« syyskuu 2006 | Vasta julkaistut | marraskuu 2006 »

lokakuu 31, 2006

VAILLA VALVONTAA

Tasavallan päälehdestä sattui viikonloppuna aistimeen uutinen, joka kertoi, että eduskunta aikoo ensi vaalikauden alussa luopua kansanedustajien poissaolojen virallisesta valvonnasta kokonaan. Tämän kirjoittaja ei tiedä, onko kansanedustajilta koskaan evätty anomaansa lupaa poissaoloon, mutta ensi vaalikaudella sitä ei tarvitse edes anoa, eikä näin ollen esittää poissaoloilleen myöskään perusteluita.

Mikäli tämä, eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitisen tekemä esitys hyväksytään, se tietää sitä, että eduskunnan verkkosivuille ei tule ilmestymään Piruparankin odottamaa tietokantaa, mistä selviäisi kansanedustajien poissaolot perusteluineen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kansalla ei edustajien työnantajana jatkossakaan tule olemaan mahdollisuutta seurata sitä, mihin kansanedustajat kansalta – edustuksellisen demokratian nimissä - saamaansa edustusvelvollisuutta käyttävät, elleivät työaikanaan ole työpaikallaan. Kansa eli äänestäjät taitavat olla ainoa työnantaja, joka joutuu kaivelemaan täysistuntojen ja valiokuntien pöytäkirjoja, saadakseen tietää, onko edustaja ollut työaikana tekemässä töitään. Nimittäin ainoastaan täysistuntojen osalta löytyy tieto pöytäkirjoista, johtuuko edustajan poissaolo sairaudesta tai mahdollisista virkatehtävistä. Muita poissaolojen syitä ei kirjata minnekään ja voivat siis olla mitä tahansa.

Mielenkiintoista on, että esitys tulee eduskunnan pääsihteeri Tiitisen taholta. Piruparan sarkasmiin taipuvaisessa mielessä herää väkisinkin ajatus, että Tiitinen, eduskunnan pääsihteerinä, on hyvin selvillä kansanedustajien poissaolojen syistä. Sanooko ehkä Supon entisen päällikön vakoilijan kokemus, että julkisina tiedot kansanedustajien poissaolojen perusteluista saattaisivat palvella kansaa, mutta voisivat hyvinkin olla epäedullisia kansanedustajille? Pääsihteeri on eduskunnan virkamies, eikä lojaalisuuden suunnasta näin ollen ole epäselvyyttä.

Koska kansanedustajien työstä lienee täysin mahdotonta maksaa korvausta saavutettujen tulosten perusteella, ehdotan, että palkkausperusteeksi määritellään aikapalkka siltä pohjalta, miten paljon kansanedustaja osallistuu eduskunnan työskentelyyn. Muut toimenkuvaan kuuluvat virkatehtävät korvattakoon erikseen. Olen vakuuttunut, että näin toimittaessa kansanedustajien poissaolot työpaikaltaan tulisivat vähenemään oleellisesti.

Posted by Piruparka at 04:43 AM | Comments (0)

lokakuu 27, 2006

KOKEMATTOMAT KOKEMUKSET

Kun ikää karttuu, huomaa, kuinka yhä useammin katse kääntyy helpommin menneeseen kuin tulevaan. Johtunee siitä, että tulevaisuudelta on entistä vähemmän odotettavaa kun taas menneisyydestä löytyy kokemuksia, joihin odotusten puuttuessa on helppo palata. Joku saattaa sanoa niitä muistoiksi joihin palataan. Olen eri mieltä. Olemattomat muistot tuskin harmittavat ketään. Kokemattomat kokemukset sen sijaan kykenevät keljuttamaan joskus kovastikin. Ja lienee myönnettävä, että ainakin Piruparkaa ne joskus sapettavat. Johtuen kaiketi siitä, että yhä useammin joutuu toteamaan, että tuota tai tuota olisi joskus pitänyt kokeilla. Sen sijaan, että pääsisi uhoamaan, että tuota tai tuota on vielä joskus kokeiltava.

Edellä olevien esipuheiden jälkeen tunnustan, että yksi tällainen, ehkä vaatimaton, mutta silti kokematon kokemus on kamelilla – vai pitäisikö sanoa dromedaarilla – ratsastaminen. Ei kysymys mistään kiihkeästä intohimosta ole, mutta kuuluu kuitenkin sarjaan: ”Tuotakaan ei ole koskaan tullut kokeiltua”.

Huomisesta ei kukaan tiedä, vai pitäisikö heittäytyä filosofiseksi toteamalla, että niin kauan on toivoa kun on elämää. Näin näyttää käyvän tämän kirjoittajallekin. Vuosikausia Englannissa asunut tyttäreni nimittäin tiedotti tässä päivänä muutamana vanhalle isäukolleen, että hänellä perheineen on kuukauden kuluttua edessä muutto avopuolisonsa työn perässä Dubaihin. Ilmoituksen yhteydessä tuli myös toteava ilmoitus, että tulet sitten käymään. Minkäs sille voi – ylivoimalle. Onhan se mentävä, kun kutsu käy.

Dubai lienee miljoonan asukkaan kaupunki, mutta sen sijainti on alueella, missä näiden edellä mainittuihin, kokemattomiin ratsastuskokemuksiin kuuluvien dromedaarien esiintymistiheys on huomattavasti suurempaa ja todennäköisempää kuin pohjoisimmilla leveysasteilla. Näin ollen saattaa olla edellytyksiä tai ainakin mahdollisuuksien rajoissa että Piruparka pääsee kokemaan tuon vielä toistaiseksi kokemattoman kokemuksen. Lupaan raportoida, kun hetki koittaa.

*
Ylle merkityltä aina joskus kysellään, mistä tulee aiheet pakinoihin. No, tuossahan se näkyy, vaikkapa kamelin kyydistä tai siis sen puuttumisesta. Tai ihan miten vaan.

Posted by Piruparka at 03:49 AM | Comments (0)

lokakuu 24, 2006

PARASTA JA PORKKANARAHAA

Tässä jokin aika sitten eduskunnan kyselytunnilla käsiteltiin kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Täytyy myöntää, että hieman hätkähdin, kun ensin RKP:n Astrid Thors ja pian sen jälkeen vasemmistoliiton kotkalainen Pentti Tiusanen tiedustelivat kuntaministeri Manniselta hallituksen kannanottoa tapaukseen Ruotsinpyhtää. Kysymyksistä toki selvisi, että Ruotsinpyhtää on joutumassa jollain tavoin erikoislaatuiseen tilanteeseen Paras-hankkeen johdosta valmisteilla olevassa puitelaissa, mutta annettu vastaus oli juuri niin epäselvä kuin poliitikolta nyt odottaa saattaa.

Muutama päivä myöhemmin Helsingin Sanomista sitten selvisi, mistä on kysymys. Ja niinhän siinä kävi, että hallituksen esityksessä laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sanotaan, että Ruotsinpyhtään on yhdessä Kotkan, Haminan ja Pyhtään kanssa laadittava suunnitelma maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisesta sekä kuntarajat ylittävien palvelujen parantamisesta. (Todettakoon tässä, että vastaavanlaiset velvoitteet koskevat Itä-Uudeltamaalta myös Porvoota, Pernajaa, Askolaa ja Myrskylää). Yksiselitteistä ehdotusta lakitekstiksi toki hieman lievennetään toteamalla, ”jolleivät asianomaiset kunnat yksimielisesti totea suunnitelman laatimista tarpeettomaksi”.

Johan alkoi selvitä, minkälaisia vaikuttimia löytyi kansanedustajien kysymysten taustalta. Sen verran Mannisen vastaus avarsi, että niin kutsutuille seutukunnille ei Paras-hankkeessa juurikaan kumarreta. Ja kuten näkyy, maakuntarajatkaan eivät ole pyhiä.

Lieneekö syitä sylttytehtaan ohella myös sysissä ja sepissä? Sitä sopii kysyä ja vaikka pientä yhteistyöpuuhastelua Loviisan seudulla on ollut havaittavissa, kovin innokasta se ei vielä vähän aikaa sitten näyttänyt olevan. Mutta annas olla, kun edellä esitettyjä kaavailuja alkoi näkyä julkisuudessa, niin johan rupesi tapahtumaan. Enää ei puhuta yhteistyöstä ja sen syventämisestä. Nyt mennään suoraan asiaan. Tehdyt (pääosin kaiketi keskeneräiset) selvitykset alkavatkin äkkiä puoltaa suoraan fuusioita ja kuntaliitoksia. Lasketaan mitä kaikkia ihanuuksia valtion maksamilla porkkanarahoilla saataisiin aikaiseksi. Mutta mutta! Mihin unohtui pääasia, eli järkevästi ihmisiä palveleva ja taloudellisesti toimintakelpoinen palvelurakenteen uudistaminen?

Posted by Piruparka at 04:24 AM | Comments (0)

lokakuu 20, 2006

”OMANLAISTANSA”

Sanoi pääministeri Vanhanen Helsingin Sanomien mukaan Venäjän demokratiasta. Omassa lausunnossaan Vanhanen ei osannut sanoa tarkkoja määritelmiä siitä, minkälaista venäläinen demokratia itse asiassa on, mutta ilmeisen erilaista kuitenkin kuin demokratia Euroopassa. Kuinkahan monta lajia demokratiaa on olemassa? Sisällytetäänkö tuohon kansanvaltaa tarkoittavaan sanaan myös muita ihanteita kuin yleinen kansalaisvapauksien ajatus, oikeusvaltion periaatteet ja kansalaisten yhdenvertainen kohtelu? Voitaneen kysyä edelleen, voiko demokratia olla katsojan silmässä?

Pääministerimme näyttäisi kuitenkin hyväksyvän naapurin omanlaisensa demokratian. Ehkä se johtuu heidän tavastaan käsitellä sananvapautta. Samanlainen, venäläistyylinen käytäntö Suomessa kun pitäisi toimittajat loitolla kyselemästä lähtökohtaisesti hyvämaineisilta ja rehellisiltä ministereiltä televisioluvista tai koiraveroista. Salarakkaista ja tekstiviesteistä nyt puhumattakaan.

Paitsi demokratiat, myös näkemykset niistä, voivat siis olla omanalaisiaan. Mikä viehättää Vanhasta, ei välttämättä viehätä EU:n muita johtajia. Jostain syystä mieleen tunkee ajatus, että Vanhanen on tunnollisesti ja mitä ilmeisimmin sisäistämässä sopeutuvan mukautumisen periaatetta, joka takavuosina oli suomalaisille poliitikoille ominaista ja hyvinkin yleistä. Tässä vaan odotellaan mielenkiinnolla, millä sanamuodoilla omanlaistaan venäläistä demokratiaa ruvetaan tulevaisuudessa virallisesti kutsumaan. Vanhaan, silloisen liturgian mukaiseen sanontaan: ”Neuvostoliitto ja muut Euroopan demokraattiset valtiot…”, ei tietenkään ole enää paluuta. Jostain kuitenkin löytynee se alistumista kuvaava terminologia, jolla Suomi tulee Venäjän omanlaisensa demokratian kuuliaisesti hyväksymään.

Kuten todettu, kovin viehättyneitä ei EU:ssa Venäläisten omanlaisesta demokratiasta olla. Vanhasen vakuutteluista huolimatta, Suomen - presidentti Putinille - esittämään ruokailukutsuun on suhtauduttu varsin nuivasti. Lähipäivät näyttävät, mitä siinä syömisen ja juomisen lomassa keskustellaan. Suomen osalta asiat kuitenkin ovat mallillaan. Presidentti Halonen – kuskatessaan herra Putinia – matkallaan Lahteen, pääsee mennen tullen osoittamaan suomalaisten ”kunnioitusta” (kuuliaisuutta) naapurimaata kohtaan.

Posted by Piruparka at 12:51 AM | Comments (0)

lokakuu 17, 2006

MÖRKÖ TULEE?

Viime aikoina on taas virinnyt tai viritetty keskustelua Natosta. Johtuneeko lähestyvistä eduskuntavaaleista vai ovatko viimeaikaiset tapahtumat naapurimaassa muistuttaneet mieliin siellä vallitsevan tapakulttuurin? Mene ja tiedä? Joka tapauksessa maan suurimpien lehtien päätoimittajat ovat ilmaisseet kannanottojaan Nato-jäsenyydestä. Puhemies Lipponenkin julkitoi jälleen näkemyksensä. Tällä kertaa huomattavan hyvissä ajoin jo ennen vaaleja ja vaihteeksi taas reippaasti Nato-myönteisempänä kuin tässä taannoin, presidentinvaalien yhteydessä.

Johtuukohan geeneistä, kun lapset mörköä pelätessään välttävät ääneen sanomasta tuon pelottavan otuksen nimeä, ettei tämä kuulisi ja nimeltä mainittuna ilmestyisi paikalle, sillä samalla tavalla muinaiset suomalaiset suhtautuivat karhuun ja keksivät tälle mitä erilaisimpia peitenimiä (Otso, Kontio, Mesikämmen jne.), ettei karhu kuulisi ja luulisi itseään kutsutavan ja lähtisi hätyyttelemään ihmisiä ja kotieläimiä, vaan jättäisi nämä rauhaan.

Samankaltaista geeniperimästä johtuvaa karhun tai mörön pelkoa lienee myös siinä, kun Suomalaisen Nato-keskustelun yhteydessä puhutaan turvatakuista, mutta kukaan poliitikko ei julkisesti - eduskunnan puhujapöntöstä nyt puhumattakaan - uskalla ääneen mainita, että turvatakuita halutaan nimenomaan turvaksi Venäjää vastaan. ”Mörkö tulee, jos sitä nimeltä mainiten kutsutaan”.

Piruparka on aina uskotellut itselleen kokoomuksen olevan yksi Suomen suoraselkäisimmistä ja isänmaallisimmista puolueista, jonka nyt viimeksi voisi kuvitella turvautuvan isänmaan etua ajaessaan vieraaseen apuun. Jo pitkään on kuitenkin näyttänyt siltä, että vähitellen työväenpuolueen imagoa tavoittelevasta kokoomuksesta löytyvät ne innokkaimmat vieraiden valtojen apuun turvautuvat Nato-mielistelijät. Herää kysymys, uskotaanko ehkä entisessä kykypuolueessa mainitunkaltaisen toiminnan kuuluvan perinteisen vasemmistolaisen työväenpuolueen toimenkuvaan?

Ja vielä otsikon mörkö-teemaan. Ennustajaeukoksi ryhtyminen ei yleensä ole kovin kiitollista puuhaa. Siitä huolimatta ja tässä tilanteessa uskaltaudun kuitenkin povaamaan, että Nato-jäsenyyden toteuduttua nämä mörön pelkääjät ovat taas rohkeita ja reippaita poikia, jotka uskaltavat Naton selän takaa ilkkuen kertoa mitä mieltä ovat Putinista, Venäjästä ja siellä vallitsevasta tapakulttuurista.

Posted by Piruparka at 01:51 PM | Comments (0)

lokakuu 13, 2006

SATAVUOTIAS

Kansanedustuslaitoksemme perustamisesta on kulunut 100 vuotta. Viime vuosisadan alussa toteutettu eduskuntauudistus toi mukanaan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden sekä naisten täysien valtiollisten oikeuksien toteutumisen. Kansanedustuslaitoksemme sadan vuoden ikä on kunnioitettava ja melkoinen ylpeydenaihe. Vastaavanlaista ei ollut tapahtunut siihen aikaan missään muualla maailmassa.

Satavuotiaan eduskuntamme todennäköisesti yksi kuvaavimpiin kuuluva piirre tai toimintaperiaate ilmenee sanoista ”edustuksellinen demokratia”. Komealta kalskahtava sanapari. Sata vuotta sitten kansalaisten ja äänestäjien näkökulmasta pääkaupungissa sijaitseva kansanedustuslaitos tuntui taatusti olevan huomattavasti kauempana kuin vaikkapa Bryssel tänä päivänä eikä kukaan kuvitellut muunlaisen järjestelyn olevan edes mahdollista.

Jostain syystä viime aikoina on näyttänyt vahvasti siltä, että osalta kansalaisia, mutta myös poliitikoilta itseltään, usko tuon sanaparin merkitykseen on hämärtymässä. Sen verran usein esiintyy vaatimuksia muunlaisesta - jopa suorasta - vaikuttamisesta erilaisiin asioihin tai vähintäänkin vaateita kansanäänestysten järjestämisestä. Satavuotiaan eduskunnan juhlinnassa kansanedustajat sen sijaan muistavat erinomaisesti edustuksellisen demokratian vaatimukset ja edustavat kansaa hyvinkin tunnollisesti erilaisissa juhlatilaisuuksissa.

Satavuotiaan eduskunnan toiminnassa ihmiset näkevät edustuksellisesta demokratiasta pienen häivähdyksen ainoastaan silloin, kun uutisissa kerrotaan oikeuskanslerin toteavan vaaleissa valittujen kansanedustajien oikeuden toimia äänestäjien edustajina eli tarkastaa näiden saamat valtakirjat. Muuten sadan vuoden ikään ehtineessä eduskunnassa ei edustuksellista demokratiaa toteuteta ainakaan siten, että kansanedustajat tapailisivat äänestäjiään. Sen sijaan he keskustelevat keskenään ja uskottelevat itselleen kansan äänen tulleen näin kuulluksi. Eduskunnanhan pitäisi edustaa kansaa pienoiskoossa. Edustuksellista demokratiaa toteuttavat kansanedustajat tulevat kansalaisille tutuiksi sitten Uutisvuodossa tai jossain muussa televisio-ohjelmassa, tunnustamassa vaikkapa inhimillisten tekijöiden olemassaoloa omassa elämässään.

Posted by Piruparka at 04:20 AM | Comments (0)

lokakuu 10, 2006

JULKISUUS PUNTARISSA

Näinä aikoina, kun puolueet alkavat saada edustajaehdokkaidensa listat tuleviin eduskuntavaaleihin valmiiksi, alkaa kansakunnan äimistely siitä, kuinka mainitut puolueet taas kerran pyrkivät hankkimaan ääniä julkkisehdokkaita hyväksikäyttäen.

Tässä äimistelyn lomassa on toki todettava, ettei julkisuus tietenkään mikään este ole kansanedustajuusehdokkuudelle, ellei nyt erityinen suosituskaan. Hieman epäreilulta ja mutkien oikomiselta se kuitenkin saattaa tuntua niistä ehdokkaista, joiden ehdokkuuden lähtökohdat painottuvat johonkin muuhun kuin julkisuuteen.

Urheilijat ovat eduskuntaan pyrkineiden ja sinne myös päässeiden kategoriassa suurin yksittäinen julkkisryhmä. Entisten huippu-urheilijoiden joukko nykyisessä eduskunnassa on melko suuri. Ehkä Kalliomäen esimerkki on poikinut kuvitelmaa, että myös urheilijasta voi olla yhteisten asioiden hoitajaksi. Ovat urheilijat eduskunnassa toki elämöineen ennenkin. Äkkiä tulee mieleen sellaiset nimet kuten Kelpo Gröndahl, Heikki Hasu, Voitto Hellsten, Eeles Landström ja Sylvi Saimo. Ai niin ja olihan siellä aikoinaan entisenä urheilijana myös joku Kekkonen.

Televisioruudussa usein esiintyneet henkilöt ovat saaneet osakseen arvonnousua – ansiotontakin - joka on saattanut antaa kilpailijoihin nähden etumatkaa, jos kohta on todettava, että moni televisiosta tuttu on kykynsä näyttänyt myös politiikan sektorilla. Uutistenlukija Pertti Salolainen ja TV-kuuluttaja Eeva-Riitta Siitonen ovat näistä hyviä esimerkkejä. Terävinä televisiossa esiintyneet politiikan toimittajat Seppo Tikka ja Antero Kekkonen eivät eduskuntaan päästyään enää olleetkaan niin terävähampaisia, kuin olisi saattanut olettaa. Omaan luokkaansa ovat jääneet kansanedustajina sellaiset TV-julkkikset kuten Niilo Tarvajärvi, liikennejuristi Veikko Pajunen. Joista Pertti ”Veltto” Virtanen ei juuri jäänyt jälkeen.

Sulo Aittoniemi tuli julkkikseksi aikoinaan sitkeänä rötösherrajahtaajana. Juontuiko ”Sutin” valinta kansanedustajaksi oletuksesta, että eduskunnassa hänellä uskottiin olevan tilaisuus työskennellä suoraan sylttytehtaalla. Mene ja tiedä?

Epäilyistä huolimatta, ihan kaikki julkisuus ei äänestäjille kuitenkaan kelpaa. Mikäli muistan oikein, myös muuan Volvo-Markkanen, oli tässä takavuosina kovasti pyrkimässä eduskuntaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Entistä julkkispainotteisemman eduskunnan Suomi maaliskuussa kuitenkin tulee saamaan.

Posted by Piruparka at 05:47 AM | Comments (0)

lokakuu 06, 2006

DEMENTIATORJUNTAA

Dementia ja muut muistihäiriöt saattava alkaa vaivata vuosien karttuessa. Ongelma voi iskeä keneen tahansa. On väitetty, että oivallista dementiatorjuntaa on antaa aivoille työtä ja koska ajatteleminen lienee kutakuinkin ainoa toiminta, mihin aivoja voi edes muodollisesti komentaa, päätin tarkoituksella tarkkailla tilanteita, missä aivot voisivat saada työtilaisuuden.

Sellainen ilmaantui tässä taannoin, lehdissä julkaistun uutisen muodossa. Siinä kerrottiin, että jälleen Suomi on sijoittunut aivan kärkeen maailmalla tehdyissä kilpailukykytutkimuksissa. Vastaavanlaisia kärkisijoja Suomi on saavuttanut myös niin kutsutussa Pisa-tutkimuksessa, missä suomalainen koulutusjärjestelmä on arvioitu maailman parhaaksi. Uutisia lukiessa tuli mieleen, että siinäpä oivallisia kohteita dementintorjuntaan, joten ei muut kun aivot töihin ja asioita pohtimaan.

Aikaa kului ja siinä asiaa tuumaillessa alkoi kauhu vähitellen hiipiä mieleen. Jokohan se dementia on iskenyt Piruparankin pääkoppaan? Kävi nimittäin niin, että aivoista ei löytynyt minkäänlaista järkevää ajatusta selitykseksi seuraavalle. Suomi on maailman kilpailukykyisin maa ja meillä on maailman paras koulutusjärjestelmä, jonka puitteissa opiskelee huipputason oppilaita. Mikä on se syy, että yritykset siitä huolimatta siirtävät tuotantoaan heikommin koulutettujen ihmisten tehtäväksi maihin, joiden kilpailukyky keikkuu kaukana Suomen jäljessä?

Toinen aivojen dementiajumppaan houkutellut aihe oli hitsareiden ja muidenkin matkatöitä tekevien telakkatyöläisten päivärahaverotusta koskeva uutinen. Verottaja kun on suuressa viisaudessaan päättänyt, että pitkään tilapäisiä reissuhommia tehneiden työt ovat muuttuneet vakinaisiksi ja samalla maksetut päivärahat myös osaksi verotettavaa tuloa.
Myöskään siihen eivät aivot keksineet ratkaisua, miksi kansanedustajien päivärahat eivät muutu verotettavaksi tuloksi, vaikka he ”matkatöissään” nauttivat päivärahoja vuodesta toiseen, vaalikausi vaalikauden jälkeen. Varmaan joku vetreämmän aivokapasiteetin omaava voisi asiaa valaista?

* * *

Olipa muuten niin kulturelli uutinen kulttuuriministerin aviosiipan kulturellista esiintymisestä. Voiko muuta enää sanoa, kuin että (v)akka kantensa valitsee.

Posted by Piruparka at 02:53 AM | Comments (0)

lokakuu 03, 2006

TAVOITTEITA JA LUPAUKSIA

Eletään aikaa, jolloin omiin edustuksellisiin kykyihinsä uskovat kansalaiset alkavat manipuloida vaalikarjaa eduskuntapaikkaa metsästäessään. Olennainen osa äänten kalastelua on omien tavoitteiden ja mielipiteiden esittely, jotka äänestäjät yleensä kokevat lupausten antamiseksi. Kovin raflaavia tavoitteita / lupauksia ei aina ole viisasta esitellä, ellei sitten halua työllistää Ben Zyskowicziä, joka kutakuinkin jokaisessa televisioidussa puheenvuorossaan neljän viime vuoden aikana on muistuttanut peruspalveluministeri Liisa Hyssälää, tämän edellisten vaalien alla esittämistä eläkelupauksista.

Jo nyt voidaan olla varmoja, että perintövero ja ruoan arvonlisävero tulevat olemaan monilla kansanedustajaehdokkailla tavoite-/ lupauslistan kärkipäässä. Ne ovat kysymyksiä, jotka koskettavat jokaista suomalaista. Kipeimmin kuitenkin vähävaraisinta osaa ihmisistä, jotka pääsevät parrasvaloihin aina näin vaalien lähestyessä.

Vaaleihin on aikaa vielä lähes puoli vuotta. Kuitenkin jo nyt mainitut kaksi veroa puhuttavat päättäjiä. Siis puhuttavat. Köyhä kansa kelpaa äänestäjiksi. Sen pidempään motivaatiota ei heidän asioilleen sitten riitäkään. Kansakunnan poliittisen muistin luullaan olevan lyhyt. Miksi tuhlata hyvää vaalivalttia, jolla ääniä voi kerätä taas neljän vuoden kuluttua. Varsinkin ruoan arvonlisäveron alentamislupauksilla uskotaan voitavan kerätä vähävaraisimman kansanosan kannatus, heillä kun ruokaan kuluu huomattava osuus käytettävissä olevista rahavaroista.

Kaikki eivät kuitenkaa usko, että ruoan arvonlisäveron alentaminen koituisi köyhän hyväksi. Eräs päättäjä oli tässä taannoin sitä mieltä, että jos ruoan hinta alenisi, köyhä kansa alkaisi syödä kalliimpaa. Tarina ei kerro, tarkoittiko kyseinen henkilö, että köyhän pöytään saattaisi ilmestyä joskus jopa lihaa?

Myös perintövero koskee eniten juuri vähävaraisempaa kansanosaa. Varakkaat kun osaavat hoitaa omaisuutensa jälkeläisilleen muuten, kuin perinnön kautta. Vähäväkisempi osa kansasta sen sijaan saattaa joutua myymään perityn omaisuuden – esimerkiksi asunnon – kyetäkseen maksamaan perintöä seuranneet verot. Vaalilupauksia laukoessaan ehdokkaiden kannattaakin varoa hyssälöiden tekemistä. Zyskowicz nimittäin valvoo valppaana. Kansanedustajan työtä kaiketi sekin, kun valtaosa lainsäädäntötyöstä tehdään Brysselissä.

Posted by Piruparka at 04:36 AM | Comments (0)