« helmikuu 2007 | Vasta julkaistut | huhtikuu 2007 »

maaliskuu 30, 2007

VÄYRYSTELYÄ

Juuri kun edellisessä pakinassani olin ilmaissut näkemykseni, kuinka vallan hämyisissä kammareissa valtaa jaetaan julkisuudelta piilossa puolueiden ja niiden luottomiesten kesken, tulee vanha Väyrynen, jättää edustajavaltakirjansa tarkistamatta ja ilmoittaa kirkkain silmin, nolostumatta, että nimenomaan hänen on oltava etusijalla, kun tärkeitä paikkoja jaetaan. Muuten hän pysyy leluineen omalla hiekkalaatikollaan Brysselissä.

Tässä vaiheessa tietenkin herää kysymys, onko Paavo niin vallanhimoinen, että rivikansanedustajan tehtävät eivät kelpaa. Ja edelleen jatkokysymys, johtuuko rivikansanedustajan työn halveksiminen kokemuksen mukanaan tuomasta tietoisuudesta, että rivikansanedustajan vaikutusmahdollisuudet ovat niin mitättömät, että mahdollisuudet vaikuttamiselle yhtenä yli 600 euroedustajasta ovat paremmat. Ministerin valtaa tuskin kukaan voi kiistää, mutta varapuhemiehen valta nähtäneen, ainakin kansalaisten silmissä, lähinnä arvovallaksi.

Vallanhimolle on toinenkin vaihtoehto. Rahanahneus. Varapuhemiehen tai ministerin palkkiot taitavat nykyisin olla samansuuruisia, joten sillä saattaisi selittyä Väyrysen esittämät vaatimukset tulevasta asemastaan. Mikäli muistan oikein, europarlamentaarikon palkkaus vastaa suomalaisen rivikansaedustajan palkkausta. Kulukorvaukset kuitenkin lienevät Suomea avokätisemmät.

On toki myönnettävä, että Paavo Väyrysen ansioluettelo on varsin mittava, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että monen mielestä hän kuuluu samaan sarjaan meppi-kollegansa Anneli Jäätteenmäen kanssa eli siihen porukkaan, joka on äänestetty armosta europarlamenttiin, pois sotkemasta Suomen asioita.

Mielenkiintoista on, että Paavolle on annettu kolme viikkoa aikaa väyrystellä, sen jälkeen se kaiketi katsotaan eduskunnan työn vaikeuttamiseksi. Se kun on perustuslain mukaan peruste, jolla kansanedustaja voidaan erottaa tehtävästään. Ei siis ihme, vaikka väyrystely keskustan eduskuntaryhmän mielestä tuntuu vähintäänkin kiusalliselta.

Aivan oma lukunsa ovat tietenkin ne runsaat 10 000 äänestäjää, jotka antoivat äänensä Väyryselle. Koska Lapissa ei ollut mahdollista äänestää virallista pääministeriehdokasta, äänestettiinkö siellä mitä tahansa ministeriehdokasta tai ehkä eduskunnan varapuheenjohtajaa?

Tuli mieleen tarina Väyrysestä ja Heikki Haavistosta. Kun he seisovat selät vastakkain, heidän näkökenttänsä on 420 astetta.

Posted by Piruparka at 03:49 AM | Comments (0)

maaliskuu 27, 2007

SUURIA ASIOITA PIENELLÄ ÄÄNELLÄ

Olen vuosia mielenkiinnolla seurannut sitä ilmiöitä, joka väistämättä alkaa heti vaalien jälkeen. Ennen varsinaisia vallanjakotoimia eli hallitusneuvotteluja ja paikkajakoa siellä, vallanjakoa harjoitellaan pienemmissä piireissä. Valtaa jaetaan muiden muassa valiokuntien puheenjohtajille, jota tointa puolueiden ja tiedotusvälineiden retoriikassa kutsutaan valiokuntien haltuunotoksi: ”Se ja se puolue otti tai sai haltuunsa sen tai sen valiokunnan”. Aina kansa uskoo äänestävänsä yksilöitä ja aina puolueet jakavat keskenään valtaa muutaman luottohenkilönsä välityksellä. Näin se vaan on.

Se valtava vallanjakoprosessi, joka alkaa jokaisten eduskuntavaalien jälkeen näkyy kansalle ainoastaan pienenä kuhinana, jota ehkä joku Zyskowicz laitetaan loukkaantuneenoloisena kommentoimaan: ”Taas keskusta yrittää painostaa kokoomusta nöyräksi ja saada kansan, kokoomukselle antamaa valtaa siirrettyä itselleen”. Voi sentään! Zyskowicz ja kokoomus kun eivät millään haluaisi muuta valtaa kuin sen, mikä heille oikeudella ja kohtuudella kuuluu. Eihän? Vaalit voittaneiden puolueiden puheenjohtajat sen sijaan myhäilevät valtiomiesmäisesti taustalla, minkä taidon, näin sivulauseessa todeten - ainakin Jyrki Katainen on opetellut oikein hyvin.

Kovaa kisaa käydään myös valiokuntapaikoista, vaikka ei tietenkään julkisesti. Erittäin hyvin ovat tiedossa ne valiokunnat ja muut komiteat ja työryhmät, joiden jäsenet ”joutuvat” matkustamaan muita enemmän ulkomailla. Nykyisin myös suuri valiokunta, EU-valiokuntana, tuntuu kelpaavan. Ulkomaiksi kun Euroopan maat vielä yleisesti, kansan ja kansanedustajienkin piirissä lasketaan. Joskus takavuosina suureen valiokuntaan kerättiin kaikki ne ylijäämäkansanedustajat, joiden erityisosaaminen ei edellyttänyt pääsyä muihin valiokuntiin eikä kuuluminen ainoastaan siihen kuulemma nostanut juurikaan kansanedustajan statusta, ehkä jopa päinvastoin.

Pohjoismaiden neuvosto sen sijaan ei kiinnosta juuri ketään. Kaukana menneisyydessä ovat ne ajat, jolloin suomalaisen kansanedustajan kansainvälisen suuntautumisen ainoana osoituksena oli kuuluminen Pohjoismaiden neuvostoon.

Tässä moni rivikansalainen jo kärsimättömänä odottaa, että eduskunta saisi kaikki vallanjakotoimet hoidettua, hallitus pääsisi töihin ja kansanedustajat toteuttamaan kansalle antamiaan lupauksia. Vai onko niin, että nyt käynnissä oleva vallanjakoprosessi onkin se tärkein tapahtuma, jonka takia eduskuntaan pyritään?

Posted by Piruparka at 05:30 PM | Comments (0)

maaliskuu 23, 2007

LORUT

Sattui käteen lapsille tarkoitettu lorukirja nimeltään ”Loruleikki”. Näytti olevan WSOY:n 2002 julkaisema ”teos”. Saamani informaation mukaan kirjaa ainakin vielä pari vuotta sitten jaettiin lapsiperheille äitiyspakkauksen mukana. Sivuja kansien lisäksi on tasan kymmenen. Loruja sivuille mahtui yhteensä kaksitoista kappaletta. Kuusi suomeksi ja kuusi ruotsiksi.

Lorut kuuluvat sarjaan: ”Körö, körö, kirkkoon… tai Baka, baka kaka…”, toisin sanoen loruja joita niin Piruparan kuin ilmeisesti kaikkien muidenkin vanhemmat ja heidän vanhempansa, ja heidän vanhempansa… hamaan menneisyyteen asti, ovat loruilleet lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Perinne on hauska, onhan sitä jatkunut sukupolvesta sukupolveen, ties miten pitkään.

On myös perusteltua, että loruperinteestä ja sen jatkuvuudesta pidetään huolta, sisällyttämällä kirjanen kaikille jaettavaan äitiyspakkaukseen. Saattaahan olla, että nykyisessä, sähköisessä ja teknistyneessä maailmassa tradition jättäminen pelkästään muistin varaan, saattaisi unohtaa loruiltavan perinnetiedon vähintäänkin heikkoihin kantimiin, joten kaikki tähän asti hyvin.

Loruja selaillessani satuin vilkaisemaan myös kirjan takakantta. Havaitsin, että lorujen - joita esi-isämme ovat loruilleet sukupolvien ajan, ilman sen kummempia oppiarvoja – saamiseen kansien väliin on tarvittu huomattava määrä suomalaista, hyvin koulutettua aivokapasiteettia.

Kahdentoista lorun saattaminen kirjalliseen muotoon kymmensivuiseksi kirjaseksi, on vaatinut ensinnäkin lastenpsykiatrin ja seksuaaliterveysklinikan asiantuntijalääkärin ideointia sekä graafista suunnittelijaa ulkoasun muokkaamiseen. Heidän lisäkseen lorukirjan tekemiseen on tarvittu kasvatustieteen tohtorin sekä silmätautiopin dosentin pitkää ja perusteellista koulutusta edellyttävää, ansioitunutta työpanosta. Edelleen kahdentoista lorun kirjallinen esitys on edellyttänyt Väestöliiton Perheverkkotoiminnasta saadun kokemuksen ja asiantuntemuksen perusteellista hyväksikäyttöä.

Tämän kirjoittajalla ei ole tarkoitus millään muotoa väheksyä koulutuksen merkitystä. On kuitenkin pöyristyttävää, että kahdentoista, sukupolvilta toisille – ilman oppiarvoja – siirtyneen lastenlorun julkaiseminen vaatii niin valtavan määrän korkeasti koulutettua ja vuosien saatossa rutinoitunutta suorituskykyä. Luulisi tuonkaltaisella koulutuksella ja kokemuksella olevan tässä maassa tähdellisempääkin käyttöä. Tuumii Piruparka.

Posted by Piruparka at 05:31 AM | Comments (0)

maaliskuu 20, 2007

KANSA ON PUHUNUT!

Kansa on puhunut ja jää odottamaan muutosta. Ainakaan Piruparka ei näe muuta mahdollisuutta kuin porvarihallituksen syntymisen. Sen verran kaikissa puolueissa on hallituskipeyttä, että tuskin edes kokoomus tyrii mahdollisuutensa voitonuhollaan. Vanhanen kun kuitenkin - keskustan tappioluvuista huolimatta – on asemassa, joka saa valita hallituskaverit itselleen.

Mitä sitten on odotettavissa? Veronalennuksia ainakin. Ja elleivät pyrkimykset tasa-arvotupon aikaansaamiseksi ala pian näkyä naisten tilipussissa, kokoomuksessa saatetaan huomata, että päänsärkyä voidaan käyttää tehokeinona moneen asiaan. Myötätuuli tullee lisääntymään kuudennen ydinvoimalan rakentamiselle. Toivottavasti tällä kertaa tuulee Loviisan suuntaan. Vanhasen lempilapsi, työreformi tultaneen kaivamaan naftaliinista. Sille tullaan keksimään uusi nimi, mutta sisältö pysynee ennallaan. Kokoomuksella tuleekin olemaan helppoa viedä asioita siihen suuntaan, että työehdoista sopimista pyritään saamaan yhä enemmän paikalliselle tasolle, missä ammattiliittojen ja SAK:n lakimiehet eivät ”sotke” näppejään sopimuksiin. Kokoomukselle saattaa olla yllätys, että ei edes paikallistasolla työntekijöitä nykymaailmassa nöyryytetä, kuin joskus 1930-luvulla, ennen ammattiliittoja ja niiden neuvotteluoikeuksia.

Missä sitten tulee tökkimään? Todennäköistä on, että yhteiskunnan tuottamien palveluiden kehittämisen sektorilla hiljenee. Ensinnäkään kokoomuksen priorisointilistalla ei verovaroilla tuotettujen palveluiden kehittäminen ole koskaan ollut kovin korkealla tasolla. Sen sijaan he mielellään lisäisivät kansakunnan hyvinvointia alentamalla veroja, jotka pohjoismaisessa hyvinvointijärjestelmässä ovat perinteisesti olleet yhteiskuntapalveluiden pääasiallinen rahoituslähde.

Kokoomuksen toimintamalli sopii ”kaikki mulle heti” – mentaliteettiin. Ihmisille jää enemmän rahaa käteen, eikä sen maksumieheksi joudu työnantaja, vaan yhteiskunta, jolloin yrityksille jää enemmän rahaa vaikkapa osingonjakoon.

Siinä on myös kokoomukselle pohdittavaa, mitä vaalitulos tarkoittaa. Halusiko kansa Niinistöstä pääministerin? Hänen saama huikea äänimäärä lähentelee kymmentä prosenttia kokoomuksen koko äänimäärästä eli kysymys on aiheellinen. Koko vaalien äänestysprosentti oli kuitenkin vain 67,8, mikä tarkoittaa, että koalitiosta riippuen, tulevalla hallituksella on mandaatti ”vain” hieman yli 35 prosentilta kansasta.

Posted by Piruparka at 03:43 PM | Comments (0)

maaliskuu 16, 2007

”MIES VAI AATE”

Läpikäydessäni lehtiä, joita parin viikon poissaolon aikana oli jäänyt lukematta, silmään sattui STT:n teettämä tutkimus, joka kertoi, että omaa ehdokkaastaan valitessaan ja äänestäessään, ihmiset kiinnittävät suurimmaksi osaksi huomiota ehdokkaan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Sen sijaan puolueiden vaikutus äänestyspäätökseen ja kohteen valintaan näyttää olevan vähäisempi. Puoluejohtajien suoriutumisella väittely- ja tenttaustilanteissa, ei tuon tutkimuksen mukaan näyttäisi olevan kovinkaan suurta merkitystä. Siksi ne palvelevatkin – ainakin televisiossa – usein viihdetuotannon tarpeita.

Tutkimustulos yllättää. Ehdokkaan omaamilla, henkilökohtaisiin ominaisuuksiin laskettavilla piirteillä eli sellaisilla kuten ikä, sanavalmius, pukeutuminen, karisma, sympaattiset tai peräti empaattiset taidot etc., tekevät henkilön toki mukavan miehen tai naisen maineen omaavaksi ihmiseksi, jolla on miellyttävänoloinen, ystävällisentuntuinen luonteenlaatu. Mutta mitkä ovat ne syyt tai perustelut, joiden mukaan tällaisia ominaisuuksia edellytetään juuri lainsäätäjältä, jopa niin, että ne ohittavat kokemuksen ja asiantuntemuksen?

Aatteita, joihin äänestäjä voisi samaistua ja asioita joita ihminen saattaisi, ilman viihteellistämistä kannattaa, pidetään menneen talven lumina. Vastakkainasettelun sanotaan olevan ohi ja jos Vanhanen saa gallupeissa kannatusta virkamiesmäisyydellään, kaikkien – ainakin merkittävimpien – puolueiden puheenjohtajat alkavat apinoimaan tätä ja esiintymään siten, kuin virkamiesten oletetaan esiintyvän.

Kun politiikka, aatteet ja ajettavat asiat ovat ihmisten mielestä ikäviä, hankalia, epämukavia, ikävystyttäviä, mielenkiinnottomia, pitkäveteisiä ja jopa inhottavia, ollaan kohta tilanteessa, jossa maan asioista päättävät ja lakeja säätävät idols-tähdet, missit, euroviisuedustajat ja muut joita kansa on tottunut äänestämään ja heitä paremmuusjärjestykseen asettelemaan.

Syy on tietenkin sylttytehtaalla. Kansanedustajien palkankorotusta tässä taannoin perusteltiin sillä, että se saisi valtakunnan asioista päättämään kansakunnan parhaan aineksen! Kuinka on käynyt? Sekin aines, jonka hyvällä syyllä saattaisi olettaa kuuluvan asiantuntemuksensa ja kokemuksensa puolesta tuohon parhaimmistoon, on mukana ilveilyssä, jota vaalikampanjaksi komeasti kutsutaan.

Posted by Piruparka at 04:54 AM | Comments (0)

maaliskuu 13, 2007

VIELÄ KERRAN

Kahden viikon kokemusten mahduttaminen neljään, formaatiltaan varsin rajalliseen kolumniin, ei ole helppoa ja siksi vaivaan lukijoitani vielä kerran tekstillä, jonka kolahtaessa postilaatikoihin, olen ollut Suomessa jo vajaan vuorokauden.

Yksi mielenkiintoisimmista kokemuksistani Dubain-matkalla oli osallistuminen aavikko-safariin. Vaikka kysymyksessä oli puhtaasti turisteille järjestetty hupi, autiomaa ja auringonlasku olivat autenttisia. Vauhtia, millä turvakaarin varustetuilla maastureilla turistijoukkoa vietiin pitkin aavikkoa ja sen hiekkadyynejä voi varauksetta verrata vuoristorataan. Sillä erotuksella, että vuoristoradassa vaunut ovat jollain tavalla kiinni radassaan. Aavikko-safarilla, jyrkillä dyyniseinämillä liikuttaessa kokemus tuntui fysiikan lakien vastaiselta, että auto yleensä pysyi pyörillään eikä lähtenyt pyörimään dyynin seinämää alas.

Aavikko-ajelun oheen oli järjestetty myös mahdollisuus kokeilla kamelilla ratsastamista, jonka kokemuksen hankkiminen Piruparalla oli ollut mielessä heti, kun matka Dubaihin alkoi näyttää todennäköiseltä. Ratsastusmatka ei ollut pitkä ja toteutui kävelyvauhtia, kamelinajajan kävellessä vierellä, ohjaksista kiinni pidellen. Sen verran takamus kuitenkin sai tuntumaa, että huomattavan paljon enemmän pitäisi pehmusteita olla, mikäli olisi tarkoitus jatkaa huojuvaa matkantekoa kamelin selässä pidempään.

Aavikko-safarin jälkeen järjestetystä iltahetkestä aavikkoleirissä jäi vahvasti suuhun turismin maku, ihan jo senkin vuoksi, että paikalla oli alkoholitarjoilu, johon tuon alueen maissa ei törmää juuri muualla kuin hotelleissa. Ruokailuun kuului alkuun tarjoiltua, ohueen leipään käärittyä kananlihaa, jota kutsuttiin shvarmaksi. Sen jälkeen oli mahdollisuus syödä sianlihattomia lihavartaita, monia ja eri tavoin maustettuja riisejä, vihanneksia, juureksia ja yrttejä, kastikkeina erilaisia soseita, joiden koostumus jäi epäselväksi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin, erittäin maittavaa paikallisruokaa.

Jos aavikkoleiri tuntui jossain määrin keinotekoiselta, vaikka sijaitsikin keskellä erämaata, siellä esiintynyt napatanssija oli ehdottoman aito. Notkeus ja kehon hallinta osoittivat, että turistiviihteestä huolimatta, amatööriydestä ei ollut tietoakaan eikä esityksessä moitteen sijaa. Silmäniloa riitti katseltavaksi. Jopa yleisö innostui kokeilemaan napatanssitaitojaan.
Tähän päättyvät Piruparan tarinat Dubaista – ainakin tältä erää.

Posted by Piruparka at 02:16 PM | Comments (0)

maaliskuu 09, 2007

SYNTYMÄPAKANA MOSKEIJASSA

Uteliaisuuden kannustama kokemusten hankkiminen on aika tavalla subjektiivista puuhastelua. Vähän samanlaista kuin vanhat valokuvat. Sille joka kuvat on ottanut tai niille, jotka niissä esiintyvät, kuvista löytyy sisältöä. Muille merkitys on kutakuinkin yhdentekevä. Tästä väitteestä huolimatta koetan välittää kokemuksiani myös pakinoissani.

Yksi kokemus, mitä Suomessa ei ole mahdollista tai ei ainakaan kovin helppoa hankkia, on vierailu moskeijassa. Kovin yksinkertaista se ei ollut Dubaissakaan. Kaupungin noin 560 moskeijasta ainoastaan yhteen eli Jumeirahin Moskeijaan järjestettiin maksusta opastettuja vierailuja länsimaisille ”vääräuskoisille”.

Vierailu edellytti naisilta hiusten ja muiden kriittisten paikkojen peittämistä. Yleisön joukosta otettujen vapaaehtoisten avulla selitettiin myös rukousta edeltävä peseytymisrituaali. On myönnettävä, että itse rukousseremoniaan ei syntymäpakana Piruparalta juuri riittänyt mielenkiintoa, vaikka pari kuvaa jäi dokumentiksi. Sen sijaan mielenkiintoisia olivat yleisökysymyksiin annetut vastaukset.

Kun kysyttiin, miksi kengät on riisuttava moskeijan ulkopuolelle, saatiin vastaus, että määräys ei ole profeetan antama, vaan johtuu siisteyden ylläpitämisestä ja siivouksen helpottamisesta. Entä miksi moskeijaan astuttaessa sanotaan, salaam. Asiantuntijavastauksen mukaan sillä tavallaan avataan yhteys Jumalaan. Merkitys avautui myös Piruparalle, kun sanaa selitettiin vertaamalla sitä internet-yhteyden avaamiseen.

Yhtä järkeenkäyvä oli vastaus kysymykseen, miksi naisten ja miesten on rukoiltava eri tilassa. Kuka tahansa ymmärtää, että polvirukous, missä miehet ja naiset rukoilisivat sekaisin samassa huoneessa, veisi ajatukset huomattavasti maallisempiin asioihin, mikä ei, mitä ilmeisimmin, ole rukoushetken tarkoitus.

On luonnollista, että kysyjiä kiinnosti uskonnon, muslimimiehille sallimat neljä vaimoa. Selvisi, että länsimaiseenkin tasa-arvokuvaan hyvin sopiva velvoite miehelle on, että hänen on kohdeltava kaikkia vaimojaan tasapuolisesti, eikä yhtä saa suosia toisen kustannuksella. Katsellessaan ehkä hieman kadehtien islam-uskoista veljeään neljine vaimoineen, länsimainen mies ei aina tule ajatelleeksi, että neljän vaimon ohella muslimimies saa kaupanpäällisiksi myös neljä anoppia.

Merkittävä havainto, ilmeisen kokeneelta oppaalta.

Posted by Piruparka at 04:19 AM | Comments (0)

maaliskuu 06, 2007

SUURTA SEN OLLA PITÄÄ

Koko maapallon mittakaavassa on tunnettua, että amerikkalaisessa mahtailussa teksasilainen suuruudenhulluus on ylitse muiden. Vanhana vaasalaisena Piruparalle on tuttua myös pohjalaiseen ja erityisesti eteläpohjalaiseen kulttuuriperimään kuuluva ”pröystäily” ja mahtipontisuus. ”Vaikkei muuta ookkaa, niin maata on ja vaikkei niin leviäätti, niin syväätti sitä riittää”.

Mahtavuuttaan ei dubailaisten tarvitse korostaa pohjalaiseen tapaan, tähdentämällä maan määrää syvyyssuunnassa. Maata autiomaassa riittää, mutta uusien palmu-, kuu- ja maapallosaarten kaltaisten turistipyydysten rakentaminen mereen on sen verran suurta ja mahtavaa puuhastelua, että ne eivät välttämättä ainakaan kaikkia ympäristösuojelijoita ole saaneet riemusta ratkeamaan.

Satuin ohi kulkiessa näkemään vilaukselta myös täkäläisen, täysimittaisen formula- eli f1-radan. Sitä ei ole koskaan käytetty nimensä mukaiseen tarkoitukseen, tiettävästi ja vain sen vuoksi, että paikallisjohdolla ja formulamoguli Bernie Ecclestonilla ovat jostain syystä sukset menneet niin solmuun, ettei tilannetta ole saatu aukaistua.

Kerrotaan, että Dubaihin olisi kovasti himoittu myös omaa Disneylandia. Se olisi haluttu rakentaa alkuperäistä huomattavasti suuremmaksi, mistä syystä Disney-yhtiöt eivät hyväksyneet suunnitelmaa ja kun dubailaiset eivät halunneet rakentaa pienempää, sekin projekti jäi toteutumatta. Tästä seurasi kuitenkin se, että nyt suunnitelmissa on rakentaa oma Dubailand, joka koollaan päihittää muut vastaavat. Paikka tullee maksamaan 4,5 miljardia dollaria, siellä tulee työskentelemään 300 000 ihmistä ja vuosittaiseksi kävijämääräksi arvioidaan 15 000 000 henkeä.

Mahtipontinen suuruuden tavoittelu ilmenee myös siinä, että Dubaihin ollaan parhaillaan rakentamassa maailman korkeinta rakennusta, Burj Dubaita. Kahdessa viikossa, kun tämän kirjoittaja seikkailee huuli hämmästyksestä pyöreänä kummastelemassa Dubain ihmeitä ja kummallisuuksia, rakennus nousee korkeutta neljän kerroksen verran eli 102 kerroksesta 106 kerrokseen. Rakentaminen jatkuu kolmessa vuorossa 24 tuntia vuorokaudessa. Julkisesti ei ole ilmoitettu kuinka korkea rakennuksesta valmistuttuaan tulee. Arvailut liikkuvat 808 metrin ja 160 kerroksen lukemissa. Totuuden nimessä on todettava, että mahtavalta tuntui jo se, kun Piruparka ystävineen istuskeli iltaa Emiretas Tower hotellin Vu’s baarissa, joka sijaitsi 51. kerroksessa, Dubain keskustassa.

Posted by Piruparka at 01:26 AM | Comments (0)

maaliskuu 02, 2007

HAVAINTOJA DUBAISSA

Muutama päivä oleilua on takanapäin Arabian niemimaalla Dubaissa ja ettei totuus unohtuisi, on korkea aika orientoitua myös pakinoitsijanrooliin ja ympäristön havainnointiin, ettei elämä muuttuisi pelkäksi lomailuksi.

Tämä teksti syntyy parinsadan metrin päässä asunnolta, nettikahvilan terassilla, auringon lämmittäessä Piruparan talven kangistamia luita juuri siten, kuin kuka tahansa helmikuun viimeisenä päivänä Suomessa voi mielessään kuvitella. Kello on aamulla 10.00 ja päivä saavuttaa maksimilämpönsä vasta muutaman tunnin kuluttua, joten mikäpä tässä on harrastaa pakinointia, kun kupissa pöydänkulmalla vielä höyryää tuore ja aromikas arabialinen kahvi.

Lupasin olla ryhtymättä matkailumainostajaksi, mutta kun koko Dubai on rakennettu mitä suurimmassa määrin matkailijoita ja turisteja silmälläpitäen, lienee aivan mahdotonta olla aihetta sivuamatta. Eilinen uinti Persianlahdessa ja rannalla oleilun seurauksena saavutettu kehon terve, mutta ei välttämättä terveellinen punotus, ei sekään ole omiaan aikaansaamaan aiheen välttelyä. Puhumattakaan siitä, että muistissa säilyy vielä pitkään eilinen vierailu ”kulta-soukissa”, missä Piruparka silmät kiiluen, mutta mieli kassavarojen vähäisyyden masentamana, katseli kauppojen kullan kyllästämiä ikkunoita, joissa koruja kaupiteltiin kilohinnalla, joka tiettävästi oli pilkkahinta koti-Suomeen verrattuna.

Paikallinen autokanta näyttää esiintyvän uusilla vuosimalleilla edukseen. Citymaastureita on paljon ja suuri osa autoista näyttäisi olevan japanilaista alkuperää. Julkista liikennettä ei juuri ole sattunut silmään, eikä ihme, sillä tankillisen bensiiniä saa 0,35 eurolla/litra ja tarina kertoo, että hinta on nelinkertaistunut viimeisen kahden vuoden aikana. Bensiinin hinta näyttää olevan yleismaailmallinen valittamisen aihe, koska täkäläinen autoilijakunta on kauhuissaan bensiinin hintakehityksestä.

Syntymäpakana myös ihmettelee suunnitelmaa, jonka mukaan Dubaihin tullaan rakentamaan niin tiheä moskeija-verkosto, että kenellä tahansa oikeauskoisella, on mahdollisuus saavuttaa moskeija kävellen viidessä minuutissa rukoushetken koittaessa.

Näissä tunnelmissa valmistaudun helteiseen iltapäivään. Vaikka ravintolat pullistelevat eri maista kotoisin olevien turistien maun mukaista ruokaa, toivossa on hyvä elää, että jostain löytyisi myös jokin paikallista perinneruokaa tarjoava ravitsemusliike. Palaan asiaan.

Posted by Piruparka at 02:34 AM | Comments (0)