« huhtikuu 2006 | Vasta julkaistut | kesäkuu 2006 »

toukokuu 30, 2006

AJAN ILMIÖITÄ

Suomessa tunnutaan totutun siihen, että mikä hyvänsä on mahdollista, eikä mistään tarvitse hämmästyä. Politiikan alueella sai vaikutelman, että valtaosa suomalaisista piti täysin asiaan kuuluvana, kun pääomapiirien edunvalvojana profiloitunut kokoomus marssitti äskettäin entisen puheenjohtajansa työväen presidenttiehdokkaana vaalikarjan pällisteltäväksi.

Kovasti ei kummasteltu sitäkään, kun aatesuunnaltaan eduskunnan vasemmistolaisimman puolueen - nyt jo eronnut - puheenjohtaja taannoin kertoi, olevansa ei, minkään sortin sosialisti.

Äimistelyä ei ole aiheuttanut sekään, kun tasavallan suurimman työväenpuolueen johtohenkilöt (Ahtisaari, Lipponen, Jaakonsaari) ovat niin lääpällään Naton suuntaan, kun tuossa iässä lääpällään enää julkisesti kehtaa olla.

Viihteen alueella suoranaiseksi traumaksi ehti muodostua voiton puuttuminen Eurovision laulukilpailuista. Suomalaisten mielestä ei ole mitään outoa, että laulukilpailujen voitto vihdoin saavutettiin hirviömäisten pellevaatteiden ohella, kaiken muun krääsän, kuin laulun ansiosta.

Toisaalta asiaan vihkiytymätön olisi vuonna 1995 saattanut olettaa, että Suomen saavuttama jääkiekon maailmanmestaruus tuli laulamalla kappaletta ”Den glider in”. Oli tuo ruotsalaisten tunnuslaulu sen verran suuressa osassa - ainakin suomalaisten voitonjuhlissa ja pitkään sen jälkeenkin.

Kaikki asiasta tehdyt tutkimukset osoittavat, että huolimatta runsaan kymmenen vuoden takaisen kansanäänestyksen tuloksesta, suomalaisten suhtautuminen Euroopan unioniin kärsii melkoista uskonpuutetta. Suomalaisilla poliitikoilla tällaisia ongelmia ei ole. Heidän uskonsa näyttää olevan, että unioni on mitä parhain kohde osoittaa nöyryyttä ja suomettumishalua, luki sen edessä sitten Soviet tai Eurooppa. Ehkä se johtuu siitä, että molemmilla unioneilla oli ja on samansuuntaisia tavoitteita eli pyrkimys laajentumiseen. On toki miellyttävämpää olla laajentumassa kuin laajentumisen kohteena.

Ajan ilmiöistä kuitenkin ehkä mielenkiintoisin oli se, kun Yhdysvaltain presidentti Bush ja Britannian pääministeri Blair harjoittivat yhdessä julkista itsekritiikkiä eli toimintaa, joka aikoinaan tuli tunnetuksi menetelmänä, jolla palautettiin ruotuun harhaopin tartuttamia kommunisteja.

Posted by Piruparka at 03:49 AM | Comments (0)

toukokuu 27, 2006

VANHA IKÄISEKSEEN

Jo toistakymmentä vuotta olen törmännyt ilmiöön, jossa vanhoja ystäviä ja tuttavia tavatessa havaitsee, että heidän ulkonäkönsä on muuttunut huomattavasti siitä, kuin mitä uskoo oman persoonansa vuosien varrella vanhentuneen. Toisin sanoen kaikki muut tuntuvat ikääntyvän merkittävästi itseä nopeampaan tahtiin.

On selvää, että vuoden tai parin välein eteen sattuneet toverit ja heidän ulkonäkönsä pysyy mielessä ja muistissa paremmin. Sen sijaan, jos näitä kohtaamisia tapahtuu huomattavasti harvemmin, ehkä peräti vuosikymmenten välein, muutokseen törmää paljon varmemmin.

Näin kävi taas kerran Piruparalle viikko sitten ollessani ”kunnioittamassa läsnäolollani” sisarentyttäreni vihkiäisiä kotikonnuillani Vaasassa. Häätoimituksissa toimitaan yleensä totuttujen kaavojen mukaan. Seuratessani seremoniaa, huomasin ensin pohtivani, kukas se tämä mies onkaan, joka morsianta vihille taluttaa, kunnes järjen valo välähti, että senhän täytyy luonnollisesti olla morsiamen isä, sisareni entinen aviomies ja entinen lankoni, jonka kanssa työskentelimme samassa työpaikassa aikoinaan runsaat kymmenen vuotta. Seuraavana mieleen tuli tietenkin tuo alussa kerrottu havainto, että onpas vuodet kohdelleet kaltoin miestä ja iän karttuminen näkyy niin naamassa kuin vartalon ympärysmitassakin.

Hääseremoniat etenivät varsinaiselle juhlapaikalle, jossa morsiuspari vanhempineen otti vastaan vieraiden onnitteluja. Vuorollaan Piruparkakin oli toisten mukana onnittelijoiden jonossa. Onnitellessani uunituoretta appiukkoa, huomasin, että tämä katsoi kättelijää hieman pitkään, mutta kiitteli kuitenkin onnittelusta, kuten asiaan kuului. Kukapa sitä kaikkia häävieraita tuntisi.

Ilta lähti käyntiin. Melko pian morsian kuitenkin ilmestyi pöytäni viereen ja ehdotti, että kävisin esittäytymässä hänen isälleen ja kertomassa, että tämä itsekin tanakoitunut ja harmaantunut häävieras on hänen entinen lankonsa ja työtoverinsa, joka on tullut isiensä maille sisarentyttärensä naimisiinmenoa todistamaan.

Tilanne tuli selvitettyä ja todettua, että kukaan ei tässä maailmassa nuorennu. Kun entisestä tapaamisesta on kulunut runsaat 20 vuotta, on selvää, että se näkyy ulkomuodossa. Lisäksi tuli mitä ilmeisimmin toteennäytetyksi, että kaikesta huolimatta, myös Piruparka nykyisin näyttää varsin vanhalta, jopa ikäisekseen.

Posted by Piruparka at 10:19 AM | Comments (0)

toukokuu 23, 2006

TAISTELUVÄSYMYSTÄ

Tässä päivänä muutaman, lueskellessani Suomen Nato-jäsenyyttä puolustelevaa artikkelia jostain lehdestä, törmäsin apatialta tuntuvaan ilmiöön, jota vastaavanlaisia juttuja lukiessa ei yleensä ole tapahtunut. Luettu teksti ei jostain syystä ärsyttänyt samassa mittakaavassa, kun ne ovat tehneet joskus aiemmin. Koska teksti ei sisältänyt mitään, mikä ei olisi entuudestaan ollut jo tiedossa, ainoa päätelmä oli, että Piruparka on nyt joutunut Nato-aivopesun uhriksi. Ettei olisi tullut hätäiltyä taudinmäärityksessä, asia oli varmistettava tekemällä niin sanotusti ståhlbergit.

Tasavallan ensimmäisen presidentin ja Suomen perustuslain pääasiallisen kirjoittajan K.J. Ståhlbergin kun kerrotaan jotain lainopillista ongelmaa ratkoessaan ottaneen itse kirjoittamansa kirjan hyllystä ja todenneen, että katsotaanpa, mitä mieltä Ståhlberg tästä asiasta on. Eli minäkin jouduin katsomaan mitä olen Nato-asiasta joskus aiemmin kirjoittanut ja tarkistamaan mitä mieltä itse olen.

Diagnoosi aivopesusta oli väärä. En nyt enkä aiemmin ole kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä. Toisaalta en ole kuluttanut juuri energiaa sen vastustamiseenkaan, koska Suomi on Naton jäsen joka tapauksessa - ennemmin tai myöhemmin. Se on päätetty jo ajat sitten. Sen sijaan myönnän provosoituneeni aika-ajoin muiden muassa kokoomuksen ja Liisa Jaakonsaaren hekumallisesta Nato-ekstaasista, josta assosioituu mieleen joidenkin uskonlahkojen hurmoksellisuus.

Näin ollen, Nato-myönteisen artikkelin tehottomuus johtui mitä ilmeisimmin taisteluväsymyksestä ilman, että mitään taistelua edes on käyty. Hallitusten kokoonpanoista riippumatta, kaikki ovat viime vuosina harjoittaneet, ellei nyt suoranaista aivopesua, niin kansakunnan väsytystaktiikkaa kuitenkin. Ase-, viesti- ja johtamisjärjestelmien yhteensopivuus Naton kanssa, yhteiset sotaharjoitukset, osallistuminen Nato-johtoisiin sotilasoperaatioihin, rauhankumppanuus, jota ollaan laajentamassa ties miksi kumppanuudeksi jne. jne. Siinä vain muutama maininta suunnasta johon Suomi vääjäämättä kulkee. Täytyy myöntää, että hieman surumielisenä ja murheellisena Piruparka seuraa suomalaisten poliitikkojen haltioitumista kuulumisesta erilaisiin kultapossukerhoihin, joista Nato on kaikkein turhin, tarpeettomin ja tyhjänpäiväisin.

Posted by Piruparka at 06:05 AM | Comments (0)

toukokuu 19, 2006

TYÖTÄ VAI VAPAA-AIKAA

Jo pitkään on ollut nähtävissä, että työnteon ja vapaa-ajan käsitteet ovat monien urheilu- ja liikuntaharrastusten piirissä päässeet hämärtymään. Vielä muutama vuosikymmen sitten urheiluharrastus voitiin täysin yksiselitteisesti määritellä vapaa-aikaan kuuluvaksi. Urheiluseurat kokosivat samaan lajiin viehättyneitä ja siitä kiinnostuneita yhteisen harrastuksen pariin. Osa ihmisistä harrasti urheilua ja liikuntaa, osa siihen liittyvää järjestötoimintaa.

Ammattimaisesti urheilua harrastavia (joita toki tiedettiin olevan) todennäköisesti hieman kadehdittiin, mutta ainakin virallisesti nämä tuomittiin ja heitä pidettiin jopa jalon toiminnan häpeäpilkkuina, jotka hankkivat toiminnallaan ylimääräistä kilpailuetua muuten rehtinä ja rehellisenä pidettyyn toimintaan. Kuten sanottu, tiedossa oli, että monet silloisen Neuvostoliiton ja muidenkin itäiseen järjestelmään kuuluvien maiden, ammatiltaan sotilaiksi ilmoitetut, urheilijat ”harrastivat” jo tuolloin urheilua päätyökseen. Mistään valtaisista palkkasummista ei puhuttu ja tuskin sellaisia maksettiinkaan.

Näin ei enää ole. Yhä useampi urheiluseura on muuttunut tulosta tekeväksi yritykseksi, jota johtaa ammattimaisia liiketoimintaperiaatteita noudattava toimitusjohtaja. Jos vanhemmilla aluksi on ehkä ollutkin tarve lastensa kautta toteuttaa omat epäonnistumisensa urheilijana, he hyvin pian huomaavat, että tulosten tekemistä ja menestymistä ei tarvita kilvoitteluun, vaan näytöksi heidän omien päämääriensä toteuttamiselle. Toisin sanoen, jälkikasvun tulevaisuuteen huippupalkattuna urheilun ammattilaisena. Vaikka asiasta ääneen tuskin puhutaan, Piruparka on antanut itselleen kertoa, että monen vanhemman toiminta ei olisikaan yksinomaan epäitsekästä, vaan ainakin osa toivoo oman jälkikasvunsa eläkkeelle pääsyä ehkä 35-vuotiaana miljonäärinä, jolloin harva vanhempi vielä olisi ikäloppu itsekään ja pääsisi lastensa myötävaikutuksella nauttimaan toimiensa toteutumisesta!!!

On myös huomattava, että yhä useammin yrityksiksi muodostuneille urheiluseuroille varsinaiset tuloksen tekijät eli urheilijat ja valmentajat, ovat puhdasta kauppatavaraa, joita myydään ja ostetaan tähtitieteellisillä summilla. Ihmiskaupasta ei tietenkään ole kysymys. Toimitaanhan urheilun parissa. Ja välitystehtäviä hoitavia managereita - jotka ottavat oman osansa kaupankäynnistä - ei tietenkään voi verrata sutenööreihin.

Posted by Piruparka at 03:13 AM | Comments (0)

toukokuu 16, 2006

KUN SUOMI RUOTSIN OSTI

Eletään vuotta 2100. Energiavarat maailmassa ovat huvenneet niin, että muiden muassa sähkön ja kaasun saantia on radikaalisti rajoitettu. Jokaiseen yksityistalouteen on määritelty henkilöluvun mukaiseen energiatarpeeseen perustuva energiakiintiö, jonka ylittävä käyttö lasketaan energian tuhlaukseksi ja joka taas laissa on määritelty rangaistavaksi teoksi. Rahalla toki energiaa on saatavilla ja ainoastaan kaikkein rikkaimmilla on varaa ajaa esimerkiksi omalla autolla.

Ruotsi pysyi sitkeästi vuonna 1980 tekemässään päätöksessä ja luopui aikoinaan ydinvoimasta. Siitä huolimatta, että korvaava energia oli hankittava suurimmaksi osaksi ostamalla, vuoteen 2030 mennessä se oli luopunut myös sekä kivihiilellä, että öljyllä tuotetusta energiasta. Maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Ruotsi ei monien muiden maiden tavoin voinut hyödyntää vuorovesi-ilmiön mahdollistamaa energiatuotantoa. Aaltoenergian, samoin aurinkoenergian käyttö oli varsin vaatimatonta. Valtavin toivein odotettu ydinfuusiokin antoi odotuttaa itseään. Näin ollen vesivoiman ohella omaa energiatuotantoa Ruotsilla oli ainoastaan tuulivoimasta. Tuulivoimaloita on pystytettykin vähän joka mäennyppylälle ja niiden ansiosta ”humisevia harjuja” riitti ympäri koko Ruotsin valtakunnaksi kutsutun alueen.

Alkuun Ruotsi tyydytti energiatarpeensa ostamalla sähköä Venäjältä. Kun Venäjän myymälle energialle riitti kysyntää, hinta nousi ja se myi sitä sinne mistä sai parhaimman tuoton. Ensin Keski-Eurooppaan, myöhemmin Kiinaan. Suomi oli kaukoviisaasti rakentanut omaa ydinvoimaansa tasaiseen tahtiin taatakseen ensin energiansaannin omavaraisuuden, mutta tuottaen sähköä myöhemmin myös myytäväksi. Ja mikä olisi ollutkaan luontevampi myyntikohde kuin energiavajeesta kärsivä Ruotsi. Kaikki olivat tyytyväisiä. Ruotsi sai kipeästi tarvitsemaansa sähköä ja Suomi siitä hinnan, joka oli vain hieman alhaisempi, mitä Venäjä omastaan sai.

Näin jatkui vuosikymmeniä ja Ruotsin energialasku Suomelle kasvoi kasvamistaan. Jossain vaiheessa lasku oli sitten sitä luokkaa, että Suomi ei enää katsonut olevan mahdollista kasvattaa naapurimaan luottoa. Silloin oli etsittävä muita ratkaisuja. Ruotsin kaiken aikaa kasvava energiatarve aiheutti sen, että Ruotsin kuningaskunta – energiatarpeensa tyydyttääkseen – katsoi ainoaksi mahdollisuudekseen liittyä osaksi Suomen tasavaltaa. Näin se kävi ja tähän on tultu vuonna 2100.

Posted by Piruparka at 04:39 AM | Comments (0)

toukokuu 12, 2006

SANANSELITYSTÄ

Tuskin kukaan viime aikojen tapahtumien jälkeen on voinut välttyä törmäämästä sanaan ”prekariaatti”. Myönnän auliisti, että sana ei kuulunut Piruparan sanavarastoon ennen vapun aikoihin järjestettyä iltanuotiopiiriä Helsingin keskustassa. Koska tiedoissa ilmeni vajavaisuuksia, asioista oli otettava selvää. Tällaisissa tapauksissa sanakirja on oivallinen apuväline ja vastoin olettamustani, prekariaatti ei olekaan mikään uusiosana, vaan löytyi pienehköstä sivistyssanakirjasta omalta kohdaltaan aakkosellisesta luettelosta.

Jos jollain muullakin - tämän kirjoittajan tavoin - on sivistyksessään prekariaatin mentävä aukko, tulkoon kerrotuksi mainittuun sivistyssanakirjaan viitaten, että prekariaatti tarkoittaa yhteiskuntaluokaksi käsitettynä tilapäistöitä tekeviä ihmisiä.
Alkuperäinen lähdesana on ”precarious”, joka merkitsee ”epävarmassa tilassa, toisten armoilla olevaa”. Sanan suomenkielinen käännös on ”tilapäistö”, joka kuulostaa hyvinkin kuvaavalta, koska nimenomaan pätkätyöläiset kutsuvat itseään prekariaatiksi.

Kun näin pitkälle sananselityksessä on pääsy, ei voi välttyä mielleyhtymältä, joka sisältyy sanoihin prekariaatti – tilapäistö ja toisaalta proletariaatti – köyhälistö. Jotain tutunomaista nimittäin oli niissä prekariaatin edustajien kommenteissa, joita he esittivät niissä parissa televisio-ohjelmassa, jotka ylle merkityn aistimiin sattuivat.

Viime vuosisadan alussa proletariaatiksi kutsuttu kansanosa katsoi onnettomaan elämäntilanteeseensa syypääksi yksinomaan kapitalistisen järjestelmän. Tämä nykyinen prekariaatti osoittaa syyttävällä sormellaan suunnilleen samaan suuntaan. Toisin sanoen voimassa oleva instituutio syyllistettiin ja syyllistetään edelleen, kutsuttiin sitä sitten kapitalismiksi, markkinataloudeksi tai joksikin muuksi. Siltä suunnalta uskotaan myös maksumiesten löytyvän.

Mitä eroja näistä proletariaatista ja prekariaatista sitten löytyy? Olematta perehtynyt kumpaankaan filosofiaan sen syvällisemmin, todettakoon että proletariaatti vaati aikoinaan itselleen asiallista korvausta vastineeksi tekemästään työstä. Tämän nykyisen prekariaatin edustajat kertovat vaativansa korvausta sille, että pääsevät tekemästä ”paskaduuniksi” väittämiään töitä. Että silleen.

Posted by Piruparka at 04:53 AM | Comments (0)

toukokuu 09, 2006

”MONINAISUUDESSAAN YHTENÄINEN”

Uskon, että vaikka otsikon sanaparin tarkoitus selviäisikin, ei kovinkaan moni asiaan perehtymätön osaa yhdistää sitä tähän päivään eli 9.5. Tulkoon tässä kerrotuksi, että tänään on päivä jolloin Suomessakin vietetään (muuten jo kahdettatoista kertaa) Eurooppa-päivää ja tuo yllä oleva sanapari on Euroopan unionin tunnuslause.
Asioista perillä olevat tahot tietävät kertoa, että se on yksi EU:n virallisista tunnuksista, joka ensimmäistä kertaa on otettu käyttöön vuonna 2000. Kaikki ne suomalaiset, jotka ovat lukeneet vuonna 2004 allekirjoitetun Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen, tietenkin tietävät, että mainitun sopimuksen 1-8 artiklassa mainitaan Euroopan unionin tunnukset ja tuo sanapari on yksi niistä.

Muita tunnuksia ovat tietenkin tämä 9.5. vietettävä Eurooppa-päivä, jota monet haluaisivat jo nyt juhlia Euroopan unionin kansallispäivänä.

Sinikeltainen tähtilippu on tietysti myös yksi EU:n tunnuksista, joka yhä enenevässä määrin toivottaisiin nähtävän kansallislipun rinnalla ainakin valtiollisissa ja kunnallisissa lippusaloissa. Tämä ilmiö tulee näyttäytymään lähiaikojen Suomessa. Puoli vuotta kestävän EU:n puheenjohtajapestin aikana Suomessa kun tullaan järjestämään ainakin 130 erilaista EU-kokousta ja tilaisuutta, joten liputuksen aiheita tulee riittämään. Aiheesta assosioituu mieleen, että ehkä yksi EU:n tunnuksista voisi olla myös, että se mahdollistaa valtaisan virkamiesjoukon kotiolot voittavan matkailun ympäri Eurooppaa. Erilaisia kokouksia kun puheenjohtajamaan ohella järjestetään aina myös Brysselissä ja niitä riittää usein vielä muihinkin maihin.

Kaikilla kansallisvaltioilla on oma kansallislaulunsa tai -hymninsä. Euroopan unionin erilaiset tunnukset kuvastavat joidenkin tahojen suurta halua muodostaa EU:sta liittovaltio. Siksi EU:lle on pitänyt saada myös oma hymninsä. Todettakoon, että hymnin kuulostaminen ennestään tutulta, johtuu siitä, että se on osa Ludwig van Beethovenin säveltämää 9. sinfoniaa.

Viimeinen ja tutuin EU:n tunnuksista on tietenkin raha eli euro. Se on tullut suomalaisillekin jo niin tutuksi, että sitä ei juuri vanhasta markasta erota. Kaikki hinnat kun alkavat olla euroissa samaa suuruusluokkaa, kun ne vielä muutama vuosi sitten olivat markoissa.

Posted by Piruparka at 02:08 PM | Comments (0)

toukokuu 05, 2006

”KUKKOOPOJAT”

Piruparalla, entisenä vaasalaisena on vielä vanhoja ja ainakin aika-ajoin ylläpidettyjä suhteita myös sikäläisen maakuntarajan toiselle puolelle eli Etelä-Pohjanmaalle. Oliko vapullisella ajankohdalla yhteyttä sentimentaaliseen yhteydenottoon? Se jäi hieman epäselväksi, mutta mainittuna juhlapäivänä puhelin kuitenkin soi ja terveisiä lakeuksilta itäiselle Uudellemaalle saatiin vastaanottaa.

Siinä niitä ja näitä ensin jaariteltua, tulin todenneeksi, että sitä seinäjokelainen, savolaiselta kalskahtavaa nimeä kantava kaveri kampanjoi keskustan puoluesihteerikilvassa niin kun aikoisi presidentiksi pyrkiä. Eikä paljon jää jälkeen se toinenkaan, jolla on perinteikäs maalaisliittolainen sukunimi, vaikkei verenperintöä tiettävästi olekaan.

– Kukkoopojat, kuului puhelimesta.
Kun yritin jatkaa aiheesta, tokaistiin vastaan:

– Mähän sanoon jo, että kukkoopoikia ne on.

Mikäpäs siinä auttoi. Mielipide oli ilmaistu eikä siinä sen enempiä selittelyjä tarvittu.

Oma tietämykseni mainituista puoluesihteeriehdokkaista rajoittuu tiedotusvälineiden kertomaan, joten en ala sen tarkemmin kommentoimaan eteläpohjalaista kannanottoa. Sen sijaan puhelu antoi aiheen pohtia suomalaista puoluesihteerikaartia yleisemminkin.

Nyt kun Eero Lankia on jättämässä paikkaansa keskustan puoluesihteerinä, niin mieleen tuli ajatus, että keitäs ne muiden puolueiden järjestöjyrät nykyisin ovatkaan. Ja kas kummaa. Lankian edeltäjistä on mieleen jäänyt Seppo Kääriäinen, kaiketi jostain 1980-luvulta. Tiesin, että Eero Heinäluoma toimi hetken demareiden puoluesihteerinä ennen puheenjohtajaksi valintaansa. Tämänhetkisen muistin olevan nainen ja siihen se jäikin. Heinäluoman edeltäjistä mieleen tulivat ainoastaan muinaiset Ulpu Iivari ja Erkki Liikanen.

Kokoomuksen viimeaikaisten puoluesihteereiden nimistä mieleen tuli ainoastaan Maija Perho, joka hänkään ei ihan tuore nimi ole. Vasemmistoliiton vastaavissa tehtävissä toimi aikoinaan Ralf Sund. Nykyisestä ei ole havaintoja. Muiden puolueiden puoluesihteerit – jos heitä onkaan – ovat sen verran omissa oloissaan, että heidän nimiään tai edes kasvonpiirteitä ei ole muistissa.

Aika näyttää jääkö keskustan puoluesihteeriehdokkaiden ”presidentillisistä” mainoskampanjoista mieleen muuta kuin pari nuoruuden innolla uhoavaa ”kukkoopoikaa”.

Posted by Piruparka at 04:20 PM | Comments (0)

toukokuu 03, 2006

KIELIVAHTI

Tässä vapun alla korvaan särähti uutinen, että läntisen naapurimaan kuningaskunta on hallituksensa selvitysmiehen esityksen mukaan sijoittamassa Suomen Opetushallitukseen asiantuntijaa valvomaan ruotsin kielen opetuksen tasoa ja riittävyyttä Suomessa.

Ehkä uutinen oli tarkoitettukin hieman provosoivaksi. Mene ja tiedä. Jos oli, niin se saavutti tarkoituksensa ainakin tämän kirjoittajan kohdalla. Ensimmäisenä nimittäin tuli mieleen kysymys, että tämäkö on seurausta ruotsin kielen muuttumisesta valinnaiseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa. Seuraavaksi pääkoppaan hiipi ajatus, että onko ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvien kansalaisten määrä Suomessa jo niin vähäinen, että omissa kotikutoisissa ruotsinkielisissä ei enää riitä halua tai kiinnostusta oman äidinkielen opetuksen tason ja määrän seurantaan, kun taustatukea on haettava naapurimaasta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Ensiällistyksen jälkeen olisi saattanut rauhallisesti olettaa, että tässähän on kyse vain Ruotsin hallituksen halusta tukea, edesauttaa ja ylläpitää ruotsin kielen opetusta naapurimaassa. Niin tekevät omien kieltensä osalta ymmärtääkseni monet muutkin maat. Olen vakuuttunut, että myös Suomesta löytyy erilaisia tapoja ja jopa perinteitä tukea suomen kielen opetusta maailmalla.

Mutta, mutta. Kun ihminen on utelias ja kun uteliaisuuteen yhdistyy vielä jonkinasteinen skeptisyys, ei kannanottoa ja mielipidettä voi jättää yhden uutisen varaan. No, pääsääntöisesti aiheesta ainoastaan uutisoitiin ilman sen suurempia selityksiä. Niitä on odotettavissa mitä todennäköisimmin myöhemmin, kun eri tahot, vaikkapa Suomalaisuuden liitto, ehtii asiaa kommentoimaan. Jostain sattui kuitenkin silmään edellä mainitun Ruotsin hallituksen selvitysmiehen lausunto, jossa hän perusteli ruotsin kielen opetuksen ja aseman vahvistamista Suomessa. Kyseisen selvitysmies Erland Ringborgin mukaan suomenkelisten pitää lukea ruotsia Suomessa ensinnäkin historiallisista syistä ja toiseksi siksi, että ruotsi on virallinen kieli Suomessa.

Lausunnossa tuli esiin se, että sittenkään ei ollut kysymys ruotsalaisten halusta tukea oman kielensä opetusta vaan kielivahtia ollaan lähettämässä Suomeen valvomaan niitä samoja arvoja, joilla suomenruotsalaiset vaativat ruotsin kielen opetuksen ylläpitämistä Suomessa. Olikohan kysymys sittenkin tilaustyöstä???

Posted by Piruparka at 08:48 AM | Comments (0)