiminen sijoittajien pääomalle? Ensisijaisin tehtävä ei siis ole suomalaisen hyvinvoinnin rakentaminen ja lisääminen. Jos toimista seurauksena on hyvinvointia, se tapahtuu vain ja ainoastaan siksi, että yritys on tehnyt hyvää tulosta. Tämä kaikki edellyttää pörssikurssien pysymistä korkealla, ei siinä yksittäisen eikä vähän suuremmankaan työntekijäjoukon kohtalo paljon paina. Näin se vaan on.

Suomalaisia yrityksiä kuulee moitittavan epäisänmaallisuudesta ja niiden toimia on verrattu sodanaikaiseen rintamakarkuruuteen. Siltä se toki näyttääkin, mutta eivät yritykset eivätkä ainakaan niiden ulkomaiset omistajat isänmaallisuuttaan ole Suomelle vannoneet. Tämä on valittu tie, jota suomalaisten on kuljettava muun maailman mukana. Kun nykyisessä globaalissa talousjärjestelmässä yritykset tuottavat voittoa, on vaan elettävä toivossa, että murusia tippuisi myös lattiatasolle.

Posted by Piruparka at 04:17 AM | Comments (0)

maaliskuu 17, 2006

MIESASIAA

Otsikko pyrkii kiinnittämään myös Piruparan lukijoiden huomiota siihen, että muutkin kuin naiset voivat edellyttää tasa-arvoista kohtelua yhteiskunnassa. Kun aikoinaan luin Ralf Sundin kirjan ”Uhrataan puoluesihteeri”, huomasin, että nimestään huolimatta, sen sisältö oli paljon muutakin kun politiikkaa. Itse asiassa se muu oli mieleenpainuvinta koko kirjassa. En lukenut teosta siksi, että ensisijainen kiinnostukseni kohde olisi ollut suomalaisen miehen asema avioeroprosessissa. Kiinnostus lähti alun alkaen siitä, että olemme Sundin kanssa kotoisin saman kaupungin saman esikaupunkialueen ”Präntöön” kulmilta. Sund toki muutaman vuoden itseäni nuorempaan ikäluokkaan kuuluvana.

Tuon kirjan ilmestymisen jälkeen Sund on perehtynyt enemmänkin suomalaisen miehen asemaan avioero- ja huoltajuuskysymyksissä ja jatkaa teemaa uudessa pamfletissaan ”Ero! Selviytymisopas miehelle”. Hän kertoo kirjasessaan, että syntymäkaupunkimme asukasmäärää vastaava joukko suomalaisia eli lähes 60 000 ihmistä kokee erotilanteen joka vuosi henkilökohtaisesti. Se on seurausta viidestätoistatuhannesta vuosittaisesta Suomessa tapahtuvasta avioerosta. Sund toteaa, että nykyerossa mies menettää lapsensa ja kotinsa ja hänet pannaan myös maksamaan. Tilastot osoittavat, että vain joka kymmenennessä erossa mies jatkaa niin sanottuna lähivanhempana. Miesten epätasa-arvoiseen asiaintilaan avioerotilanteessa naisliikkeen kommentit ovat olleet: ”Miehet saavat syyttää itseään”, joka lausuma ärsyttää varmasti muitakin kuin Sundia.

Suurin tasa-arvoasioista lausuntoja antavien asiantuntijoiden joukko on naisia. Itse asiassa en muista muiden näitä lausuntoja koskaan antaneenkaan. Kuvaavaa on, kun Sund jossain tällaisessa arvovaltaisessa asiantuntijajoukossa kertoo ottaneensa esiin huoltajuuskiistan tasa-arvokysymyksenä, jolloin tämä joukko oli ihmetellyt, miten asiasta ylipäätään voisi puhua tasa-arvokysymyksenä.

Ralf Sundin selviytymisoppaassa miehelle todetaan myös, että miehet liian helposti avioerotilanteessa hyväksyvät viranomaisten ikiaikaisen roolikäsityksen siitä, että isälle sovitellaan maksajan ja tapaajan ja äidille huoltajan roolia. Piruparan osalta nämä asiat – onneksi – ovat olleet ja menneet, mutta kehotan varsinkin nuoria miehiä tutustumaan Sundin pamflettiin. On meinaan miesasiaa.

Posted by Piruparka at 10:04 AM | Comments (0)

maaliskuu 14, 2006

KEVYET EVÄÄT

Aiempien, Englantiin suuntautuvien vierailujeni yhteydestä tiesin, että odotettavissa on viikko kevyehköjen eväiden parissa. Siellä asuvan perheeni ruokakunnan jäsenet kun kaikki – kieltä oppimassa olevaa au-pairia myöten – ovat kasvissyöjiä.

Heti saavuttuani sain tietää, että Peterboroughin kaupunkia terrorisoi rotavirus, joka on ärhäkkäästi leviävä vatsatauti ja jonka vaikutukset paikallisen, lääkinnällistä alkuperää olevan tiedon mukaan, saattavat kestää jopa kymmenen päivää. Taudin itämisajan kerrottiin olevan kolme päivää, eikä tilannetta tehnyt valoisammaksi se, että tyttäreni oli jo mainitun tartunnan itselleen hankkinut.

Parin päivän kuluttua kaikki muut – pientä Isla-tyttöstä myöten - olivat saaneet vatsataudin. Tauti näytti olevan kiusallinen, mutta siedettävissä. Taisin itsekseni jopa pohtia taudin yhteyttä kevyeen vihannespitoiseen ruokavalioon. Kunnes. Oli kulunut lähes tunnilleen kolme vuorokautta astumisestani Britannian maaperälle kun kolmannen paikkakunnalla vietetyn yön tunteina Piruparka heräsi pakottavaan paineeseen, joka pani kiiruhtamaan kohti yksinäistä istuntosalia, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Alku ei tuntunut ylivoimaisen ongelmalliselta, kunnes aamupäivän kuluessa vatsa alkoi tyhjentyä myös yläpään kautta. Tiuhaan jatkuvien tyhjennystapahtumien myötä, mieleen hiipi ajatus, että tällaiseen kurimukseen voi vaikka kuolla. Tilannearviota helpotti yksinäisen istuntosalin peilistä näkyvä sinertävä kalpeanaama, joka olisi saanut kenet tahansa lääkinnälliset perustaidot omaavan ryhtymään välittömiin elvytystoimiin. Iltapäivällä kuolemanpelko alkoi muuttua suoranaiseksi kauhuksi siitä, että jos tähän ei sittenkään kuole. Olisi mainittu tapahtuma ollut sen verran tervetullut vieras. Voin pitkäaikaisen kokemuksen mukanaan tuomalla syvällä rintaäänellä vakuuttaa, että vuosien varrella podetut lukemattomat krapulat ovat olleet lastenleikkiä nyt koetun rotaviruksen rinnalla.

Jostain minulle tuntemattomasta syystä, lääketieteellinen, kymmenen päivän ennustus kesti tässä tapauksessa vain vajaan vuorokauden ja vaikka lauantain Cambridgen vierailu jäi toteutumatta, olin hieman voipuneena valmis jo sunnuntaina lähtemään kohti Lontoon ihmisvilinää. Todettakoon vielä, että sen verran kokemus koetteli, että loppuaikani täällä vietän ihan mielelläni kevyesti tomaatti- ja porkkanapitoisten aterioiden parissa.

Posted by Piruparka at 07:00 AM | Comments (0)

maaliskuu 10, 2006

BRITTITERVEISET

Näyttää vahvasti siltä, että ainakin pari kertaa vuodessa Piruparan pakinat kirjoitetaan Britannian maaperällä. Nykyaikana siinä ei ole mitään ihmettelemistä. On kutakuinkin sama, missä tekstintekijä kirjoittaessaan fyysisesti sijaitsee, mikäli yhteydet muuten toimivat.

Tämänkertainen vierailuni saarikuningaskuntaan kestää viikon. Huolimatta siitä, että lunta ei ole ja krookukset osoittavat elinvoimaansa työntämällä itseään esiin pihapiirissä, pipo ja sormikkaat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi varusteiksi. Sen verran kylmää vallitsevat tuuliolosuhteet ovat, vaikka saarivaltakunnan sisäosissa ollaankin.

Vierailun pääkohde eli tyttärentyttäreni Isla on tietenkin kasvanut sitten viime vierailuni. Onhan ikääkin karttunut hulppeat neljä kuukautta lisää eli mittariin tulee täällä ollessani lukema 1 v. 3 kk. Iän karttumisen mukanaan tuomasta kehitysvauhdista Paapalle on toki informoitu säännöllisesti, mutta vasta kasvamisen ja kehityksen havainnointi omin silmin antaa tilanteelle todelliset ja konkreettiset mittasuhteet. Pienenä ajatuksena olisi, että olisin paikalla kun Isla ottaa ensiaskeleensa. Sen verran vauhdikasta on meno huonekaluihin ja muihin tukiin nojautuen, ettei tapahtumaan kovin pitkää aikaa voi kulua.

Saattaa olla, että Piruparkaa on aikoinaan pidetty tai itse pitäytynyt sen verran sivussa lasten kehitystapahtumista ja niiden aktiivisesta havainnoinnista, että ei ole tullut tiedostaneeksi kaikkia niitä erilaisia variaatioita, joita lapsi viestinnässään käyttää ennen varsinaisten sanallisten kommunikointitaitojen kehittymistä. Toki suullinen – volyymiltään joskus kovaääninenkin – mielipiteenilmaisu on tuttua, samoin päänpudistukset kielteisen kannan ilmaisuna samaten vilkutukset lähtö- tai erotilanteissa ovat tunnettuja viestintätapoja useilla lapsilla. Mutta sitä en tiennyt, että monilla muillakin lapsen elämään läheisesti liittyvillä asioilla, kuten vaikkapa nälkä, vaipanvaihtotarve, halu mennä kylpyyn jne., on omat eleensä ja käsimerkkinsä. Tämä on kuitenkin osoitettu ja toteennäytetty, joten jotain sitä oppii vielä vanhoilla päivilläänkin.

Sen verran harvinaisia nämä tapaamiset pienen tyttärentyttäreni kanssa kuitenkin ovat, että aina uudelleen tapaamisen yhteydessä ensimmäinen katsekontakti ja tuijotus tullevat vielä jatkossakin kestämään useita minuutteja, ennen kun Paappaan taas totutaan ja harmittomaksi havaitaan.

Posted by Piruparka at 08:22 AM | Comments (0)

maaliskuu 07, 2006

KUOLINPÄIVÄN ENNUSTUS

Eli edessä oleva elinaika. Erilaiset tuomiopäivän profetiat sekä muut povaukset ja ennustukset ovat yleensä herättäneet ylle merkityssä lähinnä huvittunutta hilpeyttä. Mistä sitten johtuu, että nyt näen vaivaa lähteä aiheesta kirjoittamaan? Ajatus lähti liikkeelle siitä, että Suomen suurimman ja arvovaltaisimman lehden – Helsingin Sanomien – verkkoversion etusivulla tuijotti vastaan viikatemies ja teksti ”Laske oma kuolinhetkesi”. Siinä oli kehotus, jota erilaisia ennustuksia huuhaana pitävä Piruparkakaan ei voinut vastustaa, joten ei muuta kun toimeen.

Pelkästään nimen, sukupuolen ja syntymäajan perusteella prognoosi oli, että elinvuosia olisi jäljellä vielä lähes parikymmentä eli poistuminen ajasta autuaampiin asiayhteyksiin tulisi tapahtumaan ollessani 77 vuoden iässä. Todennäköisesti tämän ennusteen toteutuminen olisi edellyttänyt koko iän jatkuneita terveysvaikutteisesti optimaalisia elintapoja. Koska näin ei taatusti ole, oli käytävä läpi listaa erilaisista kuolinpäivän ajoittumiseen vaikuttavista tekijöistä.

Koko pitkähkön kysymyslistan läpikäytyäni kone kertoi kuolinpäiväkseni yksiselitteisesti keskiviikon 20.6.2018. Tulisin tuolloin olemaan päivälleen 70 vuoden ja kahden kuukauden ikäinen. Tämä kertoi muiden muassa, että kertyneestä ylipainosta, loppuneesta, mutta silti aikanaan pitkään jatkuneesta tupakointihistoriasta ja muista elämän pituuteen vaikuttavista tekijöistä johtuen, edessä olevan elinajan ennuste oli laskenut alkuperäisestä peräti seitsemän vuotta.

Olin vastannut esitettyihin kysymyksiin osittain mutu-tuntumalla. Siksipä tarkistin muutamia muistinvaraisia asioita kuten viimeksi mitatut verenpaineen ja kolestroliarvot, vyötärön ympärysmitan, isovanhempien keski-iän heidän kuollessaan jne. Sen jälkeen tein testin uudelleen ja kas kummaa, elämä oli pidentynyt kahdella ja puolella vuodella. Viimeisin tarkennettu tieto siis on, että Piruparan persoona poistuu populaatiosta uudenvuodenpäivänä eli lauantaina 1.1.2022.

Mitä ajatuksia tällaisen testin läpikäyminen herätti? Ei varsinaisesti mitään. Ei tullut tunnonvaivoja tai katumusta tähän asti eletystä elämästä. Päinvastoin. On elämä sen verran railakasta ja mielenkiintoista vuosien saatossa ollut, että sen vastapainoksi voi hyvillä mielin muutamasta loppuvuodesta vapaaehtoisesti luopuakin.

Posted by Piruparka at 10:31 AM | Comments (0)

maaliskuu 03, 2006

SANANVAPAUS JA ITSESENSUURI

Sananvapaus on viime aikoina noussut laajasti keskustelun aiheeksi. Maailmalla esiintyy runsaasti erimielisyyttä siitä, kenestä saa sanoa ja kirjoittaa ja mitä ja kuka sen saa tehdä. Erilaista sensuuria ja sananvapauden rajoittamista on toki ollut olemassa aina. Liian uskaliaista poliittisista kirjoituksista saatettiin aikoinaan jo Roomassa langettaa jopa kuolemantuomioita.

Suomessa valtiovallan sodan jälkeen harjoittama painostus johti siihen, että tiedotusvälineet vapaaehtoisesti alkoivat sensuroida itse itseään. 1960-luvulla siitä seurasi väitteet Suomen liukumisesta Neuvostoliiton vaikutuspiiriin siinä määrin, että siitä oli seurauksena tasavallan julkiselle sanalle rajoituksia. Tästä vapaavalintaisesta itsesensuurista sai alkunsa suomettumis-termin käyttö. Suomettumisen yhteydessä esiintyneellä itsesensuurilla tarkoitettiin toimittajien vapaaehtoista taipumusta välttää erityisesti Neuvostoliiton, mutta myös muiden sosialististen maiden arvostelua.

Neuvostoliiton hajottua, kyseenalainen suomettumisilmiö ei silti päättynyt, vaan erilaista vapaaehtoista vaikenemista on esiintynyt eri tilanteissa. Sen on väitetty olevan vanha jäänne, josta jotkut totisimmin suomettumiseen aikoinaan hurahtaneet sananselittäjät eivät ole päässeet eroon. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Venäjä on edelleen arka aihe ja siitä puhuminen vaikkapa turvallisuuspoliittisena uhkatekijänä arveluttaa paitsi tiedotusvälineitä, myös poliitikkoja, joiden piirissä aihetta kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Suomen Nato-jäsenyyteen liittyviä aiheita saatetaan vältellä vapaaehtoisesti, puhumattakaan EU:sta, joka monessakin suhteessa tuntuu täyttäneen Neuvostoliiton mentävän aukon monien suomalaisten – myös tiedonvälittäjien - sydämissä.

Vapaaehtoisen itsesensuurin ja suomettumisen puuttumisesta lienee kyse siinäkin, kun päätoimittajia erotetaan ja vakuutusyhtiöt kieltäytyvät ilmoittelemasta vääristä asioista kertovissa julkaisuissa. Liekö suomettumisvaatimuksista aiheutunut sekin, että tasavallan presidentti ja pääministeri pahoittelevat ja pyytelevät anteeksi itsesensuurin kaidalta polulta lipsuneiden kansalaisten tekemisiä. On poliisin asia tutkia, mikäli epäilyjä rikoksesta löytyy. Ei siinä tasavallan johtajien tarvitse alentua nöyristelemään ja toisten puolesta anteeksi pyytelemään.

Posted by Piruparka at 07:39 PM | Comments (0)