« marraskuu 2006 | Vasta julkaistut | tammikuu 2007 »

joulukuu 30, 2006

TULIPA SANOTTUA

Näin vuoden lopulla, ennen uuden alkua on tapana vilkaista olan yli ja hetken viivähtää tekemistensä parissa. Seuraavassa joitain Piruparan sanomisia vuonna 2006.

17.1., presidentinvaalien innoittamana tuli todettua: ”Odotan mielenkiinnolla, minkälaisiin mittasuhteisiin asettuu se Niinistön lanseeraama ’aikansa elänyt vastakkainasettelu’, kun kaksi ’työväen presidenttiä’ ottaa mittaa toisistaan”.

7.2. käsittelyssä olivat pätkätyöt: ”Kukapa nykyisten pätkätöiden ja muiden epätyypillisten työsuhteiden aikana edes kykenisi pätevöitymään siinä määrin, että se olisi palkanlisän peruste”.

11.4. tuli kirjoitettua: ”Suomalaiset mahtuisivat hulppeasti nykyistä puolta pienemmälle alueelle. Lopusta riittäisi raaka-ainetta metsäteollisuudelle, sinne sopisi luonnonsuojelualueita ja aarniometsiä. Olisi tilaa karhuille, susille ja valkoselkätikoille. Luonnollisesti sinne saisi muuttaa ja siellä asua, mutta ei siellä kunnallista byrokratiaa ja komeita kunnantaloja tarvittaisi”.

11.7. Piruparka kaipasi vanhaa kunnon lenkkimakkaraa toteamalla: ”Todennäköisesti lenkkimakkara ei tuolloin täyttänyt nykyisin terveysvaikutteiselle ravinnolle määriteltyjä laatuvaatimuksia, mutta ei se ollut sen tarkoituskaan”.

18.7. aiheena oli ministeri Haataisen kaipaamat naiskiintiöt pörssiyhtiöiden johtoportaassa: ”Olen täysin vakuuttunut, että myös Haatainen valitsisi sijoitustensa valvojaksi ensisijaisesti pätevyyttä kuin sukupuolta”.

25.7. tuli otettua kantaa vodkaan: ”Suomalaiset ovat kautta aikojen olleet paloviinan armoitettuja ystäviä. Viljan jalostaminen nestemäiseen muotoon kuului pitkään suomalaisten jokamiehen oikeuksiin”.

1.8. ruodinnassa olivat kansanedustajien palkat: ”Harha kansanedustajien runsaasta työtaakasta johtuu sitä, että he itse mielellään laskevat edustajan työhön kuuluvaksi kaiken poliittisen puuhastelun, edustuksellisen kekkuloinnin ja äänten kalastelun, jolla ei ole mitään tekemistä lainsäädäntötyön kanssa”.

8.8. jo näkyi EU-puheenjohtajuuden tiimoilla vallitseva työnjako: ”Ehkä pääministerillä ja ulkoministerillä on työnjako? Tuomioja hoitelee Lähi-idän tilanteen ja Vanhasen työsarkaan kuuluu maatalousnäyttelyt ja uuden naisystävän esittely kansalle”.

Posted by Piruparka at 07:25 AM | Comments (0)

joulukuu 28, 2006

”HYVÄ KYSYMYS”

Otsikonkaltaisen vastauksen - esitettyyn kysymykseen - kuulee usein.

”Hyvä kysymys” -toteamuksen jatkoksi, hyvä kysymys harvoin saa hyvän vastauksen. Menikö sekavaksi heti kättelyssä? Ei se mitään, niin meni itsellänikin, kun aloin pohtia ”hyvä kysymys” -problematiikkaa.

”Hyvä kysymys” – vastaus on pesiytynyt suomalaisen kielenkäytön olennaiseksi osaksi. Harvoin tulee edes ajatelleeksi, että tuon toteamuksen lähes yksinomainen tarkoitus on pyrkiä ohjailemaan kyselijää ja vaikuttamaan manipuloivasti tämän esittämiin mahdollisiin jatkokysymyksiin, antamalla ymmärtää, että kysyjä on nokkela, neuvokas ja jopa älykäs, kun kykenee tekemään noin hyviä kysymyksiä.

Hyväksi kysymykseksi usein väitetään kysymystä, johon ei osata tai ei ehkä haluta antaa vastausta. Tällaisessa tilanteessa vastaaja naamioi oman kykenemättömyytensä tai haluttomuutensa vastata kysyjän kehumiseksi, jolloin kyselijä kokee nokkeline kysymyksineen itsensä niin fiksuksi, että oman neuvokkuutensa lumoissa sotkeutuu omaan näppäryyteensä ja unohtaa kiusalliset, piinalliset tai muuten hankalat kysymykset, joihin haastateltava ei siis osaa tai ei halua vastata.

Tietysti hyvä kysymys voidaan kokea aivan totuudenmukaisestikin hyväksi kysymykseksi. Tuollaisessa tilanteessa ”hyvä kysymys” – lausahduksella palkitaan kyselijää ihan oikeasti hyvästä kysymyksestä, koska puhutettava pääsee loistamaan ja julkituomaan omaa tietämystään ja asiantuntemustaan. Julkisesti esitetyistä haastatteluista väitetään, että joskus - tai itse asiassa melko usein - tällainen ”hyvä kysymys” on sovittu jo etukäteen esitettäväksi, jolloin hyvä kysymys-kommentti kuuluu ”käsikirjoitukseen” ja on näin ollen vain osa lausutuista vuorosanoista.

Kysymyksiä maailmaan mahtuu. Hyviä, huonoja, tarpeellisia, tarpeettomia, turhia, vääriä, oikeita…, lista on loputon. Vähintään yhtä suuri määrä löytyy myös kysymyksiin annettuja vastauksia. On myös tärkeitä ja pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia kysymyksiä. Omakohtaisiin kokemuksiin perustuen Piruparka voi syvällä rintaäänellä todeta, että sen kaltaisissa tilanteissa kannattaisi aloittaa vastaaminen toteamuksella: ”Hyvä kysymys!” Tällaista toteamusta edellyttäviä kysymyksiä esittävät ihmiset usein virkansa puolesta ja ne alkavat yleensä sanoilla: Tahdotko sinä…?

Posted by Piruparka at 11:39 AM | Comments (0)

joulukuu 22, 2006

JOULUKELJUMIA 2006

On taas se aika vuodesta, kun Piruparalla on ollut tapana julistaa omaa joulukeljumiaan. Tällä kertaa joulun keljuttamiselle aihetta löytyykin. Sattui näet muutama viikko sitten aistimiin joulun alle erittäin sopimaton ja keljumainen uutinen tuolta keskeltä Eurooppaa. Siellä kun on alkanut kampanja joulupukin kieltämiseksi. Ei kaikkia tietenkään tarvitse uskoa mitä tiedotusvälineet kertovat, mutta onhan se edesvastuutonta julistaa joulupukki persona non grataksi juuri joulun alla.

Uutinen kertoo, että eri kristilliset ryhmät ympäri Eurooppaa haluaisivat kieltää joulupukin ihan lain voimalla. Saksassa ja Itävallassa joulupukin pääsy on estetty perinteisille joulumarkkinoille. Wienin maailmankuuluilla joulumarkkinoilla jopa valkoparran kuvat on vaadittu poistettavaksi.

Kun edellä olevaa tiedotetta lukee, tulee tietenkin oitis mieleen, mistä syystä keskieurooppalaiset ovat joulupukkiin suivaantuneet. Yhä enemmän hämmästytti, kun uutisessa kerrottiin Wienin kaupungintalon tiedottajan ilmoituksesta, jonka sisältö oli, että se joka haluaa nähdä joulupukin, menköön – ei suinkaan Suomen Lappiin – vaan Amerikkaan. Johan on joulun alla keljumille aihetta. Se toki on tiedossa, että ruotsalaiset ovat pyrkineet anastamaan itselleen lähes kaikkea suomalaista, niin joulupukkia kuin saunaakin, mutta mitä Amerikka tähän kuuluu. En ole koskaan kuullut, että amerikkalaiset olisivat väittäneet joulupukin asuvan edes omalla mantereellaan. He kun uskottelevat joulupukin tulevan lentävillä poroillaan suoraan pohjoisnavalta. Siihen on tietenkin syynä sikäläinen maantiedon opetus, jossa Amerikan ulkopuolisen maailman olemassaololle ei juuri panna painoa, joten amerikkalaisesta näkökulmasta katsottuna Korvatunturin sijoittuminen pohjoisnavalle on täysin ymmärrettävää.

Kun keljuttaminen hieman hellitti ja jatkoi lukemista, niin löytyihän se syy-yhteys Atlantin taakse. Wienin kaupungintalon tiedottajan tuohtuminen on toki ymmärrettävää, kun selvisi, että sikäläiseen joulupukkitietämykseen on päässyt pesiytymään sellainen käsittämätön väite, että joulupukki on Coca Colan, 1930 – luvulla kehittämä mainostuote. On aikoihin eletty! Tuollaisten harhakäsitysten levittäminen on todella edesvastuutonta ja niiden poistamiseksi on aidon suomalaisen joulupukin ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin.

Näissä tunnelmissa Piruparka toivottaa lukijoilleen Rauhallista Joulua.

Posted by Piruparka at 02:04 AM | Comments (0)

joulukuu 19, 2006

LAAJENNUS VAI VALLOITUS

Uskontojen ohella, uusien alueiden valloitus ja alistaminen lienee kautta aikojen ollut yksi sotiin eniten yllyttäneistä kannustimista. Vallanhimo on kaiken aikaa kasvuun pyrkivä luonteenpiirre. Toisin sanoen, mitä enemmän valtaa, sitä enemmän mieli sitä halajaa.

Vuosisatojen saatossa Euroopassa on käyty lukemattomia sotia. Alueita on vallattu, valloitettu ja miehitetty. Kukaan ei liene selvillä siitä, mikä alkuperäinen lähtötilanne on ollut. Sotiminen on kuitenkin rankkaa puuhaa ja se vie rutkasti rahaa.

Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppaa piti jälleenrakentaa. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, todettakoon, että vallitseva energia- ja raaka-ainepula antoi sysäyksen sille, että Saksan hiili- ja Ranskan teräsvarannot päätettiin saattaa ylikansallisen hallinnon alaisuuteen. Tästä, kahden sodanaikaisen vihollisen yhteisestä intressistä, sai alkunsa Euroopan unioni. Alkuun sen ”ytimen” muodostivat Ranska, Italia, Belgia, Hollanti ja Luxemburg, yhdessä sodan aikaisen miehittäjänsä, Saksan kanssa, joka sekin joutui miehitetyksi, mutta vasta sodan jälkeen.

Sotien runtelemassa ja miehityksiin kyllästyneessä Euroopassa kahden maan hiili- ja terästeollisuuden intressit poikivat fiksun oivalluksen yhdistyneestä Euroopasta. Innokkaimmat alkoivat puhua liittovaltiosta ja jotkut jopa Euroopan Yhdysvalloista. Ei tarvitse sotimalla valloittaa alueita, kun naapurit ihan vapaaehtoisesti ja vieläpä innokkaasti ovat liittymässä yhteiseen valtioiden liittoon.

Kaikki vielä hyvin. Vaikka pientä mammuttitautia olikin havaittavissa, porukkaan pyrkiville asetettiin kovia kriteereitä täytettäväksi ennen hyväksymistä. Kunnes suuruudenhulluus pääsi valloilleen. Muuttuuko integraatio sievillä laajentumislausunnoilla kaunistelluksi Euroopan valloitukseksi? Edellisessä, kymmenen uutta jäsenmaata käsittävässä, laajentumisessa oli jo havaittavissa lipsumista valintakriteereistä. Bulgarian ja Romanian kohdalla toteutetaan ensin jäsenyys ja sitten vasta tarkkaillaan kriteerien täyttymistä. Turkin valloitusta vielä muodon vuoksi jarrutellaan. Tuskin kuitenkaan kovin pitkään.

Mielenkiintoista muuten on, kuinka nyt päättyvällä EU_puheenjohtajakaudella tasavaltamme korkea-arvoiset edustajat näyttivät kovasti viihtyvän Euroopan presidentin, pääministerin ja ulkoministerin rooleissa, joiksi Halosta, Vanhasta ja Tuomiojaa puheenjohtajakautena komeasti tituleerattiin.

Posted by Piruparka at 02:49 AM | Comments (0)

joulukuu 15, 2006

VIISASTELUA VIINASTA

Eipäs ole tällä palstalla tullut vähään aikaan viinasta viisasteltuakaan. Lieneekö syy se, että mainitusta nautintoaineesta ei ole viime aikoina ollut subjektiivisesti koettuja ongelmia? Hinta-laatusuhde on ollut kutakuinkin kohdallaan eikä saatavuuden suhteen näin ollen ole esiintynyt probleemia. Valtionviinan laadussa ei toki ennenkään ole moitteen sijaa ollut.

Viinan verotus on muodostanut kieltolain päättymisestä lähtien sen ainoan alkoholipoliittisen toimenpiteen, mihin kansakuntamme päättäjien kyvyt ovat riittäneet, virallista viinan kulutusta säännöstellessään. Yleensä viinan hintaa on nostettu. Onhan se ollut köyhän kansan kurittamiskeinona ihan kohtuullinen. Ei ole tarvinnut vauraampaa väkeä vaivata muilla veroilla, kun valtion viinasta saamat verotulot ovat pysyneet riittävinä.

Suomen kansa on aina ollut kekseliästä porukkaa. Ei tajunnan laajentaminen tai sen kokonaan kankaalle saattaminen ole koskaan suomalaisille vaikeuksia tuottanut. Jos virallinen valtion viina on tuntunut liian kalliilta, on kansakunnan keittiöissä keitelty pontikkaa ja paremman puutteessa ovat kiljupöntöt nurkissa iloisesti kuplineet. Mielenkiintoinen ilmiö oli - kun suuri lama alkoi koetella kansakuntaa – kauppoihin, kansalaisten käyttöön ilmestynyt ”pikahiiva”. Kilju valmistui parissa päivässä. Se helpotti monen laman köyhdyttämän ihmispolon elämää, joskus jopa lopullisesti.

Nyt päättäjiä näyttää katkerasti kaduttavan taannoin toimeenpantu alkoholin veronalennus ja köyhälle kansalle suotu mahdollisuus ostaa virallisesti hieman jalompia janojuomia. Tuli tehtyä moka. Onhan se ennen kuulumatonta, että työmies tai peräti pitkäaikaistyötön ostaa Alkosta konjakki- tai viskipullon.

Niin sanotut alkoholisairaudet ja niiden lisääntyminen, joita kansakunnan päättäjät käyttävät keppihevosenaan alkoholiveron nostolle, eivät kehity parissa vuodessa, eivätkä ole nyt voimassa olevan alkoholiveroalennuksen syytä – muuta kuin korkeintaan pisteenä i:n päällä. Mielenkiintoista olisi tietää, ovatko suomalaisten, työikäisten miesten suurimmaksi kuolinsyyksi nousseet alkoholisairaudet kohdanneet myös työssäkäyviä. Vai ovatko viinaan ja sen seurauksiin sairastuneet ja kuolleet niitä, jotka työttöminä hankkivat sairautensa jo silloin, kun helpottivat lamaa pikahiivalla käytetyllä kiljulla ja epämääräisillä, itärajan takaa rahdatuilla korvikeviinoilla.

Posted by Piruparka at 03:15 AM | Comments (0)

joulukuu 12, 2006

”E. TIKETTI”

En ole tietoinen, viittaako otsikko naiseen, mieheen tai ehkä ihmisryhmään. Yllä oleva teksti komeili kuitenkin kirjoittajan nimen paikalla opuksessa, jonka sain palkinnoksi aikoinaan raittiuskilpakirjoituksista, joita Piruparan lapsuudessa järjestettiin kansakoululasille. Palkintokirja käsitteli hyvän käytöksen perussääntöjä ja ohjeita. Siis niin kutsuttua etikettiä.

Ihmiset joilla keski-ikäisyys on vielä saavuttamatta, tuskin edes tietävät, mitä raittiuskilpakirjoituksella tarkoitetaan. Vaikka se ei varsinaisesti ole tämän tarinan aihe, todettakoon, että mainituissa kirjoituksissa kansakoululaiset pantiin kirjoittamaan ”Turmiolan Tommin” tuhoisista seikkailuista viinan ihmeellisessä maailmassa. Palkintoina noista teksteistä jaettiin yleensä kirjoja ja kuten todettu, eräänä vuonna tämän kirjoittaja sai palkinnoksi tuon edellä mainitun käytösoppaan.

En ota kantaa siihen kuinka tarpeellisia nuo raittiuskilpakirjoitukset olivat, mutta palkintona jaetulle käytösoppaalle olisi käyttöä mitä ilmeisimmin vielä tänäkin päivänä. Sen osoittaa muiden muassa sekoilu, joka ilmeni itsenäisyyspäivänä presidentin linnassa, kun selvisi, että kutsua oli noudattanut ainoastaan kutsutun seuralainen yksin, ilman varsinaista kutsun kohdetta.

Ajat toki muuttuvat, eikä ”E. Tiketin” käytösopas vuosikymmenten takaa varmaan kaikilta osin ole käyttökelpoinen enää nykypäivänä. Sen verran kuitenkin olettaisi kansalaisten olevan selvillä etiketin säännöistä, että henkilökohtaista kutsua presidentinlinnaan ei sekoiteta elokuvalippuun, jonka voi käyttää kuka tahansa. Sekaantumisvaaraa leivättömän pöydän ääressä annettuun ”linnaan kutsuunkaan” ei uskoisi olevan, sillä senkin toteutuminen edellyttää kutsun henkilökohtaista noudattamista.

Ei etiketin huomiotta jättäminen presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla nyt Piruparkaa tolaltaan suistanut. Todennäköisesti tapaus ei ollut tarkoitettu provokaatioksi. Saattoi olla jopa niin, että mahdollisuus päästä itsenäisyyspäivänvastaanotolle presidentinlinnaan, oli ”rouva lordille” niin iso asia, että sen takia kannatti uhmata jopa etikettisääntöjä. Tai sitten moka todella johtui puhtaasta tietämättömyydestä. Mistäpä sitä tietoa etiketistä hankkisi, kun ei ole raittiuskilpakirjoituksia eikä sieltä palkinnoksi jaettavia käytösoppaita.

Posted by Piruparka at 02:50 AM | Comments (0)

joulukuu 08, 2006

ONKO IKÄÄ ÄÄNESTÄÄ?

Viime vuosina on vaalien alla tullut tavaksi herätellä keskustelua äänestysikärajan alentamisesta nykyisestä 18 ikävuodesta 16 ikävuoteen. Keskustelun käynnistäjät näyttävät jälleen kerran löytyvän sylttytehtaalta eli puoluetoimistoista. Onko puolueilla puutetta ihmisistä, joiden asiaa ja etua ajaa, vai onko pyrkimys ainoastaan äänisaaliin kasvattamiseen? Mitään valtaisaa innostusta ei äänestysikärajan alentamisen puolesta ole ollut ainakaan havaittavissa itse kohderyhmän eli 16–18-vuotiaiden nuorten keskuudessa.

Näin äänioikeuden juhlavuonna tulee mieleen, että kun suomalaiset ensimmäisen kerran pääsivät valitsemaan yksikamarista eduskuntaa vuonna 1907, äänioikeusikäraja oli 24 vuotta. Sodan jälkeen mainittua ikärajaa alennettiin 21 vuoteen. Oletettavasti ajateltiin, että miehet, jotka kelpasivat henkensä kaupalla puolustamaan isänmaataan, kelpasivat myös äänestämään – mutta kuitenkin vasta 21 vuoden iässä, ei sen nuorempana. Suurten ikäluokkien alkaessa lähestyä äänioikeusikärajaa, se alennettiin 20 ikävuoteen vuonna 1969 ja edelleen vuonna 1972 nykyiseen 18 ikävuoteen. 1990-luvulla säännöksiä muutettiin vielä niin, että äänioikeus on henkilöllä, joka on saavuttanut tuon 18 vuoden iän vaalipäivään mennessä.

Maailmassa on kuusi maata, joissa äänoikeusikäraja on alle 18 vuotta eli Brasilia, Indonesia, Iran, Kuuba, Nicaragua ja Pohjois-Korea. Tuosta porukasta ei vilkkaalla mielikuvituksellakaan löydy viiteryhmää, johon suomalaiset haluaisivat samaistua. Vai onko joku eri mieltä?

Voidaan aiheellisesti kysyä, onko äänestysikärajan alentamisella tosiasiallista vaikutusta äänestysaktiivisuuteen? 18–24-vuotiaiden äänestysprosentit ovat jo nykyisellään varttuneempaa väestöä huomattavasti alhaisemmat. Joissain Itä-Helsingin lähiöissä nuorten miesten äänestysprosentti on jäänyt pyöreään nollaan. Kannattaisiko puoluetoimistojen keskittyä tämänkaltaisten ryhmien aktivoimiseen ennen, kuin havittelevat yhä nuorempia äänestäjiä? Muuten suuntaus on se, että vaalityö on tulevaisuudessa suunnattava päiväkoteihin ja koulun ala-asteille.

Mitä järkeä on muutenkaan erottaa täysi-ikäisyysikärajaa ja äänestysikärajaa toisistaan? Onko henkilö kykenevä tekemään poliittisia valintoja, ellei luoteta hänen kykyynsä hallita autolla ajotaitoja tai anneta oikeutta käydä vaikkapa viinaostoksilla?

Posted by Piruparka at 12:42 PM | Comments (0)

joulukuu 05, 2006

TULUSKUKKARO

Tämä, vielä meneillään oleva Suomen puheenjohtajuuskausi EU:ssa alkaa vetää viimeisiään. Vajaa kuukausi on jäljellä toimikaudesta, jonka piti olla tasavallan hallitukselle ja erityisesti Matti Vanhaselle suurta juhlaa ja ensimmäisen pääministerikauden loistava päätös. Kiirettä pitää, mikäli onnistuminen on tavoitteena. Tässä vaiheessa kun näyttää jo siltä, että suuret sanat ovat jäämässä näyttöä vailla oleviksi, ontoiksi haaveiksi.

Miten se nyt menikään, kun hiiren piti räätälinä tehdä kissalle takki? Takkikangas hupeni hiiren hölmöilyistä niin, ettei siitä riittänyt aineeksi edes tuluskukkaroon.

Jostain syystä tuo vanha ja opettavainen tarina tuli mieleen, kun pääministeri viime viikolla alkoi hieman yllättäen puhua EU:n perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnista. Senhän piti olla ratifioituna jo heti EU-puheenjohtajuuskauden alussa. Ensinnäkin korostamassa Suomen innokkuutta liittyä mukaan EU:n valtavirtaan??? Mutta ennen muuta, sen piti olla tukemassa Suomen puolivuotista puheenjohtajuutta.

Kun Suomen puheenjohtajuuskauden alkumetreille sijoittunut Libanonin kriisi saatiin – ulkoministeri Tuomiojan esittäessä pääroolia – hoidettua pois päiväjärjestyksestä, innostuivat suomalaiset siitä niin, että samalla kertaa päätettiin EU:n puheenjohtajana hoidella pois agendalta 1970-luvulta asti hiertänyt Kyproksen ongelma, ratkaista Turkin jäsenyysneuvottelut sekä selvittää Euroopan energia-asiat ja Venäjä-suhteet. Siinä huumassa unohtuivat sellaiset pikkujutut, kuten EU-sopimuksen ratifiointi.

Näyttää vahvasti siltä, että aika ja ”kangas” on kulumassa vähiin, kun pääministeri äkkiä muistaa, melkein koko puheenjohtajakaudeksi unohtuneen, EU:n perustuslaillisen sopimuksen. Kun - Tuomiojan junailemaa - Libanonin kriisin hoitoa seurannutta kiitosta ja Lahden kokouksen saamaa pientä myötätuntoa lukuun ottamatta, kutakuinkin kaikki tyhjät lupaukset ovat jäämässä haaveiksi ja pelkkien suurten sanojen kategoriaan, alkaa Vanhasen pää jälleen kääntyä vanha lempilapsensa – EU:n perustuslakisopimuksen – puoleen.

Kuinkas tässä nyt näin on käymässä? Mitattiinko takkikangas väärin vai leikeltiinkö se piloille? Riittääkö kangasta enää edes tuluskukkaroon? Nyt todella nähdään, mitä suurista puheista seuraa. Suomen EU-puheenjohtajuudesta on syntymässä korkeintaan tuluskukkaro, jos edes sitä.

Posted by Piruparka at 05:18 AM | Comments (0)

joulukuu 01, 2006

PELIN AVAUKSIA

Pelin nimi on tietenkin eduskuntavaalit. Kovin raflaavia eivät avaukset ole olleet. Sen sijaan, niissä näkyy viime talven Sauli-ilmiö ja apinoiva pyrkimys sen hyödyntämiseen.

Viime presidentinvaaleissa kokoomus kuulutti vastakkainasettelun olevan ohi ja julistautui työväenpuolueeksi. Nyt kuvaan on ilmestynyt myös kokoomuksen korvakiertue. Seinillä väitetään olevan korvat. Korvista huolimatta kuuntelutaidon puutetta on verrattu seinille puhumiseen. Voidaan aiheellisesti kysyä, ketä on tarkoitus kuunnella ja ketkä ovat ne, joiden puheille ja tarpeille kokoomus ei korvaansa lotkauta. Kun korvat kiertueellaan heiluvat paikkakunnalta toiselle, taustalla – ainakin vielä – kummittelee ajatus: "Jos Sauli sittenkin".

Innostiko Niinistön menestys ”työväen presidenttinä” myös ruotsalaista kansanpuoluetta muuttamaan imagoaan täysin vastakkaiseksi? Rkp (Sfp) on eksynyt totutusta täysin päinvastaiselle linjalle ilmoittamalla olevansa suomalainen kansanpuolue (Skp?). Suunnanmuutoksen taustalla on tietenkin tarkoitus kalastella kaksikielisten, ellei peräti suomenkielisten ääniä. Kaikkea se pelko äänten menetyksestä teettää. Mielenkiintoista olisikin tietää, kumpaa lyhenteen Skp esiintyminen tässä yhteydessä loukkaa enemmän, vanhoja änkyräkommunisteja vai kulturelleja hienostoruotsalaisia. Piruparka voi kuitenkin lohduttaa harhaanjohdettavia äänestäjiä. Kyllä Rkp:n (Skp:n) päätarkoitus vaalien jälkeenkin on ensisijaisesti toimia valtakunnassa vain ja ainoastaan sen yhden kielivähemmistön eli ruotsinkielisten edunvalvojana.

Niinistöstä ei näytä eroon pääsevän keskustakaan. ”Kirje Saulille” aloitti sen oman vaalikampanjan. Kovin mutkikkaaksi menee kampanjointi, kun pahoitellaan, ettei keskusta voi ottaa ”Saulia” ehdokkaakseen. Luulisi 1,5 miljoonan vaalibudjetilla saatavan aikaan tehokkaampaa jälkeä.

Mielenkiintoista oli myös seurata keskustan puoluevaltuuskunnan kokousuutisointia. Siellä puhujapöntöstä uhosi vallanhimon kyllästämä pääministeri. Vanhanen ilmoitti suuresta innostuksestaan jatkaa tasavallan vallankahvassa pääministerinä. Takavuosien sivuun vetäytyvästä, hieman aran tuntuisesta nurmijärveläisnikkarista, joka täysin vastentahtoisesti rupesi sekä pääministeriksi, että keskustan puheenjohtajaksi, ei ollut tietoakaan. Sitä se teettää – vallan makea maku.

Posted by Piruparka at 06:41 AM | Comments (0)