« lokakuu 2006 | Vasta julkaistut | joulukuu 2006 »

marraskuu 28, 2006

ONNITTELUT 90 VUOTIAALLE

Piruparka esittää onnittelut 90 vuotta täyttävälle Loviisan Sanomille. 90 vuotta on pitkä aika. Vai onko sittenkään? Luonnollisesti tuntuu kuluneen ikuisuus ajasta, jolloin Suomi eli viimeisiä aikoja suurruhtinaskuntana Venäjän tsaarin alaisuudessa. Toisaalta Neuvostoliittokin, jonka aika sekin tuntui monesta ikuisuudelta, romahti jo puolitoista vuosikymmentä sitten. Voitaneen siis syystä sanoa, että ainakin sananvapaus, jota Loviisan Sanomat kunniakkaasti edustaa, on pitkäikäisempi ja seisoo vahvemmalla pohjalla kuin ohimenevät, sananvapauteen vähintään nihkeästi suhtautuvat, poliittiset niin kutsutut instituutiot, jotka kaatuvat ja tukehtuvat omaan mahdottomuuteensa.

Toisaalta eihän 90 vuotta ole kuin hieman runsaasti naisen keski-ikä nyky-Suomessa. Miehet kaatuvat hieman nuorempina. Kun Piruparka syntyi, Loviisan Sanomat eleli jo voimiensa tunnossa runsaan kolmenkympin ikäisenä. Subjektiivisesti ajatellen, ei tuo tilanne niin hirveän kaukana takanapäin ole. Puhumattakaan siitä, että Lovari oli nykyikäänsä noin 25 prosenttia nuorempi, kun tämän kirjoittaja kynäili sen sivuille ensimmäisen tarinansa. Ei tosin Piruparkana. Ja sekin tuntuu tapahtuneen vasta äskettäin.

Myönnän harmikseni, että en tunne juurikaan Loviisan Sanomien historiaa edes sen uudemmalta ajalta - 90 vuoden takaisista alkuajoista nyt puhumattakaan. Toivotaan, että tämä, lehden juhlanumero tuo omalta osaltaan jotain valaistusta sivistyksessäni ammottavaan mustaan aukkoon. Kovin vilkasta mielikuvitusta ei kuitenkaan tarvita, kyetäkseen kuvittelemaan, minkälaista oli suomenkielisen lehden perustaminen tsaarinaikaisen Venäjän ruhtinaskunnan, ruotsinkieliseen pikkukaupunkiin nimeltä Loviisa. Kerrotaan, ettei Loviisa pelkästään kielirakenteeltaan ollut tuolloin nykyistä huomattavasti ruotsinkielisempi, vaan myös asenteiltaan roimasti ruotsinmielisempi, joten suomenkielisen lehden alkutaival ei tainnut olla kovinkaan ruusuinen.

Loviisan Sanomien historiaan - joka on vain vuotta vanhempi itsenäisen Suomen historiaa - mahtuu varmasti monia tasavallan historiaa sivuavia ja myötäileviä tapahtumia. Näin ollen voidaan hyvällä syyllä sanoa, että Suomen historia on myös Loviisan Sanomien historiaa. Ja ehkä joiltain osin jopa päinvastoin, kukapa sitä tietää?

Ja lopuksi vielä kerran. Lämpimät onnittelut päivänsankarille.

Posted by Piruparka at 07:21 AM | Comments (0)

marraskuu 24, 2006

REKKAJONOT

Rekkajonot tasavallan itärajalla ovat puhuttaneet jo niin pitkään, että pitänee Piruparankin ryhtyä hämmästelemään suomalaisiin iskostunutta intoa luovuttaa moottoriteitään parkkipaikoiksi venäläisille rekoille.

Ongelmat itään suuntautuvassa rekkaliikenteessä eivät ole uusi ilmiö. Sitä mukaan kun liikennemäärät ovat kasvaneet, myös ongelmat ovat lisääntyneet. Pullonkaulan sijainti tiedetään. Se on naapurin puolella rajaa. Siitä, miksi järjestelmä ei toimi, on esitetty monia syitä. Asiallisimmasta päästä lienee se, että Venäjän tullissa toimii niin paljon ja niin monia eri viranomaisia, että se hidastaa tullaus- ja rajanylitystoimien hoitamista. Ehkä näin, mutta muihinkin tekijöihin on viitattu. Naapurin - Neuvostoliiton perinnöksi väitettyä – kyseenalaista työmoraalia on soimattu. Mainitun moraalin moottorina kun sanotaan olevan tehokkaan toiminnan sijasta lupsakkaan leppoisa ajan tappaminen työpaikalla. On myös väitetty, että tehokkuus rajan takana paranisi huomattavasti, mikäli kuljettajien kukkaroista löytyisi välttämätöntä voiteluainetta. Naapurin viranomaisen kun väitetään, varsinkin näin vuodenvaihteen lähestyessä, olevan varsin perso tehokkaalle rasvaukselle.

Tämän kirjoittajalla ei ole tietoa siitä, kuinka suuri osa noista jonoissa seisovista rekoista sisältää suomalaisia vientituotteita ja kuinka paljon kuuluu niin kutsuttujen kauttakulkukuljetusten piiriin. Autojen kansallisuustunnukset lienevät valtaosaltaan kuitenkin venäläisiä. Jostain sattui silmään tieto, että eteläisen ja kaakkoisen Suomen teillä liikkuisi vuorokaudessa jopa 2500 Venäjälle menossa tai sieltä tulossa olevaa rekkaa.

Tilannetta on yritetty ratkaista jo vuosia. Jos hyvästä työmoraalista ja tehokkuudesta ei näy merkkejä rajalla toimivien virkamiesten keskuudessa, ei sen olemassaoloa ole havaittavissa ylemmillä tai ihan korkeimmallakaan tasolla. Lukemattomista ratkaisuyrityksistä huolimatta suma sen kun seisoo.

Vuosia kestäneen tapahtumattomuuden jälkeen ollaan tultu tilanteeseen, missä suomalaiset vanhassa suomettumishengessä nöyrästi ja iloisesti häntää heiluttaen ovat luovuttamassa kalliilla hinnalla rakennettujen moottoriteiden ajokaistoja venäläisille rekoille pysäköintialueiksi sen sijaan, että vaatisivat naapuria hoitamaan ongelmansa itse. Ehkä tämä on ollutkin veli venäläisen tarkoitus kaiken aikaa? Kukapa tietää?

Posted by Piruparka at 04:49 AM | Comments (0)

marraskuu 21, 2006

MIKÄ IHMEEN PÄÄMINISTERIEHDOKAS?

Sitä eduskuntavaaleista puuhastellaan jälleen pääministerivaalia. Luulin jo, että koko vouhotus olisi jäänyt ohimeneväksi Lippos-kotkotteluksi. Eli kuulunut samaan mielistelysarjaan Lippos-söpöttelyn kanssa, jollaisella imartelulla Minna Lintonen takavuosina pyrki innokkaasti pääministerilliseen suosioon. Nyt tartunnan ovat saaneet muutkin puolueet ja ilmiö leviää.

Toki Piruparalla huumorintajua riittää – myös politiikkaan. Eihän kokoomusta muuten ilman nauruun purskahtelua olisi kyennyt mieltämään työväenpuolueeksi eikä sen viimetalvista presidenttiehdokasta työväen presidentiksi. Mutta mikäli lainkaan olen ymmärtänyt, pääministerin valitsee ihan jo perustuslainkin mukaan eduskunta. Siis kansa ainoastaan edustajiensa välityksellä. Eikä pääministerin henkilöä suinkaan vaaleissa ratkaista.

Huumorintajun ohella uskon omaavani sen verran johdonmukaista ajattelukykyä, että ymmärrän logiikan, mikä näiden suurimpien puolueiden ja ehkä perussuomalaistenkin pääministeriehdokkuuksien taustalla piilee. Kansanedustajaehdokkaina olevat henkilöt kuitenkin tulevat tuon logiikan myötä mitätöidyiksi.

Presidentinvaalit ovat osoittaneet, että tasavallassa kansalaiset ovat huomattavasti innostuneempia henkilövaalista kuin eduskuntavaalista. Puolueiden roolia pääministerin valinnassa pyritään ristiriitaisesti hämärtämään. Näitä nyt nimettyjä pääministeriehdokkaita ei kansa kykene äänestämään henkilöinä kuin Helsingissä, Uudellamaalla ja jossain Savossa (missä se Siilinjärvi nyt sijainneekaan). Nyt käytössä olevan logiikan myötävaikutuksella pyritään äänestäjille luomaan virheellistä mielikuvaa, että äänestämällä vaikkapa Mietaan Jussia tai menneen talven karpaasi Isometsää, annatkin itse asiassa äänesi Matti Vanhaselle ja tämän pääministeriydelle.

On totta, että kansanedustajat nykyisessä EU-Suomessa toimivat suurimmaksi osaksi ainoastaan Brysselin kumileimasimena. Monet niin sanotut työt voi delegoida avustajille. Palkat ja muut etuudet eivät näytä ainakaan alenemisen merkkejä ja kansanedustajien työpaikallaoloakaan ei valvota enää ensi vaalikaudella. Siitä huolimatta ensi maaliskuussa käydään eduskuntavaalit, ei pääministerivaaleja. Se on syytä muistaa.

Posted by Piruparka at 04:17 AM | Comments (0)

marraskuu 17, 2006

VIEROKSUTTU VIENTITUOTE

George W. Bush ei ole ensimmäinen amerikkalainen ”vientikaupan edistäjä”, joka on puuhastellut vienninedistämistyössä sikäläisen, niin kutsutun demokratian ulosviennin parissa sen laajentamiseksi ympäri maailmaa. Kuten asioita seuraavat tahot hyvin tietävät, kovin merkittäviä tuloksia eivät mainitut vienninedistämistoimet ole koskaan saavuttaneet. Usko omaan asiaan on kuitenkin ollut vahva. Tai ehkä uskon sijasta tarkoituksenmukaisempaa on puhua sen synonyymistä -tietämättömyydestä, sillä kovin reaaliselta eivät tunnu ajatukset, että amerikkalaista ”demokratiaa” kyettäisiin väkisin ja aseiden voimin iskostamaan ainakaan islamilaiseen kulttuuriin.

Aika rientää. Noin kolme neljäsosaa on tähän mennessä kulunut herra Bushin – alkuun melko kyseenalisesti saavutetusta – presidenttiydestä. Yhdysvaltain kongressin molemmissa kamareissa vallinneen enemmistön turvin republikaanipresidentti on saanut huseerata lähes mielin määrin, toteuttaen niin omia uskonnollissävytteisiä, kuin esikuntansa varapresidentillisiä ja puolustusministerillisiä – pääsääntöisesti näiden henkilökohtaiseen taloudelliseen edunvalvontaan perustuvia – päämääriään. Jälkimmäiset tavoitteet ovat ehkä kohtuullisesti toteutuneet, mutta amerikkalaisten vientiponnisteluista demokratian levittämiseksi irakilaiseen maailmaan on seurauksena ollut pääsääntöisesti ruumiita.

Kovin paljon ei liene jäljellä koko ”amerikkalainen demokratia” -käsitteestäkään. WTC-iskujen jälkeen vuonna 2001 niin Yhdysvalloissa, kuin sen painostuksesta muuallakin läntisessä maailmassa, on alettu ylläpitää ja toteuttaa vapauden vaalimisen sijasta ”isoveli valvoo” -järjestelmää, joka kylmän sodan aikana miellettiin kuuluvan ainoastaan rautaesiripun itäiselle puolelle. Terrorismipelossaan Yhdysvallat ja sen presidentti ovat edellyttäneet koko läntisen maailman valjastautumista Yhdysvaltain suojelemiseen, tämän pelkäämää kansainvälistä terrorismia vastaan.

Pitkään ei Yhdysvaltain puolustusministeri ehtinyt virassaan vanheta, sen jälkeen kun maan kongressivaalien tulos selvisi. Vaatimukset USA:n vetäytymisestä Irakista ja siinä noudatettavasta aikataulusta ovat saaneet uutta puhtia. Amerikkalaisen demokratian vientiponnistelut näyttävät jälleen epäonnistuneen, jättäen jälkeensä ainoastaan surua, murhetta ja tuhoa sekä tuhansittain kuolleita irakilaisia ja amerikkalaisia.

Posted by Piruparka at 04:28 AM | Comments (0)

marraskuu 14, 2006

ITÄISIÄ SUHTEITA

Taustaltaan kokoomuslainen presidentti Paasikivi loi sodan jälkeen Paasikiven linjaksi kutsutun opin, jonka perusajatus oli, että Suomi ei maantieteelliselle sijainnilleen eli geopoliittiselle asemalleen mitään mahda, joten kaikki ulkopoliittinen toiminta on mitoitettava siitä lähtökohdasta käsin. Vuosikymmenten saatossa tuota oppia sovellettiin varsin vapaamuotoisesti ja sen seurauksena syntyi ihka uusi ”suomettumisaate”, johon kuului keskeisimpänä niin kutsuttu ”kotiryssäinstituutio”.

Järjestelmässä olisivat halunneet olla mukana kaikki itsensä hiukankaan merkittäväksi kokevat poliitikot. Myös kokoomuksen edustajat olisivat innolla liehakoineet itselleen omia kotiryssiään. Heidät kuitenkin sijoitettiin sen aikaisessa terminologiassa ”yleisten syiden kategoriaan”, josta syystä kosiskelusta oli seurauksena pääsääntöisesti rukkasia - paitsi ehkä Ilkka Kanervalle, mutta hänhän lieneekin flirttailun ja teerenpelin ammattilainen.

Kommunismin naapurimaassa hajottua, Neuvostoliiton suurlähetystöön vievä, ahkerasti käytetty polku alkoi sammaloitua, kun Suomalaiset suuntasivat tehokkaaksi koetut suomettumisliehittelyt kohti Brysseliä. Kun enää ei ollut tungosta Tehtaankadulla, alkoi sinne kelvata myös kokoomus. Lienee melkoinen helpotus, kun vuosikymmeniä henkisenä traumana vaivannut vajavaisuus idänsuhteissa on saatu vihdoinkin kuntoon. Ja mikä hienointa. Muita puolueita ei näy mailla halmeilla.

Kokoomus on siis luonut veljespuolueeseen verrattavat suhteet Venäjän tärkeimpään, Yhtenäinen Venäjä-puolueeseen. Kerrottakoon, että mainittu puolue perustettiin aikoinaan erään tuntemattoman KGB-everstin – Putin nimeltään - vaaliorganisaatioksi, ja nykyisin puolue hallitsee sekä Venäjän duumaa, että alueparlamentteja. Television a-piste-ohjelmassa haastatellun venäläistutkija Maria Lipmanin mukaan Yhtenäinen Venäjä- puolue on vallanpitäjien mekaaninen tukipuolue, johon keskusta-oikeistolainen ideologia on lisätty koristeeksi vasta myöhemmin. Mielenkiintoista on, että tämä kokoomuksen veljespuolueeksi mainitun Yhtenäinen Venäjä-puolueen johto ei tee itsenäisiä päätöksiä juuri lainkaan, vaan saa muun muassa äänestysohjeet suoraan Kremlistä.

Vaikka Putinin järjestelyt Venäjällä omien mielipiteidensä läpiviemiseksi ei yllätä ketään, kiinnostavaa olisi tietää, mikä tuossa järjestelmässä kiehtoo kokoomusta ja tekee siitä venäläisten veljespuolueen?

Posted by Piruparka at 05:35 AM | Comments (0)

marraskuu 10, 2006

TUHOPOLTTAJAT VAVISKOOT

Luukusta tipahti postia. Kirje sisälsi nivaskan todella mielenkiintoista aineistoa Vaasan palosta. Olin tiedotusvälineiden suosiollisella myötävaikutuksella toki tietoinen, että syntymäkotikaupunkini, vuonna 1852 lähes kokonaan tuhonnut tulipalo, sen syttymissyy, palon aiheuttaja sekä paloon johtaneet tapahtumat on selvitetty 154 vuotta tapahtuman jälkeen. Tutkimusraportti kuitenkin oli todella kiinnostavaa luettavaa.

Työnimikkeenä palonsyytutkinta kuuluu Suomessa ensisijaisesti poliisin toimenkuvaan. Vaasan palosta tehty palonsyytutkimusta koskeva raportti kiinnosti tämän kirjoittajaa, paitsi historiallisesti - sattuneesta syystä - myös ammatillisella tasolla henkilökohtaisesti.

Vanhoista suomalaisista kaupungeista suurin osa on palanut vähintään kerran. Joku useampaankin otteeseen. Kuten kaikki loviisalaiset luonnollisesti tietävät, heidän oman kaupunkinsa palo ajoittuu kolme vuotta Vaasaan paloa myöhempään ajankohtaan eli vuoteen 1855. Siitä en ole selvillä, tunnetaanko ja millä varmuudella Loviisan tai muidenkaan palaneiden suomalaiskaupunkien palojen syyt tai mahdolliset aiheuttajat.

Kuten todettu, käsiini saamani tutkimusraportti oli kiehtovaa luettavaa. Kuusijäsenisessä tutkimusryhmässä oli edustettuna ammatillisesti niin palo- kuin poliisitoimi, samoin kuin merkittävää historian tuntemusta niin paikallisella kuin yleisemmälläkin tasolla. Puuttumatta tässä yhteydessä sen enempää tutkimusraportin yksityiskohtaisempaan sisältöön tai käytettyihin tutkimusmetodeihin, totean, että nykyaikaisilla, käytettävissä olevilla menetelmillä tutkimusryhmä sai kuin saikin palon syyn ja sen aiheuttajan selville.

Ja sitten otsikon ehkä, hieman raflaavaankin toteamukseen. Edellä kerrottuun viitaten voidaan ymmärtääkseni melko perustellusti ja hyvällä syyllä olettaa, että tavalla tai toisella, joko tahallaan tai tuottamuksellisesti aiheutettujen tulipalojen syttymissyyt ja sitä kautta myös niiden aiheuttajat harvoin jäävät selvittämättä. Koska, jos nykyaikaisilla tutkimusmenetelmillä pystytään selvittämään 154 vuotta vanhojen tapahtumien kulku, jotka johtivat lähes koko kaupungin tuhoutumiseen, voidaan kysyä: Kuinka suuret mahdollisuudet tämän päivän tuhopolttajalla on selvitä kiinnijäämättä ja rangaistuksetta?

Posted by Piruparka at 05:32 AM | Comments (0)

marraskuu 07, 2006

SVENSKA DAGEN

Tätä kirjoitettaessa, tämänvuotinen ruotsalaisuuden päivä on juuri valkenemassa. Vaikka ruotsalaisuuden päivä ei tämän kirjoittajassa herätä mitään juhlatunnelmia, on myönnettävä, että hieman se aina hämmentää.

Ruotsalaisuuden päivää uskotellaan usein vietettävä ruotsinkielen juhlapäivänä Suomessa. Mieleen tulee kysymys, miksi sitten juhlitaan ruotsalaisuuden päivää? Ruotsalaisuus ja ruotsinkielisyys kun eivät Suomessa liene synonyymejä keskenään? Jopa moni suomenkielinen mieltää ajatuksen, että ruotsalaiset asuvat Ruotsissa, mutta vähemmistö suomalaisista on äidinkieleltään ruotsinkielisiä.

Hieman häkellyttää myös se, että ruotsalaisuuden päivää juhlitaan Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfin – 6.11.1632 Lüzenin taistelussa tapahtuneen kuolinpäivän – muistoksi. Ellei juhlinnan aiheena – kuten joskus väitetään – ole se, että mainittu kuningas Eurooppaa valloittaessaan, tuli tapattaneeksi lukemattomat määrät nimenomaan suomalaisia.

Piruparka, joviaalin luonteensa mukaisesi, suo toki Suomen ruotsinkieliselle vähemmistölle omat juhlansa siitä huolimatta, että hämmennystä edelleen aiheuttaa tieto siitä, kuka loi aatteellisen pohjan ruotsalaisuudenpäivän vietolle. Mainitun henkilön, Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori Axel Olof Freudenthalin (1836–1911), ajatukset suomalaisista olivat vähintäänkin outoja. Yksi pakinapalsta ei riitä noille ajatuksille ja todettakoon nyt malliksi vain pari Freudenthalin kannanottoa: ”Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä” tai ”Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkantaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria”.

Tämäntyyppisten (rasististen) ajatusten haltija mielipiteineen oli valittu juhlapuhujaksi ensimmäisessä ruotsalaisuuden päivän juhlatilaisuudessa 98 vuotta sitten. Tulkoon todetuksi, että Freudenthalin aatetta ansiokkaasti edistäneitä palkitaan edelleen Axel Olof Freudenthal-mitalilla, josta kunnianosoituksesta on päässyt osalliseksi myös moni itäuusmaalainen.

Tämän pakinan ilmestyessä ruotsalaisuuden päivä on tältä vuodelta ohi. Sen vietto tulevia sukupolvia tuskin enää hämmentää. Sen verran katoavaa kansanperinnettä ruotsinkielisyys Suomessa on.

Posted by Piruparka at 04:52 AM | Comments (0)

marraskuu 02, 2006

MYSTINEN HUHTINIEMI

Tiettävästi ensimmäiset lehtijutut Lappeenrannan Huhtiniemestä löydetyistä ihmisen luista on julkaistu jo 35 vuotta sitten. En tarkkaan muista koska itse kuulin Huhtiniemestä ensimmäisen kerran – ehkä 3-4 vuotta sitten. Vanhat luut eivät sinänsä herättäneet kiinnostusta, vaan se salaperäisyyden ja harhautustenkin verho, mikä aiheen tiimoilla tuntui liikkuvan. On toki ymmärrettävää, etteivät kaikki kansan keskuudessa kiertävät legendat anna aihetta ryhtyä yksityiskohtaisiin tutkimuksiin ja suuritöisiin kaivauksiin, mutta Huhtiniemestä on ollut olemassa jonkinasteista faktaa todellisine henkilöineen, jonka pohjalta on syntynyt suuret määrät kirjoituksia ja muita julkaisuja.

Nyt sitten tiedetään, että yksittäisten luiden lisäksi on löytynyt kokonaisia luurankoja. Luut ovat luita, mutta legendat ovat saaneet lihaa ympärilleen. Vaikka vielä ei ole varmuutta siitä, miltä ajalta luut mahdollisesti ovat peräisin, mielenkiintoista on, että luurankojen löytymiseen asti kerrottiin, että jatkosodan aikana teloitettiin virallisesti ainoastaan 46 henkilöä. Mistään arkistoista ei löydy mainintaa sotilaskarkureiden joukkoteloituksista Lappeenrannassa, joka tutkijoiden mukaan on selvä osoitus siitä, ettei mitään joukkoteloituksia ole tapahtunutkaan.

Montaa päivää ei luurankojen löytymisestä ehtinyt kuitenkaan kulua, kun historiantutkija Juhani Tasihin tiesi kertoa arkistodokumentista, jonka mukaan päämajasta kesäkuun 20 päivänä 1944 oli lähetetty - Erik Heinrichsin allekirjoittama - sähke, jossa määrättiin, että ”ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen” karkurit on palautettava järjestykseen. Todettakoon, että lakimuutos, jonka mukaan karkuruudesta voitiin rangaista kuolemalla, tuli voimaan vasta 5.7.1944.

Sanomattakin on selvää, että tämän kirjoittaja seurata uteliaana, mitä Huhtiniemi-mysteerin tiimoilla tapahtuu. Pois se, että lähtisin arvostelemaan väitöskirjatasoisia tutkimuksia. Huuli hämmästyksestä pyöreänä on vaan pohdittava, missä arkiston takahyllyillä tiedot päämajan käskytyksistä ennen luurankojen löytymistä lymysivät. Väitetäänhän joskus tehdyn tiettyjä tarkoitusperiä palvelevia tai ainakin tukevia tutkimuksia!?

Kuten todettu, löytyneiden luurankojen historiaa ei ainakaan vielä ole selvitetty. Erilaisista harhautustoimista johtuen, kannattaisi varmaan tutkia myös haudasta löytyneiden ortodoksi-ristien mahdollinen alkuperä.

Posted by Piruparka at 07:27 AM | Comments (0)