« kesäkuu 2007 | Vasta julkaistut | elokuu 2007 »

heinäkuu 31, 2007

NOKKELUUDEN NOKKAMIEHET

Kun ensin salataan, sitten toiset tietämättöminä höpisevät humpuukia salaisuuksista, ja taas salaillaan, niin johan sananselityksen suurmestareille ja nokkeluuden nokkamiehille töitä riittää.

Näin kai voisi todeta, kun julkisuudessa on jouduttu selittelemään isokenkäisten lausuntoja niin kutsutusta Rosenholz-aineistosta. Juristien koulutus ei mene hukkaan, kun sanoja käännellään ja väännellään sellaiseen muotoon, että henkilöiden aikaisemmat sanomiset saadaan referoiduiksi ja muutetuksi niin, etteivät niiden lausujat joudu kiinni sivu suunsa puhumisesta, suoranaisesta valehtelusta nyt puhumattakaan.

Tämä Rosenholz-aineisto, jonka ulkoministeriö jo vuonna 2000 linjasi avoimeksi, on ollut viime päivät keskustelun kohteena. On väitetty, ettei aineistoa, kaikista pyynnöistä huolimatta, ole edes saatu Suomeen. Kun sitten selvisi, että tuota mainittua materiaalia on käytetty ainakin Alpo Rusia koskevan esitutkinnan yhteydessä, alkoivat epäilykset siitä, kuka puhuu muunneltua totuutta. Kun sitten varmistui, että onhan Suomessa toki Rosenholz-aineistoon kuuluvaa tietoa, ministerien ja Supon virkamiesten selitykset sotkeutuivat sellaiseen solmuun, että apuun oli kiireesti hankittava näitä nopeaälyisiä, nokkelia sanaseppoja, joiden aikaansaamien selitysten voidaan katsoa hipovan lähes etymologisia aikaansaannoksia.

Nämä nokkeluuden nokkamiehet oivalsivat, että eihän kukaan ole puhunut potaskaa. Itse asiassa Rosenholz-aineisto tai ainakin siinä oleva suomalaisia koskeva osuus on ollut Supon hallussa jo 1990-luvulta lähtien. Se ei kuitenkaan ole sitä originaalia ja alkuperäistä Rosenholz-aineistoa, joka Itä-Saksan luhistumisen jälkeen joutui CIA:n käsiin. Supon käytössä oleva salainen materiaali on hankittu Suomeen joitain salassa pidettäviä kanavia pitkin.

No, miksei aineisto sitten ole edes tutkijoille avointa, vaikka ulkoministeriö jo vuonna 2000 on asiasta päättänyt? Ja taas tarvitaan sananselitystä. Kun Supon hallussa oleva aineisto ei ole se alkuperäinen Rosenholz-aineisto vaan ainoastaan suomalaisia koskeva osa siitä, ei avoimuus koske sitä. Lisäksi aineisto on hankittu Supon haltuun niin salaisista lähteistä, että sellaisia salaisuuksia ei kansainvälisten salaisuussäännösten mukaan saa kertoa edes salaisimmalle salarakkaalle. Muuten Suomi mielletään maaksi, missä salaisuudet eivät säily salaisina, eikä näin ollen suomalaisille enää voisi salaisuuksia kertoa. Ja sehän olisi salaisuuksista ja salailusta elävälle Supolle suoranainen sokki.
Nyt Supon päällikkö sitten kuitenkin lähtee ilman sen suurempaa salailua eläkkeelle. Onko syy salaisuuksien salailussa – se jäänee edelleen salaisuudeksi?

Posted by Piruparka at 11:24 AM | Comments (0)

heinäkuu 27, 2007

MALTA

Vaikka maailma yleensä ja globaalit tapahtumat erityisesti ovat tämän kirjoittajan kiinnostuksen kohteita, tulkoon nyt – asiaa tässä yhteydessä erikoisemmin korostamatta – todetuksi, että en ole koskaan tuntenut spesifiä uteliaisuutta turistien kansoittamiin kohteisiin. Matkakohteet – mikäli sellaisia tältä Tellukseltamme löytyisi – missä valkoinen mies ei koskaan ole käynytkään, herättävät henkilökohtaista mielenkiintoani huomattavasti lukuisia turistirysiä enemmän.

Tätä taustaa vasten lieneekin ymmärrettävää, että vielä muutamia kuukausia sitten, tuskin olisin ollut kovin innostunut ajatuksesta matkustaa Maltalle, huolimatta siitä, että se historiansa ja muiden muassa vallanpitäjiensä monilukuisuuden puolesta, muodostaa erinomaisen kiinnostavan ja tutustumisen arvoisen kohteen, mutta ajatus turistien kansoittamista uimarannoista ei viehätä pätkääkään ja aikaansaa tämän kirjoittajassa jopa suoranaista kammoa.

Edellä kerrotusta huolimatta löysin itseni viikko sitten, Maltaan kuuluvan Gozo-saaren, lähes 40-asteisesta helteestä tumma puku päällä hikoilemassa. Kysymys oli tilaisuudesta, josta pahinkaan turistikammo ei olisi saanut Piruparkaa jättäytymään pois.

Maltan geopoliittisesti strateginen asema ja oivalliset satamaolosuhteet tulivat mieleen kun, hiki pinnassa, mainittuun tummaan pukuun sonnustautuneena, saatoin tyttäreni Gozon saarella – hieman kulunutta, mutta käyttökelpoista sanontaa käyttääkseni – avioliiton satamaan. Monikansallisen vierasjoukon läsnä ollessa, yksinkertainen, mutta viehättävä hääseremonia, satojen vuosien ikäisten seinien suojissa, jäi lähtemättömänä mieleen.

Satama on toki turvapaikka, johon on hetkeksi hyvä hakeutua suojaan vallitsevia tuuliolosuhteita, mutta – Lasse Mårtensonin sanoin – kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Siksi matkan on jatkuttava ja toivon mukaan Maltalta saadut strategiset lähtöasetelmat antavat myös tyttärelleni siihen parhaat mahdolliset eväät.

Teksti taitaa saada hieman sentimentaalista sävyä, mutta totuuden nimessä on sanottava, että koko hääjuhla oli varsin vaikuttava eikä omakaan puheeni hääparille sujunut ilman liikutuksen aiheuttamaa takeltelua. Hääjuhlat olivat kuitenkin ikimuistoiset. Runsaat kolme tuntia kestäneen hääaterian jälkeinen purjehdus kaksimastoisella purjealuksella Cominon saaren kupeessa olevalle Siniselle laguunille, auringonlasku Välimerellä ja paluu hotelliin nauttimaan hääkakkua ja samppanjaa, kruunasivat tuon mieleenpainuvan tilaisuuden.

Maltasta jäi miellyttävä muisto, eivätkä rantojen tuntumassa viihtyvät turistimassat, joihin niihinkin toki törmättiin, päässeet häiritsemään matkan ainutkertaisuutta.

Posted by Piruparka at 04:00 AM | Comments (0)

heinäkuu 24, 2007

KORHOSEN KESÄPUHEET

Kesän uutisaiheet saattavat joskus olla harvalukuisia ja väkisin tehtyjen jutunaiheiden eräänlaiseksi kantaisäksi on usein mainittu takavuosien Ruokolahden leijona. Joinain kesinä myös kokoomuksen yhden asian kansanedustajanakin profiloitunut (Hyssälän vaalilupaukset) Ben Zyskowicz on ansiokkaasti pitänyt huolta kesäisistä uutisotsikoista, vaatimalla muiden muassa kurinpalautusta sosiaaliturvan väärinkäyttäjiksi epäilemilleen kansalaisille.

Tämän kesän tähänastisista uutisista yksi mielenkiintoisimmista on ollut keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen esittämät vaatimukset tasavallan hallitukselle. Helsingin Sanomien uutisoimat Korhosen näkemykset kun kuulostivat siltä, että ne sopisivat paremmin opposition suunnalta lausutuiksi. Toki miehellä mielipiteitä saa ja Korhosen asemassa täytyykin olla. Yleensä vaan on totuttu, että puoluesihteerit myötäilevät puolueen ja sen puheenjohtajan näkemyksiä. Korhonen näyttää kuitenkin luovan omaa linjaansa, jolle tielle hän edellyttää puolueen ja ennen kaikkea sen puheenjohtajan lähtevän. Lukija ei voi välttyä käsitykseltä, että Korhosen linja on keskustan linja ja mikäli pääministeri ja puheenjohtaja Vanhanen sitä tukee, hän tulee saamaan myös Korhosen siunauksen.

Puoluesihteereiden toimenkuvaan kuulunee päällimmäisenä yhteydenpito puolueen kenttäväkeen. Mielenkiintoista olisikin tietää, löytyykö Korhosen ajatuksille taustatukea myös puolueen jäsenistön piirissä. Mikäli näin on, se saattaisi merkitä, että puolueen kannattajat ja keskustan ministeriryhmä soutavan, ainakin joissain kysymyksissä, eri suuntiin. Sopivatko jatkossa samaan veneeseen – se jää nähtäväksi?

Kun Korhonen esittää vaatimuksiaan hallitukselle, päällimmäiseksi nousee ajatus: Olisiko tämän maalitauluna sittenkin pääministeri Vanhanen? Kokoomus kun on puheenjohtajansa valtiovarainministeri Kataisen suulla ilmoittanut toimivansa vain Vanhasen johtaman keskustan kanssa. Kokoomus ei myöskään kuulunut Korhosen suosikkeihin, kun vaalien alla pohdittiin eri hallituskoalitioille vaihtoehtoja. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että puoluesihteerikilvassa, jonka Jarmo Korhonen varsin selvästi voitti, puheenjohtaja Vanhanen tuki toista ehdokasta, Mikko Alkiota.

Korhosen näkemysten eroista hallituksen ja Vanhasen linjaan, päällimmäiseksi näyttäisi nousevan ainakin erilaiset käsitykset EU:n suuntaan hoidetusta maatalouspolitiikasta, kuntien itsenäisyyskysymyksissä (tapaus Sipoo), ruoan arvonlisäveron poistamisen aikataulusta ja päivähoitomaksun nollaluokan poistamisesta. Mitä näistä näkemysten erilaisuudesta seuraa, se nähtäneen ensi syksyn ja talven aikana. Tai sitten koko aihe kuuluu sarjaan Ruokolahden leijona ja Zyskowiczin kesäiset uutisjutut. Aika näyttää, kehittyykö aiheesta mitään mielenkiintoisempaa.

Posted by Piruparka at 09:24 AM | Comments (0)

heinäkuu 20, 2007

AJATUKSIA TYÖSTÄ

Aikaan jota elämme, näyttää kuuluvan ilmiö, jota työvoimapulaksi kutsutaan. Se tarkoittaa, että työn kysyntä ylittää tarjonnan, minkä taas olettaisi merkitsevän, että sekä yritykset, mutta myös julkinen sektori, kilpailisivat työvoimasta tarjoamalla parempia palkkoja, reilumpia työehtoja, houkuttelevimpia etuisuuksia, mutta myös vakinaistamalla pätkätöiksi kutsuttuja työsuhteita. Näin ei jostain syystä kuitenkaan näyttäisi tapahtuvan. Mistä johtuu, että yksi markkinatalouden merkittävimmistä lainalaisuuksista eli kysynnän ja tarjonnan laki ei näyttäisi toimivan, kun kysymys on työvoiman tarjonnan suhteesta sen tarpeeseen?

Pari ehkä suurinta, työvoimapulasta kärsivää aluetta on mainittu olevan hoito- ja rakennusala. Kokoomuksen lääke hoitajapulaan – ennen eduskuntavaaleja – oli korottaa hoitohenkilökunnan palkkoja sadoilla euroilla kuukaudessa. Toimenpiteen pitäisi olla varsin tepsivä lääke, se toki kokoomuksessa, perinteisessä yrittäjähenkisessä puolueessa tiedetään. Aika näyttää kuinka markkinatalous tässä nimenomaisessa tapauksessa toimii ja minkälainen lääke tuo vaalilupaus tulee olemaan. Ainakin vielä tässä vaiheessa näyttäisi melko heikkotehoiselta ja ennen kaikkea lyhytaikaiselta lääkkeeltä, elleivät sen vaikutukset yllä sen pidemmälle kuin kokoomuksen siivittämiseen vaalivoittoon.

Rakennusalalta mielenkiintoisena esimerkkinä voitaisiin ottaa vaikkapa putkimiehet. Viime aikoina on julkisuudessa esiintynyt tietoja, että muiden muassa talojen putkiremonttien hinnat ovat nousseet pilviin. Tässä näyttäisi kysynnän ja tarjonnan laki toimivan juuri niin kuin sen on tarkoitettukin toimivan. Kun tekemätöntä työtä on runsaasti tarjolla, mutta tekijöistä on puutetta, putkiliike voi hinnoitella tehdyn työyksikön – oli se sitten tunti tai kokonainen urakka – lähes mielensä mukaan. Jostain syystä putkiliike ei kuitenkaan halua käyttää saamaansa korkeampaa hintaa lisätyövoiman rekrytointiin, tarjoamalla vaikkapa korkeampia palkkoja, kuin kilpaileva yritys. Vaikka työvoimasta on pulaa, lisätyövoimaan ei tunnu olevan kiinnostusta, mikäli sen rekrytoiminen edellyttäisi korkeimpien palkkojen maksamista, siitäkään huolimatta, että hintataso on noussut.

Piruparalla ei ole taipumuksia ekonomistiksi tai kansantaloustieteilijäksi, joilla todennäköisesti olisi fiksuja ja järkeviäkin vastauksia pakinanpakertajan pohdintoihin. Oma, varsin vankka käsitykseni edelleen kuitenkin on, että tekemättömästä työstä huolimatta palkanmaksajista näyttää olevan puutetta työn tuttavuudesta riippumatta. Ainoa ratkaisu, joka äkkiä tulee mieleen, on se, että jokainen putkimies perustaa oman putkifirman ja näin saa itselleen koko hinnan tekemästään työstä, eikä sitä tarvitse jakaa työntekijöille korkeampina palkkoina.

Posted by Piruparka at 09:07 AM | Comments (0)

heinäkuu 17, 2007

AJAN HAMMAS

Mikään ei ole ikuista ja ajan hammas vähintään näykkii tai sitten puree kunnolla kaikkea olemassa olevaa.

Vietettyäni viikon syntymäkotikaupungissani – aikoinaan Suomen aurinkoisimmaksikin paikkakunnaksi väitetyssä Vaasassa – tulin havainneeksi, että moni asia muuttuu. Edes tuo aurinkoisuus ei ollut sitä, mitä joskus ennen, vaan taivaallinen valonheitin esiintyi parhaimmillaan vasta lähtöpäivänä. Joko jättääkseen miellyttävän muiston tai sitten riemusta helottaen, kun pääsi taas kerran eroon eräästä vaasalaisiin juuriinsa jämähtäneestä ukkopahasta.

Lähes neljännesvuosisadan kestäneen ja edelleen jatkuvan vapaaehtoisen ”karkotukseni” aikana olen – vuosittaisten vierailujeni yhteydessä – ylläpitänyt näppituntumaa kotikontuuni ja sen ympäristössä tapahtuviin muutoksiin eli kovin suuriin ja yllätyksellisiin tapahtumiin en sillä sektorilla ole joutunut törmäämään, vaikka monet uudet asuinalueet koollaan ja runsaalla rakentamisellaan jaksavat hämmentää. Se on myös osoitus siitä, että ajan hammas, paitsi järsii, myös luo kaiken aikaa uutta kaluttavaa.

Sen sijaan vaivihkaiseen ja ehkä salakavalaankin ajan hampaan nakertamiseen havahduin taas kerran, kun 85 vuotta täyttäneen isäni kanssa, lounasretken yhteydessä tuli puheeksi tuttavien ja tervehdittävien harvalukuisuus.

Tehdessämme aterian päätteeksi vajaan tunnin mittaisen kävelylenkin kaupungin keskustassa, hän tervehti muutamaa harvalukuista tuttavaansa. Omalle kohdalleni sattui henkilö, joka näytti epämääräisesti tutulta. Mistä tuttuus johtui, se jäi epäselväksi. Isäni tapauksessaan, ikätovereidensa ystävä- ja tuttavapiirin harveneminen on ymmärrettävää ja hyväksyttävääkin. Ajan hammas on siinä suhteessa armoton. Itse jouduin ihmettelemään, minne ne ihmiset, joihin törmäsin, synnyinseudulla käydessäni tämän tästä vielä kymmenisen vuotta sitten, ovat kadonneet. Koko viikon kestäneen vierailuni aikana satuin nokatusten ehkä kymmenen entisen tuttavani kanssa.

Jos ajan hammas on harventanut tuttavapiiriä tai ainakin muuttanut sen muotoa ja ulkonäköä, on totuuden nimessä tunnustettava, että ei tuo kavala nakertaja ole jättänyt rauhaan Piruparkaakaan. Paino on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut parikymmentä kiloa, tukka on harmaantunut entisestään, eikä pärstävärkkikään taida olla yhtä siloposkinen kuin joskus nuorena miehenä. Eipä siis taida olla mikään ihme, että tuttavapiiri harvalukuistuu. Toisin sanoen, tässä taitaa olla käymässä samansuuntainen ilmiö kuin isoäidilleni aikoinaan, joka 100-vuotisyntymäpäivänään kertoi muistavansa etunimeltä tämän kirjoittajan oikein hyvin, mutta ihmetteli, kuka oli tuo harmaapartainen mies, joka oli tullut häntä onnittelemaan.

Posted by Piruparka at 06:33 AM | Comments (0)

heinäkuu 13, 2007

HAVAINTOJA LIIKENTEESSÄ

Vuosien saatossa on tullut kirjattua erilaisia liikennehavaintoja sen verran, että niille on Piruparan nettisivuilla oma kategoriansa. Kun viime viikonlopun päätteeksi lähdin ajelemaan itäiseltä Uudeltamaalta kohti syntymäkotikontujani Pohjanmaalle, noin 480 kilometrin matkalla silmään sattui pari havaintoa, jotka eivät nyt hätkähdyttäneet, mutta pientä ajattelemisen aihetta kuitenkin antoivat.

Mitenkään mieltä ja mielikuvitusta stimuloivaa puuhastelua ei moottoriteillä ajaminen ole. Samaan suuntaan ajavien tarkkailua edessä ja takana, opasteiden seurantaa ja ehkä satunnaista vilkuilua vastakkaiseen suuntaan ajavien kaistoille. Sitähän se on. Kun tutulla tiellä ei opasteita tarvinnut seurata, katse hakeutui ehkä tavanomaistakin useammin pälyilemään viikonlopun paluuliikennettä moottoritien keskialueen toiselle puolelle. Siellä silmään pisti, että yllättävän moni, säädöksistä huolimatta, ajeli ilman valoja. Asia ei selity vain ulkomaalaisilla, vaikka Suomen lisäksi kovin monissa maissa valojen käyttöä valoisaan aikaan ei taideta harrastaa. Jossain se lienee jopa rangaistavaa. Itse olen sitä mieltä, että valosäädösten noudattaminen parantaa huomattavasti havaittavuutta liikenteessä.

Toisen maanteillä esiintyvää kummajaisen, olen nimennyt ”potentiaalinen poliisi” – ilmiöksi. Maantieliikenteen sekaan ilmaantuva, tunnuksellinen poliisiauto, kun saa tielläliikkujissa aikaan vastaavanlaisen jonoutumisilmiön. Esimerkki: Jos poliisiauto ajaa satasen alueella juuri ja juuri sallitun rajoituksen mukaista nopeutta tai sen alle, kukaan ei, edes ohituskaistan kohdalle sattuessa, uskalla lähteä ohittamaan, peläten hetkellisesti ylittävänsä sallitun nopeuden. Tästä luonnollisena seurauksena on, että poliisiauton taakse alkaa kerääntyä jonoa, joka ei hajaannu ennen virkavallan häipymistä näkyvistä.

Olen sitä mieltä, että liikenteessä on oikeutettua ajaa myös nopeudella, joka on alle korkeimman sallitun. Sellainen tilanne on kuitenkin omiaan aiheuttamaan tuon mainitun ”potentiaalinen poliisi” – ilmiön. Joku, ehkä hiljattain ylinopeussakon saanut tai muuten poliisia pelkäävä, ei uskalla lähteä ohittamaan, uskotellessaan itselleen poliisin kyttäävän tutkan kanssa siviiliautossa noita mainittuja, hetkellisiä nopeudenylittäjiä ja ainekset ruuhkaan ovat valmiit.

Jollekin voi olla sama, ajeleeko itse satasen alueella vaikkapa 80 km/h. Olisi kuitenkin fiksua antaa etenemismahdollisuus myös niille, jotka haluavat käyttää hyväkseen suurinta sallittua nopeutta. Hitaammin kulkevan raskaan liikenteen takavuosina käyttämän tavan – ilmoittaminen takana tulevan ohituspyrkimysten havaitsemisesta – voisivat ottaa käyttöön myös kevyemmät ja hitaammat tielläliikkujat.

Posted by Piruparka at 03:04 AM | Comments (0)

heinäkuu 10, 2007

KESÄTELEVISIO

Otsikosta ei tullut kovin raflaava, mutta kesäkuosissa olevasta pääkopasta ei muutakaan tähän hätään irronnut. Takavuosina ihmettelin tällä samalla palstalla sitä, miksi dekkareiden lukemisen jostain syystä katsotaan kuuluvan pääsääntöisesti lomaharrastuksiin ja muutenkin yleensä kesäaikaan. Omalta yöpöydältäni kun mainittuja kirjallisia tuotteita löytyy läpi vuoden.

Tuo ihmettely muistui mieleen, kun muuan puolituttu päivitteli kesään sijoittuvia televisio-ohjelmia ja valitti, että kaikki kunnon tv-sarjat loppuvat kesäksi ja ruudusta näkyy vain vanhoja uusintoja. Tuonkaltainen väite tuntuu olevan melko yleinen. Jostain syystä Piruparka ei ole tullut kiinnittäneeksi huomiota koko asiaan. Oman käsitykseni mukaan ne tv-sarjat, jota yleensä seuraan, näkyvät oikein hyvin myös kesällä. Kun kerroin tämän tuttavalle, niin hän tietysti kysyi, että mitähän sarjoja mies sitten tapaa seurata. Vastasin, että viime aikoina on tullut katsottua tuota ylikomisario Morsea ja Miss Marplea. Kerroin myös Kyllä herra ministerin kuuluvan suosikkeihini. Taisin lausuntoni johdosta joutua melkoisen hölmön kirjoihin. Sain nimittäin kuulla, että juuri nämähän ovat niitä kaikkien haukkumia ja halveksimia kesäuusintoja.

Asiaahan piti oikein miettiä ja siinähän auttoi tajuntaa sopivasti laajentava huurteinen olut aurinkoisella kesäterassilla. No, taisi siinä kulua toinen ja kolmaskin sopivaksi jäähdytetty janojuoma, mutta olipahan tärkeä asia pohdittavana.

Ensimmäinen huurteinen kului pelkästään siinä kun etsin ratkaisua kysymykseen: Voisiko todella olla niin, että dementia on edennyt jo niin pitkällä, että en ole lainkaan huomannut katselevani edellä mainittuja televisiosarjoja uusintana? Kun ensimmäinen tajunnan laajentumisaalto iski, havaitsin, että turha olla huolissaan. Enhän minä muutenkaan – ainakaan talviaikaan – katso televisiosta sarjaohjelmia, kun muutakin katsottavaa on. Ja jos joskus jonkun sarjaohjelman ääreen eksynkin, niin yhdestä jaksosta saan yleensä tarpeekseni. Aina ei mielenkiinto riitä edes sen yhden loppuun katsomiseen.

Seuraavien oluiden jälkeen heräsi kysymys: Riittäisikö yksi jakso Marplea, Morsea tai herra ministeriä myös talviaikaan? Todennäköisesti ei. Tulin näet siihen tulokseen, että varmaan katsoisin niitä myös talvella, mutta se ei käy, koska niitä lähetetään vain kesällä ja ilmeisesti siis uusintoina edellisiltä tai vielä kaukaisemmilta kesiltä, jotka nyt ovat jo niin etäisiä aikoja, että silloin esitettyjen tv-sarjojen unohtaminen ei (välttämättä) tarkoittane dementian kehittymistä.

Posted by Piruparka at 02:57 AM | Comments (0)

heinäkuu 06, 2007

JOSSITTELUA

Tässä on jo pitkään päivitelty Helsingin röyhkeyttä, koskien aluevaltaustoimia Sipoossa, jotka päivittelyt päättyivät valtioneuvoston päätökseen, hyväksyä suuremman oikeus. Vaikka henki vielä hiukan pihisee, Sipoon löysä hirressä roikkuminen Helsingin hamuamilta osin, on nyt huomattavasti lähempänä lopullista päättymistä. Valituksen läpimeno KHO:ssa on ainoa oljenkorsi, mutta niin heiveröinen, että se tuskin viimeistä köyden nykäisyä estää.

Löysää hirressä roikkumista on ollut viime aikoina tyrkyllä myös Loviisan valkolaisille. Havainto, että tulevaisuudessa joutuisi asumaan, elämään ja ennen kaikkea omistamaan – mahdollisesti arvonalennuksen kohteeksi joutuvaa – omaisuutta ydinvoimalan suoja-alueella, on hermostuttanut monia hyvähermoisempiakin valkolaisia.

Jos lähtee etsimään aasinsiltaa, edellä mainittujen sipoolaisten ja valkolaisten välille, sellainen saattaisi löytyä, löysän hirttonarun ohella, myös alueliitoksista. Tämän kirjoittaja on asunut Loviisanseudulla ”vasta” runsaat 20 vuotta, mutta jostain on kantautunut aistimiin, että valkolaiset olivat pernajalaisia vielä jonnekin 1950-luvulle asti. En asunut alueella vielä silloinkaan, kun nykyinen ydinvoimala-alue eli Hästholmen, samoin kuin kaiketi viime aikoina kiistanalainen, maakuntakaavassakin energiatuotantoalueeksi merkitty, mahdollinen uusi ydinvoimala-alue, kuuluivat vielä Ruotsinpyhtääseen.

Kun Piruparka näitä aasinsiltoja sarkastisessa mielessään rakentelee, tulee väkisinkin mieleen, että ilman 1950-luvun alueliitoksia Pernajasta Loviisaan, valkolaiset eivät pernajalaisina – ainakaan äänestyskäyttäytymisellään – voisi vaikuttaa Loviisan kaupungin tekemiin päätöksiin. Torilla pidettävät mielenilmaukset olisivat toki silloinkin mahdollisia, oli kysymys sitten myytävistä maa-alueista tai muusta, ydinvoiman ympärillä viime aikoina käydystä keskustelusta.

Vielä surkuhupaisemmaksi ajatus muuttuu, jos jatkaa jossittelua. Pakkoliitoksia kun on tehty ennenkin. Ilman niitä, edes loviisalaisilla ei olisi päätösvaltaa – ei ennen, eikä nyt – missään ydinvoimalohin liittyvissä kysymyksissä. Nimittäin 1960-luvun alueiden pakkoliitoksilla Ruotsinpyhtäältä Loviisaan, myös päätösvalta ydinvoima-asioissa, siirrettiin Ruotsinpyhtäältä Loviisan kunnallisen päätöksenteon huoleksi. Mielenkiintoisia asioita – nuo alueliitokset.

No, jossittelut ovat jossitteluja. Jos lehmällä olisi pyörät, se olisi meijeriauto. Sen verran eletään mielenkiintoisia aikoja, ettei parane mennä arvailemaan, minkälainen kuntakoalitio ydinvoiman tulevaisuudesta Loviisanseudulla on jatkossa päättämässä? Aika näyttää!!!

Posted by Piruparka at 02:00 AM | Comments (0)

heinäkuu 03, 2007

DEMARIT JA VARALLISUUSVERO

Olen selaillut SDP:n itsekriittistä tilitystä eduskuntavaaleissa kärsitystä rökäletappiosta. Kysymys on selailusta, sillä 100-sivuisen asiakirjan, yksityiskohtainen lukeminen näyttöpäätteeltä on melko työlästä puuhaa vanhoille silmille.

Myönnän, että selailuni oli hieman tarkoitushakuista. Etsin demareiden näkemystä varallisuusveron poiston vaikutuksesta vaalitappioon. Kovin paljon ei löytynyt. Ainoa silmään sattunut kommentti sisältyi arvioon perussuomalaisten vaikutuksesta demareiden vaalitulokseen:

”Perussuomalaiset nostivat varallisuusveron poiston toistuvasti osoitukseksi siitä, ettei SDP ole köyhän asialla. Samalla varallisuusveron poiston alkuperäinen yhteys Tupo-sopimuksen aikaansaamiseen hiipui …”

Jos varallisuusveron poisto liittyi Tupo-sopimukseen, niin ainakin tämän kirjoittajalle se selvisi vasta vaalikeskusteluissa, eikä sielläkään kovin selväsanaisesti. Kyllä ihmiset siellä parin piirun päässä ymmärtävät, että tupo-sopimus on voimassa aikansa, varallisuusvero on poistettu lopullisesti. Melkoinen hinta parin vuoden sopimuksesta.

Demareiden vaalianalyysissä esitetään myös seuraavaa: ”SDP:ssä on perinteisesti uskottu, että tuloksellinen politiikka riittää ja se välittyy sellaisenaan äänestäjille. Nämä vaalit osoittivat, että luulo ei ole tiedon väärti”.

Piruparka väittää, että juuri tuo varallisuusveron poisto on yksi tulos harjoitetusta politiikasta. Ja se on myös välittynyt nimenomaan sellaisenaan äänestäjille. Joten kyllä luulo ainakin tässä tapauksessa on täysin ollut tiedon väärti.

Ja edelleen: ”Kun puhutaan mielikuvista, pitää ottaa huomioon, että ne ovat ihmisten luonnollinen tapa jäsentää ja käsitellä ympäröivää todellisuutta”.

Mielikuvat ympäröivästä todellisuudesta muodostuvat juuri siitä, mitä ne ovat. Ei siitä, minkälaisilta ne jossain, jonkun puoluestrategin aivoissa on kuviteltu tai peräti toivottu näyttävän.

Kuten alussa tuli kerrottua, demareiden vaalianalyysi on iso pino tekstiä. Miksi tämän kirjoittaja sitten repi esiin vain tuon yhden asian – varallisuusveron? Siksi, että siitä kirjoitettiin vain muutama rivi tuossa 100-sivuisessa itsekritiikissä. Toiseksi, että Antti Kalliomäki oli tiettävästi se, joka ideoi varallisuusveron poiston ja sama mies johti myös ”itsekritiikkikomissiota”. Mietin mitä yhteyttä noilla seikoilla voisi olla keskenään? Syitä rökäletappioon on monia. Se kuitenkin on varmaa, että perusdemareita loukkasi juuri tuo varallisuusveron poisto!

Posted by Piruparka at 07:00 AM | Comments (0)