« maaliskuu 2007 | Vasta julkaistut | toukokuu 2007 »

huhtikuu 27, 2007

MUSKETTISOTURIT?

Kunta- ja palvelurakenteen uudistamisessa näyttää käyvän niin, että varsinaisesta asiasta puhutaan kovin harvoin ja yhä useammin ovat esillä sellaiset termit kuin kuntafuusiot ja ”kumman kaa” tai ”kenenkä kaa”. Tästä voisi päätellä, että hankkeen pääasiallinen tarkoitus - kuntien palvelurakenteen uudistaminen - on unohtumassa. Etusijalle ovat nousemassa pelkästään taloudelliset laskelmat. Nykytilannetta vertaillaan kuntaliitoksiin tai kuntafuusioihin, joihin valtiovalta on tarjoamassa taloudellisia etuuksia, jotka näyttävät kiiltävän monien päättäjien silmissä ja lain mahdollistama ”syvennetty yhteistyö” jää taka-alalle. Porkkanarahaa kun maksetaan vain fuusiotilanteessa.

Joka puolella maata tehdään selvityksiä ja selvää on, että entiseen malliin elämä ei tulevaisuudessa jatku, ainakaan pienempien kuntien osalta. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on edennyt niin pitkälle, ettei voida – vaikka mieli tekisikin – ottaa käyttöön vanhaa virkamiesasennetta, jonka mukaan paras lääke työssä viihtymiseen on maata hiljaa ja odottaa kohtauksen menevän ohi. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei mene ohi eikä häviä painajaisena aamun valjetessa.

Kiinnostavatko Loviisan seudulla porkkanarahat erityisen voimakkaasti? Siltä näyttää, koska julkisesta keskustelusta jää väistämättä mielikuva, että kuntafuusio olisi ainoa vaihtoehto. Kunnissa on laskettu mitä kaikkea kaunista ja hyödyllistä hyvää noilla rahoilla kuhunkin kuntaan mahdollisesti saataisiin. Unohdetaan että eivät nuo porkkanarahat hyödytä sen enempää nykyistä Loviisaa, kuin mitään muutakaan yksittäistä kuntaa. Valtiovallan lisäsatsauksesta voi kostua ainoastaan se yksi kunta, joka – mahdollisesti – muodostuu Loviisan seudun kaikkien kuntien fuusiosta, tai sitten ei.

Piruparka ei lähde etusormi pystyssä neuvomaan ja opastamaan mikä Loviisan seudulle ja sen kunnille olisi paras ratkaisu. Kuitenkin – lähes neljännesvuosisadan seudulla asuneena – henkilökohtaiseksi mielipiteekseni on muodostunut käsitys, että Loviisan seudun kunnista saattaisi, jos haluttaisiin – joistain erilaisuuksista ja näkemyseroista huolimatta – löytyä aimo annos muskettisoturien henkeä. ”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”. Kun viiden, perinteisesti Loviisan seudun kunniksi laskettujen Loviisan, Lapinjärven, Liljendalin, Pernajan ja Ruotsinpyhtään lisäksi, näyttäisi kiinnostusta joukkoon olevan myös Pyhtäällä, tulee väistämättä mieleen muskettisoturit ja d'Artagnan. Yhteinen etu on ainoa vaihtoehto. Ellei se kiinnosta, varmaa on ainoastaan se, että nykyinen tilanne ei ainakaan jatku.

Posted by Piruparka at 06:30 AM | Comments (0)

huhtikuu 24, 2007

POHDINTOJA BENSIINISTÄ

En ole takuulla ensimmäinen, joka pohtii bensiinin hinnanmuodostusta tässä tasavallassa. Mikä on se logiikka, mikä nostaa bensiinin hintaa suomalaisella huoltoasemalla saman tien, kun öljyntuotantoalueilla päivän rutiinit poikkeavat ”normaalista”? Piruparan kaltainen, yksioikoisella järjenjuoksulla varustettu tankkaaja, ei ymmärrä mekanismia, mikä nostaa bensiinin hintoja Suomessa, kun tieto vaikkapa muutaman brittisotilaan kaappauksesta jossain tuhansien kilometrien päässä Irakin tai sitten Iranin aluevesiltä tulee julkisuteen.

Jostain syystä sama mekanismi ei toimi yhtä tehokkaasti toisin päin. Kun samat brittisotilaat – joilla ei siis ollut mitään tekemistä öljyntuotannon kanssa – vapautettiin ja ”uhka” väistyi, hinnat eivät reagoinetkaan yhtä nopeasti.

Tuossa viikonlopun aikana pidettiin Nigeriassa presidentinvaalit. Uutisten mukaan vaalit menivät niin sanotusti läskiksi ja tarkkailijat vaativat uusia vaaleja. Ongelmat näkyivät raakaöljyn hinnassa jo ennen vaaleja, kun vaikeuksia tiedettiin olevan tulossa. Kuuluuhan Nigeria maailman kymmenen suuriman öljyntuottajamaan joukkoon. Jostain käsittämättömästä syystä raakaöljyn hinnankorotukset tulevat näkymään myös suomalaisen bensiinin vähittäishinnoissa, vaikkei maahan olisi ostettu litraakaan kallista bensiiniä.

Entäs tämä Venezuelan presidentti Hugo Chávez. Myös hänen maansa on merkittävä öljyntuottaja. Suomalainen tankkaaja ihmettelee, miten tämän – Castron aatetoverina tunnetun – miehen lausunnot ja uho nostaa bensan hintaa Suomessa. Aina kun herra Chávez katsoo aiheelliseksi mollata Yhdysvaltoja, seuraukset näkyvät suomalaisen bensiininostajan kukkarossa.

Kun tuli tuo Yhdysvallat otetuksi esille, todettakoon, että heidän mahdollisuutensa vaikuttaa öljyn hintoihin on myös suuri, mutta huomattavasti ymmärrettävämpi. Amerikkalaiset eivät ole omavaraisia bensiinin suhteen ja kun he haluavat pitää raakaöljyn hintaa korkealla, he eivätkä osta bensiiniä, vaan käyttävät omia varmuusvarastojaan. Nämä ovat tietenkin kepulikonsteja ja ennemmin tai myöhemmin myös varmuusvarastot hupenevat. Suomalaista autoilijaa se ei kuitenkaan lohduta.

Eikä sekään mene jakeluun, että markka-aikana bensiinin hintaeroja eri huoltamoilla vertailtiin pennitasolla. Nykyisin hinnanmuutokset käytännössä tapahtuvat sentteinä, vaikka hinnat harhaanjohtavasti yleensä ilmoitetaankin euron tuhannesosina.

Posted by Piruparka at 07:31 AM | Comments (0)

huhtikuu 20, 2007

TYÖ JA PÄÄOMA

Hieman kieli poskessa voidaan väittää, että juuri valmistunut hallitusohjelma antaa asiasta kiinnostuneille ainutlaatuisen tilaisuuden käytännössä seurata mahdollista työn ja pääoman välistä ristiriitaa, kun sekä elinkeinopolitiikkaa, että työvoimapolitiikkaa jatkossa johdetaan samasta työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Kun hallitusneuvotteluissa päädyttiin työministeriön alasajoon ja sen tehtävien siirtämiseen jatkossa ”superministeriöksi” ristittyyn työ- ja elinkeinoministeriöön, ratkaisu kuuluu mitä ilmeisimmin kokoomuksen käsikirjoittamaan hallitusohjelmaosioon. Mielenkiintoinen seurannan kohde on, miten työvoimapolitiikan ja elinkeinopolitiikan hoitaminen saman katon alta onnistuu. Elinkeinoelämän edut kun yleensä ovat olleet ne, jotka ovat määränneet marssijärjestyksen.

Kiinnostavaksi tilanteen tekee myös tasavallassa yhä kasvava työvoimapula. Se antaa – ainakin joillain aloilla – työntekijöille mahdollisuuden kilpailuttaa työvoimansa hintaa eri työnantajilla. Ollaan tilanteessa, missä paikallisen sopimisen edut saattavat olla keskitettyä tuloratkaisua huomattavasti paremmat.

Tämän kirjoittajalla on toki valmiutta yhtyä kokoomuksen, työministeriön tehottomuutta koskevaan arvosteluun. Semminkin, kun entinen työministeri Filatov ihan julkisesti ilmoitti työvoimapolitiikan Suomessa olleen lähinnä sosiaalipolitiikkaa. Tästä syystä termi tempputyöllistäminen, kuvaa hyvin niitä työvoimapoliittisia toimia ja koulutusprojekteja, joihin Piruparka jo vuosia sitten tällä samalla palstalla otti kantaa. Noilla tempuilla on työllistetty työvoimaviranomaisia ja koulutustehtäviin ”erikoistuneita” konsulttifirmoja ja näiden työntekijöitä. Ei siis ihme, kun varsin erikoisiakin koulutuspalveluja tarjoavia yrityksiä on ollut tarjoamassa palvelujaan työttömän työvoiman koulutustarpeiden tyydyttämiseksi – ei työllistämiseksi. Kovin hitaasti työttömyysluvut pienenevät, jos niin sanottu työvoimakoulutus on ollut ensisijaisesti sosiaalista viihdytystoimintaa työttömien ajankuluksi.

Vaikka edellinen antaa jo osittaisen vastauksen, voi vieläkin kysyä: Miksi lisääntyvää työvoimapulaa kärsivässä maassa on laman jäljiltä edelleen sadoissa tuhansissa pyörivä työttömien joukko? Aikaa ja mahdollisuuksia – erilaisten huuhaa-kurssien sijaan – olisi ollut kouluttaa työntekijöitä ihan oikeisiinkin ammatteihin. Nyt superministeriöllä on tilaisuus näyttää, mihin se kykenee, kun työvoimapolitiikkaa ja elinkeinopolitiikkaa – työtä ja pääomaa – tarkastellaan samojen lasien läpi.

Posted by Piruparka at 12:40 PM | Comments (0)

huhtikuu 17, 2007

AJATTELEMISEN AIHETTA

Tiedotusvälineiden välittämää keskustelua seuratessa, näyttäisi varsin vahvasti siltä, että demarit potevat keskinkertaista pahempaa vaalikrapulaa. Jopa aiheesta.

Kekkosen jälkeiselle ajalle on ollut ominaista, että hallitukset istuvat koko vaalikauden. Kaksi kolmesta suurimmasta puolueesta nauttii vallan huumasta yhden tai kahden apupuolueen kanssa ja yksi istuu vuorollaan oppositiossa. Kahdentoista hallitusvuoden jälkeen demareilla on vuorossa aika vailla valtaa. Kuinka pitkäksi se muodostuu, riippuu paitsi demareista itsestään, myös siitä, kuinka porvarihallitus onnistuu omissa toimissaan. Oppositiossa on aikaa ja terveellistäkin katsella peiliin ja toistella itselleen, etteivät kansalaiset niin perkeleen idiootteja ole, etteivät huomaisi puheiden ja tekojen ristiriitaa.

Itsekritiikkiä – vanhaan ”itäsuomalaiseen” tapaan – on siis aihetta harjoittaa. Tappion suuruutta on syytä pohtia, samoin kuin sitä, mihin kannatus katosi vaalitaistelun viimemetreillä ja jopa ennakkoäänestyksen ja varsinaisen vaalipäivän välisenä aikana. Joka sinällään on mielenkiintoinen yksityiskohta pohdittavaksi. Nyt ei auta hokea vanhaa virttä demareiden kannattajien kotiin jäämisestä, vaikka alhainen äänestysprosentti siihen houkuttelisikin.

Siksi on syytä tuumailla sitä, mikä todellisuudessa oli se taho, jonne demareilta ääniä niin suuressa määrin karkasi. Yksi ylitse muiden on kaiken aikaa tunkemassa ainakin Piruparan ajatuksiin. Eli.

Demareiden piirissä on toki hyväntahtoisesti hyväksytty Timo Soinin retorinen lahjakkuus, mutta muuten naureskelua on piisannut perussuomalaisten uholle. Vaalituloksen pitäisi antaa ajattelemisen aihetta muiden muassa siinä, mikä todellisuudessa oli äänestäjien ja demarien jäsenkunnankin näkemys siitä, että puolue niin innokkaana lähti poistamaan varallisuusveroa tilanteessa, missä erilaiset optiojärjestelyt muutenkin herättivät kansalaisissa närkästystä. Uskon, että saattaisi olla terveellistä tarkastella sitä, minkälainen yhteys löytyy varallisuusveron poistoa suureen ääneen vastustaneiden perussuomalaisten äänisaaliin ja demareiden tappion välillä eri vaalipiireissä. Sieltä saattaa löytyä mielenkiintoisia yllätyksiä!

PS. Tasavalta on sitten saamassa uuden hallituksen. Pikaisesti tarkasteltuna kokoomuksen kynnyskysymys ”tasa-arvotupo”, on kirjattu muotoon: ”Hallitus lupaa kaventaa ”selkeästi” miesten ja naisten palkkaeroja…”

Posted by Piruparka at 04:45 AM | Comments (0)

huhtikuu 13, 2007

HABITUS HUKASSA

Kuluvalla viikolla sitten ovat alkaneet todelliset toimet hallituksen saamiseksi tasavaltaan. Kun muodollisissa aloitusseremonioissa läpikäydyt kysymys- ja vastausleikit – joilla ei ollut mitään tekemistä valmiin käsikirjoituksen kanssa – tulivat hoidettua, voi alkaa tutustumisen partnereihin, joiden kanssa olisi jatkettava hallitusyhteistyötä seuraavat neljä vuotta. Tutustumista varmasti riittää. Näyttää siltä, ettei edes kokoomukselle itselle ei ole oikein selvinnyt, onko se menossa hallitukseen porvaripuolueen, työväenpuolueen vai ehkä jollain muulla statuksella.

Piruparka on seurannut valtakunnan sisäpolitiikkaa väliin suuremmalla, väliin vähän pienemmällä intensiteetillä yli 50 vuotta. Harvoin on törmännyt nyt havaittavaan ilmiöön. Jonkinlainen oman identiteetin häpeileminen näkyy lähes kaikissa puolueissa, mutta kaikkein selvimmin habitus näkyy olevan hukassa kokoomuksessa.

Runsaan vuoden takaisissa presidentinvaaleissa vastakkainasettelun väitettiin olevan ohi ja kansalle tyrkytettiin ensimmäisellä kierroksella työväen presidenttiä. Toisella kierroksella puhuttiin porvariyhteistyöstä kokoomuksen ja keskustan kesken.

Sinivalkoista porvaria pitäisi esittää, mutta kovin porvarillisia eivät kokoomuksen puheet ennen eduskuntavaaleja olleet, kun oli mielisteltävä demariäänestäjiä. Kovasti oltiin pienipalkkaisten (koulutettujen) naisten asialla. Koulutettu-sana vaan unohtui mainita kovin usein. Kataisen tasa-arvotuposta on jauhettu niin paljon, etten osaa sanoa, mihin katosi kokoomuksen lempilapsi - paikalliset palkkaratkaisut. Katainen kun hallituksesta käsin lupasi ruveta työmarkkinaosapuoleksi ja hoitaa hoitohenkilökunnan palkat kerralla kuntoon?

Kun hallituskuviot nyt tiedetään, voisi kokoomus – presidentinvaalien toisen kierroksen ja porvariyhteistyön hengessä – puhua ihan reilusti porvarihallituksesta. Mutta kun ei. Mitä tämä kokoomuksen puheissaan viljelemä sinivihreä pipertäminen oikein on? Onko sinivihreydestä puhuminen taas jotain hämäystä? Edellistä hallitusta kutsuttiin perinteisesti punamultahallitukseksi. Jos porvarius hallitusyhteistyössä hävettää ja haluaa leikkiä värileikkejä kuvaamaan ajettavaa linjaa, niin Piruparka ehdottaa selkeästi käytettäväksi nimitystä - Mustan mullan hallitus!!!

Saa muuten nähdä löytyykö demarien johtamasta oppositiosta neljän seuraavan vuoden aikana yhtään niin ahkeraa muistuttelijaa tasa-arvotuposta, kuin oli kokoomuksen Ben Zyskowicz, muistutellessaan Liisa Hyssälän eläkekorotuslupauksista koko edellisen eduskuntakauden?

Posted by Piruparka at 03:10 AM | Comments (0)

huhtikuu 11, 2007

RAHASTUKSEN MAKUA

Television katselusta on Suomessa 50 vuodessa muodostunut kansalaisten keskuudessa sellainen huvi, että samanlaiset mittasuhteet saavuttavaan ja suosioon yltävään harrastukseen ei millään muulla osa-alueella ole mahdollisuutta. Kysymys on oikeastaan toiminnosta, joka kuuluu ihmisten arkeen siinä kuin päivän lehdet tai vaikkapa hampaidenpesu.

Ei siis ihme, että analogisten televisiolähetysten päättymisen ja niin kutsutun digiajan lähestymisen myötä kärkeviäkin mielenilmaisuja asian tiimoilta ilmaantuu. Kun itse hankin tuon ”ihmeitä tekevän” digiboksin parisen vuotta sitten, ilmeni asennusongelmia, jotka eivät näytä hävinneen uudemmiltakaan digiboksin ostajilta.

Entä sitten se ”runsas ja monipuolinen ohjelmatarjonta”, jota digiaikaan siirryttäessä pitäisi olla luvassa? Kirjoitin kaksi vuotta sitten – jonkin aikaa digiboksin mahdollistamia ohjelmia seurattuani – pakinassani suurin piirtein, että muutamaa urheilukanavan lähetystä, paria YLE teemalta ja YLE 24:ltä tullutta ohjelmaa lukuun ottamatta, muut digikanavat ovat osaltani saaneet jäädä katsomatta, mutta mitään tiedon vajetta tuskin olisin potenut, vaikken niitä mainittujakaan olisi nähnyt.

Kaksi vuotta noiden näkemysten kirjoittamisen jälkeen, olen samaa mieltä. Urheilukanavan osuus on jonkin verran ehkä kasvanut. YLE 24:ltä katson yleensä vain paikallisuutiset ja joitain ajankohtaisohjelmien uusintoja. Muiden digikanavien kohdalla kaukosäätimen nappulat ovat edelleen saaneet olla rauhassa. Eli en vieläkään usko, että olisin jäänyt jotain oleellista paitsi, vaikkei digiboksia olisi tullut hankituksi.

On väitetty, että digiaikaan siirtyminen on analogisten kanavavaihtoehtojen rajallisuuden vuoksi välttämätöntä. Lisäkanavien myötä digiaika mahdollistaa siis mainosrahoitteisten kanavien lisäämisen ja rahastusmahdollisuuden katselijoilta. Kun suomalaisia on 50 vuotta opetettu sietämään televisio-ohjelmat keskeyttäviä mainoskatkoja, sietämisestä on tullut perinne. Nyt ajan katsotaan olevan kypsä sille, että mainoskatkojen seuraamisesta voidaan periä maksu. Ehkä tässä onkin perimmäinen syy digiaikaan siirtymiselle. YLE tuskin kykenee nykyisillä lupamaksuilla nostamaan ohjelmatarjontansa tasoa. Ruotsinkieliset saatiin myötämielisiksi, antamalla heille oma FST – kanavansa!

Piruparka uskookin, että koko digijärjestelmä perustuu lähes yksinomaan sellaisten lisäkanavien tarpeelle, jotka mahdollistavat katsojien rahastuksen valmiiksi maksettujen mainosten katselusta.

Posted by Piruparka at 05:40 AM | Comments (0)

huhtikuu 05, 2007

PÄÄSIÄINEN

Pääsiäinen on niitä kirkollisia tapahtumia, joihin syntymäpakana Piruparan ei pitäisi sekaantua lainkaan. Pääsiäiseen nyt kuitenkin liittyy kaikenlaista sellaista, mihin uskonnollisista rituaaleista piittaamaton agnostikkokin törmää, vaikkei pääsiäistä uskonnollisena tapahtumana rekisteröisikään.

Yksi pääsiäisenajan silmiinpistävimpiä ilmiöitä on kauppojen ruokatarjonnan muuttuminen niin kovin pääsiäispitoiseksi. Lampaanliha, pashat ja maalatut kananmunat taitavat olla muualta maailmasta apinoituja pääsiäisherkkuja. Ilmeisesti ainoa aito, takuulla suomalainen pääsiäisruoka on mämmi, jonka reseptin kerrotaan pysyneen muuttumattomana satoja vuosia. Mämmiä on tutkittu ihan virallisestikin. Isoäitini ei takuulla tiennyt, että mämmiä itse valmistaessaan, ruisjauhoja ja -maltaita imellyttäessään ja siitä aikaansaatua vetelää mössöä tuntitolkulla uunissa kypsentäessään, edesauttoi Maillard-reaktion syntymistä. Hän tuskin olisi uskonut, että samalla hän toimi mämmille ominaisen flavorin muodostamiseksi. Että silleen.

Valtaosalla Suomessa vietettävistä juhlapäivistä on uskonnollinen tausta. Joulu lienee ainoa kirkollinen juhla, jonka päivänmäärä on aina sama. Kaikkien muiden juhlapäivien päivänmäärät vaihtelevat. Kun nyt – kaikesta huolimatta - päätin ottaa pääsiäisen pakinani aiheeksi, aloin pohtia, mistä johtuu että jonain vuonna pääsiäistä vietetään maaliskuussa ja jonain toisena huhtikuussa. Vaihteluväli saattaa olla kuukausi.

Asiasta oli otettava selvää. Ilman kalenteria, mediaa ja kauppojen pääsiäistarjouksia on - ennen kuin virallisesti pääsee syömään mämmiä - tiedettävä, koska on kevätpäivänseisaus. Myös täysikuuta on seurattava. Joten pääsiäisenvieton ajankohdan määräävä määritelmä kuuluu seuraavasti:

”Kevätpäivänseisauksen jälkeisenä, ensimmäisenä täysikuuta seuraavana sunnuntaina, vietetään pääsiäistä”. Tuliko tämä nyt selväksi?

Sana pääsiäinen on myös askarruttanut mieltä, kuin myös se, että meidän tuntemamme pääsiäisen tarina pyörii Jeesus-nimisen henkilön ympärillä. Miten siis juutalaiset - jotka eivät tunnusta koko miestä - silti viettävät pääsiäistä? No, juutalaiset juhlivat eri asian vuoksi ja pääsiäisen aikoihin juhlan aihe on Egyptin orjuuden päättyminen.
Tarkoittaako Agricolan keksimästä päsieinen-sanasta juontuva pääsiäinen sitten orjuudesta pääsemistä? Myös paastosta pääsemistä tarjotaan. Onko sana ehkä peräisi sanasta pesah, joka tarkoittaa heprealaista juhlaa? Niin sekavaa, niin sekavaa, että selvää ei ota Piruparkakaan! Pohtikoon kukin itse.

Posted by Piruparka at 06:58 AM | Comments (0)

huhtikuu 03, 2007

NÄIN SE MENEE

Pienet ovat viihdykkeet ja halvat huvit Piruparalla. Vaikka terävin kiinnostus vaalikeskustelujen seuraamiseen pääsi sulamaan Dubain lämmössä ja rajoittui melko suppeaan tiedonsaantiin verkkomedian välityksellä, lystiä näyttää piisaavan aivan riittävästi vielä vaalien jälkeenkin.

Yksi mielenkiinnon kohde on seurata sitä, minkälaiseen verbaaliseen akrobatiasuoritukseen vihreät yltävät, selitellessään vallankipeyteen perustuvaa intoaan päästä mukaan tekemään päätöstä kuudennesta ydinvoimalasta. Sillä sellainen päätös seuraavan hallituksen aikana tullaan tekemään. Vihreiden hallitukseen pääsyä on toki varmistellut jo Merikukka Forsius, ilmeisen vaikuttavalla ja Matti Vanhaseen tunnetusti tehoavalla toiminnalla. Vanhanen kun omasta puolestaan ei tunnu ottavan opikseen sitten millään.

On selvää, että ydinvoiman vastustajien ääni vaimenee huomattavasti, kun ilmeisin vastustajaryhmä on mukana tekemässä päätöstä uudesta voimalaitoksesta. Taktiikka on oivallinen. Sitä käytettiin onnistuneesti jo silloin, kun Suomea vietiin EU:n jäseneksi. Potentiaalisimman vastustajaryhmän – maanviljelijöiden – keskusjärjestön MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto, nimitettiin ulkoministeriksi eli yhdeksi keskeisimmistä suomalaisista EU-neuvottelijoista. Koville se toki otti Haavistolle, mutta mitäpä yksi uhri suuren tehtävän ja oikean asian rinnalla painaisi. Näin se vaan toimii ja tulosta syntyy.

Vihreiden puheenjohtajan Tarja Cronbergin putoaminen eduskunnasta palvelee myös kuudennen ydinvoimalan asiaa. Tämän – koko vaalijärjestelmääkin ravisuttavan – tapauksen johdosta on Cronbergille avautumassa kansanedustajan tehtävää aika tavalla rahakkaampi homma ministerinä. Ja se jos mikä on omiaan vaimentamaan vihreiden ydinvoimanvastaisuutta tässä nimenomaisessa tilanteessa. Joskus tulevaisuudessa, kun oma valtaanpääsy ei ole niin keskeisellä sijalla, ydinvoimaa voi vastustaa taas täysin rinnoin.

Politiikassa esiintyy samoja piirteitä kuin eräässä herrassa eli tutkimattomia ovat politiikankin tiet. Kukapa olisi vielä pari viikkoa sitten tullut ajatelleeksi, että vihreiden puheenjohtajan putoaminen eduskunnasta jossain Pohjois-Karjalan sydänmailla, saattaisi merkitä jotain myönteistä myös Loviisan seudulle. Cronbergin kohtalo ei asiaa tietenkään vielä ratkaise, mutta toivottavasti havaitaan merkkinä sille, että nyt viimeistään on aloitettava työ ja lobbaaminen uuden ydinvoimalan saamiseksi Loviisaan.

Posted by Piruparka at 05:43 AM | Comments (0)