« elokuu 2006 | Vasta julkaistut | lokakuu 2006 »

syyskuu 29, 2006

JALKAA JARRULLE

Tavallisen, EU:n laajentumiskuumetta sivusta seuraavan rivikansalaisen, on ollut vaikea ymmärtää, mikä jumalaton kiire on saada mukaan unioniin maita, jotka eivät siihen ole valmiit, puhumattakaan sellaisesta maasta kuten Turkki, joka suurimmalta osaltaan on aina laskettu kuuluvaksi maanosaan nimeltä Aasia.

Bulgarian ja Romanian EU-jäsenyys on hyväksytty alkavaksi tammikuussa 2007. Nämä nyt sentään kuuluvat vielä Eurooppaan, kovin pitkä tie lienee kuitenkin vielä kuljettavana, ennen kuin kaikki jäsenyyskriteerit ovat tulleet täytetyksi. Lyhyen palstatilan vuoksi tulkoon esimerkin vuoksi mainituksi ainoastaan se, että korruptoitumisasteeltaan Romania kuuluu samaan luokkaan Mongolian kanssa ja Bulgaria löytyy listalta Kolumbian tuntumasta. Eli 158 maan korruptioluettelossa Romania on sijalla 85 ja Bulgaria löytyy kohdasta 55. EU:n maksamille maatalous- ja muille tuille löytyy siis takuuvarmasti ottajia. Tehtyä ei taida silti saada tekemättömäksi. Euroopan unionin uskottavuus kuitenkin on koetuksella, kun jäsenyysvaatimukset ovat monilta osin vielä saavuttamatta. Laajentuminen näyttää EU:lle olevan itsetarkoitus.

Aivan toisella tasolla uskottavuutta koettelevat pyrkimykset saada Turkki EU:n jäseneksi. Toivoa sopii, että Bulgarian ja Romanian tuleva jäsenyys vajaakuntoisina ei toimi ennakkotapauksena Turkin kohdalla. Vaikka Turkin - teoreettinenkin – jäsenyys, on hamassa tulevaisuudessa, on mietittävä, onko sen myötä myös harkittava EU:n nimen muuttamista Euraasian unioniksi?

Jotkut, ilmeisen pahoja vainoharhoja potevat ihmispolot ovat puolustaneet Turkin EU-jäsenyyttä sillä, että Turkki islamilaisena maana ja EU:n jäsenenä tulisi toimimaan puskurina, mikäli muslimit joskus intoutuisivat laajentamaan omaa reviiriään kohti Eurooppaa. Jokaisen sopii pohtia, kumpi tuonkaltaisessa tilanteessa painaisi vaa’assa enemmän, uskonto vai EU:n jäsenyys.

EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso sanoi tässä alkuviikolla, että EU-laajeneminen on pantava jäihin Romanian ja Bulgarian jäsenyyden jälkeen. Ilmeisen viisas mies - ja rohkea, kun uskaltaa sanoa ääneen sen mitä ihmiset mielissään miettivät. Kovin paljon viisautta ei sen sijaan ollut suomalaisen laajentumiskomissaari Olli Rehnin toimissa, hänen kiirehtiessään oitis kumoamaan esimiehensä lausuntoja. Joka tapauksessa, nyt jalkaa jarrulle EU:n laajentumisvouhotuksessa.

Posted by Piruparka at 02:31 AM | Comments (0)

syyskuu 26, 2006

VAKUUTAN, VANNON…

Vakuutan, vannon, väitän, takaan. Verbejä, jotka ilman sen suurempia ongelmia on hyvin helppo mieltää kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen sanomaksi. Noilla teonsanoilla Katainen pyrkii vakuuttamaan kansakunnan ja äänestät ja ehkä myös itsensä siitä, että hän on se, joka tulee olemaan kokoomuksen pääministeriehdokas tulevissa eduskuntavaaleissa ja Niinistön tehtävä, mikäli hän - päinvastaisesta lupauksestaan huolimatta – asettuisi ehdokkaaksi, olisi kerätä ääniä ja hankkia lisäpaikkoja kokoomukselle. Näin Piruparan näkökulmasta katsottuna, kovin kummoista hommaa ei olla tarjoamassa henkilölle, josta vain runsas puoli vuotta sitten oli vähällä tulla Suomelle ja suomalaisille tasavallan presidentti.

On sanottu, että kokoomuksen suurin probleema seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen, on uskottavan puheenjohtajan puute. Yleensä on totuttu, että pääministeriyden ollessa tyrkyllä puolueelle, se henkilöityy lähes automaattisesti puolueen puheenjohtajan hoidettavaksi. Olivatko Kataisen tulevaisuuden haavekuvissa Niinistö-kompleksin aiheuttamat kauhuskenaariot niin vahvat, että hän varmuuden vuoksi kesäkuun puoluekokouksessa huudatti itsensä kokoomuksen viralliseksi pääministeriehdokkaaksi. Varmuustoimenpide ilmeisesti kannatti. Sen verran vahvana Niinistön haamu kummittelee kaiken aikaa taustalla. Puoluekokouksen päätökseen vetoaminenkaan ei aina näyttäisi tehoavan, niin usein Katainen joutuu tiedotusvälineille, mutta - yllätys, yllätys - myös omilleen vakuuttamaan omaa ehdokkuuttaan tulevaksi pääministeriksi.

Eivät Kataisen pelot välttämättä ihan tuulesta temmattuja ole. Niinistö on ennekin leikkinyt puolueensa kanssa kissa ja hiirileikkejä. Eikä ”virallisen pääministeriehdokkaan” levottomuutta takuulla hälvennä edeltäjänsä Ville Itälän kohtalo. Tämän uskottavuus hupeni siihen, kun joutui puheenjohtajuutensa alusta asti toimimaan Niinistön valvonnassa ja silmälläpidon alaisena.

Viime talven presidentinvaaleissa kokoomus teki Niinistöstä ”työväen presidentin”. Niinistön menestyshuuman jälkeisissä tunnelmissa näyttää siltä, että linja tulee jatkumaan eikä hyvää slogaania heitetä hukkaan. Kokoomus onkin lähtemässä eduskuntavaaleihin ”Suomen toiseksi suurimpana työväenpuolueena”!? Aika näyttää, kuinka ”työväenpuolueen” johtajuus istuu Kataiselle. Että se niistä silmänkääntötempuista.

Posted by Piruparka at 03:46 AM | Comments (0)

syyskuu 22, 2006

TAIVAITA TARJOLLA

Entinen naapuri - nykyisiltä asuinsijoiltaan - jostain Hämeen ja Satakunnan rajamailta - tuli kylään. Illansuussa saapui ja yösijakin järjestyi. Sanomattakin on selvää, että kun vanhat tutut tapaavat, siinä tulee kuppia kumottua. Tavallista lienee myös se, että lasin kallistelu tekee kannanotoista ja mielipiteistä varsin viisaita, ja mitä useampi kuppi kitusiin on kaadettu, sitä viisaammaksi puheet yleensä käyvät.

Ei tehnyt poikkeusta Piruparkakaan ystävineen ja jossain illan vaiheessa keskustelunaiheet alkoivat kirjaimellisesti hipoa taivaita. Konjakilla on taivaallinen vaikutus. Muuten ei ole selitettävissä se, että kaksi pakanaa alkaa käydä dialogia kuolemanjälkeisistä asioista.

Yhdessä kehuttiin avaruustähtitieteen professorin Esko Valtaojan diplomaattista kannanottoa, kun hän, keskustellessaan emeritus arkkipiispa John Vikströmin kanssa samasta aiheesta (todennäköisesti kuitenkin ilman konjakkia), totesi, että jompikumpi heistä tulee kuoltuaan yllättymään. Ei liene epäselvää, kummalla oli usko elämään myös kuoleman jälkeen.

Kun aiheeseen oli päästy, alkoi Piruparan pöydän ääressä pohdinta siitä, minkälaisia taivaita sitä ihmiselle oikein olisi tarjolla. Yksimielisesti todettiin, että näistä tavallisista taivaista ei tarkkaa tietoa ole. Joku kertoo sen olevan yhtä ja toinen toista. Yksi taivas kuitenkin on tullut tunnetuksi. Marttyyrikuoleman kokenutta muslimia odottaa taivaassa 70 neitsyttä, jonne oikean asian puolesta henkensä heittänyt tiettävästi pääsee suoraan, ilman mitään välietappeja.

Kaksi lasia kallistelevaa, harmaantunutta papparaista ei oikein neitsyistä innostunut. Ei ainakaan siinä määrin, että olisi alkanut suunnitella muslimiksi kääntymistä ja itsemurhaiskujen tekijäksi ryhtymistä.

Mutta onhan näitä taivaita. Jos neitsyet eivät innostaneet ukonrahjuksia, sen tekivät urhoolliset viikingit. Heidän taivaassaan – Valhallassa - kun saa elää taistellen iloisesti aamusta iltaan. Syödä saa ja juoda, n...akin jos kunto kestää. Mutta parasta on se, että kaikki taistelussa saadut haavat paranevat ja seuraavana päivänä voi aloittaa riemukkaat taistelutoimet uusin voimin. Siinäpä se – taivas Piruparalle ystävineen. Sille kohotettiin malja. Ja kai se iltakin jossain vaiheessa päättyi, jatkuen unennäköön viikinkien taivaasta, Valhallasta.

Posted by Piruparka at 04:06 AM | Comments (0)

syyskuu 19, 2006

TASA-ARVON APOSTOLI

Viime viikolla kuultiin taas tasa-arvoasiaa. Tasa-arvoministerin tehtäviä oman, sosiaali- ja terveysministeriyden ohella hoiteleva Tuula Haatainen oli ajankohtaisohjelman haastateltavana.

Aihe pyöri jälleen miesten eurossa, jonka hyvin arvovaltaisella kannanotolla todisteltiin olevan naisilla ”edelleen 80 senttiä”. Esillä oli tuo ikuisuusväite, että naisten palkat samasta työstä ovat 20 prosenttia miesten palkkoja pienemmät. Jostain syystä tuon väitteen esittäjät eivät koskaan ole halunneet korjata, että kysymys ei todellisuudessa ole samasta työstä maksetuista palkoista. Onko väitteen taustalla ollut tarkoituksellinen harhautus? Sitä Piruparka ei uskalla lähteä arvailemaan

Ohjelmassa nimittäin kerrottiin, että nyt asiaa on viimein tutkittu perusteellisesti. Todellisuudessa samasta työstä maksettujen palkkojen ero on hyvin pieni ja se saattaa olla jossain tilanteessa myös naisten eduksi. Palkkauseroja ovat tutkineet Valtion Taloudellinen Tutkimuskeskus ja Elinkeinoelämän keskusliitto palvelualoilta ja teollisuudesta. Noiden tutkimusten mukaan naisten euro on 96,5 – 104 senttiä. Näiden tutkimustulosten edessä Haataisenkin oli – hieman kitkeräntuntuisesi – myönnettävä, että ajatus samasta työstä maksettavasta samansuuruisesta palkasta on aika hyvin toteutunut.

Kun haastateltavana oli Haatainen, ei päästy tietenkään ohittamaan tämän lempilasta eli naiskiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksissa. Huolimatta siitä, että naispuoliset hallitusammattilaiset yksimielisesti vastustavat Haataisen suunnitelmia, tämän aikomuksena on ryhtyä neuvottelemaan talouselämän edustajien kanssa siitä, miten naisten asemaa voisi pörssiyhtiöiden hallituksissa parantaa?

Siihen on vuosien saatossa totuttu, että niin sanotut tasa-arvoasiat ovat yksiselitteisesti vähintäänkin naispainotteisia asioita. Miesten tasa-arvolla ei ole niin väliä. Kaiketi siksi ei Haatainenkaan puhu sukupuoli- vaan naiskiintiöistä - siitä huolimatta - että esimerkiksi naisopiskelijoiden määrä yliopistoissa lähenee jo nyt kuuttakymmentä prosenttia. Miehille ministeri kuitenkin olisi valmis maksamaan naisia suurempaa korvausta siitä, että nämä jäisivät kotiin ja päästäisivät naiset lastenhoitotehtävistä työelämään.

Posted by Piruparka at 04:06 PM | Comments (0)

syyskuu 15, 2006

MITÄ JÄI KÄTEEN?

Viime viikonloppuna Suomessa järjestettyä Asem-kokousta oli valmisteltu puolitoista vuotta. Sen piti olla Suomen EU-puheenjohtajakauden kohokohta. Olihan kysymyksessä kaikkien aikojen suurin Suomessa koskaan järjestetty kansainvälinen konferenssi. Se ennakkokohu, mikä kokouksen ympärillä liikkui, antoi ymmärtää, että nyt Suomeen on tulossa jokin ylivertaisen merkityksellisiä päätöksiä tekevä tilaisuus. Suomen nimi tulisi kokouksen myötä jäämään tulikirjaimilla kirjoitettuna maailmanhistoriaan ja jonka rinnalla vuoden 1975 Etyk oli lähinnä nappipeliä.

Mitä sitten jäi käteen? Helsingin Sanomien pääkirjoitusta lainaten ”Asem-prosessin merkitys on siinä, että se on Euroopan ja Aasian johtajille hyvä tekosyy kokoontua yhteen paikkaan”. Lainauksessa sana ”tekosyy” sisältää ne tulikirjaimet, jotka jäävät mieleen. Kokouksen aikaansaama ilmastojulistus, missä todetaan ilmaston lämpeneminen ongelmaksi, on julistettu niin monissa yhteyksissä niin moneen kertaan, että se kuulostaa jo fraasilta, eikä sen kuuluttamiseen olisi kallista kokousta tarvinnut järjestää. Toinen, ilmeisen ”merkitykselliseksi” koettu kokouksen aikaansaannos oli, että seuraavan kerran, todennäköisesti samanlaisia itsestäänselvyyksiä kokoontuu julistamaan muutama valtio enemmän. Matkaa Kiinassa järjestettävään seuraavaan Asem-kokoukseen siis pukkaa niille, jotka julistusvuorossa tuolloin ovat.

Maailmalla tätä kokousta on uutisoitu pääsääntöisesti Ranskan presidentin seksikkyyslausunnoilla, jotka kohdistuivat Suomen pääministeriin. Niiden uutisarvon voi kukin arvioida itse. Ainoat voittajat koko Asem-kokouksessa olivat suomalainen poliisi ja tietenkin heidän taltuttamansa Smash Asem mielenosoitus. Anarkisteja ja heidän mielenosoitustaan tuskin moni olisi jälkeenpäin edes huomioinut, ellei suomalainen poliisi olisi jostain saanut päähänsä, että mielenosoituksessa onkin kysymys mellakasta, johon on käytettävä mellakantorjuntamenetelmiä. Näin anarkistien vaatimattomasta kokoontumisesta lähtenyt tapahtuma sai osakseen sellaisen mediahuomion, jollaista he itse tuskin osasivat odottaa.

Lopuksi todettakoon, että vuoden 1975 Etyk muistetaan vielä yli 30 vuoden jälkeenkin. Tämä kokous tulee painumaan unholaan muutamassa kuukaudessa. Valitan - Vanhanen ja kumppanit.

Posted by Piruparka at 03:42 AM | Comments (0)

syyskuu 12, 2006

SALALIITOT

Eilen tuli kuluneeksi viisi vuotta Word Trade Centeriin ja Pentagoniin kohdistuneesta terrori-iskusta. Varsin pian tapahtuman jälkeen alkoi maailmalla liikkua huhuja, että koko iskussa on jotain hyvin outoa. Muistelen ensimmäisen, itse kuulemani ja salaliittoteorioita tukevien väitteiden koskeneen WTC:ssä työskennelleitä tuhansia juutalaisia. Nämä kun jättivät suurin joukoin tulematta työpaikalleen juuri tuona kohtalokkaana päivänä.

Sen jälkeen erilaisia salaliittoepäilyjä on kertynyt suuret määrät. Ne ovat kohdistuneet WTC:n rakenteisiin, jotka eivät olisi voineet sortua ilman ulkopuolista räjähdysapua. On väitetty, että Pentagoniin ei osunut lentokone, vaan lentokoneesta ammuttu ohjus. On kerrottu, että ainakin osa turmakoneiden lentäjiksi väitetyistä henkilöistä on myöhemmin todettu olevan hengissä ja paljon muita samankaltaisia väitteitä.

Salaliittoteorioita kannattavat tahot, ovat perustaneet asialle omistautuneita liikkeitä kuten ”9/11-totuusliike”. Nämä pyrkivät kumoamaan sen virallisen tiedon, että iskujen takana olisi ollut Osama bin Ladenin johtama al-Qaida järjestö ja ovat varmoja, että New Yorkin ja Washingtonin tuhojen takana olivat USA:n hallitus ja viranomaiset. On väitetty, että Yhdysvaltain hallituksen korkeimmat tahot olivat sekaantuneet terrori-iskuun, jolla he tavoittelivat ”uutta Pearl Harboria” ja tällä oikeutusta hyökkäykselle Afganistaniin ja Irakiin.

Irakin sodan vastustuksen lisääntyessä, myös salaliittoteorioiden kannattajat lisääntyvät. Hiljattain tehtyjen kyselyjen mukaan jopa 36 prosenttia amerikkalaisista uskoo, että Bushin hallinto ja viranomaiset joko osallistuivat terrori-iskun tekemiseen tai antoivat ainakin tietoisesti sen tapahtua. Teoriaa tukee vahvasti myös se, että Bushin perustelut Irakiin suuntautuneelle hyökkäykselle alkavat olla romutetut. Ei ole löytynyt näyttöä Irakin joukkotuhoaseista ja viimeisen tiedon mukaan Saddam Hussein suhtautui Osama bin Ladeniin ja al-Qaida-järjestöön erittäin kriittisesti ja piti sitä itse asiassa uhkana itselleen.

Erilaiset salaliittoteoriat ovat aina herättäneet amerikkalaisten mielenkiintoa. Yli 50 vuotta ovat eläneet sitkeät huhut salaliitosta presidentti Kennedyn murhan yhteydessä. Vaikka salaliittoteoriat täällä Suomessa hieman hymyilyttävätkin, on toki todettava, että tarinoina ne ovat varsin kiehtovia.

Posted by Piruparka at 04:42 AM | Comments (0)

syyskuu 08, 2006

PARISTA SUHTEESTA

Olin jo kirjoittanut otsikon sanat yhteen, kun huomasin, että eihän tässä nyt pakinoitsija ala mitään parisuhdeongelmia ratkomaan vaikka teksti aihetta hieman sivuaakin.

Vuosikymmenten saatossa, muutaman parisuhteen läpikäyneenä, voin melko hämmentyneenä todeta, että kovin paljon ei niistä ole käteen jäänyt. Toisaalta hieman lohduttaa, etten ole yksin. En muista törmänneeni kovinkaan moneen, keskivertaiset kokemukset omaavaan kollegaan, jolla olisi ollut kanttia väittää ymmärtävänsä kokemiaan parisuhteita pintaa syvemmältä.

Kuusivuotiaana lastentarhassa näyttelin prinssiä näytelmässä Prinsessa Ruusunen. Näytelmän kohokohta eli prinsessan herättäminen suudelmalla, oli mennä täysin piloille minun kieltäydyttyä suutelemasta prinsessaa. Edes kädelle pussaaminen ei onnistunut. Prinsessa toki olisi hyväksynyt suutelon vaikkapa keskelle suuta! Loppujen lopuksi prinsessa heräteltiin kädelle taputtamalla.

Toisella luokalla kansakoulussa näyttelin peikkokuningasta. Siinä roolissa koin toki viihtyväni. En niinkään viehättävän peikkokuningattaren takia, vaan kuninkaan roolin mukanaan tuoman vallantunteen johdosta. Peikkokuninkaan valtakunnan kun muodosti joukko komenneltavia alamaisia.

Näyttämökokemukset 50 vuoden takaa ovat yhtä hämmentäviä kuin roolipelit todellisenkin elämän näyttämöltä. Johtuneeko umpiluuta olevasta kallomateriaalista, kun puolen vuosisadan aikana hankitut kokemukset ovat päätyneet ainoastaan yhteen konkreettiseen ja tuloksia tuottaneeseen havaintoon. Elleivät parisuhteeseen liittyvät ongelmat ratkea vierihoidolla, suhteen loppu on sinetöity. Kokemuspohjaisesti voin todeta, että samainen vierihoito helpottaa hieman myös feminismiä potevia kumppaneita. Lopulliseksi ratkaisuksi siitä ei ole, ellei sitten lääkitsijä viriililtään ole verrattavissa jatkuvalämmitteiseen saunankiukaaseen.

Kun ikää karttuu ja päivät alkavat muistuttaa yksitoikkoisuudessaan yhä enemmän toisiaan, voi illan tullen aina lohduttautua huomiolla, että taas ollaan päivä lähempänä muijan kuolemaa.

Taisin tässä iltana eräänä ajatella ääneen, kun ruokakunnan toinen osapuoli totesi, että onneksi sulla ei oo muijaa.
Niinpä.

Posted by Piruparka at 03:35 PM | Comments (0)

syyskuu 05, 2006

LOPUN ALKUA

Lopun alkua on ilmassa, kun eduskunta kokoontuu tänään elämöimään kansalta saadulla luottamuksella vaalikauden viimeiseen istuntokauteen. Neljän vuoden pätkätyöpesti on päättymässä ja syksyn elämöinti tulleekin muodostumaan pääasiassa oman profiilin nostotoimista.

Piruparka on koko ikänsä seurannut keskivertokansalaisen aktiivisuudella tapahtumia kansanedustuslaitoksessa. Silti siihen ei oikein totu, kuinka kansanedustajien kunnioitus kansanvaltaa kohtaan piristyy joka neljäs vuosi nimenomaan viimeisellä istuntokaudella.

Usein on todettu, että paremmalla organisoinnilla ja hieman tehokkuutta lisäämällä, kansanedustajat selviäisivät nykyisin neljälle päivälle viikossa venytetyistä luottamustoimista hulppeasti parissa päivässä. Eivät haittaisi kansakunnan edustustehtävät profiloitumista ja äänten kalastelua.

Osa kansanedustajista ilmoittaa vapaaehtoisesti luopuvansa edustajantehtävistään. Jotkut ovat saaneet eläkkeeseen oikeuttavat vuodet täyteen. Yllättävän suuri joukko lienee myös turhautunut vaikutusmahdollisuuksiensa vähäisyyteen ja onpahan joku tyrinyt omilla toimillaan itse omat jatkomahdollisuutensa. Valtaosa kuitenkin haluaa uudistaa valtakirjansa ja siksi lopun alkua ennustavalla, vaalikauden viimeisellä istuntokaudella, kansalta saatujen luottamustoimien hoitaminen usein näyttää häiritsevän vaalityötä kentällä.

Joka vuosi, pitkään jatkuneen kesäloman päätteeksi, kansanedustajia toki muistutetaan, että edustajatehtävien hoitoon saattaa sisältyä pitkääkin päivää, mikäli innostusta riittää seuraavan vuoden talousarvioesityksen ja budjettilakien käsittelyn seurantaan. Neljässä vuodessa ensimmäisenkin kauden kansanedustajat ovat todennäköisesti kuitenkin oppineet, mitkä asiat edellyttävät läsnäoloa ja mistä voi niin sanotusti luistaa.

Yksi, nyt päättyvää vaalikautta leimanneista kestoaiheista eduskunnassa, on ollut laki hedelmöityshoidoista. Sen käsittely tullee jatkumaan hamaan katkeraan loppuun saakka. Paljon enemmän mielenkiintoa tulee kuitenkin herättämään kuntien palvelurakenneuudistukseen liittyvän puitelain käsittely. Runsaasti riittänee töitä myös kumileimasimelle. Brysselissä päätettyjen asioiden kirjaaminen kun on yksi nykyeduskunnan tärkeimmistä tehtävistä.

Posted by Piruparka at 06:45 AM | Comments (0)

syyskuu 01, 2006

TARINA AVOIMUUDESTA

Aina, kun suomalaiset markkinoivat muualle Eurooppaan avointa asioiden tarkastelua, tulee mieleen, että niinköhän meillä täällä koti-Suomessa asiat ovat niin hyvällä mallilla, että voimme koulumestarin otteella neuvoa muille, kuinka avoimesti asioita on käsiteltävä ja kuinka paljon niistä kansalle tulee kertoa.

On luonnollisesti paljonkin tietoa, joka on perusteltua leimata salaiseksi. Toisinaan vaan varmuuden vuoksi, mutta usein myös siksi, että sellainen on tullut tavaksi. Toisaalta voidaan todeta, että tiedon tiedetään lisäävän valtaa tai ainakin vallan tunnetta. Sellaisessa tilanteessa saattaa olla houkutus jättää avoimuus sikseen ja pitää tieto vain pienen piirin hallussa. Sanomattakin on selvää, että valtakunnan turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä harvojen hallussa olevaa tietoa löytyy keskimääräistä enemmän. Onko sielläkään salailun tarve itsetarkoitus? Sen kukin voi päätellä seuraavasta.

Tapahtuman oikeellisuutta ei ole tarkistettu ja siksi onkin syytä puhua tarinasta. Se kuitenkin perustuu tämän kirjoittajan omakohtaiseen kokemukseen tilanteesta, kun tiedon haltija heittäytyy avomieliseksi.

Takavuosina Piruparka osui samaan pöytään erään everstiluutnantin kanssa. Muun ohella keskustelu siirtyi käsittelemään 1960-luvulla tapahtuneita armeijan säästötoimia. Silloin puolustusvoimat ilmoitti osallistuvansa omalta osaltaan kansakunnan säästötalkoisiin lyhentämällä varusmiesten palvelusaikaa yhdellä kuukaudella. Tapahtuma siis sijoittui ajankohtaan, kun suurista ikäluokista suurimmat olivat astumassa varusmiespalvelukseen ja sai tuolloin osakseen paljon huomiota..

Pöytäkumppanini kertoi, että vaikka joitain säästötoimia noilla palvelusajan lyhentämisillä saavutettiinkin, todellinen syy niihin oli Pariisin rauhansopimus. Se määritteli tarkasti sen, kuinka paljon Suomessa sai palveluksessa olevia varusmiehiä olla ja suuret ikäluokat aiheuttivat sen, että tuo määrä ylittyi ja sitä oli pienennettävä. Tarinasta ei selvinnyt, miksi rauhansopimuksen noudattaminen oli naamioitava säästötoimiksi. Kun kysyin, everstiluutnantti hymyili ja sanoi säästötoimien kuulostaneen noina aikoina ihmisten korvissa paremmalta, kuin tieto siitä, että palvelusaikojen lyhentäminen johtui Neuvostoliiton painostuksesta. Oliko salailuun avoimuuden sijasta syytä? Sen päätelköön kukin itse.

Posted by Piruparka at 09:05 AM | Comments (0)